Juha Kämäräinen rohkaisee astumaan kirjastosta ulos ja keräämään rusinat pullasta

19.02.2018

Lectio praecursoria. Kuva: Erkki Karvonen

Tapasin tuoreen tohtorin Kaisaniemen kuppilassa ja juttelimme pitkään tietoasiantuntijan roolista ammattikorkeakouluissa. Juha Kämäräinen on perehtynyt syvällisesti ammattikorkeakoulujen opinnäytetöihin systeemiteoreettisesta näkökulmasta ja pohdiskeli, mitä lisäarvoa tietoasiantuntija voi tuoda ohjausprosessiin enemmän kuin nykyisessä toimintamallissa. Tätä käsitteli myös hänen tammikuussa hyväksytty väitöskirjansa. Kysyin Juhalta, mitkä olivat väitöskirjan keskeiset teemat ja erityisesti, miten amk-kirjastolaiset voisivat hyötyä väitöskirjan tuloksista.

Juha Kämäräinen väitteli Oulun yliopistossa informaatiotutkimuksen oppiaineesta 13.1. aiheesta Tiedonkäytön ilmiöitä ammattikorkeakoulujen opinnäytetöissä: Aineistolähtöinen tarkastelu ja käsitteellinen mallinnus.

 

Innostus aiheeseen lähti hämmästyksestä

Juha kertoo innostuksen lähteneen siitä, että amk-opinnäytteet vaikuttivat aika tavalla oudoilta ja erikoisilta, kun hän niihin informaatikkona ohjaustehtävissä törmäsi: ”Ei vastannut gradua lähestymistavaltaan vaan oli vaihtelevampi ja erilainen. Lähteitä tarkastelemalla ero myöhemmin, esitutkimusvaiheessa, oikein lävähti silmien eteen.” Graduissa lähteet ovat vahvemmin tieteellisen arvioinnin ja bibliografisen kontrollin kohteena, kun taas ammattikorkeakouluissa käytetään paljon erilaista verkkoaineistoa ja toimeksiantajien materiaaleja hyvin väljästi ja luovin tavoin. Näistä huomioista syntyi tarve tutkimuksen tekoon.

Juha halusi tutkia ammattikorkeakoulujen opinnäytetöitä monialaisesti: opinnäytetöiden kautta avautui ikkuna ammattikorkeakoulujen tietoperustan, tiedonkäytön ja ohjauksen kulttuureihin. Tavoitteena oli alusta asti saada aiheesta kiinnostumaan muutkin kuin kirjastolaiset.

Mikä oli tutkimuksen tavoite?

Opinnäytetöistä on kauan ja eri maissa tehty bibliografisia tarkasteluita, suomalaisen ammattikorkeakoulun osalta viimeisimpänä Laurean Hannele Kaleman ja Hannu Jokirannan tekemä 150 opinnäytteen lähteiden tarkastelu. Lähteitä on katsottu ”kirjastosilmin ja huoli sydämessä”, Juha luonnehtii. Bibliografisten tutkimusten ongelmana on ollut se, että niiden tulokset ovat jääneet vähälle huomiolle kirjastoalan ulkopuolella.

Tästä syystä Juha halusi tutkia amk-opinnäytetöitä laajemmin kuin vain lähteiden käytön näkökulmasta. Tarkastelutavaksi valikoitui tutkia opinnäytetöiden tiedonkäytön systeemistä perustaa, tiedonkäytön ilmiöitä ja niitä oletuksia, joiden vallitessa opinnäytetöiden tekijät ja ohjaajat hankkivat, arvioivat ja käyttävät tietoa. ”Tutkimustehtävänä oli luoda aineistolähtöisesti käsitteellistä jäsennystä tiedonkäytön ilmiöistä amk-opinnäytetyötoiminnassa. Tämän käsitteellistämisen tulokset kootaan hyödyntämiskelpoiseksi malliksi”, Juha kertoo.

Tutkimusaineisto ja metodi

Tutkimuksessa ei ollut yksittäistä tutkimuskysymystä vaan tutkimustehtävä ja tavoite saada systeemianalyyttisin välinein jäsentyvää tietoa aineistosta, rakentaa uutta teoriaa. Työn metodologinen viitekehys on grounded theory eli aineistolähtöinen toimintamalli, jossa kehitetään teoriaa aineistosta löytyvien havaintojen, niiden koodauksen ja järjestämisen kautta.

Väitöskirjan varsinaisena aineistona olivat Theseuksesta teoreettisella otannalla valikoidut 21 amk-opinnäytetyötä sekä kaksi ammatillisessa opettajankoulutuksessa tehtyä hankeraporttia. Esitutkimuksessa valintaperuste oli systemaattinen otanta Wikipedian lähteeksi maininneiden joukosta ja siinä nimenomaan tarkasteltiin lähteiden kirjoa. Osasta opinnäytetyöaineistoa oli käytössä myös opinnäytetyön tekoon liittyvää blogi- tai päiväkirjamateriaalia. Opinnäytetöiden lisäksi tarkastelun kohteena oli erilaisia opinnäytetyöoppaita sekä opinnäytetyötoimintaa kontekstoiva kehittämisaineisto Opinnäytetyön laadun tekijät ammattikorkeakouluissa -suositus.

Tutkimuksen havainnot eivät ole määrällisesti yleistettävissä eli tutkimus ei kerro ilmiöiden esiintymistiheydestä. ”Voima on siinä, että tutkimus antaa mallin sille, miten tiedonkäytön ilmiöitä aineistosta tunnistetaan ja miten niitä kannattaa lähteä käsittelemään”, Juha kommentoi lähestymistapaa.
Väitöstilaisuudesta

Aineiston käsittely ja tietoperustan käsitteen kritiikki

”Ryhmittelin 23 opinnäytetyötä kuudeksi neljän tapauksen muodostelmaksi eli nelikoksi. Kullakin on tietty teoreettinen lähtökohta, joka pitää nelikkoa koossa”, kertoo Juha tutkimusaineiston käsittelystä. Ydinajatuksia eri nelikoissa ovat mm. koulutusmateriaali opinnäytetyön kohteena, johari-ikkunan tai SWOT-analyysin käyttö sekä erilaiset tavat käyttää teorian käsitettä.

 

Esimerkkinä aineistosta nousevista huomioista Juha toteaa: ”Johari-ikkunaa tai SWOT-analyysiä käytetään vakuuttavamman menetelmän ja teorian asemasta, jopa määrittelemättä jäsennystapaa tai sen valintaa tarkemmin lähteitä käyttäen. Menettely näköjään hyväksytään, mutta tällä aineistolla ei ollut mahdollista tutkia tällaisten ratkaisujen yhteyksiä arvosanoihin.”


Keskeinen Juhan kritiikin kohde on ammattikorkeakoulujen tapa puhua tietoperustasta: ”Kutsun tietoperustaa käsitejokeriksi, se on eräiden ammattikorkeakoulujen opinnäytetyödiskurssien vaihteleva tietokokonaisuus, joka tarkoittaa milloin teoreettista viitekehystä, milloin kirjallisuuskatsausta tai jopa yksittäisen lähteen tai henkilön käsityksiä tietystä kysymyksestä. Tietoperustan käsite tuntuu olevan lupa jättää määrittelemättä. Epäilen, että se ilmiönä kertoo laajemminkin ammattikorkeakouluissa vallitsevista tietokäsityksistä ja se on huolestuttavaa.”

Tiedonkäytön näkökulmat

Tietoasiantuntijoiden toivotaan osallistuvan yhä enemmän tiedonhankinnan lisäksi tiedonkäytön prosesseihin. Mitä tiedonkäyttö oikeastaan tarkoittaa? Juha vastaa seuraavasti: ”Tiedonkäyttö on tutkimuksen kannalta abstraktio, josta voidaan muodostaa metaforia. Tiedonkäyttöä on myös se prosessi, jolla opinnäytetyö syntyy. Tiedonkäyttö on aluetta, johon kajoamista osa kirjastolaisista ammatillisesti toimiessaan välttelee määrätietoisesti.”

Juha on erottanut aineistosta kolmenlaista tiedonkäytön systeemistä näkökulmaa:

  •  Opinnäytetyö koneena: Opinnäytetyö on ikään kuin kone tai rakennussarja, joka pannaan kokoon tietynlaisista osista tietyssä järjestyksessä. Tässä jäsennyksessä tiedonkäyttö saadaan näyttämään objektiiviselta. Opinnäytetyö on ”ei kenenkään” tekemä.
  •  Opinnäytetyö ainutkertaisena kokemuksena: Opinnäytetyöhön liittyy tunteita, kuten yksinäisyyden kokemuksia ja epävarmuutta, toisaalta myös uhmakkuutta, vahvaa luottamusta omaan tietoon ilman lähteitä. Tässä syntyy vaikutelma vahvasta subjektiivisuudesta.
  • Opinnäytetyö perinteisiin ja informaatiokäytänteisiin kytkeytymisenä: Opinnäytetyössä kohtaavat valmiit rakenteet ja ainutkertaiset koke­mukset. Tätä Juhan hyödyntämä Jaana Porran väitöstutkimus käsittelee informaatiokoloniana, jolla on kahdesta muusta näkökulmasta poikkeava systeeminen käyttäytyminen. Sitä voisi luonnehtia intersubjektiivisuudeksi: validia tai ”kunnollista” on sellainen tieto, joka pätee tietyssä valitussa yhteisössä eli käytäntöä kuvaavassa informaatiokoloniassa.

Mitä väitöskirjasta voi soveltaa käytäntöön? Tiedonkäytön tasomalli

Mitä väitöskirjan tuloksista voi soveltaa käytännön ohjaustyöhön? Kämäräisen mukaan hänen luomansa tiedonkäytön tasomalli auttaa ymmärtämään sitä, mistä tiedonkäytössä on kysymys ja tarjoaa eri keinoja lähestyä sitä.  Malli koostuu seitsemästä tasosta, joilla tiedonkäytön ilmiöt hahmottuvat opinnäytetyön teossa. ”Kun tuotetaan tekstin pätkä, on käyty jo monimutkainen peli. Tämän ymmärtäminen voi auttaa maailmojen lähentymistä: huomataan, että opettajan ja informaatikon työ on yllättävän samankaltaista ja pyöritään samankaltaisten kysymysten, merkitysten etsimisen ja rakentamisen, parissa”, Juha kommentoi.


Tasomallissa tarkastellaan prosessia eri tasoilla ja tutkimuksen eri vaiheissa mm. tekijän toimintana, käytännön ja teorian välisinä suhteina, diskurssina, tiedonkäytön ilmiöinä ja dokumentaationa. Juha kertoo olevansa kiinnostunut testaamaan tasomallia hanketyöskentelyssä: ”Tasomallin käyttö ei rajoitu vain opinnäytetöihin – sitä voidaan soveltaa hankkeiden prosessien ymmärtämiseen tai vaikka pelisuunnitteluun”.

 

Nopeimmin ja suoraviivaisimmin tasomallista on Juhan mukaan otettavissa käyttöön aktanttitarkastelu. Aktanttimalli on eräs semanttinen eli syvätason kielioppi (ei siis syntaktinen ”koulukielioppi”), jonka avulla voidaan jäsentää esimerkiksi tiedonhankinnan ohjauskeskustelua. Mallia näin sovellettaessa aktantit muodostavat ohjauskeskustelun teemarungon, joka koostuu aktanttipareista (lähettäjä – vastaanottaja, subjekti – objekti, auttaja – vastustaja):

Lähettäjäaktantti tarkastelee sitä, mistä tiedonhankinnan tehtävä ”tulee”: keskustelussa voidaan käsitellä aiheeseen ja lähteisiin esimerkiksi toimeksiantajalta tai julkisesta keskustelusta tulevia odotuksia. Lähettäjään kuuluvat osaltaan myös asiakkaan lähtökohdat, joista hän tehtävää hahmottaa ja muotoilee.

  • Subjektiaktantti käsittelee sekin tiedonhankkijaa. Voidaan puhua esim. odotuksista, motiiveista ja muista tilannetekijöistä, kuten tiedonhankkijan aihetta koskevasta nykyisestä ymmärryksestä. Tämä on herkkää aluetta ja sen käsittely voi tuntua vieraalta (myöhemmin tarkasteltavan puuttumattomuuden periaatteen vuoksi). Kuitenkin ohjaus- ja neuvontatyö on aina henkilökohtaista, ihmisten kohtaamista, ei ”prosessi”.
  • Objektiaktantti on päämäärä, johon asiakas pyrkii ja jota varten ohjauskeskustelua erityisesti käydään. Kyse on tiedonhankinnan tavoitteesta ja kohteesta, niiden ominaisuuksista ja hyödyntämisestä hakustrategian suunnittelussa, lähteiden valinnassa ja arvioinnissa. Objektia rakennetaan ja sitä kohden pyritään, se harvemmin on aluksi mitenkään valmis tai kokonaisuudessaan näkyvissä.
  • Vastaanottaja-aktantti voidaan määritellä tiedon (laajemmin ajatellen toiminnan tulosten) käytöksi. Se pyrkii ”vastaamaan” lähettäjäaktantin luomaan haasteeseen ja saamaan tehtävän valmiiksi. Tiedonhaun ja ‑hankinnan malleissa on usein se piirre, että käyttö on rajattu niistä pois. Tämä johtuu Juhan mukaan osaltaan informaatiotutkimuksen itsemäärittelystä: sen on asetettava tieteenalana itselleen rajat ollakseen vakuuttava. Asiakkaiden tietokäytännöt eivät kuitenkaan kunnioita tutkimuksellisia rajoja.
  • Auttaja- ja vastustaja-aktantti muodostavat lähettäjän ja vastaanottajan sekä subjektin ja objektin tapaan parin. Auttajia ovat ne erilaiset keinot ja resurssit, joita tehtävän edistämiseen voidaan käyttää, yhtenä niistä kirjastohenkilökunnan antama koulutus, neuvonta ja ohjaus. Vastustajia ovat puolestaan erilaiset esteet ja rajoitteet, jotka haittaavat tehtävän toteutumista. Niiden selvittäminen avaa mahdollisuuksia ohjauskeskustelun etenemiselle suotuisaan suuntaan, kohti ongelman ratkaisemista.

Opinnäytetöitä tutkiessaan Juha on huomannut, että juuri vastustaja-aktantista opinnäytetyön tekijät ovat haluttomia tekstissään kertomaan. Tässä ammattikorkeakoulu poikkeaa tiedekorkeakoulusta: ammattikorkeakoulu asettaa tavoitteeksi menestystarinan kertomisen, kun taas tiedekorkeakoulu pyrkii kertomaan opettavaisen tarinan, johon olennaisesti kuuluvat myös kohdatut ongelmat ja vaikeudet.  Ammattikorkeakoulun tarinoissa suosikkiaktantteja ovat lähettäjä eli toimeksiantaja, objekti eli työn kohde sekä auttaja eli käytetyt keinot ja menetelmät. Vain reflektiivisemmissä töissä otetaan laajemmin puheeksi subjekti, vastaanottaja ja vastustaja, joiden käsittely on hankalampaa ja asettaa niistä kertojan alttiiksi kritiikille.
Kreodi onnittelee tuoretta tohtoria!

Tietoasiantuntijoiden puuttumattomuuden periaate

Juha perää väitöskirjassaan tietoasiantuntijoille laajempaa roolia kirjaston ulkopuolella. ”Kirjastoalalla vallitsee puuttumattomuuden periaate eli ammattieettinen koodi, joka rajoittaa tietoasiantuntijan roolin aineistojen hankkijaksi, kuvailijaksi ja järjestelmien käyttökouluttajaksi”, Juha summaa pilke silmäkulmassaan. Tämä rajoittaa kirjastolaisen äänen kuulumista korkeakoulussa.

Tietoasiantuntijoilla on paljon annettavaa aineiston jäsentämisessä ja tiedonkäytössä. Juha kommentoi väitösluennossaan eli lectio praecursoriassaan, että jos rohkeutta irrottautua passiivisesta roolista ei löydy, kirjastolaiset voivat aikansa toistaa muinaisen Rooman urheiden gladiaattorien morituri-tervehdystä:

Kuolemaan menevät tervehtivät sinua, keisari Google.*

Mitä sanoisit kollegalle, joka miettii, mistä lähteä liikkeelle väitöskirjaasi tutustumisessa? ”Tiedonkäytön tasomalli on kuin työkalupakki, josta otetaan sopiva väline käyttöön. Tutkimuksen lukemisen tapoja on monia. Konkreettisia tapauskuvauksia on erityisesti luvuissa 9-12. Luku 5 ravistelee käsityksiä siitä, kenellä on opinnäytetyöhön vaikutusta ja ylipäätään ’sanomista’. Se herättänee myös tunteita. Kerää huoletta rusinat pullasta. Tulen mielelläni kertomaan enemmän näistä mahdollisuuksista.”

* "Ave Imperator, morituri te salutant" (Suetonius: De Vita Caesarum, 121 j.a.a)

Kommentit

Jätä kommentti