Informaatiolukutaidon syntyjuuret ovat demokratian, teknologian ja informaation kehityksessä

Informaatiolukutaito saavutti 50 vuoden iän viime syksynä. Käsite esiintyi Paul G. Zurkowskin marraskuussa 1974 julkaisemassa raportissa, josta on sittemmin saanut alkunsa maailmanlaajuinen liike. Ilmiö on vaikuttanut vuosikymmenten aikana monin tavoin kirjastojen toimintaan. Raportin taustalla ovat demokratian, teknologian ja informaation kehittyminen, jotka johtivat informaatiolukutaidon vaateeseen. Tässä artikkelissa palataan raportin kirjoittamisen ajankohtaan, sisältöön ja merkitykseen.

Informaatiolukutaidon perusta 

Informaatiolukutaidon (IL) käsitteen alkuperänä pidetään Paul G. Zurkowskin (1932–2022) marraskuussa 1974 julkaisemaa raporttia The Information Services Environment (Badke 2010; Kelly 2023). Raportti on kirjoitettu kirjoituskoneella ja sen verkossa oleva digitoitu näköiskappale ja sisältö vievät aikaan, jolloin harvalukuiset tietokoneet olivat lähinnä laskenta- tai tallennuskäytössä. 1970-luvun alussa ei ollut PC-tietokoneita, Internetiä eikä matkapuhelimia. Ensimmäiset tekstinkäsittelyohjelmat julkaistiin vasta vuosikymmenen lopulla. 

Raportin kirjoittaja Paul Zurkowski kykeni kuitenkin näkemään informaation määrän ja merkityksen kasvun sekä teknologian tuomat mahdollisuudet. Onkin kiinnostavaa tarkastella raportin välittämää ajankohtais- ja tulevaisuuskuvaa, minkälaisiin olosuhteisiin ja mihin tarkoitukseen informaatiolukutaito syntyi. 

Demokratiakehitys raportin taustalla

Yhdysvalloissa uskottiin 1960- ja 1970-luvuilla, että kansallisilla kirjastoilla on merkitystä maan kehittymiselle ja menestymiselle. Presidentti Lyndon B. Johnson nimitti vuonna 1966 komission, National Advisory Commission on Libraries, jonka tehtävänä oli arvioida kansallisia kirjastoja ja suositella toimenpiteitä niiden kehittämiseksi. (Badke 2010) 

Tulevan presidentin tausta ja kokemukset vaikuttivat hänen käsityksiinsä demokratian edistämisestä. Hän kasvoi pienellä maatilalla isän toimiessa paikallispolitiikassa ja äidin opettajana. Johnson kouluttautuikin aluksi opettajaksi ja toimi vaatimattomassa koulussa lähellä Meksikon rajaa, mikä vaikutti hänen kansalaisoikeus- ja demokratiakäsityksiinsä. Myöhemmin hän eteni demokraattien edustajana kongressiedustajaksi, senaattoriksi ja varapresidentiksi. John F. Kennedyn murhan (1963) jälkeen Johnson jatkoi presidenttinä Kennedyn ajamia sosiaalipoliittisia ja kansalaisoikeuksien uudistuksia, joihin kuuluivat muun muassa matalatuloisten ja etnisten vähemmistöjen huomioiminen. Johnsonin ensimmäisiä saavutuksia presidenttikaudella (1963–1969) olikin Kansalaisoikeuslain (1964) allekirjoittaminen. (Encyclopedia Britannica 2025) Poliittinen ilmapiiri oli suotuisa demokratian ja kansalaisten osallisuuden edistämiselle. Myös kirjastojen nähtiin tukevan demokratiakehitystä niiden mahdollistaessa kansalaisten pääsyn informaatioon.

Yhdysvaltain presidentin valta vaihtui republikaaneille 1970-luvun vaihteessa, mutta kongressissa - sekä edustajainhuoneessa että senaatissa - valta pysyi demokraateilla, mikä mahdollisti heidän lakialoitteidensa etenemisen ja kirjastojenkin kehittäminen jatkui edelleen. Yhdysvaltain kongressi hyväksyi lain (Public Law 91-345), jonka mukaisesti nimitettiin vaikutusvaltainen, kongressille ja presidentille raportoiva komissio, National Commission on Libraries and Information Science (NCLIS, 1970–2008). NCLIS oli jatkoa aiemmalle, presidentti Johnsonin nimittämälle komissiolle. 

NCLIS edisti kirjasto- ja informaatiopalveluiden kehittämistä kansallisella ohjelmalla, johon Paul Zurkowski (1974) osallistui raportillaan. Raportin kansilehdellä mainitaan ’related paper number five’, jolla haluttiin korostaa, että raportissa esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan, eivätkä välttämättä edusta NCLIS:in kantaa. Raportti ei myöskään ollut kansallisen ohjelman virallinen raportti vaan esitti näkemyksiä informaatioalan kehittymiseen. Zurkowskin tausta ei ollut kirjastoalalta, vaan juridiikasta ja informaatioteollisuudesta. 

Informaatioteknologian kehitys raportin taustalla

Zurkowski oli vuonna 1968 mukana perustamassa Information Industry Association (IIA) -yhdistystä ja toimi sen ensimmäisenä presidenttinä lähes 20 vuotta. (Badke 2010; Kelly 2023) Yhdistys vaikutti teollisuuden ja liike-elämän etujen ajamiseen Yhdysvaltain politiikassa ja lainsäädännössä. Se toi esille informaatioalan kehittyviä teknologioita, tuotteita ja palveluita, muun muassa tietokantoja, tarjoten vuorovaikutusfoorumin teollisuuden päättäjille ja vaikuttajille. Informaatioaikakausi ja -teollisuus olivat alkuvaiheessa ja IIA pyrki tekemään tätä uutta teollisuusalaa tunnetuksi ja edistämään sen kehittymistä. (IIA 2025; Kelly 2023)

Zurkowski oli kouluttautunut lakimieheksi, erityisesti IPR- ja tekijänoikeuksiin. Hän vaikutti muuan muassa Yhdysvaltain tekijänoikeutta koskevan lainsäädännön muodostumiseen vuosina 1964–1976. Lainsäädännön valmistelu kesti yli vuosikymmenen, koska informaatiotuotteiden ja -teknologioiden kehittyminen oli alkuvaiheissaan ja Zurkowski halusi lainsäädännön huomioivan uudet teknologiat mahdollisimman hyvin. (Kelly 2023)

Zurkowski oli merkittävässä asemassa ajamassa yksityisen sektorin etuja kehittyvän informaatioteollisuuden, liiketoiminnan ja tekijänoikeuksien saralla. NCLIS:ille tuotettu raportti on kirjoitettu näistä lähtökohdista käsin, mikä tulee esille muun muassa kansilehdelle kirjoitetussa IIA-affiliaatiossa. tiivistelmässä ja raportin kannanotoissa. 

Zurkowskin raportin keskeinen sisältö

Kansakunnan kouluttaminen informaatiolukutaitoiseksi

Zurkowski (1974) toi raportissa esille informaatiolukutaidottomat henkilöt, joita hän arveli Yhdysvalloissa olevan viisi kutakin kuutta henkilöä kohden. Tällaisilla henkilöillä ei ollut taitoa arvioida eikä kykyä soveltaa informaatiota omiin tarpeisiinsa. Zurkowski (1974) kirjoittaa: 

do not have a measure for the value of information, do not have an ability to mold information to their needs, and realistically must be considered to be information illiterates (Zurkowski 1974, s. 6)

Informaatiolukutaidottomien määrä tuntuu suurelta, vaikka myöhemmissä tutkimuksissa (ks. Badke 2010) on todettu, että käsitys on ollut oikean suuntainen. Voi kuitenkin pohtia, mitä Zurkowski tarkoitti informaatiolukutaitoisuudella. Käsitämmekö informaatiolukutaidon nykyään samalla tavalla? 

Raportissa kiinnittää huomiota esimerkiksi ajatus informaation arvosta. Informaation tulee tuottaa henkilölle itselleen, organisaatiolle ja yhteiskunnalle lisäarvoa, jolla tarkoitetaan hyvinvointia, vaurautta tai taloudellista hyötyä. Zurkowskin (1974) informaatiolukutaidon määritelmässä korostuu myös konteksti, erityisesti informaation käyttäminen työtehtävän tekemiseen tai ongelmaratkaisuun, mitä Zurkowski piti merkittävänä edellytyksenä teollisuuden ja liiketoiminnan sekä koko maan kehittymistä ajatellen. 

Lisäarvon tuottaminen sisältyy informaatiolukutaidon nykyisiin määritelmiin, mutta ei korostu ehkä yhtä voimakkaasti kuin raportissa. Erilaisia määritelmiä on kertynyt vuosikymmenien kuluessa runsaasti ja ne lähestyvät informaatiolukutaitoa eri näkökulmista. Esimerkiksi taitokeskeisissä määritelmissä korostuvat teknologiset välineet ja taidot informaation etsimisessä ja hyödyntämisessä. Sosio-konstruktivistisissa määritelmissä tarkastellaan joko käytäntöjä, joissa tietoa tarvitaan, tuotetaan ja käytetään (Limberg & al. 2012) tai taitoja, joita tarvitaan yhteisöissä ja yhteiskunnassa toimimiseen, osallistumiseen ja vaikuttamiseen (Tuominen & al. 2005).

Zurkowski (1974) ennakoi raportissa informaation määrän merkittävää kasvua ja informaatiotulvaa. Hänen mukaansa informaation aikakaudella keskeistä on hallinnoida ja kehittää informaation käsittelyn prosesseja, muun muassa informaation löytämistä, säilyttämistä, saatavuutta, käyttämistä ja jakamista. Kansalaisia tuli siten kouluttaa informaatiolukutaitoisiksi luku- ja kirjoitustaidon lisäksi. Koulutukseen sisältyisi uuden teknologian ja tekniikoiden hyödyntämistä informaation paikantamisessa, arvioimisessa ja soveltamisessa. 

Raportin keskeinen ehdotus oli, että NCLIS:in tulee toimeenpanna kansallinen ohjelma, jonka tuloksena koko maan väestö olisi koulutettu informaatiolukutaitoiseksi seuraavan vuosikymmenen aikana. Raportissa ei oteta kantaa, minkä tahon vastuulla koulutuksen tulisi olla. Voidaan kuitenkin arvella, että Zurkowskin mielessä ovat olleet koulut, koska hän vertaa informaatiolukutaitoa luku- ja kirjoitustaidon oppimiseen. Toisaalta, raportti on tuotettu kirjastoalan komissiolle, joten myös kirjastot ovat voineet olla hänen mielessään. NCLIS ei toteuttanut tällaista ohjelmaa, vaikka monet raportin näkökulmat huomioitiinkin seuraavien vuosikymmenten aikana (Badke 2010). 

Painetusta kirjallisuudesta sähköiseen toimintaympäristöön

Kirjastojen käyttötaito tai painetun kirjallisuuden bibliografinen hakutaito olivat pitkään olleet keskeisessä roolissa informaation löydettävyyden ja saatavuuden näkökulmista. Raportissa kirjastot ja niiden painetut kokoelmat nähdään kuitenkin vain pienenä osana laajempaa toimintaympäristöä, jossa informaatiota ja palveluita on käyttäjien saatavilla. 

Zurkowskin (1974) kuvaamalla uudella informaatiopalveluiden toimintaympäristöllä tarkoitettiin sähköisessä muodossa olevaa informaatiota, joka oli löydettävissä ja käytettävissä teknologisilla välineillä. Teknologisilla välineillä tarkoitettiin esimerkiksi mikrofilmien lukulaitteita tai tietokonekäyttöisiä informaation tallennus-, haku- ja siirtolaitteita. Vaikka teknologia oli vasta kehittymässä tai puuttui vielä kokonaan, kuten PC-tietokoneet tai Internet, raportissa tulee hyvin esille visio sähköisessä muodossa olevasta informaatiosta ja sen levittäytymisestä käyttäjien saataville, Raportin kuvaama näkymä oli jo kohti sähköistä informaatiopalveluiden ympäristöä, vaikka 1970-luvulla kirjastot painettuine kokoelmineen edustivat edelleen merkittävää informaatiovarantoa.  

Raportissa esitellään lyhyesti useita olemassa olevia, pääasiassa yksityisen sektorin tuottamia sähköisiä informaatiopalveluita kuten tietokantoja (information banks), informaatioalan toimijoita, informaatiotuotteita ja -palveluita sekä niiden toimintaperiaatteita. Luetteloa selaamalla saa käsityksen, että 1970-luvulla oli monia informaatioresursseja ja -varantoja, jotka oli järjestetty vastaamaan käyttäjien kysymyksiin ja tarpeisiin. Paikantamista helpotti kuvaileva tieto, kuten asiasanastot, indeksit, sisällysluettelot, tiivistelmät ja säännölliset uutispalvelut, joiden kautta tietoa informaatiosta voitiin jakaa ja saada tehokkaasti käyttöön. 

Demokratia ja maan menestyminen edellyttävät informaatiolukutaitoa

Zurkowski (1974) piti informaatiolukutaitoa merkittävänä, koska demokratiaan kuuluu olennaisesti kansalaisten pääsy informaatioon ja kyky hyödyntää sitä. Kansalaisten osallistuminen oman työnsä, elämänsä ja yhteiskunnan päätöksentekoon sekä vaurauden lisääntyminen edellyttävät informaation löytämistä ja hyödyntämistä tehokkaasti (effectively and efficiency). Zurkowskilla oli myös vahva näkemys, että teknologian kehittymisen myötä pääsy informaatioon tulee sujuvammaksi ja mahdollistuu laajemmalle kansanjoukolle, mikä edelleen vahvistaa demokratiaa. 

Zurkowski (1974) kytki informaatiolukutaidon Thomas I Emersonin (1970) ilmaisunvapauden järjestelmä -käsitteeseen (the system of freedom of expression). Se määritteli Zurkowskin mukaan paremmin uutta informaatiopalveluiden toimintaympäristöä demokratiakehityksessä, kuin vallalla ollut ajatus ’lukemista tukevista palveluista’. Ilmaisunvapauden järjestelmä tukee ja suojelee ilmaisunvapautta, joka on keskeinen osa demokraattista yhteiskuntaa. Ilmaisunvapauden katsotaan mahdollistavan yksilön henkisen kasvun, monimutkaisten asioiden ymmärtämisen, osallistumisen yhteiskunnalliseen keskusteluun ja päätöksentekoon sekä vakauttavan yhteiskuntaa. Ilman informaatiolukutaitoisuutta tällainen ei ollut Zurkowskin mukaan mahdollista.

Yksityisen ja julkisen sektorin roolit 

Zurkowskin (1974) mukaan yksityisen ja julkisen sektorin roolit ja toiminta olivat aiemmin kirjastojen ’lukemista tukevien palveluiden’ järjestämisessä olleet selkeät. Uudessa informaatiopalveluiden toimintaympäristössä roolit alkoivat kuitenkin hämärtyä teknologian, niitä hyödyntävien toimijoiden ja palveluiden kehittymisen myötä. 

Raportissa korostetaankin yksityisen ja julkisen sektorin roolien määrittämisen tarvetta toiminnan selkeyttämiseksi. Kansallisesta informaatiovarannosta, muun muassa tietokannoista, pidetään Zurkowskin mukaan parhaiten huolta siten, että yksityinen sektori toteuttaa informaation tuottamisen, käsittelyn, tallentamisen ja jakelun kaupallisena liiketoimintana. Julkisen sektorin tehtävänä on tukea kansallisen varannon muodostumista informaatio- ja koulutuspolitiikalla sekä tuottaa osaamista yksityisen sektorin käyttöön. 

Zurkowski (1974) oli huolissaan julkishallinnon toimista, jotka ulottuivat liiketoiminnan alueelle ja vaikuttivat markkinoiden toimintamahdollisuuksiin negatiivisesti. Konkreettisena esimerkkinä hän kuvailee julkishallinnon informaation tuotantoa ja julkaisemista. Kuvauksen mukaan valtion tukema julkaisutoiminta häiritsee markkinoiden vakautta ja johtaa lopulta informaation laadun ja koko kansallisen informaatiovarannon heikkenemiseen. Hänen mukaansa kilpailtu liiketoiminta kykenee parhaiten huomioimaan käyttäjien tarpeet. 
Zurkowskin (1974) käsityksen mukaan kirjastojen perinteinen rooli on ollut ostaa kaupallisia tuotteita, kuten kirjoja ja lehtiä, ja tällaiset markkinat ovat olleet vakaita ja ennustettavia. Raportin mukaan kehityskulku on menossa epävakaaseen suuntaan, koska kirjastot ovat siirtymässä kaupallisten toimijoiden alueelle informaatiopalveluiden toimintaympäristössä. Kirjastot rajoittavat tällöin yritysten toimintamahdollisuuksia ja aiheuttavat taloudellista vahinkoa yrityksille, mikä johtaa edelleen kansallisen informaatiovarannon heikkenemiseen, byrokratian kasvuun ja jopa verokannan vähenemiseen. 

Esimerkkeinä hän mainitsee kirjastojen välisen artikkelien kopioinnin, kaukolainauksen ja kokoelmien mikrofilmauksen lisääntymisen, jotka vähentävät muun muassa asiakkaiden suoratilauksia yrityksiltä. Myös kirjaston tarjoamien uusien informaatiopalvelujen, kuten pääsy tietokantoihin, nähtiin kilpailevan samoista asiakkaista yksityisen liiketoiminnan kanssa aiheuttaen näin häiriöitä markkinoille.

Zurkowski lähestyy kansallisen informaatiopalveluiden toimintaympäristöä ja siinä vallitsevia suhteita yksityisen sektorin näkökulmasta puolustaen kaupallisia toimintamahdollisuuksia. Hän näkee tärkeänä, että julkishallinnon, mukaan lukien kirjastot, ja yksityisen sektorin roolit ja toiminnat ovat selkeitä ja määriteltyjä. Hänen mielestään informaation määrän ja merkityksen kasvu, teknologian kehittyminen ja niiden myötä kehittyvät informaatiopalvelut luovat hyviä mahdollisuuksia kaupalliselle toiminnalle. Julkishallinnon tulee tukea eikä kilpailla samojen palveluiden tuottamisessa. 

Raportin esille nostamat uudet näkökulmat 

Raportti lähestyi monia asioita uudesta näkökulmasta 1970-luvulla. Näitä olivat muun muassa: 

• informaation liittyminen kontekstiin, erityisesti työhön, tehtävään, päätöksentekoon tai ongelmanratkaisuun
• tiedon ja informaation erotteleminen toisistaan
• informaatiolla on arvo ja sen käytön tulee tuottaa lisäarvoa
• informaatiota on mahdollista hallita ja prosessoida 
• informaatiotulva, informaation aikakausi ja informaatioteollisuus
• kehittyvät informaatioteknologiat, -palvelut ja -tuotteet, kuten tietokannat
• käyttäjien tarpeet
• kansalaisten kouluttaminen informaatiolukutaitoisiksi
• informaatiolukutaito on demokratian, kehittymisen ja menestymisen edellytys
• yksityisen ja julkaisen sektorin roolit informaatioresurssien hallinnoimisessa

Raportissa kuvataan uudenlaisen informaatiopalveluiden toimintaympäristön muotoutumista kaupallisten toimijoiden aktiviteettien tuloksena. Kirjastojen toiminta tuodaan esille negatiivisessa valossa, kehittyvien markkinoiden häiriötekijöinä, eikä kirjastoille haluttu antaa merkittävää roolia uudessa toimintaympäristössä. Onkin ymmärrettävää, että raportin jälkeen seurasi hiljaisuus NCLIS:in taholta (Kelly 2023), eikä informaatiolukutaito tuntunut kiinnostavan ketään. Harvat toisaalta ymmärsivät tuolloin informaation määrän ja merkityksen kasvun teknologian kehittyessä. Zurkowski oli epäilemättä aikaansa edellä. 

Kirjastojen merkitys informaatiolukutaidon jatkuvuudessa

Kiinnostavaa on, että 1960- ja 1970-luvuilla kirjastoja pyrittiin kehittämään, mutta Zurkowski marginalisoi kirjastojen roolin kehittyvässä informaatioteollisuudessa. Sittemmin kirjastot ovat napanneet osansa informaation määrän ja merkityksen kasvusta, teknologian kehittymisestä ja informaatiolukutaidosta. Informaatiolukutaito eri merkityksissään on muovannut kirjastojen toimintaa vuosikymmenten kuluessa. Kirjastot ovat tunnistaneet informaatiolukutaidon potentiaalin ja käyttökelpoisuuden omassa toiminnassaan, jolloin IL on laajentunut vähitellen maailmanlaajuiseksi ilmiöksi. Kirjastot ovat nykyisin luonteva osa informaation tuottamis- ja jakeluprosesseja Zurkowskin varhaisista epäilyistä huolimatta. 

Zurkowskin asenne kirjastoja kohtaan on myöhemmin muuttunut hänen havaittuaan, että kirjastot ovat menestyksekkäästi edistäneet kansalaisten informaatiolukutaitoa. Samalla hänen käsityksensä yksityisen ja julkisen sektorin rooleista on monimuotoistunut aiemman yksityissektorin intressien ja informaatioteollisuuden kaupallisten etujen ajamisen sijaan. Markkinat ovat kehittyneet ja kirjastollekin on löytynyt sijaa informaatiopalveluiden ympäristössä. 

Esimerkiksi ensimmäisessä eurooppalaisessa informaatiolukutaidon konferenssissa vuonna 2013, European Conference on Information Literacy (ECIL), Zurkowski (2014a) totesi kirjastojen merkityksen olennaisena kansalaisten informaatiolukutaidon saavuttamisessa. Hän toisti saman ajatuksen seuraavana vuonna pitämässään puheessa IIA:n konferenssissa (Zurkowski 2014b).

Informaatiolukutaidon merkitys demokratialle on edelleen olennaista

Zurkowski (2014a) korosti ECIL:in (2013) konferenssissa informaatiolukutaidon merkitystä demokratiakehityksessä. Hän kertoi esityksessään esimerkkejä historiasta, jolloin kansalaisten pääsyä informaatioon on rajoitettu tai informaation merkityksen ymmärtäminen ja siten hyödyntäminen on tehty haastavaksi. Mitä todella tapahtuu, on nykyisenkin maailmapolitiikan keskeisiä kysymyksiä. Vallassa olevat saattavat tuoda esille omien intressiensä mukaista informaatiota, pyrkiä luomaan merkityksetöntä tai haitallista informaatiotulvaa ja hämärtää näin kriittisen ajattelun mahdollisuuksia. Zurkowskin mukaan tällöin on vaarana esimerkiksi, että kansalaiset äänestävät poliitikkoja, jotka eivät todellisuudessa aja heidän etujaan. 
Teknologian kehittyminen on tuonut mukanaan Zurkowskin ennakoiman sujuvan pääsyn tietoon ja mahdollistanut helpon tiedon tuottamisen ja jakamisen, mutta myös ei-toivotun mis- ja disinformaation kasvun. Kriittisen informaatiolukutaidon merkitys onkin vahvistunut vastavoimana nykyiselle manipuloivalle informaatiovaikuttamiselle (Kork & al. 2023). 

Uusimmat tutkimukset (Correia 2002; Kork & al. 2023) painottavat, että kansalaisten informaatiolukutaito on edelleen keskeinen edellytys demokratian toimivuudelle. Kansalaisosallisuuden edellytyksenä pidetään mahdollisuutta ja kyvykkyyttä hyödyntää informaatio- ja tietoresursseja. Puutteellisen informaatiolukutaidon on havaittu (Martzoukou & Abdi 2017) heikentävän välillisesti muun muassa kouluttautumista, ura- ja ansiokehitystä sekä elämänlaatua.