Kampuskirjastot työskentelytilana – hiljaisista lukusaleista aktiivisiksi hubeiksi

Kampuskirjastoilla ja niiden lukusaleilla on ollut tärkeä rooli akateemisessa opiskelussa. Kirjastojen työskentelytilat ovat eläneet monenlaisia vaiheita aina painetun kokoelman ja hiljaisten lukusalien tyyssijoista tämän päivän aktiivisiksi hubeiksi ja oppimisympäristöiksi. 

3 §.

Hyvämaineisille ja kirjaston virkamiesten tuntemille henkilöille lainattakoon, muuta vaatimatta, kirjoja kirjastosta kotiin vietäviksi; mutta tuntemattomien tulee kirjalainoistansa hankkia tunnetun ja täysivaraisen henkilön takaus.

5 §.

Kaupungin aluetta ulommaksi ei saa kirjoja viedä muuten kuin erittäin pätevien syiden nojalla ja näiden perusteella annetulla erityisellä luvalla. Lainan ollessa suurempi, on lupa hankittava Yliopiston Rehtorilta, mutta muuten voi Kirjastonhoitaja sen myöntää.

Lukuhuoneesta.

15 §.

Lukuhuoneessa kävijät kirjoittakoot nimensä sitä varten esille pantuun kirjaan. Lukuhuoneesta ei ole luvallista mennä parville tai kirjaston muihin saleihin, eikä ottaa paikoiltaan kirjoja, jotka eivät kuulu käsikirjastoon. Kävijät olkoot hiljaa ja noudattakoot muuten niitä määräyksiä ja ohjeita, joita kirjaston virkamiehet antavat.

17 §.

Tupakanpoltto sekä tulen sytyttäminen on kirjaston huoneissa kiellettyä; kuitenkin on luvallista käyttää sähkövalaistusta.
 

Yllä olevat ohjepykälät on poimittu Keisarillisen Aleksanterin-Yliopiston eli nykyisen Helsingin yliopiston yleisen kirjaston ohjesäännöstä vuodelta 1894 (Helsingin yliopiston kirjasto 1909). Kirjoja vaalittiin tarkoin, eikä niitä lainattu kenelle tahansa. Sähkövalaistus otettiin kirjastossa käyttöön vuonna 1893, mikä mahdollisti suuren lukusalin avaamisen käsikirjastoineen. Ennen sähkövaloa kirjaston käyttö rajoittui vain päivänvalon aikaan. Valaistuksen käyttöönoton myötä kirjastossa oli mahdollista opiskella ja tehdä tutkimustyötä jopa iltamyöhään. Sähkövalaistuksen käyttöönotto olikin merkittävä edistysaskel kirjastopalveluille.

Kuva: Pietinen, k. 1930. Helsingin yliopiston kirjasto. Museovirasto. CC BY 4.0.

Korkeakoulujen ja yliopistojen kirjastot ovat perinteisesti tarjonneet opiskelijoille ja tutkijoille tilan, jossa voi syventyä opinahjon tarjoamaan painettuun aineistoon. Kampuskirjastojen lukusalit ovat olleet hiljaisuuden tyyssijoja, joissa keskitytään painettuun kokoelmaan. Lisäksi osa kirjastoista on tarjonnut pääsyn myös sellaisiin ainutlaatuisiin ja historiallisesti merkittäviin aineistoihin, joita muualta ei löydy.

Ammattikorkeakouluissa kirjastotilojen merkitys on ollut keskeinen alusta alkaen. Perinteisesti opiskelijoiden käyttöön on varattu lukusali tai ainakin lehtien lukusali. Viime aikoina on nähty suuntaus pois pääosin hiljaiseen, yksilölliseen opiskeluun keskittyvistä tiloista kohti vuorovaikutusta edistävien ja muunneltavien tilojen ja avoimien tilojen suunnittelua.

Lukusalien muutos heijastaa laajempia muutoksia teknologiassa ja kirjaston roolissa. Tieto on nykyisin yhä useammin digitaalisessa muodossa. Lukusalien rooli ei ole enää vain painettuun kokoelmaan syventyminen, vaan töitä tehdään pääasiassa omalla kannettavalla tietokoneella. Nykyaikaiset lukusalit edellyttävätkin enemmän teknologista infrastruktuuria, kuten riittävästi sähköpistorasioita kannettaville tietokoneille.

Ammattikorkeakouluissa on lisääntynyt tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta, mikä tukee kirjastojen roolia monipuolisen ja korkeatasoisen tieteellisen aineiston ylläpitäjänä. Digitaalisiin aineistoihin ja kustantajien uusiin AI-palveluihin tarvitaan opastusta ja perehdytystä yhtä lailla nyt kuin 150 vuotta sitten kaivattiin opastusta nahkakantisten kaiken tutkitun tiedon sisältäneiden ensyklopedioiden ja käsikirjojen saloihin.
 

Hiljaisia, lukemiseen rauhoittavia tiloja tarvitaan edelleen

Kirjastoon ei tulla enää lukemaan vain painettua aineistoa, vaan suuri osa aineistoa löytyy myös sähköisistä tietokannoista, e-lehdistä ja e-kirjoista. Oppimisympäristön pitää siis mahdollistaa työskentely tiedon eri muodoissa. Hiljaisista lukusaleista on tullut hybriditiloja, joissa voi työskennellä sekä painetun että digitaalisen aineiston parissa.

Kirjastojen käyttäjäkyselyt osoittavat, että hiljaisia ja yksityistä tilaa tarjoavia tiloja arvostetaan edelleen ja niitä kysytään, jos tiloja ei ole saatavilla. Kirjaston rauhalliset lukunurkkaukset ovat monelle myös tervetullut rauhoittumisen paikka opiskelukiireiden keskellä.

Samalla on pohdittu sitä, millainen tila edistää oppimista. Donovanin (2020) mukaan lukijat hyötyvät opiskelusta kirjarikkaassa ympäristössä. Lukeminen itsessään jo rauhoittaa, mutta kirjastoympäristö paransi keskittymistä ja oppimista. Kun järkevä vastaus on, että kirjoista on hyötyä vain, jos niitä luetaan, voidaan asiaa tarkastella myös toisin. Vaikka opiskelijat jättäisivät kirjat huomiotta, saattaa niiden pelkkä läsnäolo edistää epäsuorasti oppimista.

Trendinä hubit ja joustavat oppimisympäristöt

Nykypäivän kampuskirjastot pyrkivät tarjoamaan monipuolisia opiskelutiloja: sekä hiljaisia alueita, ryhmätyötiloja että kaikille avoimia tiloja. Kirjastossa saattaa olla innovatiivisia tilaratkaisuja ja uusia palveluja, kuten maker-spacejä ja kahviloita.

Myös opiskelijoilla on erilaisia tarpeita ja mieltymyksiä opiskelutilojen suhteen. Joku kaipaa enemmän omaa hiljaista tilaa, toiselle taas on luontevampaa keskittyä hälyisemmässä tilassa. Jos suureen osaan aineistoa pääsee etänä, tarvitaan kirjastoon tulemiseen jokin houkutin. Uudet teknologiat, kuten VR/AR ja tekoäly, tuonevat omat mausteensa kehittyviin kirjastopalveluihin.

Tilojen viihtyisään suunnitteluun panostetaan. Niissä on usein paljon luonnonvaloa, viheralueita tai vaikkapa rentoja säkkituoleja. Lukusyvennykset sijoittuvat eri puolille kirjastoa.

Kirjasto voi toimia verkostoitumis- ja yhteistyötilana – hubina –, jossa esimerkiksi opiskelijat ja yritysmaailma kohtaavat ja pääsevät työstämään yhteisiä projekteja. Kirjasto on aktiivinen tila, jossa työpajat, erilaiset tapahtumat ja seminaarit ovat arkipäivää. Nykyiset kampuskirjastot toimivat siis tarpeen mukaan joustavina oppimisympäristöinä, jotka tarjoavat tiloja vaikkapa luoville projekteille.

Kirjastot tuovat fyysisenä tilana toivottavasti lisäarvoa opiskelijoiden elämään ja auttavat heitä selviytymään opinnoissa. Kirjastossa voi nimittäin nauttia akateemisesta ilmapiiristä samanaikaisesti yhdessä muiden kanssa ja silti omissa oloissa.