Omasta päästä |  |
| Hanna-Riina Aho |
Harjoittelu tekee mestarin ja kirjastoissakin on hyvä harjoitella muutakin kuin perinteistä kirjasto- ja tietopalvelutyötä. Meilläkin on ollut joskus paloharjoitus ja nyt on niitä taitoja kerran jo tarvittu. Pieni sähkövika sytytti kirjahyllyn pään ja onneksi asiakas sen huomasi. Sammutuspeitteellä henkilöstö sai palon hallintaansa, kiitos siitä! Palokunnalle jäi sitten vain tilanteen tarkastaminen huolenaiheeksi. Silti siitä jäi levoton olo kaikille ja silti kaikki tajusivat, mitä olisi voinut sattua. Se, että harjoittelua oli tehty, takasi kuitenkin nopean palon sammuttamisen. Palokunnan mukaan se ensisammutus onkin tärkein. Itselleni jäi sitten tämä hallinnollinen hässäkkä: kenelle kaikille pitää asiasta tiedottaa. Omasta esimiehestä ja turvallisuuspäälliköstä aloitin. Vahinkoilmoitus on vielä tekemättä, mutta sitä tarvitaan uuden hyllyn saamiseksi. Saakohan semmosta hyllyä vielä? Ne ovat kuitenkin 10 vuotta vanhat. Ainakaan samalla lailla tummunutta puuta ei saa. Kesällä kerätkää voimia! Minäkin teen niin. Hanna-Riina Aho 7.6.2010
|
| [ a l k u u n ] |
Puheenjohtajien mietteitä | |
| Hanna-Riina Aho |
AMKIT-konsortion vuosikokouksessa 22.3.2010 tehtävänsä johtoryhmän puheenjohtajana jättäneen Tarja Koskimiehen vastaukset päätoimittajan kysymyksiin: Mikä oli kaudellasi haasteellisinta? Mikä oli hauskinta?
Näiden parin vuoden aikana, jolloin olin vetovastuussa, mm. kehitettiin korkeakoulukirjastojen rakenteita, muodostettiin Theseus verkkokirjasto, suunniteltiin Linnea2 ja AMKIT konsortioiden yhdistämistä sekä uudistettiin konsortiokustannusten jakomalli. Valmiiksi näistä saatiin Theseus ja konsortiokustannusten jako, muut jäivät perinnöksi seuraavalle puheenjohtajalle. Kaikesta näihin asioihin liittyvästä kokoustamisesta huolimatta olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että tilaisuuksia keskustella yhteisistä asioista ei ole koskaan liikaa; esimerkiksi jo vakiintuneet johtajien kevät- ja syysseminaarit ovat hyvä käytäntö. Tarvitsemme yhteistä tahtoa ja yhteistyötä, jos aiomme jatkossakin tehdä yhteisiä hankkeita. Ja suuri haaste edelleen on, miten saada kentän piilevät voimavarat käyttöön ja yhteiseksi hyödyksi. Mistä pidit itse eniten? "Mitä pitäs tehrä, notta mainittais.." ryhtyä puheenjohtajaksi? (Tarja on Seinäjoen korkeakoulukirjastosta, toim. huom.)
Mikä arvioisit olevan haasteellisinta puheenjohtajuudessa? Haasteita löytyy jokaiselta rintamalta omanlaisensa. Yhteistyökuvioissa Kansalliskirjasto on ja pysyy agendalla, mutta myös korkeakoulukirjastojen yhteistyön tarve pitää perata paremmalle tolalle. Oman konsortion osalta haastetta on toimintojen ja tehtävien uudelleenorganisoinnissa viime vuoteen nähden resurssien kannalta ihan uudessa tilanteessa. Joten ylimmäksi ja yhteiseksi haasteeksi nousee erottaa nyt todella tärkeät asiat niistä, jotka voivat vaikka hiukan odottaa, kun kaikkea ei voida yhtä aikaa tehdä.
Mitä odotat puheenjohtajuudelta itse? Realistina kiireitä haasteellisten ja useimmiten kaikkea muuta kuin yksinkertaisesti ratkaistavien asioiden kanssa. Odotan myös sitä, onnistummeko muuttamaan konsortion toimintatapaa enemmän verkkoon ja verkostoihin, niin että se on meille kaikille yhtä luonteva työskentely-ympäristö kuin se on verkkototeutuksissa opiskeleville luonteva opiskeluympäristö. |
Nämä kaksi vuotta ovat olleet sekä hauskoja että haasteellisia; monia isoja asioita on käsitelty ja joissakin on myös edetty. Minulle tärkeää on, että amk-yhteistyö on säilynyt vahvana, yhdessä tekeminen ja tulosten jakaminen on amk kirjastojen tapa toimia. Vaikka korkeakoulujen kirjastokentällä on ollut turbulenssia, on AMKIT-konsortio edelleen iskussa ja tarjoaa tukeaan ammattikorkeakoulukirjastoille. Konsortion tukea tullaan kyllä jatkossakin tarvitsemaan mm. neuvotteluissa Kansalliskirjaston kanssa. Ja tarkkuutta ja neuvottelutaitoja tarvitaan myös yhteistyössä ammattikorkeakoulujen kanssa; ammattikorkeakoulusektorin sisältä voi nousta yllättäviäkin näkemyseroja konsortion roolista.
| [ a l k u u n ] |
Terveisiä Erasmus-koulutuksesta Cardiffista | |
| Minna Koistinen Leena Ojala |
Osallistuimme helmikuussa Cardiffin yliopiston kirjaston järjestämään "Cardiff University Library Erasmus Staff Training Programme" -koulutukseen. Viisipäiväinen koulutus keräsi osallistujia viidestä Euroopan maasta (Espanja, Puola, Ruotsi, Suomi, T?ekin tasavalta). Koulutuksen sisältö koostui Cardiffin yliopiston kirjaston tietopalveluammattilaisten pitämistä luennoista. Walesissa toimii 14 yliopistoa, joista kolme Cardiffissa. Näistä suurin on Cardiffin yliopisto, jossa opiskelee yli 27 000 opiskelijaa. Yliopiston kirjasto- ja tietopalveluista sekä IT-palveluista vastaa Cardiff University Information Services, jonka toiminnasta meille viikon aikana kerrottiin. Saimme kuulla mm. kirjastopalveluiden rakenteesta, toiminnasta ja strategiasta, erityiskokoelmista ja historiallisista arkistoista, Cardiffin yliopiston tutkimusjulkaisutietokannasta ORCA:sta, informaatiolukutaidon opetuksesta ja Kefalonialaisesta metodista, sähköisistä aineistoista ja niiden saavutettavuudesta sekä tutkijoille suunnatuista palveluista. Tietysti myös vierailimme useissa eri kirjastoissa sekä yliopiston alueella että sen ulkopuolella. Mielenkiintoisen ohjelman suunnittelusta ja järjestelyistä vastasi Subject Librarian Sonja Härkönen. Cardiffin yliopiston kirjasto on edelläkävijä opiskelijoiden informaatiolukutaidon opetuksessa. Vuonna 2001 kirjastossa laadittiin yliopiston hyväksymä Information Literacy Policy, josta lähtien informaatiolukutaidon opetukseen ja IL-taitojen sulauttamiseen opintoihin on kiinnitetty erityistä huomiota. Nykyään yliopiston kirjastossa on informaatiolukutaidon vastuuhenkilö, Senior consultant IL Cathie Jackson. Hänen kanssaan työskentelee Information Literacy Group, joka tukee IL-opettajia sekä vastaa IL-toiminnan kehittämisestä ja IL-projekteista. Kirjastonhoitajat erikoistuvat opettamaan IL-taitoja tiettyjen koulutusohjelmien opiskelijoille. Esimerkiksi Sonja Härkönen vastaa yhdessä kollegansa kanssa kielten ja politiikan opiskelijoiden opetuksesta ja muokkaa opetuksen sisältöä sopivaksi mm. opiskelijoilta tulleen palautteen mukaan. Meille esiteltiin myös lyhyitä opetuksen tueksi tehtyjä videoita, joissa on näyttelijöinä yliopiston omia opiskelijoita ja henkilökuntaa. Videot ovat saaneet opiskelijoilta hyvän vastaanoton. Kirjastossa laaditaan vuosittain raportti Information Literacy Report, jonka avulla seurataan, onko yliopiston opinto-ohjelmien kaikkiin kursseihin sisällytetty IL-taitoja ja missä laajuudessa näitä taitoja on kursseilla tarvittu. Handbook of Information Literacy Teaching -kirja, joka on suomeksi ilmestynyt nimellä Opas informaatiolukutaidon opetukseen, on Cardiffin yliopistossa tehty, ja tapasimme "livenä" muutamia kirjan kirjoittajista. Kaiken kaikkiaan saimme vaikutelman, että Cardiffin yliopistossa kirjasto- ja tietopalveluihin satsataan paljon. Useissa kirjastoissa oli hiljattain tehty remonttia ja lisää tilauudistuksia oli suunnitteilla. Henkilökunta on työhönsä sitoutunutta ja innostunutta. Tulossa on myös uusi asiakasliittymä (Primo) ja kehittyvä verkkoympäristö Modern IT Working Environment. Oli antoisaa kuulla, mitkä asiat ovat pinnalla kirjastomaailmassa eri puolilla Eurooppaa, kun myös kurssilaiset kertoivat omasta työstään ja organisaatioistaan. Raha ratkaisee aika paljon meidän kaikkien organisaatioissamme. T?ekkiläisen Newton Collegen kirjastonhoitajan, Michal Skopin mukaan T?ekin tasavallassa on kymmeniä yksityisiä korkeakouluja, jotka kilpailevat opiskelijoista keskenään ja valtion omistamien korkeakoulujen kanssa. Kirjastonkin rahoitus on niukkaa näillä nuorilla korkeakouluilla. Puolalainen kirjastonhoitaja Grzegorz Klebek puolestaan sai meidät kaikki kateellisiksi kertomalla Varsovan yliopiston kirjaston kattopuutarhasta ja japanilaisesta teehuoneesta.
Handbook Modern IT Working Environment
|
| [ a l k u u n ] |
Uudet Theseus- ja Voyager-asiantuntijat | |
AMKIT-konsortioon on nimetty Theseus-asiantuntijoiksi kolme henkilöä: Tiina Tolonen ja Sanna Savolainen Oulun seudun ammattikorkeakoulusta ja Minna Marjamaa Laureasta. Tehtävänä on Theseus-verkkokirjaston ylläpito ja kehittäminen yhteistyössä amkien ja Kansalliskirjaston kanssa. Me uudet Theseus-asiantuntijat Tiina, Sanna ja Minna kokoustimme verkossa toukokuun alussa ja päätimme käynnistää työn pääkäyttäjän tehtävien haltuunotolla. Theseuksen varsinaisen kehittämisen aloitamme streamaus-palveluista, julkistamattomien poolin kehittämisestä sekä kirjastolaisten ohjeistuksien yksinkertaistamisesta. Kesän kuluessa lähetämme tarkempaa projektisuunnitelmaa. Alla lyhyt esittely meistä uusista konsortion työrukkasista.
Olen opiskellut musiikkia lapsesta saakka, mutta toiveammattini oli aina kirjastontäti. Työssäni olenkin saanut yhdistää harrastukseni ja koulutukseni, koen olevani juuri oikeassa paikassa! Musiikista on viime vuosina tullut yhä suurempi osa työtäni, hyvänä esimerkkinä vaikkapa ylläpitämäni Digitaalinen nuottikirjasto, http://www.e-concerthouse.com/fi/kirjasto/nuottikirjasto
Myös kirjastojärjestelmän yhteisiä asioita hoitamaan on konsortio nimennyt asiantuntijat, lyhyt esittely toiminnasta ja henkilöistä: Amkit-konsortion tekniikkaryhmän toiminta on loppunut ja konsortion johtoryhmän päätösten mukaan konsortion Voyager-asiantuntijoina toimivat nyt Jussi Kärki, Pertti Föhr ja Jouni Jääskeläinen. Kaikki ovat pitkän linjan vojaakkerilaisia ja olleet mukana mm. Linnea-työryhmissä. Pertti ja Jouni toimivat linkkeinä amkit-järjestelmäihmisten ja Kansalliskirjaston välillä. IGeLUun ja ExLibriksen systeemiseminaareihin osallistuminen ja niistä uutisoiminen on myös yksi tehtävä. CSC:n kanssa käytäviin laatupalavereihin osallistuvat Jouni ja Jussi. Jälkimmäisen vastuulla on myös järjestelmään liittyvä viestintä ExLibriksen kanssa. Kesän versionvaihdoksen yhteydessä toimenkuvaan kuuluu testaamisen lisäksi ainakin julkaisuluettelon/uutuusluettelon sekä mobiililiittymän virittelyä - muutenkin ollaan aktiivisia ja osallistutaan KK:n voy7-wikin ohjeistusten tekoon. Henkilöesittelyt omin sanoin:
|
Olen Tiina Tolonen, informaatikko Oamkin kirjastoyksiköstä. Työskentelen Kulttuurialan kirjastossa, olen ollut täällä siitä saakka kun tämä kirjasto perustettiin eli syksyllä tulee 11 vuotta täyteen. Kirjaston, ja yleensäkin kirjastoalan kehitys on ollut huimaa tänä aikana, Theseuskin yhtenä esimerkkinä niistä.
Olen Sanna Savolainen, informaatikko Oulun seudun ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan kirjastosta. Juuret ovat Savossa, mutta opintojen ja töiden myötä olen kotiutunut Ouluun. Työtehtäviini kuuluvat tällä hetkellä muiden kirjastotöiden ohessa muun muassa tiedonhankinnan opetus sekä projektityöt. Theseus on aiemmin tullut tutuksi lähinnä opetuksen kautta. Nyt sitten odotan mielenkiinnolla, mitä projekti Theseuksen parissa tuo mukanaan!
Olen Minna Marjamaa, 35-vuotias informaatikko Laurea-ammattikorkeakoulusta Espoosta. Olen työssäni suuntautunut viestintään ja ohjaukseen. Toimin AMKIT-konsortion viestintäryhmässä sekä Kreodin toimittajana. Olin mukana vuonna 2008-2009 Theseus-pilottiryhmässä sekä hoidin Theseuksen käyttöönoton ja prosessien luomisen Laureassa edeltäjäni Kaisa Korpisaaren siirryttyä muihin tehtäviin. Vastaan edelleen Theseuksen toiminnasta Laureassa. Tunnen verkkokirjaston hyvin käyttäjän ja tallentajan näkökulmasta - sekä hyvässä että pahassa. Tulevaisuudessa olen kiinnostunut erityisesti käyttöliittymän kehittämisestä sekä tekijänoikeusasioista.
Olen Jussi Kärki, SAMKissa vuodesta 2001 lähtien, alun perin tullut Voayger-projektiin ja tietokannan vanhojen sotkujen siivoajaksi. SAMKin Voyager-ylläpitäjä yhdessä Harri Salmisen kanssa, nykyisin entistä vähemmän ylläpitoa. Mukana Endeavorin aikana hankinnan (acq-client) Enhancement-kehitysryhmässä, samoin Linnea2 hankinta- ja kausijulkaisutyöryhmässä. Nykyisin kirjastonjohtaja ja sitä kautta 2007 lähtien Amkit-teknoryhmän vetäjä ja mukana mm. CSC laatupalavereissa. 
Olen Pertti Föhr, tietokanta-asiantuntija Päijät-Hämeen koulutuskonsernin tieto- ja kirjastopalvelusta. Vastuualueeni on kirjastojärjestelmät sekä niihin liittyvät kehittämistoiminnot + erinäiset yhteistyökuviot. Tulevaisuuden haasteita on kirjastojärjestelmäyhteistyö yli organisaatiorajojen sekä sisäisesti, uudet järjestelmät ja niiden liittymäpinnat (vanhoja unohtamatta). 
Olen Jouni Jääskeläinen, ATK-suunnittelija Savonia-ammattikorkeakoulun kirjastosta. Työpisteeni sijaitsee Kuopiossa Sairaalakadun kampuskirjastossa Valkeisenlammen rannalla. Tehtäviini kuuluu Voyagerin ja Nelli-portaalin systeemipuolen hommat. Linnea-systeemityöryhmässä olen ollut 2004-2009, josta pari viimeistä vuotta sen puheenjohtajana. AMKIT-tekniikkaryhmän jäsenenä olen ollut 2004-2009.| [ a l k u u n ] |
Juolukka kypsyy | |
| Tiina Mäntylä |
Lapin korkeakoulukirjaston perustamissopimukseen on kirjattu päätös korkeakoulujen kirjastojärjestelmien yhdistämisestä. Lapin yliopiston Hilla, Rovaniemen ammattikorkeakoulun Kaarnikka ja Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun Kaisla ovat kohta valmiita yhdistymään uudeksi Juolukka-tietokannaksi. Kyselin yhdistämisprojektin projektipäällikkö Mirja Ollilan tunnelmia nyt, kun pitkän työrupeaman jälkeen yhteinen tietokanta on vain muutaman viikon päässä - tosin kiireisen viikon, sanoo Mirja. Heti kärkeen Mirja korostaa, että työ ei todellakaan ole mitenkään lopussa saati valmis. Kirjastoaineiston lisäksi järjestelmä sisältää asiakastiedot, lainaus-, hankinta- ja luettelointiohjelmat. Vaikka työtä on tehty koko kevät useissa työryhmissä, puitu kasvokkain ja etänä, pähkäilty laina-aikoja, kokoelmien nimiä, pohdittu kokoelmapolitiikkaa ja asiakastietojen yhdistämistä ja monia muita asioita, tehtävää riittää. Työn aikatauluun on vaikuttanut Mirjan mukaan korkeakoulukirjaston organisoitumisen verkkaisuus, mikä taas on osittain hidastanut päätösten tekoa. Järjestelmätoimittajan aikataulussa on joka tapauksessa pysyttävä, mitä taas tuottaa kiireitä toukokuun viikoille. Tavoitteena asiakaslähtöisyys Huolimatta siitä, että kaikilla korkeakoulukirjastoilla on Voyager-järjestelmä, uuteen yhteiseen kantaan siirtyminen ei ole ongelmatonta. Eri kirjastoilla on eri käytäntöjä, erilaisia kokoelmia ja kullakin tietysti oma työkulttuurinsa ja historiansa. Tekniikka on kuitenkin kunnossa, ja kirjastossa toivotaan, että Juolukasta kehittyy oikeasti asiakaslähtöinen kokonaisuus. Parhaimmillaan yhteinen tietokanta helpottaa aineiston löydettävyyttä ja saatavuutta. Tavoitteissa mainitaan myös aineiston joustava käyttö sekä yhteinen hakuliittymä. Uuden yhteisen kirjastokortin suunnittelu on pitkällä. Mirjan mielestä on havaittavissa pientä pelkoa siitä, onko Juolukassa kuitenkin liikaa erilaisuutta huolimatta ponnisteluista yhtenäisyyden suuntaan, meneekö asiakas sekaisin, tuleeko kerralla liian paljon uutta. Tietokannan saaminen asiakasystävälliseksi edellyttää sen siivoamista - ja toisaalta sen saaminen hyviin väleihin henkilökunnan kanssa edellyttää jonkinlaista koulutusta tai perehdytystä. Yhteistyö - totta vai tarua? Korkeakoulukirjaston henkilökunta teki noin vuosi sitten yhteisen retken Rovaniemen Pohtimolammen kauniissa maisemissa. Tokihan yhteistyötä on tehty aiemminkin monin tavoin, mutta nyt tilanne oli toinen, meistä oli tulossa yksi yhteinen organisaatio. Kollegoita silmäili ehkä hiukan toisesta näkökulmasta. Mirjan mielestä yhdistämisprojekti on ollut yhdistävä tekijä eri yksiköiden välillä. Kun tehdään yhdessä työtä, tutuiksi ja kollegoiksi tullaan väistämättä. Alun pienten epäilysten jälkeen on alettu ehkä nähdä uusia mahdollisuuksia, esimerkiksi asiantuntijuuden jakaminen. Suurimpana haasteena Mirja pitää edelleen erilaisten toimintatapojen yhtenäistämistä - toki kaikkea ei tarvitsekaan yhtenäistää, vaan kirjastojen omaleimaisuus voi edelleen näkyä. Työ siis jatkuu, ja toiveissa on, että syksyllä Juolukka on kauneimmillaan!
|
| [ a l k u u n ] |
Onnistumisia sosiaalisessa mediassa osa 2: Kirjaston tädit | |
| Minna Marjamaa |
Kirjaston tädit -ryhmästä on tullut kultti-ilmiö facebookissa ja esiintymislavoilla. Viimeistään esiintyminen helmikuussa Helsingin Kaupunginkirjaston 150-vuotis- ja Suomen Kirjastoseuran 100-vuotisjuhlissa sekä Kymmenen Uutisten kooste ja haastattelu tilaisuudesta toivat "The Tädit" muidenkin kuin kirjastolaisten tietoisuuteen. Tädit ihastuttavat ja vihastuttavat, mutta kukaan ei jää kylmäksi. Harva taitaa kuitenkaan tietää, mistä ilmiössä oikeastaan on kyse. Haastattelin Kirjaston tätejä ja yritin haistella, josko heitä löytyisi neuvoja kirjastojen sosiaalisen median käyttöön. 1. Mistä idea Kirjaston tädeistä lähti liikkeelle? - "The Tädit" sai alkunsa varsin arkipäiväisestä sattumuksesta Järvenpään kaupunginkirjastossa. Eräällä asiakkaalla oli ollut selvitettävänään kirjaston tiskillä asia, johon syystä tai toisesta piti palata myöhemmin. Asiakkaalta kysyttiin, kenen kanssa tämä oli asioinut. Vastaus oli ollut "se oli joku sellainen harmaatukkainen viisikymppinen". Kyseessä oli - yllättävää kyllä - kirjaston nuorimpiin kuuluva virkailija, jolla on pitkä punainen tukka... Eli on aivan sama oletko nuori vai vanha, harmaatukkainen vai punatukkainen - kun olet kirjastossa töissä sinut nähdään aina samanlaisena. Mikä on tietysti vähän surullista, koska kirjastoihmiset ovat monesti melko räväköitäkin tyyppejä ja aivan jotakin muuta kuin mitä The Tädit ovat. 2. Milloin esiinnyitte ensimmäistä kertaa livenä? Minkälaisia ovat ihmisten reaktiot? - Ensimmäinen esiintyminen Järvenpää-talolla tammikuussa 2007 Järvenpään kirjaston ja työväenopiston yhteisissä juhlissa räjäytti yleisön. Eihän kukaan tietenkään voi kirjaston henkilökunnalta odottaa mitään hauskaa ohjelmaa niinkin virallisessa juhlassa kuin yhteiset syntymäpäivät olivat. Oli ilo huomata, miten yleisö otti The Tädit vastaan naurusta ulvoen. YouTubesta löytyy tuosta kyseisestä juhlasta kaksi videopätkää: http://www.youtube.com/watch?v=uxQjh5bu1cg ja http://www.youtube.com/watch?v=Z9Dab7GfErA&feature=related Tätien kannalta ehdottomasti parasta on yleisön nauru ja mukanaolo. Toinen lavashown taustavideoista pyöri Järvenpään kaupungin nettisivuilla vuoden verran, linkki videoon kiersi sähköpostin välityksellä ympäri maan ja tallennetta käytiin katsomassa yhteensä lähes 15 000 kertaa. Yleisön pyynnöstä video on uudelleen laitettu nähtäville. http://www.jarvenpaa.fi/sivu/index.tmpl?sivu_id=3543
- Koska tädeille on vähän ongelmallista irrottautua täysipäiväiseen keikkailuun, on The Tädit-porukka taas toistaiseksi telakalla. Osittain tästä syystä seikkailemmekin virtuaalisesti Facebookissa ja YouTubessa. Eli Facebookiin liittyminen oli hyvin tietoinen ja strateginen valinta. 4. Facebookissa Kirjaston tädeillä on n. 1300 fania. Tuliko suosio yllätyksenä? Onko facebookin käytössä jotakin periaatteita tai hyväksi koettuja käytänteitä? Viimeisenä: Olisiko teillä jonkinlainen neuvo kirjastolaisille, jotka miettivät esim. jonkinlaisen ensimmäisen videon tekemistä youtubeen tai facebookin käyttöä kirjastomarkkinoinnissa? - Vaikka sosiaalinen media on ollut tietoinen valinta, on kuitenkin ollut vähän yllätys, että kavereita on meille tullut noin paljon. Kun ajattelee naamakirjaa, niin sehän noin lähtökohtaisesti on aika kepeä ja hauska areena, mutta kyllä silläkin puolensa on? Kun asioita lähestyy sopivan itseironian ja huumorin kautta, ne ehkä kuitenkin saavuttavat yleisön vähän eri tavalla kuin pelkästään tiukka asia. Mitään neuvoja on vaikea lähteä kenellekään antamaan: persoonalliset ja erilaiset videot erottuvat joukosta aivan varmasti. Ja ehkä joku tämän tätihupailun jälkeen on alkanut ajatella, että eivät kirjastossa työskentelevät nyt ainakaan ihan huumorintajutonta, kuivaa ja tylsää porukkaa ole. Ja se on aika paljon se. Minna Marjamaa |
| [ a l k u u n ] |
Uusia kirjastonjohtajia esittelyssä | |
| Hanna-Riina Aho |
1. Kerro nimesi ja mistä tulit amk-kirjastosi johtajaksi? 1. Kerro nimesi ja mistä tulit amk-kirjastosi johtajaksi?
2. Kuvaile itseäsi ja perhettäsi niin kuin haluat: ikä,asuinpaikka, lapsia onko tai ei, harrastuksia etc. Olen asunut Lappeenrannassa jo yli kymmenen vuotta, mutta olen kotoisin Hämeestä, Tampereen kupeesta. Matkustan mielelläni ja tavallisesti luen paljon, mutta nyt olen laittanut itseni romaanien lukukieltoon edistyäkseni opettajaopinnoissani. 3. Mikä on miellyttävin luonteenpiirteesi? Tätä pitäisi kysyä työtovereilta, ystäviltä, sukulaisilta ja muilta läheisiltä. Pikkutarkaksi ja jämäkäksi minua usein kuvataan, mutta ne tuskin ovat ne miellyttävimmät luonteenpiirteeni kuitenkaan :-) 4.Millaisista asioista innostut hyvänä työpäivänä? Aikaansaavasta yhteismeiningistä, hyvin perustelluista ja pohjustetuista uusista ideoista sekä asiakkaista. 5. Mielikirjasi? Mahdoton nimetä yhtä, lukuskaala vaihtelee Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan -kirjasta Reijo Mäen dekkareihin. 6. Mitä mieltä olet yhdistelmästä sosiaalinen media ja kirjasto? Mielenkiintoinen yhdistelmä, joka on pakko huomioida kirjaston palveluita kehitettäessä. Nykyaikaa. |
Nimeni on Susanna Kinnari ja tulin Diak-ammattikorkeakoulun kirjastoon HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulusta, jossa toimin informaatikkona.
Sanna Savolainen. Tulin Saimaan ammattikorkeakoulun edeltäjään, Etelä-Karjalan ammattikorkeakouluun elokuussa 1998 informaatikoksi, mistä tehtävästä minut nimettiin tietopalvelupäälliköksi 1.4.2010. Kyseessä on määräaikainen tehtävä ja oletan palaavani informaatikon tehtäviin viimeistään kesällä 2011 Saimaan ammattikorkeakoulun kirjaston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston kirjaston yhdistyessä Lappeenrannan tiedekirjastoksi.| [ a l k u u n ] |
Me ja muut | |
| Kirsti Karttunen |
| Mikkelin Akatemialla on oma luonteensa. Se on erittäin mukava ja sympaattinen tilaisuus, aloitti tilaisuuden puheenjohtaja, Paavo Hohti. Akatemian aihe on varsin ajankohtainen, se tulee vastaan, avasipa minkä lehden tahansa. Roomassa samaa aihetta käsiteltiin aikoinaan sanalla barbaari. Suomi on rajamaa ja monikulttuurinen maa. Lähihistoria on poikkeuksellinen: vuosina 1945-1991 Suomi oli suljettu ja monokulttuurinen. Suomalaisuutta pidetään kulttuurissamme yleispätevänä tai tavallisena ilmiönä. Suomalaisuus määritellään yhä luonnon ja ihannoidun maaseudun kautta. Suomalaisuus ei ole sen enempää luontoa kuin espanjalaisuus tai italialaisuus. Vallitsevat käsitykset yhdenmukaisesta suomalaisuudesta, samanlaisuudesta, on tuottamalla tuotettu pitkän ajan kuluessa. Ne perustuvat Sakari Topeliuksen Maamme kirjan (1876) ajatuksiin. Mielikuva suomalaisuudesta samuutena on mahdollinen vain, jos suomalaisten väliset erot jätetään huomiotta. Kukaan ei ole kuitenkaan "vain" suomalainen. Sukupuoli, sukupolvi, asuinpaikka, ammatti, kieli, etnisyys vaikuttavat. Ajatus samuudesta on täytynyt tuottaa. Suomalaisuus on pizza, joka syö kaiken, sanoo Mikko Lehtonen. Myös kansallisuusaate, ajatus siitä, että on jotain sellaista kuin suomalaisuus, on tuontitavaraa. Suomalaisuus on lainattujen ainesten kollaasi. En ole ikinä ennen käynyt kesäyliopistolla kahdenkymmenen asteen pakkasessa, se on kulttuuriero, totesi Roman Schatz. Me muodostamme sekunnissa käsityksen ihmisestä ja lokeroimme hänet. Kulttuuri on yhden ryhmän jäsenten mentaalinen ohjelmointi, jolla se ryhmä eroaa toisesta ryhmästä. Viestintää liittyy vähintään lähettäjä, vastaanottaja, tilanne ja viesti. Tilanteeseen voi vaikuttaa mitä söit aamiaiseksi tai tapetin väri. Kun toinen on Mikkelistä ja toinen Milanosta niin tilanne on sekava, viesti voi olla täysin sekava. 15% viesteistä menee läpi JOS puhutaan samaa kieltä. Suomalaiset katsoivat että aineeton kulttuuriperinne on liian vaikea asia, eikä Suomi liittynyt UNESCOn ohjelmaan, kertoi Jussi Nuorteva. On tärkeää että kulttuurin vaiheita dokumentoidaan, jotta nähdään muutos. On tärkeää nähdä kulttuuri dynaamisena, ei jähmettyneenä. Kulttuuriset innovaatiot ovat yhtä merkittäviä kuin tieteelliset innovaatiot. Kulttuuri on luonteeltaan kansainvälistä, vaikutteet ylittävät rajoja, muuntuvat ja kehittyvät. Kansallista kulttuuria raaputettaessa löytyy yleensä myös vahva kansainvälinen pohja. Argentiinalainen tango, kroatialainen pitsinnypläys, belgialainen kärsimysnäytelmä vai onko? Schatzin esittämä taloesimerkki oli hyvä. Kun suomalainen ajattelee taloa, se on monta kertaa puusta rakennettu punaiseksi maalattu omakotitalo. Jos saksalainen ajattelee taloa niin se voi olla 24 asunnon nelikerroksinen kerrostalo. Suomessa on tilaa asua omassa, Saksassa ei välttämättä ole. On vaikea päättää, ketkä ovat suomalaisten sukulaisia, arvioi Kalevi Wiik aluksi, mutta kyllä hän pitemmällä ehtiessään esitti ihan selkeitä suuntia sukulaisille. On asiallista siirtyä geneettiseen tutkimukseen. Jokainen meistä on ikään kuin äidin ja isän keskiarvo. Miehillä y-kromosomi peritty isiltä: aina maailman alusta lähtien isiltä pojille. Geneettinen Aatami on siellä taustalla, isälinja. On tapahtunut mutaatioita satojen tuhansien vuosien kuluessa ja se tekee mahdolliseksi ryhmiin jakamisen. On mitokondrioita jotka periytyvät aina äidiltä. Äitilinjat ovat selvitettävissä ja geneettinen Eeva siellä jossakin. Tutkimus on yleistynyt sekä Suomessa että maailmalla. Suomalaiset miehet ovat neljän tyyppisiä: Niilo, Iivari, Rauli, Robert. Naistyyppejä on yhdeksän. Delfiinistä ei tule kelloseppää totesi Jussi Viita. Ilman käden otetta ja kielellistä kommunikaatiota emme olisi ihmisiä. Oppiminen on uusien synapsien ja hermosolujen syntymistä. Se tapahtuu tähtisolujen ohjauksessa. Tähtisolut ohjaavat mm verenkiertoa aivoissa. Ihmisen otsalohkosta löydetty sosiaaliseen elämään liittyviä soluja ja vastaavia on löydetty apinoilta ja valailta. Oppii kunnioittamaan muita lajeja! Johon Hohti täydensi: Opittava kunnioittamaan myös muunlaisia ihmisiä. ...muistiinmerkitsi Kirsti, joka juuri ennen Akatemiaa luki suurella mielihalulla myös kirjan Me muut, Kirjoituksia yhteiskuntaluokista, toim. Silja Hiidenheimo, Fredrik Lång, Tapani Ritamäki, Anna Rotkirch, Teos, 2009. Kirja tuo esille sellaisen näkövinkkelin, jota Akatemiassa ei varsinaisesti otettu esille. |
| [ a l k u u n ] |
Kirjastoyhteistyötä Kuopiossa | |
| Teuvo Kupiainen Marjo Lahdenranta Riikka Nieminen |
Koulutuksen järjestäjien yhdistyksen (KJY) Tieto- ja kirjastopalvelualan verkosto AMOLin toimijoita ovat toisen asteen koulutuksen oppilaitoskirjastot. Päijät-Hämeen koulutuskonsernin Tieto- ja kirjastopalveluista AMOL-työryhmän edustaja on vastaava informaatikko Marjo Lahdenranta. Toimintaan osallistuu myös Tieto- ja kirjastopalvelujen Koulutuskeskus Salpausta palvelevien tietokeskusten henkilökuntaa. Tieto- ja kirjastopalveluista lähdettiin 14.4.2010 retkelle aurinkoiseen Kuopioon, jossa yhteistyöverkosto kokoontui neljännen kerran. Tällä kertaa yhteistyöseminaarin aiheena oli "Kirjastonäkökulmia tiedonhankinnan ohjaukseen ja pedagogiikkaan ammatillisessa koulutuksessa". Aamupäivän ohjelmassa oli ensin tapahtumaa isännöivän Savon koulutuskuntayhtymän esittely, jonka jälkeen Itä-Suomen yliopiston kirjastonjohtaja Jarmo Saarti puhui kirjastojen ja opetuksen yhteistyöstä ja työnjaosta informaatiolukutaidon opetuksessa. Hän korosti opetuksen kanssa tehtävää yhteistyötä sekä informaatiolukutaidon opetuksen integrointia muihin opiskeltaviin aineisiin: missä on opetusta on aina myös tiedonhakua. Yhteistyötä onkin tehtävä, ja muutaman asiasta innostuneen opettajan kanssa yhteinen kehittäminen saa siivet. Aina paikallaan on myös muistutus niin kutsutun kirjastoslangin välttämisestä, jotta asiakkaan kanssa todella puhutaan samaa kieltä.
Seuraavaksi Vantaan kaupunginkirjaston johtava informaatikko Irma Asikainen kävi vuorostaan läpi informaatiolukutaitoa korostavia pedagogisia suuntauksia. Hän toi esille oppimaan oppimisen tärkeyttä ja oppijan omaa aktiivisuutta ja oppijakeskeisyyttä. Informaatiolukutaidon tehtävänä onkin luoda edellytyksiä oppimaan oppimiselle ja erityisesti lähdekritiikkiin tulisi kiinnittää huomiota. Lopuksi luennoitsija kurkisti vielä tulevaisuuden haasteisiin ja saikin meidät miettimään, kuinka kirjasto- ja tietopalvelut pysyvät edelleen merkittävinä kun oppiminen siirtyy yhä enemmän koulujen ulkopuolelle ja tietoverkkojen maailmoihin. Iltapäivällä jakaannuttiin työpajoihin koulutusalojen mukaisesti ja käytiin lävitse sekä kirjastojen arkea että ideoitiin alakohtaisia yhteistyömuotoja ja vertaistukea. Työryhmien tarkoituksena oli aloittaa kyseisen alan kirjastojen verkostoituminen esimerkiksi sosiaalista mediaa hyödyntäen, ja yhteyksiä onkin tarkoitus pitää yllä myös seminaarien välissä. Pääsimme tutustumaan myös Savon ammatti- ja aikuisopiston Kampuskirjastoon, tässä kuvia paikan päältä.
Savon ammatti- ja aikuisopiston kirjasto- ja tietopalvelut > Seminaarissa mukana: vastaava informaatikko Marjo Lahdenranta |
| [ a l k u u n ] |
Tietovarantoja ja tulevaisuuspajoja - Keski Suomen tietopalveluklubin ensimmäinen vuosi | |
| Suvi Perttula Kristiina Åberg |
Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto (JAMK) kutsui toukokuussa 2009 keskisuomalaisia tiedonhankinnan ammattilaisia verkostoitumaan. Kirjaston silloinen johtaja Antti Seppänen nimitti verkoston Keski Suomen tietopalveluklubiksi. JAMKin lisäksi klubissa toimii asiantuntijoita yritysten, julkisorganisaatioiden ja yhteisöjen tietopalveluista ja kirjastoista. Mukana ovat esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kirjasto, sanomalehti Keskisuomalaisen tietopalvelu, Ilmasotakoulun kirjasto, Jyväskylän kaupungin innovaatiopalvelut, Keski Suomen ELY keskus/Keksintösäätiö ja Humanistisen ammattikorkeakoulun kirjasto. Klubi kokoontuu kahdesti vuodessa osallistujiensa organisaatioissa.Tapaamisessa voi olla ennalta sovittu teema, voimme puhua vaikkapa uudenlaisista palvelukonsepteista. Syksyllä 2009 Jyväskylän kaupungin innovaatiopalvelut järjesti meille tulevaisuuspajan, jossa hahmottelimme yhteiskunnan muutosten, muun muassa tiedonlähteiden sähköistymisen vaikutuksia työhömme. Kevään 2010 tapaamisessa JAMKin kirjasto esitteli klubilaisille yritystiedon lähteitä. Kahden minuutin lähdekriittinen normihaku Irmeli Toivanen on aktiivinen klubilainen. Hän on itsekin jo brändi, joka on muokannut sanomalehti Keskisuomalaisen tietopalvelusta sellaisen, millaisena se nyt tunnetaan: nopeana ja verkostoituneena
Vaikka toimittajat hakevat tietoa juttuihinsa itsenäisestikin, lehtityö etenee monesti toimittaja-informaatikko tiiminä, usein vauhdikkaasti. Eniten käytämme omia juttu ja kuva arkistojamme, jotta tiedämme, mitä asiasta on aiemmin kirjoitettu. Hyödyllisiä ovat myös netin maksulliset uutis- ja kuvapalvelut (STT, Helsingin Sanomat, Kauppalehti, Lehtikuva, Suomen kuvapalvelu, Compic) ja virallistieto (Finlex, ministeriöt ym.).Keskisuomalaisen omassa kokoelmassa on sanakirjoja, matrikkeleita ja aluehistorioita. Tiedonhankinnan opetuksessa tärkeätä on opettaa opiskelijoille tekijänoikeuksia ja lähdekritiikkiä. Maksullisiakin lähteitä tulisi tuntea, hän kiteyttää.
Kuvassa Irmeli Toivanen. Kuvaaja: Petteri Kivimäki Hermojen lepuutusta mielenkiintoisten lähteiden seurassa Laura Hokkanen toimii Jyväskylän kaupungin innovaatiopalveluissa tutkimuskoordinaattorina. Innovaatiopalvelut on kaupungin T&K&I yksikkö, joka tuottaa ja kerää tietoa toimintaympäristöstä ja sen lyhyen ja pitkän aikavälin muutoksista. Laura tekee selvityksiä ja on mukana useissa hankkeissa. Osallistun klubiin, koska minua kiinnostavat alueen tietopalveluiden roolit: Mitä ne ovat ja miten voin hyödyntää niitä työssäni? Hän mainitsee suorittaneensa graduaikanaan vapaavalintaisen tiedonhaun Innovaatiopalvelut seuraa aktiivisesti tiettyjä aihealueita Suomessa ja maailmalla, ja työtoverit jakavat toisilleen havaitsemiaan tutkimuksia ja raportteja: Kuntia ja alueita koskevia tietoja saamme
|
Irmeli kertoo, että verkostot ovat hänelle oleellisia. Hänen on helppo pirauttaa esimerkiksi muiden lehtien tietopalveluihin, eri kirjastoihin tai vaikkapa Keski Suomen museoon. Klubiin osallistumisen motiivikseen hän kertookin nimenomaan verkostojensa laajentamisen.| [ a l k u u n ] |
Markkinointia amk-kirjastoissa? | |
| Marjo Perälä |
Pitääkö kirjaston olla asiakaslähtöinen? Kirjastomarkkinoinnin keskeisin ongelma on kirjaston tyypistä riippumatta käsitteen johdonmukainen väärinymmärtäminen. Ajatellaan, että markkinoinnissa on kyse mainoskampanjoista. Miten se voisi kirjastoa koskea? Markkinoinnissa kyse on enemmän asenteesta kuin erillisestä toiminnosta. Kaikki asiakastyytyväisyyteen tähtäävä toiminta on markkinointia. Ammattikorkeakoulukirjastot markkinoivat itseään jo esimerkiksi järjestämällä tiedonhaun opetusta: harva ehkä ajattelee tuolloin tekevänsä promootiotyötä. Tiedonhallintaa ja samalla amk-kirjastoja on markkinoitu yhteisen Ota selvää! -kampanjan avulla vuonna 2008 http://www.otaselvaa.fi/. Täysin ulkona markkinointiasioista ei selkeästikään olla. Kirjastoammattilaiset eivät ole ainoa ammattiryhmä, jolle markkinoinnin käsite aiheuttaa vilunväreitä. Samaa on havaittavissa myös yritysmaailmassa, jossa markkinointia on sentään toteutettu tiedostaen. Nokian markkinoinnin ammattilainen ei saa myytyä mitään ilman osaavaa myyntihenkilöstöä. Jokainen toimitusjohtajaa ja konttoriväkeä myöten osallistuu markkinointiin, tiedostaen tai ei. Markkinointiajattelu läpäisee koko organisaation, eikä sitä voida ulkoistaa mainostoimistojen tehtäväksi kuin pieneltä osin. Ei riitä, että Bob Helsinki lupaa Saarioisten puolesta "Äitien tekemää ruokaa", vaan tähän täytyy sitouttaa koko yritys. Ruoan täytyy todella maistua äitien tekemältä - ei helppo tehtävä ollenkaan! Asiakaslähtöisyys on tärkein panostus markkinointiin Kirjastojen pelastus on markkinointiviestinnän nollabudjetti, jolloin on taloudellista panostaa pitkäkestoisempiin markkinointitoimenpiteisiin kuin mainoskampanjoihin. Kirjastossa tämä tarkoittaa omien toimintojen kokonaisvaltaista ja rehellistä tarkastelua. Onko olemassa itseisarvoisia tehtäviä, joiden olemassaolo sellaisenaan ei suoraan paranna palvelun laatua asiakkaiden silmissä? Olisiko varaa siirtää jostain tukiprosessista työaikaa asiakkaalle näkyviin prosesseihin? Asiakaslähtöisyys vaatii jatkuvaa työtä. Palvelutilanne on ainutlaatuinen tilaisuus todistaa kirjaston tarpeellisuus. Se on tenttikirjaansa uusivalle opiskelijalle kenties ainoa kirjaston prosessi, jonka hän näkee. Se mikä ei näy, ei usein ole asiakkaalle olemassa. Siksi moni ajattelee kirjastoammattilaisten "vain lainaavan ja palauttavan". Kirjaston henkilökunta on ainoa avain ajanmukaiseen käsitykseen kirjastosta. Hymyyn siis kannattaa panostaa. Kohderyhmäajattelua kirjastoon Kirjastoissa on markkinointiosaamista vaikka millä mitalla. Perustietämys asiakaskunnan rakenteesta ja ajatus siitä, kuinka monta kurssikirjaa täytyy hankkia, on asiakaslähtöistä ajattelua (=markkinointia) puhtaimmillaan. Markkinoinnissa kyse on vain hyvän palvelun ja palveluolosuhteiden luomisesta, asenteesta. Onko käytävillä riittävän selkeät kyltit? Ovatko kirjaston internet-sivut asiakkaan kannalta loogiset? Miten kirjaston kokoelmat on järjestetty kirjastossa? Löytyykö kirjastosta aina apua kun tarvitsee? Mistä tunnistaa henkilökunnan? Uskaltaako opiskelija tulla kysymään minulta neuvoa? Koska amk-kirjaston kohderyhmä on jo valmiiksi rajattu oppilaitoksen käytävillä kuljeskeleviin, on myös lähtökohta palvelusuunnitteluun erilainen kuin yleisessä kirjastossa. Helpommaksi sitä ei voi kuitenkaan kuvailla, sillä kaikkien opiskelijoiden palvelemiseen ei riitä yhdenlainen muotti. Tuntemus asiakaskunnasta ja toisaalta niistä harvoista, jotka eivät oppilaitoksensa kirjastoa käytä, on tehokkaan palvelusuunnittelun lähtökohta. Kirjastoammattilainen osaa luokitella ja usein hahmottaa asiakokonaisuudet helposti hierarkioissa. Tätä ammatillista perustaitoa voi kätevästi hyödyntää myös asiakaskunnan pilkkomisessa osiin eli segmentoinnissa, jossa asiakkaat luokitellaan tietyin kriteerein samaan lokeroon ja mietitään, mitkä ovat osuvimmat keinot heidän tavoittamisekseen: "Matti - tietojenkäsittelyn 3. vuosikurssin opiskelija, 24-vuotias perheetön city-sinkku, tykkää juhlia mutta muun vapaa-aikansa käyttää helposti tietokoneen ääressä, ei käy kampuksella kuin tenttimässä sillä on jo opintojensa loppuvaiheessa, ei välttämättä ole tottunut käyttämään kirjastoa ja tietokantoja tiedonhakuun..." Marjo Perälä |
| [ a l k u u n ] |
Matkalla Kefaloniaan | |
| Heidi Minkkinen Tiina Mäntylä |
Viimekeväisessä konsortion pedaryhmän järjestämässä seminaarissa Luo ja uudistu työssä ja opetuksessa esiteltiin uusi tapa kertoa kirjaston palveluista. Nigel Morgan ja Sonja Härkönen Cardiffin yliopistosta olivat saapuneet Suomeen tuomaan kefalonialaista metodia, ja vakuuttavan esittelyn myötä metodi rantautui myös Rovaniemen ammattikorkeakouluun, jossa se otettiin käyttöön syksyllä. Ryhdyimme pohtimaan, alkaisimmeko rakentaa kirjastoesittelymme uuteen uskoon. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutti avattaisiin syksyllä, ja uuden upean kirjaston esittelyynkin tarvittaisiin jotain uutta. Eikähän pahitteeksi ollut muidenkaan toimipisteiden esittelyjen elvyttäminen - koimme asiantuntevat kirjastokierroksemme ja pikkuinfoa tihkuvat käyttösääntöjen, lainausten, varausten ym. läpikäymisemme puuduttaviksi, tylsiksi ja lähestulkoon turhiksi. Kovin kauan ei siis tarvinnut jahkailla, alammeko työhön vai emme. Meillä oli hauskaa kesällä... Halusimme tehdä materiaalin niin, että se olisi muunneltava, helposti päivitettävä ja helppokäyttöinen. RAMK-kirjastossa kirjastoesittelyjä toteuttavat kaikki, ja tarjosimme kaikille mahdollisuuden käyttää uutta tapaa. Suunnittelimme ensin teemat, jotka esittelyssä näkyivät erivärisinä dioina ja kysymyskortteina, eli seurasimme aika lailla alkuperäisen menetelmän ideaa. Diasarjoja kuvittamaan hankimme valokuvamallin. 15-vuotias Emma antautui kuvauksiin täysillä, ja Heidi vangitsi kameransa avulla amk-opiskelijan ensiaskelia uuden oppilaitoksen kirjaston käyttäjänä. Kuvien avulla havainnollistimme kätevästi paitsi tiloja myös palveluita, varauksentekoa ja monta muuta asiaa. Sen jälkeen seurasi hauskin ja työläin vaihe, eli PowerPoint-esitysten kokoaminen. Heidi teki oman diasarjan Matkailuinstituuttiin, minä Rantavitikan kampukselle. Lisäksi teimme englanninkieliset esitykset. Valokuvien lisäksi käytimme dioilla muutakin sopivaa materiaalia, esimerkiksi karttoja, ajatuskuplia, kirjastokortin kuvaa ym. Jokaiseen diaan sijoitimme myös puhekuplan, joka sisälsi laminoidulle kortille kirjoitetun kysymyksen. Tekstin määrän dioilla jätimme minimiin - tulkitsimme metodin hengen ja pedagogisen ytimen luottavan kuvaan, visuaaliseen ilmaisuun, väreihin ja vuorovaikutukseen. Musiikkia emme ainakaan tässä vaiheessa halunneet mukaan.
...entä opiskelijoilla syksyllä? Uudet opiskelijat valloittivat oppilaitoksen syyskuun alussa. Tyypillisesti kirjastoesittelyihin oli varattu erilaisia tiloja, aikoja ja opiskelijamääriä. Muunneltavuuden vaatimus joutui siis koetteille. Pienen teknisen hidasteen olimme havainneet onneksi jo kesällä, eli emme onnistuneet saamaan esimerkiksi Rantavitikan auditorioon kahta näyttöä (esittäjälle ja katsojalle). Ongelma ratkesi tyydyttävästi siten, että näytöllä näkyi diaa vaihdettaessa diojen numerot, joista valitsimme kulloinkin oikean dian. Toisaalta vaikka esittelytila olisikin ollut luokkaopetukseen tarkoitettu tila, mahdollisti kefalonialainen metodi sen, että kaikki kirjaston tarjoamat palvelut ja tilat sekä niiden varustelu tuli kuvienkin avulla esiteltyä opiskelijoille. Tästä oli hyötyä varsinkin siinä vaiheessa, kun MTI-kirjasto oli vielä kiinni eikä kirjastoesittelyjä pystynyt fyysisesti kirjaston tiloissa järjestämään. Kuvia uusista tiloista oli ja ne elävöittivät esittelyä sopivasti. Eli Kefalonia-materiaali takaa muunneltavuutta kirjastoesittelyihin! Emme keränneet varsinaista palautetta uudenlaisista esittelyistä, mutta satunnaista palautetta toki saimme. Opettajilta saamamme palautteen perusteella tällä metodilla tarjoiltu tieto kirjastosta oli sopivassa määrin kevyttä, eikä se ollut kuulemamme mukaan "turhan tärkeästi" esitetty. Alkutaipaleella opiskelijalle tarjoillaan uuden opiskelijan tietoa muutenkin niin paljon, että tietomäärä kirjastoesittelyissä pysyi hyvänä. Palautteen mukaan opiskelijat pysyivät mukavasti mukana asiassa. Jonkin verran metodi aktivoikin kuuntelijaa, ainakin esittämään oman kysymyksensä ajallaan. Myös spontaaneja kysymyksiä esitettiin enemmän kuin tavallisissa esittelyissä, puhumattakaan hymyistä ja jopa naurusta, jotka kaikki kertoivat vuorovaikutuksesta ja mielenkiinnosta - näin ainakin tahdomme uskoa! Kefalonialaisella metodilla tehtyä materiaalia voi käyttää ilman kysymyskorttejakin. Kokemus kansainvälisten opiskelijoiden kanssa osoittautui positiiviseksi ilman näitä opiskelijoiden esittämiä kysymyksiä. Dioja voi käydä teemoittain läpi ja kysellä sekä kuunnella miten opiskelijat ottavat tiedon vastaan. Kansainväliselle opiskelijalle on uutta mm. se, että kirjoja voi lainata niin monta kuin haluaa eikä rajoituksia lainamäärälle ole. Oma tuntuma on, että opiskelijat tunsivat tulevansa lähemmäksi henkilökuntaa tällaisen esittelyn jälkeen, ja siitä todisteena pidettäköön sitä, että nämä Suomeen tulleet opiskelijat ovat sen jälkeen tervehtineet nimeltä henkilökuntaa. Heidi Minkkinen |
| [ a l k u u n ] |
Kefalonia keskipohjalaisittain | |
| Hanna-Riina Aho |
Kaikki lähti ajatuksesta, että jotain tarttis tehdä. Kirjastoesittelyt oli tehty syksyllä 2008 jo vähän eri tavalla kuin ennen. Kierrätimme porukkaa henkilöltä toiselle mutta yhä edelleen se tuntui kovin tylsältä. Eri henkilöillä oli sitten oma vastuualueensa ja kertomuksensa valitusta osa-alueesta, mutta jankkaavaa ja puuduttavaa siitä silti tuli. Cephalonian method tuntui siis vaihtoehdolta ja kerättiin kaikkien uskallus yhteen niin tohdittiin toteuttaa se. Metodi tuli tutuksi pedaryhmän seminaarissa keväällä 2009. Liikkeelle lähdettiin, sillä että keksittiin yhdessä ne kohdat, jotka on kaikkein tärkeimpiä kirjaston käyttämisessä. Samalla päätettiin, että kaikki muu saa jäädä pois. Sisältö muokattiin kysymysten muotoon ja yritettiin tehdä niistä kysymyksistä osittain yllättäviäkin. Lopulta rakennettiin kysymyksistä power-pointesitys ja joka kysymykseen liitettiin kuva, joka kertoi asiasta tai kevensi asiaa. Kysymykset tulostettiin erivärisille papereille ja laminoitiin. Kaupunginkirjaston musiikkiosastolta haettiin It's Oh so quiet, lievää itseironiaa siis musiikkivalinnassa. Kahden näytön puuttuessa jouduimme vähän fuskaamaan: numeroimme kysymykset, mutta emme edenneet numerojärjestyksessä. Siihen jäi kehittämisen paikka ensi syksyä varten. Samoin kuvien suhteen jouduimme tyytymään osittain kuvapankkien kuviin, joten niitä pitää saada lisää. Englanninkielinen versio tehtiin myös ja sitä ei vain käännetty, vaan mietittiin mitä ulkomaalaiset opiskelijat eniten pohtivat. Ensimmäinen ryhmä oli onneksi esittävän taiteen opiskelijoiden ryhmä. He innostuvat helposti ja ovat kaikesta kiinnostuneita. Vastaanotto oli huikea, tunnelma oli käsinkosteltava ja spontaaneista kysymyksistä jaettavia palkintoja haluttiin. Lopulta kaikki koulutusohjelmat oli käyty läpi ja tuntui hyvältä. Menetelmä oli helposti toteutettavissa niin niin pienissä kuin suurissakin ryhmissä. Musiikki toimi hyvin taustalla, kun ryhmän kokoontumista odoteltiin. Palautetta keräsimme webropol-kyselyllä. Vastanneita oli kovin vähän mutta esittelyn aikan tunnelmia kuvattiin rennoiksi ja henkilökunta koettiin helposti lähestyttävältä. Tietoa oli saatu riittävästi ja asiakkaaksi olivat ryhtyneet lähes kaikki. Tilaisuuksissa nähtiin noin kolme haukotusta, eikä yhtään niistä tullut kirjaston henkillöstöltä. Eli meillä oli itsellämme kivaa ja se heijastui tilaisuuden luonteeseen. Tilastollisesti meillä on myös hyvä lukuvuosi lopuillaan, ja osittain uskomme sen oleva kefalonian ansiota. Hanna-Riina Aho
Kuvassa dia sarjastamme. |
| [ a l k u u n ] |
Lapin lisä matkailutietoon | |
| Heidi Minkkinen |
Matkailutiedolla on nyt yksi luukku Rovaniemellä uudessa matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutissa, jossa matkailun toimijoita työskentelee samoissa tiloissa. Tietokeskus ja kirjasto ovat sen luontainen osa, jossa yhdistyvät luova lukutila ja keskeiset tietoaineistot. Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin yhteydessä Rovaniemellä on viime lokakuusta asti ollut ovet auki uuteen matkailualan tietokeskukseen ja kirjastoon. Lapin yliopiston ja Rovaniemen ammattikorkeakoulun yhteinen yksikkö panostaa matkailun sekä majoitus-, ravitsemus- ja talousalan tietoaineistoihin. Matkailututkimus on monitieteistä ja kirjaston tehtävänä on tukea soveltavaa ja tieteellistä tutkimusta, opetusta ja kehitys- ja innovaatiotoimintaa sen eri näkökulmista, kuten yhteiskunnallisesta, taloudellisesta, kulttuurillisesta sekä luonnon, ympäristön ja pohjoisuuden näkökulmista. Laadukkaan matkailukirjaston luominen on yksi Lapin korkeakoulukonsernin pilottihankkeista, jonka tarkoituksena on tukea Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin kehittymistä alansa huippuyksiköksi. Nyt on päästy ensimmäisen vaiheen ohi, jolloin tietoaineistot matkailun aihepiireistä yhdistettiin yliopiston ja ammattikorkeakoulun kesken. Lähiaikoina palveluja yhdistää entistä paremmin Lapin korkeakoulukirjaston uusi Juolukka-tietokanta, josta opiskelijat ja henkilökunta löytävät Rovaniemen korkeakoulujen lisäksi myös Kemi-Tornion ammattikorkeakoulun aineistot.
Siirtymävaiheessa Lapin korkeakoulukirjastoon Matkailualan tutkimus- ja koulutusinstituutin kirjastossa on ollut käytössä molempien korkeakoulukirjastojen kirjastojärjestelmät: Lapin yliopiston Hilla- ja RAMK:n Kaarnikka-tietokanta. Asiakaspalvelua on kuitenkin edesauttanut toimivat tilat, hyvät aineistot ja varustelu sekä yhteistyön sujuminen korkeakoulukirjastojen kesken. Vaikka kaksi kirjastojärjestelmää onkin saanut asiakkaan pään joskus pyörälle ja henkilökunnan näyttämään kiireiseltä, ovat positiivisen vastaanoton saaneet juuri kannettavat tietokoneet ja uudet matkailualan painetut teokset. Tutkijahuoneet ovat olleet tehokkaassa käytössä, ainoastaan tiloihin suunniteltu kirjastokahvila odottelee edelleen avajaisiaan. E-kirjalukulaitteilla on ollut helppo vangita kirjastoesittelyyn tulleiden mielenkiinto, sillä ovathan ne varsin uusi tuttavuus. EAKR-rahoituksella saatiin pilotoitavaksi viisi erilaista lukulaitetta. Ohjelmapäivityksellä mahdollistetaan ainakin yhteen niistä Ellibsin e-kirjojen ladattavuus ja lukumahdollisuus. Tuleva kesä on tervetullut MTI-kirjaston kannalta. Yhtenäistämme laina-aikoja ja muita palveluja Lapin korkeakoulukirjastossa. Saamme Juolukka-tietokannan, Lapin korkeakoulukirjaston uusien www-sivujen ja prosessien rutinoitumisen myötä vastaanottaa syksyllä eheämmän lukukauden. Heidi Minkkinen, informaatikko |
| [ a l k u u n ] |
Kylässä KAVAssa 21.4.2010 | |
| Pirkko Onnela |
Päijät-Hämeen koulutuskonsernin Tieto- ja kirjastopalvelujen informaatikko Pirkko Onnela on aktiivisesti mukana taidekirjastojen yhteistyössä. Huhtikuussa hän kävi kyläilemässä KAVAssa. Seuraavassa on Pirkon raportti tutustumiskäynniltä. KAVA on valtion elokuva-, televisio- ja radioarkisto. Alussa se toimi yksityisenä yhdistyksenä, vuodesta 1979 valtion laitoksena ja 1984 lähtien elokuvien talletuslain virallisena toimeenpanijana. Vuoteen 2007 asti KAVA tunnettiin nimellä Suomen elokuva-arkisto eli SEA. KAVAn toimisto ja kirjasto muuttivat viime syksynä Sörnäisiin, mutta varasto on Pasilassa. Vanhassa filmikokoelmassa on yli 300 000 nimekettä. Ne on arkistoitu luolastoon säilyvyyden turvaamiseksi. Esinearkisto ja mm. maailman suurimpiin kuuluva elokuva-alan valokuva- ja julistekokoelma on yleisölle avoimessa Elävän kuvan museossa Kalasataman Taiteilijatalossa. KAVAn kirjasto on myös kaikille avoin.
Viime vuonna alkoi KAVAssa ammattimainen, systemaattinen radio- ja tv-ohjelmien digitaalinen arkistointi. Tällä hetkellä koossa on 50 teratavua aineistoa, mikä tarkoittaa 360 000 tuntia ohjelmaa. Suomalaisista ohjelmista tallennetaan tällä hetkellä pääkanavien tuotokset kokonaan (tv/11 ja radio/5) ja osa kanavista 50%:sti. YLE tallentaa myös edelleen omat ohjelmansa ja palvelee tv- ja radio-ohjelmien lähettämisen lisäksi tarjoamalla pienen valikoiman ohjelmistaan ostettaviksi tallenteina YLE Shopista. YLE on jo siirtänyt omat 2-tuuman kuvanauhansa uudemmille formaateille, mutta MTV3:lla tätä vanhaa formaattia vielä löytyy. Suomessa on enää yksi toimintakuntoinen 2-tuuman kuvanauhuri Ylen tiloissa, mutta sen käytön osaavat henkilöt ovat jo ehtineet eläkkeelle. 2-tuuman aineiston pelastamiseksi tarvittaisiin erillinen projekti. Lain mukaan mitään filmi- tai ääniohjelmaa ei saa tuhota. Tämä ei kai varsinaisesti tarkoita kotikaapeissa olevia kaitafilmikeloja, mutta rajanveto niiden ja ammattilaisten tekemien dokumenttifilmien välillä voinee joskus olla vaikeaa. KAVA on tärkeässä asemassa kiinnostavan kulttuurihistoriallisen aineiston säilyttämisessä. Vuoden 2010 aikana Suomessa aukeaa viisi RTVA:n (radio- ja tv-arkisto, osa KAVAa) katselupistettä, joissa voi katsella/kuunnella vanhoja tv- ja radio-ohjelmia. Ensimmäinen piste on jo käytössä KAVA:n tiloissa Sörnäisissä. Katselupisteitä ei ole tarkoitettu ryhmille järjestettäviä Kotikadun rästinäytöksiä varten, vaan niitä voivat varata yksittäiset tutkijat tai alan opiskelijat.
Kuvassa Kuvassa Pia Virtanen YLEn Kirjasto-tietopalvelusta ja Kari Tiainen Aalto-yliopiston TAIK:n kirjastosta. Vanhaa tuttua KAVA -toimintaa:
Suomen taidekirjastolaisten ryhmässä mukana, Informaatikko Pirkko Onnela |
| [ a l k u u n ] |
Venäjästä erilaisilla silmälaseilla vuoden mittaan | |
| Kirsti Karttunen |
Kun MAMK on mukana monenlaisissa Venäjä-hankkeissa, tuntui hieman oudolta se, että meitä oli kaksi osallistujaa niinkin lähellä kuin Lappeenrannassa järjestetyssä Nordi-seminaarissa, johon nimilistan mukaan osallistui 200 henkilöä. Toisaalta AMK-ihmisiä kaiken kaikkiaankin oli mielestäni turhan niukasti (7) päivän antiin nähden: EU-Russia Relations - Focus on Business and Energy, toukokuussa 2009. Ulkomaankauppaministeriön Klaus Korhosen esityksessä oli kolme pääkohtaa 1) myönteisiä merkkejä 2) instituutioiden roolit 3) tärkeä venäläinen ilmiö. Myönteisiä merkkejä olivat infrastruktuurihankkeet Kuolassa, Pietarin jätevesirakentaminen, Via Baltica, Moskovan junan nopeus. Instituutioiden listaan kuuluivat ympäristöasioiden kimpussa työskentelevät ja pohjoisen ulottuvuuden organisaatiot. Jäsenyys WTOssa merkitsee Venäjälle paljon, lopultakin. Ja se venäläinen ilmiö on nimenomaan korruptio, jonka poistamiseen nimenomaan presidentin toimisto on tehnyt aloitteen. Tavoitteena on parantaa elämän laatua oleellisesti ja se vaatii systeemin muutosta yhteiskunnassa. Ulkomaisten investointien saamisen kannalta se on elintärkeää. Paul Vandoren edustaa Euroopan komissiota Moskovassa ja jaksotteli oman esityksensä myös kolmijaolla 1) ympäristöt 2) kauppa ja investoinnit 3) mitä tapahtuu energia-alalla. Vandoren muotoili EU:n ja Venäjän suhteita keskusteluksi kiinnostavista kohteista. EU on sijalla 5 Venäjän vuoteen 2020 ajoittuvassa strategiassa, se on ennen USA:ta ja kannattaa huomata, että Kiinaa ja Japania ei ole edes mainittu. Kiinan ja USA:n jälkeen Venäjä on 3. sijalla EU:n kauppakumppanina. EU on suurin investoija Venäjällä. Energia on poliittinen väline. Energiadiplomatiassa tarvitaan kompromisseja. Sebastian FitzLyon, Zinovieff Groupin hallituksen puheenjohtaja, Australian kunniakonsuli esitti että pienyritykset ovat varsin tärkeitäVenäjää ajatellen, vaikka usein unohdamme tämän. FitzLyon luonnehti venäläisiä lakia tottelevina ja luotettavina ihmisinä perustaltaan, korruptio tulee liian byrokratian kautta. Meijerituotteita tuodaan laajasti, oma tuotanto lapsen kengissä. Oman maan turismi on kehittymätöntä, laaja maa vaatii rakenteita. Ohjelma oli monipuolinen siinäkin mielessä, että asian esittäjät tulivat niin erilaisilta tahoilta ja katsoivat sen ansiosta asioita eri näkövinkkeleistä. Kun katson tapahtuman osallistujalistaa, minusta tuntuu, että monille se tärkein anti onkin peräisin niistä omista tapaamisista, joita ihmisillä näytti melkoisesti olevan käynnissä. Instituutiot, rakenteet ja korruptio Venäjällä, Mikkelin yliopistokeskuksen Studia Generalia "Autolla ei ajeta, ellei sitä voitele" oli mottona, kun Itä-Suomen yliopistosta Kuopiosta Ilmari Larjavaara aloitti syyskuisen 2009 esityksensä. On syytä opetella mitä venäläiset ajattelevat. En suosittele korruptiota. 78% käyttää "korruptiota" Venäjällä business to business -tilanteissa. Lähtökohta: siellä on vain ihmisiä, yhteiskuntajärjestykset ovat romahtaneet, yksilö muun edellä, henkilövaltio ja henkilöjärjestys. Venäjällä asioidaan henkilöiden, ei rakenteiden kanssa. Henkilökohtainen suhde on eduksi. Vastavuoroisuus, ostetaan tutuilta, joihin luotetaan. Johtajia totellaan ja hyviä johtajia kaivataan, koska juuri muuta rakennetta ei ole. Jotta järjestys muodostuu, huipulla voi olla vain yksi toimija, jolla on päätösvalta. Venäläinen organisaatio on sen johtaja. Laki ja omistusoikeudet riippuvat johtajista ja politiikasta, ei niinkään lainsäädännöstä. Keskeinen perusyksikkö on vielä jokin kollektiivi, klikki, seura, ryhmittymä, klaani, prikaati, mafia tms., johon yksilö kuuluu. Kollektiivi voi olla työpaikka, urheiluseura, etninen tausta tms. Kollektiivi hoitaa useita tehtäviä: tarjoaa turvallisuutta, pyrkii poliittisiin päämääriin (pyrki valtaan), edistää ideologiaa (seurakunta), toteuttaa tavoitteita (talous). Kaikki rakenteet ovat markkinaistettuja ja siten tehokkaita. Venäjällä modernisaatio on häiriintynyt. Venäjä siirtyy vähittäin vanhoista uusiin rakenteisiin. Toimii modernien rakenteiden mukaisesti, mutta vanhat rakenteet luovat tehottomuutta. Venäjän rakenteet ovat uusia rakenteita muotoina ja vanhoja rakenteita sisältöinä. Uudet rakenteet on komennettu ylhäältä toimimaan. Uudet ja vanhat rakenteet eivät voi toimia samanaikaisesti. Olisi parempi jos kaikki olisivat lahjottavissa tai kukaan ei olisi lahjottavissa, eikä niin että löytyy sekä että. Venäjä, ystävä ja kauppakumppani, rotaryklubin lokakuisen kokouksen aiheena Tuomo Leppinen vertaili suomalaisia ja venäläisiä:
Venäläisen mielestä suomalainen on: rikas hiljainen ahkera juoppo länsimainen ystävällinen epäkohtelias moderni rehellinen. Epäkohtelias tarkoittaa, ettei puhuta. Suomalaisten mielestä suomalainen on: ahkera mustasukkainen ujo rehellinen ennakkoluuloinen kankea pidättyvä itsekäs. Valta Venäjällä ja MUC sai järjestely-yhteistyökumppanikseen mm. MAMKin Markku Kakriainen Etelä-Savon kauppakamarista avasi helmikuisen 2010 tilaisuuden toteamalla "älä yritä opettaa venäläisiä" ja jatkoi: Ole ystävällinen niin venäläisetkin ovat. Varsinainen tilaisuuden asiantuntija oli dosentti Markku Kangaspuro Helsingin yliopiston Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja. Venäläiset pitävät 1900-lukua pienenä episodina omassa kulttuurissaan, tarkoittaa siis Neuvostoliittoa. Tshaikovski ja Dostojevski ovat tärkeitä vaikuttajia. Venäjä on monikansallinen, mikä tuo etnisiä, sosiaalisia ja poliittisia jännitteitä. Putin pystyi takaamaan että tilanne paranee, siksi Putin sai niin suuren suosion. Ei Venäjästä tule samanlaista kuin Suomi. Sillä on oma historia, oma kulttuuri. Demokratiassa, ihmisoikeuksissa on tapahtunut muutoksia. Kaikki ei tapahdu yhdessä yössä. Raha on suurin rajoite venäläisten tiedonhankinnalle. Internetiä ei ole rajoitettu Venäjällä.Venäjä on päättänyt, että energia on strateginen asia. Venäjän ulkopuolinen ei voi omistaa yli puolta venäläisestä energiasta. Venäjällä usein hyttysiä lyödään lekalla päähän eli puututaan voimalla asioihin. Venäjän poliittisesta järjestelmästä tehdään äärimmäisen avoin, joustava ja oleellisesti monitahoinen kokonaisuus, sanoo Medvedev presidenttinä. Yhtenäinen Venäjä -puolueella on 2/3 enemmistö duumassa ja se tarkoittaa, että presidentti ei voi erottaa pääministeriä ilman uusia vaaleja. Siis Medvedev ei voi erottaa Putinia. Talouden monipuolistamiseen liittyviä asioita: primitiivinen raaka-ainetalous ja korruptio (infraongelma!), taipumus tukeutua valtioon, ulkomaihin tai johonkin ylimaalliseen doktriiniin jonka uskotaan ratkaisevan Venäjän ongelmat. Vain venäläiset itse kykenevät ratkaisemaan omat ongelmansa. Talouden kehittämisohjelma tekee Venäjästä maailman johtavan valtion teknologian, energiatehokkuuden ja avaruusteknologian alalla. On pakko kehittää kunnallista autonomiaa; maa on täynnä syrjäkyliä, jotka ovat täysin riippuvaisia keskushallinnosta. Venäjälle tarvitaan keskiluokka, joka oppii hallitsemaan itseään. Internet on Venäjällä viihteen väline, katsellaan autoja, shoppaillaan. Ei tutkita uutisia, eihän meilläkään. Taloudelliset toimijat ja politiikan valta kytkeytyneet yhteen, miten riippumaton uutisointi olisi mahdollista? Syntyy oma sisäinen miliisi, julkaistaan mikä firmaa miellyttää. Hyvinvointi- ja sosiaalirakenteet Venäjällä Maaliskuisen 2010 tilaisuuden avasi Eero Aarnio Etelä-Savon maakuntaliitosta: Olemme tottuneet ajatukseen "kun hyvinvointia syntyy, sitä jaetaan tasaisesti". Varsinaisen luennon esitti Itä-Suomen yliopistosta Joensuusta erikoistutkija Joni Virkkunen, joka kertoi omaksi taustakseen yhteiskunta maantieteen ja kiinnostuksen kohteikseen yhteiskunnallisen kehityksen ja tasa-arvon. Luennon pääkohdat olivat 1. hyvinvointi ja muutos 2. yhteiskunnallinen muutos hyvinvoinnin muutostekijänä 3. taloudellinen kehitys ja sosiaalinen turvallisuus 4. terveys ja terveyserot. Erityiskysymyksinä mainittiin tasa-arvo, sosiaaliset ryhmät ja luokat, valtio vs. yksityinen vs. järjestösektori. Hyvinvointiin kuuluvat arjen sujuminen, mahdollisuus toteuttaa itseään, tunne, rahoitus, arvot asenteet tavoitteet, se on osa yhteiskunnallista muutosta. Yhteiskunnan muutos on jatkuva muutos, tavoitteellinen, kehitystä ylläpitävä vs. hallitsematon? Muutos on suunnittelematon jos tulee yllätyksenä ja pyytämättä tai muutoin on politiikkaa. Kokonaisvaltainen juttu jota ei voi verrata mihinkään muuhun: julkinen sektori ja markkinat, yritykset ja kansalaisyhteiskunta ja yksilöt, perheet. Muutoksia on havaittavissa: ympäristöongelmat, terveysongelmat, sosiaaliset ongelmat ja rikollisuus. On piilotyöttömyyttä, on suuria alueellisia eroja. Ei tunneta lomautuksia. On ammattiliittoja, mutta vain vähän riippumattomia. 1. EU:n Pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuus Muukalaisvihan kasvu ja väkivaltarikokset siirtotyöläisiä vastaan yleistyneet. Terveyseroihin ei ensisijaisesti vaikuta koulutus vaan tulotaso. Odotettavissa oleva elinikä miehillä 62 vuotta ja naisilla 74 vuotta. Suuria alueellisia eroja on havaittavissa. Venäjällä elinikä laskee ja EU:ssa nousee. Työikäinen väestö vähenee ja syynä ovat ei-tarttuvat taudit sekä tapaturmat. Juominen on "luonnollista", liittyy juomisen kulttuuriin. HIV/AIDS:n osalta erilaiset riskiryhmät kuin lännessä. Kysymys on yksilöiden valinnoista, johtamisesta ja politiikasta, priorisoinnista ja rahoituksesta. Hyvinvointi vai tulosjohtaminen? Neuvostoliiton muutos on synkeä, joitain positiivisia kehityssuuntia on havaittavissa ja runsaasti kysymysmerkkejä. ...MAMK:n Kirjasto- ja tietopalvelujen syystempaus 2009 liittyi Venäjään, Venäjään paneutuminen jatkuu, myös Kirstin osalta |
| [ a l k u u n ] |
Tutkimuksen tietohallinto tutkijan tukena -seminaari 16.3.2010 | |
| Jukka Rantasaari |
Päijät-Hämeen koulutuskonsernin Tieto- ja kirjastopalvelujen vastaava informaatikko Jukka Rantasaari osallistui 16.3.2010 opetusministeriössä järjestettyyn RAKETTI-hankkeen TUTKI-osahankkeen ja JURE-projektin yhteiseen seminaariin, josta pieni raportti seuraavassa. Yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla on erilaisia julkaisurekistereitä, joihin on koottu tietoa henkilöstön tutkimustoiminnasta. Ongelma on, että nämä rekisterit eivät ole yhdenmukaisia eikä niiden sisältämä tieto kaikilta osin riittävää.
Markku Suvasen (OPM) mukaan nyt ja tulevaisuudessa tarvitaan yhdenmukaista, vertailtavissa olevaa tietoa Suomessa tehtävästä tutkimuksesta ja tutkimuksen vaikuttavuudesta ja laadusta. Tietoa kerätään ja käytetään tutkimustoiminnan ohjausta, rahoitusta ja kansainvälisiä vertailuja varten. Tiedon tarvitsijoita ovat korkeakoulujen ohella Opetusministeriö ja koko yhteiskunta. Tätä tarkoitusta varten on synnytetty RAKETTI-hanke (Rakenteellisen kehittämisen tukena tietohallinto), joka on korkeakoulujen ja OPM:n yhteinen hanke tutkimuksen tietohallinnon tehostamiseksi. JURE-projekti on osa RAKETTI-hankkeen alaista TUTKI-osahanketta, jota vetää Timo Tiihonen Jyväskylän yliopistosta. Tiihosen mukaan TUTKI-hankkeen tavoitteena on "luoda yhtenäinen tapa kuvata tutkimustoiminnan tuloksia ja vaikuttavuutta sekä tarvittava tietojärjestelmä tiedon keruuseen ja raportointiin". Sen ensimmäisessä vaiheessa (JURE-projekti) suunnitellaan ja toteutetaan kansallinen rekisteri, johon kootaan tiedot korkeakoulujen ja sektoritutkimuslaitosten tekemästä tutkimuksesta. Kaikki seminaarin esitykset: http://www.minedu.fi/OPM/Tapahtumakalenteri/2010/03/Tutkimuksen_tietohallinto_tutkijan_tukena_-seminaari.html?lang=fi
|
| [ a l k u u n ] |