Eettinen laadunvarmistus ammattikorkeakoulujen julkaisusarjoissa

Vuosille 2025–2028 antamassaan rahanjakomallissa opetus- ja kulttuuriministeriö ohjaa ammattikorkeakouluja tuottamaan ammatillisia asiantuntija-artikkeleita. Ammattikorkeakoulujen asiantuntijoille ja tutkijoille ammatilliset artikkelit ovatkin tyypillinen julkaisumuoto, ja olemassa olevalla ohjauksella halutaan näin vahvistaa, että tämä trendi jatkuu seuraavien vuosien aikana. Julkaisuasiantuntijoita on puhuttanut ja myös huolestuttanut se, miten ammattikorkeakouluissa tullaan resurssoimaan julkaisutoimintaan. Kaikilla on viime kädessä yhteinen ymmärrys siitä, että laadukas julkaisutoiminta tukee ammattikorkeakoulujen toiminnan näkyvyyttä ja vaikuttavuutta.

Mihin ministeriö ohjaa julkaisutoimintaa?

Korkeakoulujen tehtävänä on välittää tietoa tutkimuksesta, jolla pyritään vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan tiedontarpeisiin. Tavoitteeseen on sisäänkirjoitettu ajatus tutkimuksen vaikuttavuudesta. Vaikuttavuutta on tosin vaikea todentaa, saati mitata. Yleisesti ajatellaan, että tutkimuksen vaikuttavuus syntyy tutkimustiedon ja muiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Tutkitun tiedon vaikuttavuus syntyy kuitenkin pitkällä aikavälillä, ja siksi vaikuttavuuden mittareita on vaikea yksiselitteisesti määritellä. Vaikuttavuus on lähtökohtaisesti monimuotoinen ilmiö, ja se ymmärretään tutkimuksen myötävaikutuksina yhteiskunnassa ilmeneviin asioihin ja kehityskulkuihin. (Suomen Akatemia. Yhteiskunnallinen vaikuttavuus).

Suomalaisten korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten asiantuntijoiden tuottamasta tutkitusta tiedosta saadaan käytännössä ajantasaista tietoa seuraamalla tiedejatutkimus.fi-palvelua. 2020-luvulla ammattikorkeakoulut ovat tuottaneet pääasiassa ammattiyhteisöille suunnattuja artikkeleita ja suurelle yleisölle suunnattuja yleistajuisia artikkeleita. Tieteellisiä julkaisuja tuottavat yliopistot ja tutkimuslaitokset. Myös ammattikorkeakouluissa tunnistetaan tieteellisten julkaisujen merkitys (Hynninen, 2022). Tähän on syynä kansainvälisen kilpaillun rahoituksen kasvava merkitys TKI-toiminnassa (ks. Suomen Akatemia, 2024). Ministeriön rahanjakomallissa tieteellisiä julkaisuja kohdellaan ammatillisten julkaisujen tavoin huolimatta siitä, että uuden tiedon tuotantotapana tieteellinen julkaisu vaatii huomattavasti enemmän resursseja. (Kiviluoto & Sinisalo, 2024; Korkeakoulujen julkaisujen määrä julkaisutyypeittäin. Tiedejatutkimus.fi -palvelu.)

Kaksi julkaisutoiminnan solmukohtaa

Ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnassa ajanjaksolla 2010-luvun alusta 2020-luvun puoliväliin on tapahtunut kaksi merkittävää muutosta. Ensimmäinen muutoskohta ajoittuu 2010-luvun alkuun, jolloin julkaisut tulivat osaksi ammattikorkeakoulujen tulosperusteista rahoitusmallia ja julkaisujen määrät alkoivat kasvaa. Satakunnan ammattikorkeakoulun lehtori Sanna-Mari Renfors tarkastelee vuonna 2014 Signum-lehdessä julkaisemassaan artikkelissa mielenkiintoisella tavalla  tämän muutoskohdan merkitystä, ja hänen kymmenen vuotta sitten perään kuluttamansa julkaisutoiminnan kehittämiskohteet ovat edelleen ajankohtaisia vuonna 2025. Renfors analysoi mm. ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnalle asettamia tavoitteita, ja tässä tarkastelussa korostui julkaisutoiminnan tehtävä olla osa ammattikorkeakoulujen markkinointia ja profiloitumista korkeakoulukentässä. Keskeisenä päämääränä ammattikorkeakoulut näkivät julkaisutoiminnan volyymin kasvattamisen, näkyvyyden lisäämisen ja sitä kautta toiminnan tunnetuksi tekemisen. (Renfors, 2014, 18). Ennustettu julkaisutoiminnan määrän kasvu toteutuikin, ja tämä sama kehitys on jatkunut 2020-luvun aikana. (Korkeakoulujen julkaisujen määrä julkaisutyypeittäin; ammattikorkeakoulut. Tiedejatutkimus.fi -palvelu.)

Toinen ajateltu murroskohta on tuore, minkä vuoksi sen todentaminen jää vielä tässä tarkastelussa havaintojen varaan. Ammattikorkeakoulujen julkaisuasiantuntijoiden arvioiden mukaan sopimuskauden 2025–2028 rahanjakomalli muodostaa joka tapauksessa solmukohdan, jolla tulee olemaan vaikutusta siihen, millä tavoin julkaisutoimintaa tullaan resursoimaan. Kuten aikaisemmin on jo todettu, vuosien 2025–2028 rahoitusmalli kannustaa ammattikorkeakoulujen asiantuntijoita ja tutkijoita panostamaan ammatillisille kohdeyleisöille suunnattuihin julkaisuihin. Rahoitusmalli kohtelee tieteellisiä julkaisuja samoin kuin ammattisille kohdeyleisölle suunnattuja julkaisuja. Yleistajuisten julkaisujen, audiovisuaalisten julkaisujen sekä tietoteknisten sovellusten ja myös julkisten taiteellisten tuotoksien kannustimet laskivat. Vuoden 2024 julkaisutiedoissa muutos näkyy niin, että yleistajuisten julkaisujen määrät on selvästi vähentyneet aikaisempiin vuosiin verrattuna juuri ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnassa. Yliopistojen ilmoittamissa yleistajuisten julkaisujen määrissä ei sen sijaan näyttäisi tapahtuvan muutosta (Korkeakoulujen julkaisujen määrä julkaisutyypeittäin; ammattikorkeakoulut; yliopistot. Tiedejatutkimus.fi -palvelu; Hermiö & al., 2024)

Vuosien 2025–2028 rahoitusmallin muutoksella ei vaikuteta sisältöihin, sillä ammattikorkeakoulujen tehtävänä on edelleen julkaisutoiminnan kautta tukea aluekehittämistä ja työelämälähtöisyyttä. Muutostarvetta rahoitusmallin painopisteiden uudistamiseen perusteltiin, että aikaisempi yhden kertoimen käyttäminen kaikkiin julkaisutyyppeihin ei riittävästi huomioinut erityyppisten julkaisujen tuottamiseen käytettyä työpanosta ja malli oli näin alttiimpi lyhyen aikavälin osaoptimoinnille. (Ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valtakunnallisten rahoitusmallien uudistamiseksi vuodesta 2025 alkaen 15.12.2023). Yleistajuisten julkaisujen vahva asema ammattikorkeakoulujen julkaisutuotannossa on varmasti vaikuttanut siihen, että ammatilliselle kohdeyleisölle suunnattujen ammattikorkeakoulujen julkaisusarjojen asiantuntija-artikkeleiden kriteerit ja laadunvarmistus ovat jääneet vähäiselle huomiolle.

Mitä laadunvarmistuksella voitaisiin ymmärtää ammattikorkeakoulujen ylläpitämässä julkaisutoiminnassa?

Sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa tuotetaan tutkittua tietoa, jota välitetään ammatillisille kohdeyleisöille. Myös yliopistojen rahoitusmallisissa on sijansa ammatillisille julkaisuille, joten tiedejatutkimus.fi-palvelusta saadaan ammatillisen julkaisutoiminnan taustan tarkasteluun riittävästi tietoa. Lukumäärinä tarkasteltuna yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa julkaistaan vuosittain likimain yhtä paljon julkaisuja ammatillisissa julkaisukanavissa. Julkaisutoiminnalla on kuitenkin eroja, sillä yliopistojen asiantuntijat viestivät ammattialojen julkaisukanavissa, kun taas ammattikorkeakoulun asiantuntijat suosivat pääasiassa korkeakoulun omia kustantamiaan monialaisia verkkolehtiä. Samalla on hyvä huomata, että myös ammattikorkeakoulujen asiantuntijat, kuten esimerkiksi terveystieteiden asiantuntijat, viestivät omasta tutkimustoiminnastaan juuri alojen omissa ammattilehdissä. (Julkaisukanavia voi tarkastella tiedejatutkimus.fi -palvelussa rajaamalla julkaisut sekä organisaation että julkaisutyypin mukaan).

Tietoasiantuntijat Johanna Kiviluoto ja Riikka Sinisalo esittelivät Kreodi-lehdessä julkaistussa artikkelissaan ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnan piirteitä ja myös haasteita kattavan monipuolisesti. Artikkeli perustuu havaintoihin, joita syntyi AMK-julkaisuverkoston tapaamisessa vuoden 2024 alussa. Tuolloin oli jo selvillä, millaisia muutoksia opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmalliin oli tulossa. Verkoston tapaamisessa asiantuntijat pohtivat muun muassa ammatillisten julkaisujen vertaisarviointikäytäntöjä, toimitustyön haasteita ja ammattikorkeakoulujen julkaisemisen tavoitteiden uudelleen määrittelyä. Julkaisuverkoston tapaamiseen osallistuneet asiantuntijat pohtivat yhdessä haastavaa, mutta erittäin kriittistä kysymystä eli mitä organisaation omalta julkaisu- ja kustannustoiminnalta halutaan? (Kiviluoto ja Sinisalo, 2024).

Alkuvuodesta 2024 Anna Hermiö, Riikka Wallin, Maija Merimaa ja Merja Hintsa arvoivat puolestaan eSignals-verkkolehdessä julkaisemassaan artikkelissa ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnan tulevaisuutta niin ikään ”uuden” rahoitusmallin valossa. Julkaisutoiminnan asiantuntijat ennakoivat, että ministeriön ohjaus tulee näkymään sekä vaikuttamaan ja julkaisuresursseja tullaan suuntaamaan ammatilliselle kohdeyleisölle suunnattuihin julkaisuihin. Resurssikysymykseen kietoutuu luontevasti kysymys laadukkaasta julkaisutoiminnasta ja siitä, mitä laadulla tarkoitetaan. Päähuomio artikkeleissa on, että jokainen ammattikorkeakoulu on vastannut oman julkaisutoimintansa laadusta. Yksintekemisestä poikkeavana mallina Kiviluoto ja Sinisalo mainitsivat 3AMK:n eli Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian pilottihankkeen, jossa organisaatiot ovat aloittaneet yhteistyön julkaisujen vertaisarviointitoiminnan kehittämiseksi.

Yhtenä konkreettisena toimena ammattikorkeakoulujen julkaisuverkosto julkaisi keväällä 2025 ohjeen, jolla haetaan yhteistä ymmärrystä siihen, mitä ovat opetus- ja kulttuuriministeriön tarkoittamat ammatilliset julkaisut. Ohjeella pyritään lisäksi helpottamaan ammattikorkeakoulujen julkaisusarjojen toimituskuntien työtä julkaisujen tuottamisessa, arvioinnissa ja toimittamisessa.  (Ohjeita ammatillisen julkaisun määritelmän tulkintaan ja soveltamiseen). Ohjeessa kommentoidaan myös rajanvetoa sekä yleistajuisiin julkaisuihin että tieteelliseen julkaisutoimintaan. Ammatillisten julkaisujen laatukriteereihin ei tässä ohjeessa suoraan oteta kantaa. Ohjeessa kuitenkin tarkennetaan, että HTK-ohje koskee ammattikorkeakoulujen julkaisutoimintaa ja että julkaisujen rakenteen tulisi noudattaa tieteellisen tekstin niin kutsuttua IMRD-mallia. Nämä tarkennukset osoittavat, että myös ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnasta vastaavilla on vahva pyrkimys edistää julkaisujen yhteismitallisuutta ja myös laatua.

HTK-ohje laadunvarmistuksen perustana

Tutkimuksen laadun varmistamiseksi suomalaiset tutkimusorganisaatiot ja niiden tutkijat ovat sitoutuneet noudattamaan hyvää tieteellistä käytäntöä (HTK-ohje). Vuonna 2023 päivitetyn ohjeen noudattamiseen sitoutuneita organisaatiota ovat korkeakoulut ja tutkimusorganisaatiot, tieteelliset seurat ja muun muassa hyvinvointialueet sekä lukuisia joukko muita toimijoita. HTK-ohje koskee tutkimustoiminnan lisäksi myös ammattikorkeakoulujen kehittämishankkeita, joissa ei tuoteta tutkimusjulkaisuja, mutta joissa kerätään aineistoja kehittämistyötä varten. Käytännössä tämä tarkoittaa, että hankkeissa on tehtävä ennakoivaa eettistä itsearviointia siitä, millaisiin toimiin hankkeessa on varauduttava, että se voi edetä eettisesti kestävällä tavalla. Ennakoiva itsearviointi avaa hankkeen elinkaaren aikaiset toimet ja pysäyttää pohtimaan sitä, mitä eettiset kysymykset tarkoittavat, kun kysymys on joko ihmisiin tai luontoon ja ympäristöön kohdistuvasta tiedonintressistä. Ennakoiva eettinen itsearviointi parantaa tutkimuksen laatua, mutta ennen kaikkea sen tehtävänä on vähentää riskejä. Riskejä tulee arvioida tutkimuksen osallistujien, tutkittavien, kanssatutkijoiden sekä viime kädessä yhteiskunnan kannalta.

Tutkimuseettisen toimintakentän laajentuminen sekä haastaa että tarjoaa uusia mahdollisuuksia ammattikorkeakoulujen ylläpitämälle julkaisutoiminnalle. Haasteet nousevat siitä, miten turvataan riittävä tutkimuseettinen osaaminen, ja mahdollisuudet puolestaan siitä, että korkeakoulujen harjoittamalla soveltavalla TKI-toiminnalla on jatkuvasti vahvistuva rooli ja toiminnassa tuotetulla uudella tiedolla on merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

TKI-toiminnan merkityksen vahvistuminen näkyy myös TENKin toiminnassa, jossa yhtä keskeisenä painopisteenä on huolehtia siitä, että eri tutkimustoiminnan sidosryhmissä säilyy luottamus siihen, että innovaatioiden ja päätöksenteon pohjalla oleva tieto on tuotettu kestävällä tavalla. Tutkimuksen ja elinkeinoelämän rajapinnassa toteutettavan tutkimusetiikan periaatteita ja suosituksia tarvitaan, kun halutaan, että tutkimuksen laadunvarmistus toimii muuttuvassa toimintaympäristössä. Tekoälyn etiikka vaatii puolestaan laajaa tiedeyhteisökeskustelua, kriteeristöjä ja mahdollista tutkimuksen eettistä ennakkoarviointia. (ks. Keiski ja Falin, 2025).

Hyvä tieteellinen käytäntö koostuu vakiintuneista menettelytavoista, joilla huolehditaan hyvän tieteellisen käytännön toteutumisesta tieteellisen toiminnan koko elinkaaren ajan. HTK-ohje perustuu siihen, että tutkimusyhteisössä kunnioitetaan luotettavuutta, rehellisyyttä, toisten arvostusta ja vastuunkatoa. Kehittämishankkeissa tämä tarkoittaa sitä, että hanke huolehtii ennakkoon työhön liittyvien lupien ja päätösten sekä lausuntojen hakemista. Tällaisia lupia ovat muun muassa mm. viranomaisluvat, tietoluvat, tutkimusluvat, päätökset tietojen luovuttamisesta sekä eettisten toimikuntien ennakkoarviointilausunnot.

Tutkimuksen laadunvarmistuksen keskeisenä takeena pidetään vertaisarviointia, joka tarkoittaa sitä, että muut tutkijat arvoivat tutkimusta ennen kuin se julkaistaan. Yleisen tavan mukaisesti vertaisarviointiprosessissa arvioidaan käsikirjoituksessa esitettävän aineiston kattavuutta, teoreettisen viitekehyksen hallintaa, tutkimuksen toteutuksen luotettavuutta ja tarkkuutta sekä tulosten omaperäisyyttä ja uutuusarvoa suhteessa aiempaan tutkimukseen tieteenalalle ominaisella tavalla.

Asiantuntijuutta ja tekijyyttä määritellään myös opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisutiedonkeruuohjeessa, jossa yksi julkaisun keskeinen kriteeri on, että julkaisu perustuu tekijän asiantuntijatehtävään omassa organisaatiossaan. Tällainen asiantuntijuus näkyy muun muassa siinä, että arvioinnin kohteena olevan käsikirjoituksen tekijä tuntee käyttämänsä lähteet ja aihepiirin kirjallisuuden. Tätä asiantuntijuutta edustaa myös muun muassa se, että käsikirjoitus on rakenteeltaan tasapainoinen ja että se muodostaa perustellun ja eheän kokonaisuuden (Lisätietoa vertaisarvioinnista. TSV, 2022).

Mitä organisaation omalta julkaisutoiminnalta halutaan?

Ammattikorkeakoulujen julkaisusarjojen toimituskuntien onkin varmasti tulevaisuudessa ratkaistava jo aikaisemmin esitetty kysymys, mitä organisaation omalta julkaisu- ja kustannustoiminnalta lopulta halutaan? Säilyvätkö julkaisukanavat jatkossakin monialaisen julkaisutoiminnan mahdollistajina vai erikoistuvatko ne jollain tapaa? Erikoistumiselle on hyvät perusteet, sillä ammattikorkeakoulujen monialaisten julkaisukanavien ei kannata kilpailla jo vakiintuneen aseman saavuttaneiden ammatillisten julkaisukanavien kanssa. Ammatillisten lehtien toimituskuntatyön tukena ovat ammattialojen omaan eettiseen itsesäätelyyn perustuvat ohjeet, jotka tukevat samalla julkaisukanavien laadunvarmistusta.

Tämän artikkelin tavoitteena on ollut jatkaa aikaisemmin aloitettua keskustelua ammattikorkeakoulujen oman julkaisu- ja kustannustoiminnan tarpeellisuudesta. Julkaisutoimintaa koskeva havainnointi toimii tässä tukena sille, että keskustelua tulevaisuudessa jatkavat saavat tiedon siitä, millaisia toimintaympäristöä koskevia haasteita on tässä nostettu esille ja millaisia johtopäätöksiä näistä on tehty. Tavoitteena on ollut perustella havaintoa siitä, että ammattikorkeakoulujen TKI-toimintaan kytkeytyvällä julkaisutoiminnalla on oma erityinen tehtävänsä, jonka kehittämiseen kannattaa panostaa sekä organisaatioiden omissa toimituskunnissa että yhteistyössä eri organisaatioiden kesken. Erottautuminen ja oman erityislaatuisuuden kristallisointi tukee myös asiantuntija-artikkeleita kirjoittavan asiantuntijan mahdollisuuksia tehdä valintaansa, kun hän tekee päätöstään siitä, mikä julkaisukanava palvelisi parhaiten hänen tavoitteitaan saada esille omaa asiantuntijaosaamistaan.

Ammattikorkeakouluille on tärkeää välittää tietoa toimintansa tuloksista, ja siksi jo 2010-luvulla esitetyt julkaisutoimintaa koskevat ajatukset tästä perustehtävästä ovat edelleen relevantteja. 2020-luvulla toimintaympäristö on laajentunut alueilta kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin ja osaamiskeskittymiin. Näistä muutoksista viestiminen ymmärrettävällä tavalla on taustalla sille, että julkaisutoiminnan tavoitteita on varmasti syytä arvioida uudelleen.

Ammattikorkeakoulujen julkaisutoiminnan keskeinen resurssi ovat organisaatioiden asiantuntijat ja tutkijat, joilla on paras tieto siitä, mitä uudessa tutkitussa tiedossa olennaista. Nämä asiantuntijat muodostavat myös julkaisutoiminnan laadunvalvontaa harjoittavan arviointiryhmän, jonka velvollisuutena on edistää organisaation omaa eettistä itsesäätelyä. Ajatusta siitä, mitä julkaisusarjojen selkeämmällä profiloitumisella ja erottautumisella voitaisiin tarkoittaa, voisi olla hyödyllistä jatkaa eteenpäin!