Ammattikorkeakoulujen strategiat ja sodankäynnin taito

Saiko otsikko huomiosi? Hyvä! Markkinointistrategiani toimii!

Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Maanpuolustuskorkeakoulu ovat tehneet noin puolentoista vuoden ajan yhteistyötä, jonka hedelmänä on jo esitelty etäohjattavan, tulevaisuudessa kokonaan autonomisen telakuorma-auton prototyyppi KOTKA-AAGV, mutta sitäkään tämä artikkeli ei käsittele.

Sen sijaan sana strategia on peräisin antiikin Kreikasta ja tarkoittaa alun perin sotapäällikön taitoa, aivan kirjaimellisesti armeijan johtamista (στρατός, stratós, ”armeija”, ηγούμαι, igoúmai, ”johtaa”). Kutakuinkin samoihin aikoihin, 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua syntyi myös ensimmäinen aihetta käsittelevä kirja, kiinalaisen Sunzin Sodankäynnin taito. (Juuti & Luoma, 12) Noin 2 300 vuotta myöhemmin kirjoitti preussilainen kenraali Carl von Clausewitz oman, sittemmin yhtä lailla klassikon asemaan nousseen teoksensa Sodankäynnistä.

Strategia herättää sanana helposti tämänkaltaisia melko sotaisia mielikuvia, mutta nykyään siltä eivät pääse paatuneimmatkaan pasifistit välttymään. Myös moderneilla taistelukentillä strategiat ja noiden teosten ikiaikaiset opit ovat toki edelleen ajankohtaisia, mutta meitä rauhanajan lintukotolaisiakin ne väistämättä koskettavat työelämän kautta. Sekä Sunzin että von Clausewitzin tekstejä käytetään nimittäin yhä tänäkin päivänä sotataidon lisäksi myös liiketoiminnan johtamisen ohjenuorina, ja siten olemme kaikki pelinappuloina tässä korporaatiokomppanioiden kamppailussa, halusimme tai emme.

Taktiikka on oppi sotavoimien käytöstä taistelussa, strategia taas oppi taistelujen käyttämisestä sodan päämäärän saavuttamiseen. (von Clausewitz, 68)

Kiinalaiset kauppiaat tiesivät jo ammoisina aikoina sanoa, että ”markkinapaikka on kuin taistelukenttä”. (Sunzi [Matti Nojosen johdanto], 8) Strategiat ja strateginen johtaminen ovat olleet myös länsimaisessa liike-elämässä vaikuttavia tekijöitä ainakin teollisesta vallankumouksesta lähtien, mutta siviilimaailman termeinä ne ovat yleistyneet vasta 1960-luvulta lähtien. (Juuti & Luoma, 14)

Strategiatyön pyrkimyksenä on perinteisesti ollut kehittää ja kasvattaa yrityksiä kohti pysyvää kilpailuetua suhteessa muihin toimijoihin, mutta nykypäivän nopeasti muuttuvissa toimintaympäristöissä se on enää harvoille realistinen päämäärä. (Hämäläinen, Maula & Suominen, 71) Ketteryys ja sopeutumiskyky ovatkin tänä päivänä aivan olennaisia taitoja niin liike-elämässä kuin sotatantereellakin, ja sekä ketteryyttä että sopeutumiskykyä meiltä kirjastolaisiltakin usein vaaditaan.

Suuria joukkoja johdetaan yleensä samalla tavalla kuin pieniäkin. Ratkaisevaa on määrien organisointi. (Sunzi, 82)

On tosin niinkin sanottu, että koko termi on kärsinyt jo pahemman kerran inflaation ja nykyään ”strategian” sekä ”strategisen” sen, tuon ja tämän alle niputetaan lukuisia asioita, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä strategioiden kanssa, kunhan yritetään mennä trendien mukana. (Leskelä, 77-78) 

Startegiaa!

AMKIT-konsortio järjesti maaliskuussa AMKIT-verkostopäivän teemalla ”Startegiaa! Eikun strategiaa!”. Tapahtuman pienryhmäkeskusteluissa ilmeni yhteiseksi ja laajalti jaetuksi kokemukseksi, että ammattikorkeakoulujen strategiat ovat usein melko

• vaikeaselkoisia
• korkealentoisia, sekä ennen kaikkea
• jossain hyvin kaukana kirjaston jokapäiväisestä työstä.

Tämä ei toki sinänsä juuri yllätä, jos ja kun strategiat laaditaan johtoryhmä- ja/tai hallitustasolla, missä fokus on ymmärrettävästi ja väistämättä liikkeenjohdollisempi kuin oppilaitoksen varsinaisessa arjessa tutkinto-ohjelmineen ja niitä tukevine toimintoineen, joihin kirjastokin kuuluu. Samalla kuitenkin mekin olemme osa sitä samaa, liikeyrityksen tavoin johdettua organisaatiota, joten jollain tapaa ja jostain se yhteys talon strategian ja juuri minun työni välillä pitäisi yrittää löytää. Mikä siis neuvoksi?

Jatkuva oppiminen on usein vastaan tuleva käsite ja keskeinen asia meistä jokaisen organisaation toimintaa, eli paras ehkä itsekin suhtautua tähän oppimiskokemuksena. Yritetään siis panna perinteinen ”kuulostaa hienolta, mutta minä oon vaan töissä täällä” -torjuntareaktio hetkeksi narikkaan, vaikka strategia onkin mainittu.

Myös meillä Metropolian kirjastossa on tämä komeasti kalskahtavien korulauseiden ja kirjastosalin välinen etäisyys tunnistettu ja tiedostettu, ja olemme aktiivisesti pyrkineet sitä kaventamaan sekä käsittelemällä strategisia teemoja työpajatyyppisesti kirjaston kehittämispäivinä että pitämällä Teamsin välityksellä yhteisiä ”Aamukahveja strategian parissa”. Näin talon strategia ja siihen liittyvät käsitteet saadaan vähitellen kaikille tutummiksi ja helpommin hahmotettaviksi sen sijaan, että niiden nähtäisiin kuuluvan vain jonnekin omaan norsunluutorniinsa.

Metropolian strategia 2030

Metropolian tuoreimman, vuoteen 2030 ulottuvan strategian kulmakivet ja johtoteemat ovat 

• Jatkuvan oppimisen uudistaja
• Ilmiölähtöinen ratkaisija
• Kestävän kehityksen ja kasvun rakentaja
• Digitalisaation edelläkävijä
• Avoin ja yhteisöllinen Metropolia

Tarkastellaanpa näitä käänteisessä järjestyksessä – eli aloitetaan helpommasta päästä:  

Avoimuus ja yhteisöllisyys

Metropolian tavoitteena on luoda ”inhimillistä ja toiveikasta tulevaisuutta, jonka rakentamiseen kaikilla on mahdollisuus osallistua”. Moniarvoisuus, saavutettavuus ja inklusiisivuus ovat arvoja ja päämääriä, jotka löytynevät nykyään liki jokaisen organisaation strategiasta, kuten kuuluukin.

Kirjastoissa jo vanhastaan hyvin itsestään selviä linjauksia.

Digitalisaatio

”Nopea teknologinen kehitys ja digitaalinen murros tuovat uusia mahdollisuuksia, mutta haastavat samalla jatkuvaan uudistumiseen. Metropolian tavoitteena on olla edelläkävijä tässä murroksessa.” Edelleen tavoite, jollainen on helppo kuvitella minkä tahansa organisaation strategiaan. Metropolia näkee lisäksi itsensä paitsi digitalisaation hyödyntäjänä, myös digitaalisten palveluiden ja tuotteiden kehittäjänä ja toimittajana.

Kirjastot kulkevat tällä samalla digitalisaation aallonharjalla, mieluusti toki aina vähintään hiirenmitan edellä, mutta kunhan nyt emme ainakaan katoa kuohuihin.

Kestävä kehitys ja kasvu

”Metropoliassa rakennamme kestävää tulevaisuutta edistämällä oman toimintamme ja koulutuksen vastuullisuutta sekä kehittämällä kestävän kehityksen ja kasvun ratkaisuja yhteistyössä kumppaneidemme kanssa.” Jälleen teema, joka löytyy nykyään varmasti kaikista strategioista. Ehkä lisäksi se, jonka soisimme eniten toteutuvan aivan kaikkialla konkretiankin tasolla, koska globaali ilmasto- ja kestävyyskriisi tulee väistämättä koskettamaan meitä kaikkia. Metropolia ilmoittaa olevansa myös hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä.

Tämä on kirjastojakin kovasti kiinnostava ja monia näkökulmia tarjoava kysymys: olemmehan jo lähtökohtaisesti ikään kuin kiertotaloutta, mutta toisaalta tarkan hiilijalanjälkemme laskeminen varsinkin nyt e-aineistojen osuuden ja painoarvon koko ajan kasvaessa on nykyisillä laskentatavoilla melko hankalaa, vaikka yleisten kirjastojen puolella onkin muutaman vuoden ajan tätä jo yritettykin tehdä.

Ilmiölähtöisyys

”Tulevaisuudessa Metropolia tunnetaan kansainvälisesti innovatiivisista ratkaisuistaan globaaleihin haasteisiin sekä vaikuttavana ekosysteemitoimijana.” Okei, nyt aletaan siirtyä sinne korkealentoisuuden ja vaikeaselkoisuuden suuntaan. Ilmiölähtöisyys? Ekosysteemitoimija? Sitra luonnehtii ilmiölähtöisyyden (joskus on käytetty myös termiä ilmiöperusteisuus tai ilmiöpohjaisuus) olevan ”tapa hahmottaa asioita osana laajempaa järjestelmää ja asiakokonaisuutta erillisten yksittäisten osien sijaan”. Ekosysteemi taas on meille kaikille vanhastaan biologiasta tuttu termi, mutta sitä käytetään lisääntyvässä määrin viittaamaan myös yritysmaailman, julkishallinnon ja kolmannen sektorin keskinäiseen vuorovaikutukseen. (Valkokari, Hyytinen, Kutinlahti & Hjelt, 4)

Metropoliassa TKI-toiminta tapahtuu pitkälti kolmen ilmiölähtöisen innovaatiokeskittymän yhteydessä ja ympärillä. Nämä innovaatiokeskittymät ovat Tulevaisuuskestävä terveys ja hyvinvointi, Puhtaat ja kestävät ratkaisut sekä Älykäs ja luova kaupunki, ja ne tarjoavatkin runsaasti mahdollisuuksia laajempien järjestelmien ja asiakokonaisuuksien poikkitieteelliseen ja -taiteelliseen vuorovaikutukseen. Siitä löytyy toki hyviä esimerkkejä myös opetustoiminnan puolelta, esimerkiksi viime vuonna aloittaneen ”CRASH”-tutkintomme (Master’s Degree Programme in Creativity and Arts in Social and Health Fields) muodossa.

Jatkuva oppiminen

”Uudistamme osaamista rohkeasti tuomalla jatkuvan oppimisen saumattomaksi osaksi oppijan arkea. Luomme uutta osaamista muuttuvan työelämän tarpeisiin.” 

Opetus- ja kulttuuriministeriön määritelmän mukaan oppiminen on ”prosessi, jossa yksilö omaksuu tai hankkii uusia tietoja, taitoja, käyttäytymistä, arvoja tai mieltymyksiä tai muuttaa olemassa olevia”ja jatkuva (joskus myös elinikäinen tai elämänlaajuinen) oppiminen taas ”oppimista, joka jatkuu yksilön koko elämänkaaren ajan ja jota tapahtuu eri elämänalueilla”.

Eli… maailma muuttuu, ja me muutumme sen mukana?

No niin, eihän tämä loppujen lopuksi mitään rakettikirurgiaa ehkä olekaan. Sarvista härkää vaan. Laatikaamme strategiat strategioiden käsittelyyn ja pysykäämme tyyninä. 

Vahva mielenlaatu ei ole sellainen, joka pystyy voimakkaisiin reaktioihin, vaan sellainen, joka voimakkaimpienkin reaktioiden aikana säilyttää tasapainonsa, niin että rinnassa riehuvista myrskyistä huolimatta harkinta ja vakaumus pystyvät jokseenkin värähtämättä osoittamaan oikean suunnan niin kuin kompassin neula myrskyn kourissa heittelehtivässä laivassa. (von Clausewitz, 49)