Informaatioresilienssi kestävän kehityksen perustana

Kestävää kehitystä tarkastellaan tavallisesti luonnon, talouden ja yhteiskunnan näkökulmista. Harvemmin tarkastellaan sitä, millaista tiedonkäyttöä kestävän tulevaisuuden rakentaminen edellyttää. Informaatioresilienssi, eli kyky toimia muuttuvassa, epävarmassa ja toisinaan kuormittavassa tietoympäristössä on keskeinen, vaikka usein näkymätön osa kestävyyttä. Tässä artikkelissa tarkastelen informaatioresilienssiä kestävän kehityksen näkökulmasta ja pohdin, millainen rooli kirjastoilla on luotettavan tiedon, informaatiolukutaidon ja yhteiskunnallisen resilienssin vahvistamisessa.

Informaatioresilienssi informaatiosaasteen aikakaudella

Informaatioresilienssi viittaa kykyyn hyödyntää luotettavaa tietoa, ehkäistä mis- ja disinformaation vaikutuksia sekä toimia, sopeutua ja toipua tehokkaasti muuttuvissa ja epävarmoissa tietoympäristöissä (Rantamäki & Jalonen 2022; Uusikylä ym. 2024). Se sisältää kyvyn ylläpitää tiedon käyttöön perustuvaa toimintaa myös häiriötilanteissa ja kriiseissä (Uusikylä ym. 2024). Lloydin (2014) mukaan informaatioresilienssi korostaa lisäksi yksilöiden ja yhteisöjen kykyä suunnistaa uusissa tietoympäristöissä, hyödyntää tietoa sopeutumisen tukena sekä jäsentää muuttuneita tilanteita uudelleen.

Informaatioresilienssin käsite kytkeytyy vahvasti mis-, dis- ja malinformaatioon, joita voidaan kutsua kattokäsitteellä informaatiosaaste tai tiedon saastuminen. Informaatiosaaste on seurausta siitä, että nykypäivän informaatioympäristössä valtava määrä niin todellista kuin valheellistakin tietoa leviää nopeasti ilman tehokkaita tarkistus- tai valvontamekanismeja. Tiedon näkyvyyttä voi määrittää ennemmin sen kyky herättää huomiota kuin sen paikkaansa pitävyys. Tiedolla harhaan johtaminen on helpompaa kuin koskaan ja luotettavan tiedon tunnistamisesta on tullut vaikeaa. (UNDP 2024.)

Informaatioresilienssi ei tarkoita pelkästään kykyä tunnistaa väärää tietoa tai kykyä ehkäistä informaatiosaastetta, vaan myös mahdollisuutta saada käyttöönsä luotettavaa, ajantasaista ja avointa tietoa. Tiedon saatavuutta voidaan pitää kestävän kehityksen, ihmisoikeuksien ja ympäristön resilienssin perustana. Aikana, jota leimaavat mis- ja disinformaatio sekä kasvavat globaalit riskit, tiedon läpinäkyvyys on keskeinen edellytys luottamukselle, osallisuudelle ja kestävälle kehitykselle. (Jelassi 2025.)

Ilman informaatioresilienssiä ei ole kestävää yhteiskuntaa

Maailman talousfoorumi WEF nostaa Global Risks 2025 -raportissaan mis- ja disinformaation vuoden 2027 merkittävimmäksi riskiksi jo toista vuotta peräkkäin. Virheellistä tai tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa sisältöä voidaan käyttää globaalilla tasolla strategisena vaikuttamisen välineenä, esimerkiksi heikentämään luottamusta toisen maan yhteiskunnalliseen järjestelmään. (Elsner, Atkinson & Zahidi 2025.) Siten mis- ja disinformaation leviäminen horjuttaa demokratiaa, yhteiskuntien yhteenkuuluvuutta ja resilienssiä, sekä globaalia vakautta. Havlicekin, Callegarin ja Dobrygovskin (2025, 3-4) mukaan kansalaisten luottamus tietoon ja tiedon välittäjiin on heikentynyt myös koskien perinteistä journalismia ja julkisia instituutioita. Samanaikaisesti informaatiota tuotetaan ja levitetään ennennäkemättömällä nopeudella sosiaalisen median ja tekoälyn avustamana.

Mis- ja disinformaatiota voidaan torjua media- ja informaatiolukutaidon avulla. Tämä nousee esiin YK:n tulevaisuussopimuksessa (Pact for the future 2024), jossa korostetaan digitaalisen media- ja informaatiolukutaidon roolia turvallisessa ja kriittisessä tiedonkäytössä sekä väärän tiedon ja disinformaation vaikutusten torjunnassa.  YK:n näkemys kytkeytyy läheisesti informaatioresilienssiin, jonka ytimessä on yksilöiden ja yhteisöjen kyky arvioida tiedon luotettavuutta, toimia epävarmoissa tietoympäristöissä ja ylläpitää toimintakykyä informaatiohäiriöiden keskellä.

Informaatioresilienssi, informaatiolukutaito ja pääsy tietoon osana kestävän kehityksen tavoitteita

YK:n kestävän kehityksen tavoiteohjelman (Agenda 2030) avulla halutaan turvata hyvän elämän mahdollisuudet nykyisille ja tuleville sukupolville. Ohjelman 17 tavoitekohdan ja niiden alatavoitteiden tarkoituksena on äärimmäisen köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen huomioiminen tasavertaisesti ympäristöön, talouteen ja ihmisiin liittyvissä näkökohdissa. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2026.) Tavoitteita tarkasteltaessa on mahdollista nostaa esiin muutamia, jotka kytkeytyvät erityisen vahvasti tiedon saatavuuden, informaatioresilienssin ja informaatiolukutaidon teemoihin.

Tiedon saatavuuden näkökulmasta tavoite 16 (Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto) on keskeinen. Siinä tiedonsaanti nähdään vahvojen instituutioiden, osallistumisen ja yhteiskunnallisen luottamuksen edellytyksenä. Alatavoite 16.10 (Taata julkinen tietojen saanti ja turvata perusvapaudet kansallisen lainsäädännön ja kansainvälisten sopimusten mukaisesti) korostaa julkisen tiedonsaannin merkitystä osana vahvoja instituutioita ja demokraattista osallistumista. Informaatioresilienssi voidaan nähdä keinona vahvistaa tätä tavoitetta tilanteessa, jossa mis- ja disinformaatio haastavat kansalaisten mahdollisuuksia saada luotettavaa tietoa ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä. (Jelassi 2025; Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2026.)

Tavoite 10 Eriarvoisuuden vähentäminen tähtää eriarvoisuuden vähentämiseen maiden sisällä ja välillä. Alatavoite 10.2 taas kytkeytyy edistämään kaikkien sosiaalista, taloudellista ja poliittista osallistumista. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2026.) Eriarvoisuus ei tarkoita vain ihmisten taloudellisia tai sosiaalisia eroja, vaan eroja löytyy myös siinä, kenellä on pääsy luotettavaan tietoon, digitaalisiin välineisiin ja taitoja käyttää niitä. Ilman yhdenvertaista pääsyä tietoon ja kykyä sen käyttöön ihminen jää heikompaan asemaan useilla elämän osa-alueilla.

YK:n Tulevaisuussopimus (2024) liittää media- ja informaatiolukutaidon kestävän kehityksen tavoitteisiin. Tavoitteeseen 3 (Terveys ja hyvinvointi) liittyen Maailman terveysjärjestö WHO nostaa esiin terveyslukutaidon (health literacy) käsitteen, jolla tarkoitetaan kykyä päästä käsiksi tietoon ja ymmärtää, arvioida sekä käyttää tietoa terveyttä ja hyvinvointia edistävällä tavalla. Terveyslukutaidossa korostuu organisaatioiden ja tiedontuottajien kyky tarjota luotettavaa ja ymmärrettävää tietoa. (WHO 2025.)

Tavoitteen 4 (Hyvä koulutus) osalta koulutuksen kautta vahvistuva media- ja informaatiolukutaito ovat keskeisiä 2000-luvun keskeisiin haasteisiin (mis- ja disinformaatio, vihapuhe, heikko medialuottamus ja tekoäly) vastaamiseksi. (UNESCO n.d.) Alatavoite 4.7 on myös keskeinen: tavoitteen mukaisesti kaikille oppijoille turvataan kestävää kehitystä, vastuullista kansalaisuutta, ihmisoikeuksia ja kestävää elämäntapaa tukevat tiedot ja taidot. (Suomen kestävän kehityksen toimikunta 2026.) Oppiminen on resilienssin keskeinen elementti. Se tarkoittaa tässä yhteydessä kykyä omaksua uutta tietoa, arvioida sitä kriittisesti ja soveltaa sitä muuttuviin tilanteisiin. Näin se vahvistaa sekä yksilöiden että yhteisöjen toimintakykyä. Hyvä koulutus toimii perustana informaatioresilienssille, koska se antaa välineitä arvioida tietoa, tunnistaa epäluotettavaa sisältöä ja käyttää tietoa vastuullisesti.

Kestävän kehityksen tavoitteiden näkökulmasta kirjastojen rooli kytkeytyy myös tavoitteeseen 13 (Ilmastotekoja). Kirjastojen perustoiminta kytkeytyy kiertotalouden ajatukseen: aineistoja ja tiloja jaetaan yhteiseen käyttöön sen sijaan, että jokaisen tarvitsisi hankkia niitä itse. Lisäksi kirjastot voivat erilaisin viestintätoimin lisätä kansalaisten tietämystä ilmastonmuutoksen hillinnästä, siihen sopeutumisesta ja vaikutusten lieventämisestä.

Kuva: Kestävän kehityksen tavoitteet 16, 10, 3, 4 ja 13 kytkeytyvät erityisen vahvasti tiedon, informaatioresilienssin ja informaatiolukutaidon teemoihin. (Kuva tehty Canva-työkalulla)

Alt-teksti: kuvassa esitellään kestävän kehityksen tavoitteita ja niiden suhdetta tietoon: Tavoite 16: Rauha, oikeudenmukaisuus ja hyvä hallinto. Julkinen tiedonsaanti vahvistaa osallistumista, luottamusta ja demokratiaa. Tavoite 10: Eriarvoisuuden vähentäminen. Yhdenvertainen pääsy tietoon, välineisiin ja taitoihin ehkäisee eriarvoisuutta. Tavoite 3: Terveys ja hyvinvointi. Terveyslukutaito auttaa löytämään, arvioimaan ja hyödyntämään luotettavaa terveystietoa. Tavoite 4: Hyvä koulutus. Media- ja informaatiolukutaito tukee kriittistä ajattelua, vastuullista kansalaisuutta ja resilienssiä. Tavoite 13: Ilmastotekoja. Tieto lisää ymmärrystä ilmastonmuutoksesta, sopeutumisesta ja kestävistä valinnoista.

Kirjastot informaatioresilienssin vahvistajina

Hamad (2023, 385) kuvaa, että informaatioresilienssi voidaan nähdä kestävän kehityksen toisena puolena. Ilman kykyä tunnistaa, arvioida ja hyödyntää luotettavaa tietoa kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttaminen on vaikeaa. Tässä korostuu kirjastojen merkittävä rooli.

IFLAn (n.d.) mukaan kirjastot tukevat kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista edistämällä lukutaitoa, kaventamalla tiedonsaannin eriarvoisuutta, vahvistamalla digitaalista osallisuutta, tukemalla tutkimus- ja tiedeyhteisöjä sekä säilyttämällä ja tarjoamalla pääsyn maailman kulttuuri- ja tietoperintöön. Kirjastot voidaan nähdä oppimisympäristöinä, jotka tukevat oppimista koko elämän ajan ja tarjoavat pääsyn tietoon (UN DESA n.d.).

Lloyd (2015, 1033) ja Kizilowska-Szurmiñska (2025, 32) näkevät pääsyn tietoon resilienssin ensisijaisena voimavarana. Kirjastojen henkilökunnan ohjaustyössään vahvistamat informaatiolukutaidon taidot luovat ja kehittävät informaatioresilienssiä arjessa ja auttavat siten toimimaan mahdollisissa häiriötilanteissa.  Käytännössä tämä näkyy muun muassa tarjoamalla pääsy monipuoliseen ja luotettavaan tietoon, tiedonhankinnan ohjauksena sekä matalan kynnyksen tiloina opiskeluun ja työskentelyyn.

Ammattikorkeakoulukirjastoissa informaatioresilienssi rakentuu erityisesti oppimisen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä työelämässä tarvittavan asiantuntijuuden tukemisessa. Kirjastot eivät ainoastaan tarjoa pääsyä luotettavaan tietoon, vaan ohjaavat opiskelijoita ja henkilöstöä arvioimaan tiedon laatua, käyttämään tekoälyä kriittisesti ja vastuullisesti sekä julkaisemaan ja jakamaan tietoa avoimen tieteen periaatteiden mukaisesti. Näin ammattikorkeakoulukirjastot vahvistavat kestävää kehitystä käytännön tasolla.

Johtopäätökset

Informaatioresilienssi on kestävän kehityksen keskeinen edellytys. Kestäviä ratkaisuja esimerkiksi ilmastoon, terveyteen, koulutukseen ja demokratiaan liittyvissä kysymyksissä ei voida tehdä ilman luotettavaa ja saavutettavaa tietoa.

Informaatiosaaste heikentää yhteiskuntien resilienssiä, demokratiaa ja luottamusta. Siksi tarvitaan informaatioresilienssiä vahvistamaan tiedon saatavuutta, informaatiolukutaitoa ja kykyä toimia epävarmoissa tietoympäristöissä.

Kestävän kehityksen tavoitteiden tarkastelu osoittaa, että pääsy tietoon liittyy yhdenvertaisuuden lisäksi demokraattiseen osallistumiseen, oppimiseen, terveyteen ja ilmastotoimiin. Media- ja informaatiolukutaito on keskeinen kestävän kehityksen taito, joka auttaa arvioimaan tietoa, tunnistamaan luotettavia lähteitä ja toimimaan vastuullisesti muuttuvissa tietoympäristöissä.

Kirjastot ovat merkityksellisiä käytännön toimijoita informaatioresilienssin vahvistamisessa. Niiden rooli ei rajoitu aineistojen tarjoamiseen, vaan ne tukevat oppimista, osallisuutta, tutkimusta ja avointa tiedon jakamista.

Informaatioresilienssin avulla yksilöt ja yhteisöt voivat toimia kestävästi tietoon perustuen myös epävarmuuden keskellä.

Artikkelissa on hyödynnetty Microsoft CoPilot -tekoälyä käännöksissä ja kielen sujuvoittamisessa sekä teemaan liittyvien lähteiden ja näkökulmien koostamisessa.