Ammattikorkeakoulujen julkaisujen avoimuus 2017–2019

21.02.2021

Laskiaistunnelmia. Photo by Ethan Hu on Unsplash

Miltä näyttää ammattikorkeakoulujen julkaisujen avoimuus tuoreiden tilastojen valossa? Tutkimme edellisen kerran keväällä 2018 ammattikorkeakoulujen julkaisujen avoimuutta. Kuinka avoimuus on edennyt ammattikorkeakoulujen piirissä kuluneiden kolmen vuoden aikana, käy ilmi tekemistämme tuoreista vertailuista. Ammattikorkeakoulujen julkaisujen avoimuus ja rinnakkaistallentaminen on edistynyt huimasti.

1.  Perusteista

Rinnakkaistallentaminen on ammattikorkeakouluille merkityksellistä ei pelkästään avoimen tieteen, mutta myös niiden saaman rahoituksen näkökulmasta. Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee uudessa rahoitusmallissaan painokertoimella 1,2 kaikkia A-E -luokissa ilmestyneitä, julkaisutiedonkeruun piirissä olevia avoimesti saatavilla olevia ammattikorkeakoulujen julkaisuja. Annettavan rahoituksen määrään vaikuttaa se, mitä enemmän edellisen kolmen vuoden aikana ammattikorkeakouluissa tehdyistä julkaisuista on avoimesti saatavissa. 

Avoimuuden periaatteiden tukemisesta on tullut tärkeä osa ammattikorkeakoulujen toimintaa. Tästä esimerkkinä ovat vuodesta 2015 lähtien toteutetut avoimuuden kypsyystason selvitykset. Ensimmäisessä selvityksessä yksikään Suomen ammattikorkeakouluista ei noussut toimintakulttuurinsa avoimuuden osalta kovinkaan korkealle. Viimeisimmässä, vuonna 2019 toteutetussa selvityksessä jo peräti seitsemän ammattikorkeakoulua oli noussut korkeimmalle kypsyystasolle. Tähän on vaadittu monenlaisia toimenpiteitä, joista avoin julkaiseminen ja sen edistäminen lienevät toimintakulttuurin osalta eräitä keskeisimmistä.

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutiedonkeruussa on julkaisujen open access -tilaa koskevat tiedot olleet yhdenmukaisessa muodossa vuodesta 2016 lähtien, joten tuota kautta  avoimuudessa tapahtuneita muutoksia on mahdollista seurata varsin luotettavasti. Käytännössä on ollut jonkin verran variaatiota siinä, mikä on nähty avoimeksi julkaisukanavaksi ja mikä hybridi-kanavaksi. Vuoden 2020 tietoja ei vielä ole saatavilla, joten tässä artikkelissa keskitytään vuosien 2017–2019 tilanteeseen. Lähteinä tässä on käytetty Juulia ja Vipusta. 

2. Ammattikorkeakoulujen julkaisuista lähes 90 % on avoimia

Avointen julkaisujen osuus ammattikorkeakoulujen kaikista julkaisuista on noussut vuoden 2016 65,5 prosentista 87,4 prosenttiin vuonna 2019. Vuoden 2020 julkaisujen osalta avoimien julkaisujen osuus näyttää olevan vielä suurempi, yli 90 prosenttia. Julkaisutiedonkeruun valmistuminen 2020 julkaisuista tulee näyttämään putoaako vai kasvaako luku tästä vielä merkittävästi. Avoimuus kasvaa myös takautuvasti eli julkaisuja rinnakkaistallennetaan jälkikäteen.

Kuvio 1. Avointen julkaisujen osuus kaikista julkaisuista on kasvanut huomattavasti vuodesta 2016 niin yliopistoissa kuin ammattikorkeakouluissa.

Avointen julkaisujen osuus julkaisuluokittain

Kun tarkastellaan avointen julkaisujen osuutta julkaisuluokittain, voidaan huomata, että avointen julkaisujen osuutta ammattikorkeakouluissa ovat nostaneet erityisesti yleistajuiset (julkaisuluokka E) julkaisut. Yhdessä ammatillisten julkaisujen (julkaisuluokka D) kanssa ne muodostavat suurimman osan julkaisujen avoimuudesta.

Kuvio 2. Suurin osa ammattikorkeakoulujen avoimista julkaisuista on ammatillisia ja yleistajuisia julkaisuja.

Vuonna 2016 ammatillisia ja yleistajuisia avoimia julkaisuja oli yhteensä n. 55 prosenttia kaikista julkaisuista, vuonna 2019 noin 84 prosenttia. 2020 keskeneräisten lukujen mukaan noin 92 prosenttia. Yleistajuisten avoimien julkaisujen osuus kaikista julkaisuista on noussut vuoden 2016 15 prosentista 35 prosenttiin vuonna 2019. 2020 osuus oli tarkasteluhetkenä viime tammikuussa 41 prosenttia.

Yleistajuisten ja ammatillisten avoimien julkaisujen suuri osuus kaikista julkaisuista heijastelee tietenkin ammatillisen ja yleistajuisen julkaisemisen suurta osuutta ammattikorkeakoulujen julkaisuista, ja erityisesti yleistajuisen julkaisemisen volyymin kasvua viime vuosina. Kuitenkin samalla kun yleistajuisten julkaisemisen määrä kasvaa, kasvaa myös sen avoimuus.

Kuvio 3. Vuosina 2016–2019 yleistajuisten julkaisujen määrä on tuplaantunut ammattikorkeakouluissa ja suhteellinen osuus näyttäisi edelleen kasvavan.

Kuviosta huomaa, että samalla kun A- ja B-luokissa on ollut muutaman kymmenen julkaisun vuosittaista heittoa kappalemäärissä suuntaan tai toiseen ja C-luokassa selkeää laskua, on tieteellisten artikkelien (julkaisuluokka A) osuus pudonnut vuoden 2016 12,5 prosentista vuoden 2019 7,7 prosenttiin.

Samalla ammatillisten julkaisujen määrä on kasvanut parilla sadalla vuosittain (2016 3149, 2017 3518, 2018 3857, 2019 3957) mutta suhteellinen osuus pudonnut 54,5 prosentista 45,5 prosenttiin.

Yleistajuisen julkaisemisen volyymi sen sijaan kaksinkertaistui (101 prosenttia) vuosina 2016–2019, ja suhteellinen osuus nousi 27 prosentista 45 prosenttiin.

Avoimuusaste on kuitenkin kasvanut kaikissa julkaisuluokissa.

Kuvio 4. Kuvio näyttää kuinka julkaisujen avoimuusaste on kasvanut kaikissa julkaisuluokissa.

Kun vuonna 2016 E-tyypin julkaisuista avoimia oli 56 prosenttia, vuonna 2019 avoimia oli 88 prosenttia ja vuoden 2020 keskeneräisessä julkaisutiedonkeruussa 93 prosenttia. Ammatillisten julkaisujen avoimuus on kasvanut noin 70 prosentista myöskin 90 prosentin tuntumaan ja yli.

Kuviosta 4 voi myös panna merkille julkaisutyypin A avoimuuden kasvun 49.3 prosentista 70,9 prosenttiin vuonna 2019. Yliopistojen tämän tyypin artikkeleista avoimia oli vuonna 2019 64,5 prosenttia (Ilva 2020), joten tässä ammattikorkeakoulut ovat hitusen edellä. Yliopistojen julkaisuvolyymi tyypin A julkaisuissa on tietenkin omassa luokassaan verrattuna ammattikorkeakouluihin.

3. Rinnakkaistallentamisen vaikutus ammattikorkeakoulujen julkaisujen avoimuuteen

Katsotaan vielä lyhyesti erilaisten avoimuuden tyyppien kehitystä ammattikorkeakoulujen julkaisujen osalta ja erityisesti Theseuksen näkökulmasta kiinnostavaa rinnakkaistallennusta.

Kuvio 5. Eri tavalla avoimien julkaisujen osuudet kaikista julkaisuista 2016–2020.

Theseuksen näkökulmasta kiinnostavaa on rinnakkaistallentamalla avattujen julkaisujen osuuden kasvaminen kaikista julkaisuista vuosina 2016–2019 2 prosentista noin 7 prosenttiin. Rinnakkaistallennettujen julkaisujen osuus on kasvanut kaikissa julkaisuluokissa, C-luokkaa lukuun ottamatta.

Kuvio 6. Rinnakkaistallennusten määrät ovat kasvaneet kaikissa julkaisuluokissa.

Vertaisarvioiduista artikkeleista vuonna 2016 rinnakkaistallennettiin noin 17 prosenttia ja vuonna 2019 luku oli noin 46 prosenttia. B-luokassa rinnakkaistallennettujen osuus on kasvanut 15 prosenttia, D ja E-julkaisuluokissakin kymmenisen prosenttia kyseisellä tarkasteluajanjaksolla.

 

4. Rinnakkaistallentamisen vaikutus julkaisujen avoimuuteen on suurinta A ja B-luokissa

Julkaisuvolyymiltaan suurien D ja E-julkaisuluokkien avoimet julkaisut ilmestyvät yhä useammin jo valmiiksi avoimissa julkaisuissa (2019 D-luokka 88 prosenttia ja E-luokka 94 prosenttia), joten rinnakkaistallentamisen vaikutus näiden julkaisuluokkien avoimuuteen ei voi olla kovin suurta. Vuonna 2019 avoimista D-julkaisuista rinnakkaistallentamalla avattuja (eli muuten suljettuja) oli 6,5 prosenttia ja E-julkaisuista 4,6 prosenttia.

Julkaisuluokassa A Open Access -julkaisukanavien merkitys avoimuudelle on vähentynyt 2016–2019 noin 20 prosenttia ja rinnakkaistallentamisen merkitys avoimuudelle on kasvanut noin 15 prosenttia. Muun OA:n, käytännössä hybridijulkaisukanavien merkityksessä on ollut pientä hajontaa, mutta 2020 näyttää toistaiseksi selkeää noin 10 prosentin kasvua vuoteen 2016 verrattuna. Tässä saattaa olla merkitystä hybridi-julkaisemisen käsitteen tarkentumisella julkaisutiedonkeruussa.

Kuvio 7. Rinnakkaistallentamalla on avattu noin 30 prosenttia avoimista julkaisuista A julkaisuluokissa vuonna 2019.

Jos vielä vertaa OA-artikkelien osuutta kaikista A-luokan artikkeleista voidaan huomata, että OA-julkaisukanavien osuus on pysynyt suurin piirtein samana (n. 40 prosenttia), hybridikanavien osuus on noussut 2016–2019 noin 4,5 prosentista 8,8 prosenttiin ja rinnakkaistallentamalla avattujen osuus 7, 5 prosentista noin 22 prosenttiin. Toisin sanoen, kun julkaisumäärät ovat kasvaneet niin rinnakkaistallentaminen on tullut vaikuttavammaksi avaamisen kanavaksi.

Kuvio. 8 Avointen artikkelien osuus kaikista artikkeleista.

Näitä lukuja voi verrata yliopistojen vastaaviin lukuihin, joita Jyrki Ilva (2020) on laskenut. Vaikka ammattikorkeakouluissa julkaisuluokan A julkaisuista suhteellisesti suurempi osuus on avoimia, on avoimuuden kasvu ollut yliopistoja maltillisempaa. Toisaalta jo lähtötaso 2016 oli korkeampi.

Ammattikorkeakouluilla OA-julkaisukanavien osuus on suurempi (2019 yo 25,9 % amk 40,3 %), ja vaikka hybridikanavien osuus on sekä ammattikorkeakouluissa että yliopistoissa kasvanut, on kasvu ollut ammattikorkeakouluissa maltillisempaa. Vuonna 2019 hybridikanavissa julkaistiin yo 15,4 % ja amk 8,8 % julkaisuista. Rinnakkaistallentamisen tuoma lisä OA:han on myös kasvanut molemmissa, vuonna 2019 ammattikorkeakoulujen osuuden (21,8 %) ollessa hieman yliopistoja (23,5 %) pienempi.

Tässä kohtaa on ehkä hyvä vielä muistuttaa julkaisuluokan A volyymien eroista ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Yliopistot julkaisivat 2019 A-luokan julkaisuja 24 885 kappaletta ja ammattikorkeakoulut 692 kappaletta.

5. Rinnakkaistallentamisen kehitys ammattikorkeakouluissa

Millaista rinnakkaistallentamisen kehittäminen on ollut ammattikorkeakouluissa? Tähän hyvä työväline tarkastella on Vipunen, jossa näkyy vuosittain jäädytetyt tilastot eikä taannehtiva tallentaminen vaikuta tilastoon. Vipusen avulla pääsemme tarkastelemaan sitä, milloin työ varsinaisesti on aloitettu ja ammattikorkeakoulujen väliset erot näyttävät. Huomattavaa on, että tähän mennessä vuoden 2020 tilastot eivät ole vielä valmiita, joten ne puuttuvat tästä tarkastelusta.

Ammattikorkeakouluissa varsinaista rinnakkaistallentamista aloitettiin Avoin tiede ja tutkimus -hankkeen 1.4.–31.12.2016) aikana. Vuonna 2016 kolmetoista ammattikorkeakoulua oli tehnyt rinnakkaistallennuksia Theseukseen, vuonna 2019 ammattikorkeakouluista jo 19 teki rinnakkaistallennusta. Juulista voimme havaita, että kaikki ammattikorkeakoulut eivät ole vieläkään aloittaneet rinnakkaistallennusta Theseukseen. Oma vaikutuksensa rinnakkaistallentamisen aloittamiseen tai volyymin kasvamiseen on ollut Justus–Theseus -yhteyden avautumisella keväällä 2019. Rinnakkaistallentamista tehdään kuitenkin edelleen myös pelkästään Theseuksen kautta, vaikka Justus-palvelun on ottanut käyttöön tällä hetkellä jo 23 ammattikorkeakoulua.

Kuvio 9. Ammattikorkeakoulujen mukaantulo rinnakkaistallentamiseen vuodesta 2016.

Ammattikorkeakoulujen kesken tallentamisessa on isoja eroja niin varsinaisessa toiminnan aloitusajankohdassa kuin määrissä sekä tallentamisen periaatteissa.

Rinnakkaistallennusten määrä on kasvanut 2.6-kertaiseksi vuodesta 2016 vuoteen 2019.

Huomattavaa on, että tallennusmäärissä on ammattikorkeakoulujen kesken koko ajan isoa hajontaa. Vuonna 2016 rinnakkaistallennuksia oli tehty yli 50 kpl neljässä ammattikorkeakoulussa, 2017 kuudessa ammattikorkeakoulussa, 2018 seitsemässä ammattikorkeakoulussa ja 2019 yhdeksässä ammattikorkeakoulussa. Vuonna 2020 Theseuksesta näkee, että kolme ammattikorkeakoulua lisää on tullut mukaan rinnakkaistallentamiseen. Huomattavaa on, että yli puolet ammattikorkeakouluista tekee hyvin vähän rinnakkaistallennusta.

Taulukko 1. Rinnakkaistallennusten määrät ammattikorkeakoululttain vuosina 2016-2019 Vipusen mukaan.

Kun erot ammattikorkeakoulujen kesken ovat näin suuret, voidaan kysyä, mistä tämä johtuu. Miksi osa ammattikorkeakouluista ei ole aloittanut rinnakkaistallentamista vieläkään ja osa tallentaa hyvin pieniä määriä?

Tärkeä syy tähän on varmasti se, kuten edellä osoitimme (kaavio x) ammattikorkeakoulujen julkaisujen suurin volyymi on ammatillisessa ja yleistajuisessa julkaisemisessa, joista suurin osa julkaistaan valmiiksi avoimissa julkaisuissa (2019 D-luokka 88 prosenttia ja E-luokka 94 prosenttia). Tällöin rinnakkaistallentaminen avoimuuden lisäämiseksi ei juuri hyödytä ammattikorkeakoulua.

Suurin hyöty olisi saatavissa tieteellisten julkaisujen (A- ja B-julkaisut) avaamisessa, sillä tieteelliset julkaisut ovat edelleen pitkälti joko maksumuurin takana. Tämän takia tarkastelimme rinnakkaistallennuksen tuomaa lisäarvoa ammattikorkeakoulun julkaisujen avoimuudelle eli rinnakkaistallennusten määrää, josta on poistettu jo valmiiksi avoimessa julkaisukanavassa ilmestyneet julkaisut. Voimme havaita, että rinnakkaistallennuksen avulla osa ammattikorkeakouluista on vuonna 2019 voinut avata huomattavan määrän julkaisuista, Haaga-Helia, JAMK ja SeAMK jopa yli 40 prosenttia sekä Laurea, Metropolia ja TAMK yli 25 prosenttia kaikista A1–A4-julkaisuista.

Taulukko 2. Rinnakkaistallennettujen A-julkaisujen määrät ja rinnakkaistallentamisen lisäarvo julkaisujen avaamiselle ammattikorkeakoluittain vuonna 2019.

Ne ammattikorkeakoulut, jotka harkitsevat rinnakkaistallentamisen aloittamista vielä, tästä taulukosta voi olla hyötyä: A-tason julkaisujen rinnakkaistallentaminen lisää selkeästi ammattikorkeakoulun avoimuutta.

6. Rinnakkaistallennusperiaatteista

Määrien suuret erot rinnakkaistallennuksissa kertovat myös siitä, että korkeakouluissa on erilaiset rinnakkaistallennusperiaatteet.

Ammattikorkeakouluista kyseltiin julkaisujen rinnakkaistallentamisen periaatteista joulukuussa 2020. Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelupäällikkö Susanna Kinnarin (Kinnari 2020) amk-kirjastonjohtajille tekemässä kyselyssä ammattikorkeakoulujen rinnakkaistallennusperiaatteita koskien vastaajia oli 17 ammattikorkeakoulusta. Kyselyssä nousi esille, että periaatteet vaihtelivat yllättävän paljon. Kysely oli suuntaa antava, mutta tarjoaa kuvan periaatteiden kirjavuudesta.

Yleisin periaate oli tallentaa lähinnä OKM-kriteerien mukaisesti julkaisupisteitä saavia julkaisuja ( painokertoimella 1,2 kaikkia A-E -luokissa ilmestyneitä) - 13 ammattikorkeakoulua kertoi tämän periaatteekseen. Tätä periaatetta toteutettiin kuitenkin varsin eri tavoin: Osa keskittyi vain tieteellisiin artikkeleihin (11 amkia vastanneista), osa tallensi tieteellisiä ja ammatillisia artikkeleita (7 vastanneista) ja osa kertoi vielä tallentavansa yleistajuisia artikkeleita. Vain harva kertoi tavoitteekseen tallentaa kaiken näiden kriteerien sisällä olevan.

Kuvio 10. Rinnakkaistallentamisen periaatteita ovat Kinnarin sähköpostikyselyn mukaan seuraavat: tallennetaan tieteellisiä artikkeleita, tallennetaan tieteellisiä ja ammatillsia artikkeleita ja näiden lisäksi tallennetaan yleistajusia artikkeleita.

Periaatteina tallennuksessa oli lisäksi myös seuraavia näkökulmia:

  • Kaikki mikä ei ole jo valmiiksi avointa (4 vastaajaa)
  • Oman julkaisusarjan artikkeleita / artikkelit (3 vastaajaa)
  • TKItoiminnassa syntyvät julkaisut
  • Pyritään luomaan oman korkeakoulun julkaisukokoelma eli tallennetaan mahdollisimman pitkälti kaikki.

Kysymykseen tallennetaanko jo valmiiksi avointa aineistoa vastaukset vaihtelivat myös suuresti. Suurimmaksi osaksi vastaajista kanta oli, ettei periaatteessa tallenneta jo valmiiksi avoimissa lehdissä julkaistuja artikkeleita. Osa pyrki tallentamaan kaikki A-tason julkaisut, myös valmiiksi avoimet. Osa pyrkii tallentamaan ne avoimet julkaisut, joilla ei ole pysyvää tunnistetta tai on muuten pelko niiden häviämisestä verkosta.

Lisäksi osalla vastaajista korkeakoulussa valittuja rinnakkaistallennusperiaatteita toteutettiin luovasti. Suurena vaikuttimena rinnakkaistallennusperiaatteiden käytänteisiin oli resurssit eli ei ollut aikaa tallentaa kaikkea, mitä ehkä olisi haluttu tallentaa.

 

 

Lähteet

Kirjoittajat

Antti Nyqvist

tietoasiantuntija

Haaga-Helia

Kirjoittajan muut artikkelit

Tiina Tolonen

Informaatikko

Tiina Tolonen on informaatikko Tiedekirjasto Pegasuksessa, joka palvelee Oulun yliopistoa ja Oulun ammattikorkeakoulua.

Kirjoittajan muut artikkelit

Minna Marjamaa

tietoasiantuntija

Laurea-ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan muut artikkelit

Kommentit

Jätä kommentti