Datasta arvoa tietojohtamisella

15.12.2016

Tutkimuspäällikkö Mikko Lampi avasi marraskuun viimeisenä päivänä Mikkelin ammattikorkeakoululla Datasta arvoa tietojohtamisella -seminaarin ja totesi juontavansa mahtavan shown ja esittelevänsä loistavat esiintyjät. Tilaisuuden järjestelyjen taustalla on kaksi selittävää tahoa: 1. Sähköinen arkistointi ja digipalvelut -strategisen kehittämisen hanke ja 2. Digitalia -digitaalisen tiedonhallinnan tutkimus- ja kehittämiskeskus. Seminaarin tarkoitus oli herättää keskustelua siitä, kuinka datasta luodaan tietojohtamisen avulla.

Tietojohtaminen 3.0 – tukipalvelusta bisneksen ytimeen

Pirjo Ståhle kertoi työskentelevänsä nykyään insinööritieteiden puolella Aalto-yliopistossa, vaikka ei ole insinööri vaan käyttäytymistietelijä. Tähänastinen 15-vuotinen yliopistoura on siirrellyt häntä Lappeenrannan teknillisen yliopiston kautta Turun yliopiston alaisuuteen tulevaisuutta tutkimaan ja sieltä Aaltoon. Ennen yliopistokuvioita työtä on tullut tehtyä Sonerassa ja omassa yrityksessä.

Ståhlen mukaan tieto on todella tärkeä arvon luonnin lähde. Taloudellisen arvonluonnin lähde on uusi asia. Ståhle on tutkinut tietointensiivisen talouden kehitystä mm. Malesiassa, Itävallassa ja Suomessa kansallisella tasolla. Tieto ratkaisee, mutta Einsteinin sanoin ”Information is not knowledge” eli dataa täytyy jalostaa tiedoksi. Inhimillinen puoli ja osaaminen liittyvät asiaan. Liiketoimintaa ei luoda tyhjiössä, jokainen yritys on osa globaalia ja lokaalia tietoympäristöä. Ammattikorkeakoulu on erittäin oleellinen tietoympäristö opiskelijoille. Kannattaa huomata että on fyysinen ja rahallinen pääoma ja sitten on aineeton pääoma: ihmisten koulutus ja osaaminen, yhteiskunnan toimivuus ja teknologiset valmiudet, liiketoiminnan ympäristöt ja brändit, innovaatiot ja uuden tiedon luominen. Jos on korruptoitunut maa, tieto katoaa matkalla, ei voi luottaa. Suomi ei ole kovin korruptoitunut, tieto toimii. Puhutaan aineettomasta pääomasta (Intangible Capital tai Intellectual Capital). Ruotsi, USA, Suomi, Tanska ovat huipulla molemmilla akseleilla eli tiedon että tiedosta riippuvuuden osalta. Singapore on korkealla tiedon tasolla, mutta se ei ole taloudellisesti riippuvainen tiedosta.

Miia Kosonen ja Pirjo Ståhle.

Yrityksen on toimittava aikakautensa ehdoilla: jos aikakausiksi esitetään 1970-luku, 2000-luku ja 2020-luku niin ratkaisevat kilpailutekijät ovat vastaavasti tehokkuus, laatu, elämys, erottuvuus. Tuotannon perustan luojat ovat raaka-aineet, tieto ja osaaminen, arvoverkot. Yhteiskuntamalleja voidaan puolestaan luonnehtia: teollinen, informaatio ja verkostoyhteiskunta, jota seuraa globaali markkinapaikka. Tilannetietoisuus on ensimmäinen väline: rajoitukset ja mahdollisuudet pitää voida tulkita, koska vasta sitten voi johtaa oikein. Nykymaailmassa teknologia luo toimivan ympäristön. Tuohon edellä mainittuun aikakausiesitykseen liittyen koneteknologiaa seuraa informaatio- ja viestintäteknologia jota seuraa digitalisaatio ja ubiikit teknologiat. Puhutaan fyysisesti hajautuneesta ja sosiaalisesti hajautuneesta älykkyydestä. Tietopääoma karttuu kun verkostot karttuvat ja kyky käyttää teknologiaa lisääntyy. Teknologia ei korvaa ihmistä, sen tiedämme, mutta se yrittää korvata. On olemassa kaavallisia ongelmia ja kaavattomia ongelmia. Kone hoitaa kaavalliset, ihmistä tarvitaan kaavattomiin. Tietojohtaminen liittyy molempiin. On osattava johtaa luovia ihmisiä. Teknologia mahdollistaa mutta yhteydet määräävät kehityksen vauhdin. Ainoa keino luoda lisäarvoa on laittaa tieto liikkeelle. Silkkitie oli aikanaan yhteys Kiinasta Eurooppaan. Data kulkee kaapeleiden kautta; 900 000 kilometriä kaapelia.

Kyberympäristön ”kerrokset” eli vaikuttamisen eri muodot ovat sosiaalinen, looginen ja fyysinen kerros. Globaali keskinäisriippuvuus tiivistyy yhä entisestään. Sen myötä tulevaisuuden yhteiskuntien dynamiikka perustuu yhä enemmän itseorganisoitumiseen. Näimme itseorganisoitumisen esimerkkeinä videot lintuparven käyttäytymisestä ja liikenteestä Hanoissa. Lineaariset syy-seuraussuhteet korvautuvat yhä enemmän itseorganisoitumisella. Tietojohtaminen 1.0 käsittää tiedonhallinnan työkalut, Tietojohtaminen 2.0 sisältää tiedonvaihdon systeemit ja alustat ja molemmat em. versiot ovat tukipalveluita. Tietojohtaminen 3.0 ei ole enää tukitoiminto vaan ydintä ja se tarkoittaa tietointensiivistä bisneslogiikkaa.

Tiedon keruu ja virtuaalipippelit

Varustelekan Valtteri Lindholmin otsikkona oli Tiedon keruu ja virtuaalipippelit. Paneeliin toivottiin myös yleisön osallistuvan. Flinga-työkalu oli kytketty paneelia varten ja se oli varustettu mm. seuraavilla kysymyksillä: Miten voidaan lisätä tiedon vaikuttavuutta eli sen hyödyntämistä päätöksenteossa? Suhtaudummeko dataan ja tietoon liian työvälinekeskeisesti?  Kuinka tietojohtamisen ”kypsyystasoa” voisi parantaa, kun yrityksillä ei ole isoja resursseja käytössä?  Miten niille yrityksille voidaan viedä tätä tietoa, jos yritykset eivät tietoa osaa kaivata? M-Brainia edustaneen Susanna Tirkkosen aihe muotoiltiin Sosiaalisen median hyödyt ja haasteet tietojohtamisen näkökulmasta. Mikkelin ammattikorkeakoulun ja Digitalian nimissä esiintyivät TKI-asiantuntijat Miia Kosonen ja Anssi Jääskeläinen: Digitaaliset aineistot tarvitsevat tietojohtamista.

Valtteri Lindholm ja Susanna Tirkkonen keskustelevat ennen seminaarin alkua.

 

 

Kommentit

Jätä kommentti