Kansalaisosallisuus Laurean TKI-toiminnassa – tiedon yhteistuottamisen käytänteitä

Millaista on kansalaistiede ammattikorkeakouluissa – tai onko sitä? Tässä artikkelissa kuvaamme kansalaisosallisuutta edistävän TKI-toiminnan ilmenemismuotoja Laurea-ammattikorkeakoulussa sekä vertailemme erilaisia tiedon yhteistuottamisen käytänteitä kansalaistieteen periaatteita vasten. Artikkeli perustuu Laurea-ammattikorkeakoulussa talvella 2024–2025 tehtyihin haastatteluihin.

Kansalaistiede (engl. citizen science) on keskeinen osa avointa tiedettä. Se tarjoaa parhaimmillaan hienon mahdollisuuden kansalaisille osallistua ja vaikuttaa itselleen merkityksellisten asioiden kehittämiseen. Kansalaistiede esiintyy tärkeänä tavoitteena Euroopan komission avoimen tieteen strategiassa ja tätä kautta vaikuttaa myös hankerahoituksiin ja hankkeiden arviointiin Suomen korkeakouluissa. 

Työn tausta

Kansallisen Avoimen tieteen ja tutkimuksen seurannan mukaan avoimuus on Laureassa hyvällä tasolla julkaisemisessa, avoimissa oppimateriaaleissa ja tutkimusaineistoissa (Lahtinen 2024). Mutta miten on kansalaistieteen laita? Onko Laureassa kansalaistiedetyyppistä toimintaa?

Päätimme lähteä hakemaan vastausta haastattelujen kautta. Haastatteluissa löytyi ainakin neljää erilaista osallisuutta edistävää lähestymistapaa: kokemusasiantuntijuus, kanssatutkimus, palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen sekä Living Lab -toiminta. Artikkelissa käsitellään kutakin teemaa omassa kappaleessa, ensin määritellään käsite ja sitten käydään haastatteluaineiston kimppuun. Pohdimme artikkelissamme kansalaistiedettä Laurean näkökulmasta.

SIsällysluettelo

1. Mitä on kansalaistiede?
   • Kansalaistieteen tasot ja sisältö
   • Osallisuutta edistävä TKI-toiminta ammattikorkeakouluissa
2. Kokemusasiantuntijuus
   • Kokemusasiantuntijuus haastatteluissamme
3. Kanssatutkimus
   • Kanssatutkimus Laureassa
   • Kanssatutkimus haastatteluissamme: Aitoon osallisuuteen pyrkiminen
4. Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen
   • Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen haastatteluissamme
5. Living Labit
   • Living Labit Laureassa
   • Living Labit haastatteluissamme
6. Lopuksi

1. Mitä on kansalaistiede?

OECD (2025) määrittelee kansalaistieteen kansalaisten aktiiviseksi osallistumiseksi tieteelliseen tietämyksen tuottamiseen. Unescon avoimen tieteen suositus (2021) nostaa avoimen vuorovaikutuksen yhteiskunnallisten toimijoiden kanssa olennaiseksi osaksi tutkimuksen tekoa. Suosituksessa rohkaistaan kehittämään uusia osallistavia menetelmiä ja varmennusmenetelmiä, joilla saadaan yhteiskunnallisia toimijoita tutkimusyhteisön ulkopuolelta osallistumaan tutkimuksen tekoon ja antamaan palautetta tutkimuksen arvosta. Yksi esimerkki tästä on kansalaistiede eli tutkimuksen muoto, jossa kansalaiset osallistuvat tutkimuksen tekemiseen ja tieteellisen tiedon tuottamiseen yhdessä koulutettujen tutkijoiden kanssa. Kansalaisilla tarkoitetaan tässä yhteydessä tutkimukseen vapaaehtoisesti osallistuvia henkilöiltä, joilla ei ole tutkijakoulutusta.

Vaikka kansalaistiede-tyyppistä tutkimusta on ollut olemassa pitkään, viimeisen vuosikymmenen aikana kansalaistiede on kasvanut ja tullut suosituksi sekä tieteellisenä toimintana että uutena tapana sitouttaa sidosryhmiä ja yleisöä tieteellisen tiedon tuottamiseen sekä demokratisaation edistämiseen. Kansalaistieteen volyymi kasvaa nyt voimakkaasti, kun rahoittajat vaativat hanketyölle yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tavoitteena on edistää kansalaisten osallistumista tutkimukseen ja innovointiin ja lisätä kansalaisten luottamusta tieteeseen. Muun muassa EU:n Horizon Europe -ohjelmassa kansalaistiede on sisällytetty läpäisevästi koko ohjelmaan ja hakemuksissa kansalaistieteen näkökulmaa arvioidaan yhtenä kriteerinä. Aiemmassa Horizon 2020 -ohjelmassa kansalaistieteestä oli erikseen erillisiä hakuohjelmia ja rahoitettujen kansalaistiedehankkeiden tuloksia on koottu yhteiseen julkaisuun.

OECD:n mukaan (2025) kansalaistieteen kasvu (ks. kuvio 1) on johtunut seuraavista tekijöistä: digitaalisten työkalujen laaja käyttöönotto, joidenkin yhteiskuntaryhmien kasvava halu osallistua tieteeseen sekä uusien tietojen tarve yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseksi. Näiden tekijöiden voimistumisen myötä kansalaistieteen merkitys käytännön ja politiikan tasolla kasvaa jatkuvasti.

Kansalaistieteen tasot ja sisältö

Kansalaistiede nähdään joskus yksinkertaisesti vain tavallisten ihmisten käyttämisenä havaintojen keräämiseen, ylhäältä alas tapahtuvana toimintana. Toisaalta kansalaistiede voi olla toimintaa, jossa ihmiset osallistuvat lukuisiin tieteellisiin tehtäviin, kuten datan keräämiseen, hypoteesien muodostamiseen, kysymysten esittämiseen ja niihin vastaamiseen, tietojen tulkintaan ja analysointiin sekä tietojen käyttämiseen todisteina (Bonney, Cooper et al. 2009). Kansalaistiedehankkeiden osallisuutta on siis monenlaista.

Usein kansalaistieteen osallisuutta kuvataan tasoina. Kansalaisten osallisuuden tasoja voidaan kuvata muun muassa Haklayn (2011) jaottelun mukaisesti. Haklayn (2011) mukaan kansalaistieteen neljä tasoa ovat: 

• Taso1 Joukkoistaminen (engl. Crowdsourcing): kansalaistieteilijät toimivat havainnoijina ja vapaaehtoisina tiedon kerääjinä. 
• Taso 2 Joukkoälykkyys (engl. Distributed intelligence): kansalaistieteilijät toimivat tulkitsijoina ja vapaaehtoisina ajatusten vaihtajina. 
• Taso 3 Osallistava tiede (engl. Participatory science): kansalaistieteilijät osallistuvat ongelman määrittelyyn ja aineiston keräämiseen.
• Taso 4 Yhteistoiminnallinen kansalaistiede (engl. Extreme Citizen Science): tiedettä tehdään yhdessä ongelman määrittelystä aineiston keräämiseen ja analyysiin. (Kansalaistieteen työryhmä 2022) Yhteistoiminnallisesta kansalaistieteestä voidaan puhua myös kanssatutkimuksena (Kaarsted & Overgaard 2025).

Kansalaistieteen suosituksen mukaan (2022) kansalaistieteestä voidaan käyttää myös nimityksiä osallistava tiede, joukkoistettu tiede tai kansalaishavainnointi. Suosituksessa kansalaistiedettä kuvataan seuraavasti:

1. Kansalaistieteilijät ovat mukana vähintään yhdessä tutkimuksen vaiheessa.
2. Kansalaistieteilijät eivät ole tutkimuksen kohteita, vaan sen tekijöitä. 
3. Tutkimusta tulee yleensä johtaa koulutettu tutkija.” (Kansalaistieteen työryhmä 2022: 6–7.)

Golumbicin et al (2017) mukaan kansalaistieteeseen sisältyy osallistumisen (engl. inclusion), hyötymisen (engl. contribution) ja vastavuoroisuuden (engl. reciprocality) elementtejä (ks. Kuvio 3). Kansalaistieteen ydin on kansalaisten aktiivinen osallistuminen tieteelliseen tutkimusprosessiin. Osallistumisen tasot voivat vaihdella aineiston keräämisestä, niiden analysointiin ja tulkintaan. Yhteistyö ammattitutkijoiden ja suuren yleisön välillä voi hyödyttää tiedettä ja johtaa uusiin löydöksiin, erityisesti laajamittaisissa tutkimuksissa, joissa tarvitaan paljon dataa. Kansalaistiede voi myös auttaa havaitsemaan harvinaisia ilmiöitä, joita tutkijat eivät muuten huomaisi. Osallistujat taas saavat uusia taitoja ja tietoa, käytännön ymmärrystä tieteestä. Yhteiskunnan tasolla kansalaistiede voi lisätä esimerkiksi tietoisuutta ympäristö- ja sosiaalisista kysymyksistä, vaikuttaa päätöksentekoon ja lainsäädäntöön sekä muuttaa asenteita ja käyttäytymistä. Vastavuoroisuuden näkökulmasta kansalaistiede voi edistää tiedeviestintää ja lisätä yleisön ymmärrystä tieteestä. Tämä perustuu kaksisuuntaiseen vuorovaikutukseen, kun kansalaiset ja tutkijat työskentelevät yhdessä yhteisen tavoitteen eteen. Tieteellistä dataa ja tutkimustuloksia voidaan välittää osallistujille projektien blogien, foorumien ja Facebook-sivujen kautta. Nämä toimivat myös alustoina, joilla osallistujat voivat keskustella havainnoistaan, esittää uusia kysymyksiä ja olla vuorovaikutuksessa tutkijoiden kanssa. Kansalaistiede voikin edistää tieteen demokratisointia ja luoda kaksisuuntaista vuoropuhelua kansalaisten ja tutkijoiden välillä. (Golumbic et al. 2017.)

Toisaalta, kansalaistiedettä voi myös ajatella kokoelmana erilaisia työskentelytapoja. Tällaista ajattelua edustavat esimerkiksi Thomas Kaarsted ja Anne Overgaard, jotka sanovat ajattelevansa kansalaistiedettä sateenvarjokäsitteenä erilaisille kansalaisosallisuutta lisääville tutkimusorientaatioille. Heidän mukaansa kansalaistiedettä voidaan toteuttaa vaikkapa yhteiskehittämisen, yhteisöllisen suunnittelun ja kansalaisosallistamisen menetelmillä.  Tämän ajattelutavan mukaan kansalaistieteessä onkin yhden tiukan kokonaisuuden sijasta kyse työkalupakista, josta voi valita sopivan “työkalun” käyttöön. (Kaarsted & Overgaard 2025).

Osallisuutta edistävä TKI-toiminta ammattikorkeakouluissa

Ammattikorkeakoulujen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnassa (TKI-toiminnassa) puhutaan harvoin kansalaistieteestä, mutta erilaisia kansalaisten osallisuutta lisääviä tutkimus- ja kehittämismenetelmiä on kuitenkin käytössä runsaasti. Ammattikorkeakouluissa tehdään paitsi soveltavaa tutkimusta, myös erilaisia kehittämis- ja innovaatiohankkeita yhdessä työelämätoimijoiden, kuten yritysten, järjestöjen ja julkisen sektorin organisaatioiden kanssa. Ammattikorkeakoulujen vastine avoimelle tieteelle onkin avoin tutkimus- kehittämis- ja innovaatiotoiminta (avoin TKI).

Teimme Teamsin välityksellä kymmenen teemahaastattelua ajanjaksolla marraskuu 2024 - tammikuu 2025. Haastattelimme yhteensä neljäätoista asiantuntijaa.

Selvityksen tutkimuskysymyksiä olivat:

• Millaista kansalaistiedetyyppistä toimintaa Laureassa on?
• Millaisia tavoitteita kansalaistiedettä tekevillä ja sen lähikäsitteiden parissa työskentelevillä Laurean toimijoilla on?
• Millä käsitteillä kansalaistiedetyyppisestä toiminnasta Laureassa puhutaan?
• Millaista tukea kansalaistiedetyyppisessä toiminnassa kaivataan?

Kuvaamme tässä artikkelissa osallisuutta Laurean TKI-toiminnassa sellaisena, kuin se haastattelujemme perusteella näyttäytyy. Teemme myöhemmin toisen artikkelin palveluista, joita haastattelujemme perusteella tarvitaan osallisuuden edistämiseksi TKI-toiminnassa.

2. Kokemusasiantuntijuus

Kokemusasiantuntijuus tarkoittaa sosiaali- ja terveysalalla käytössä olevaa mallia, jossa sairauden tai sosiaalisen ongelman kokenut henkilö kouluttautuu kertomaan omaa tarinaansa. Kokemusasiantuntija voi olla joko itse asian kokenut tai myös asian kokeneen henkilön omainen. Olennaista on toipuminen ja tiedon välittäminen siitä, mikä on auttanut toipumisprosessissa. Kokemusasiantuntijakoulutuksen läpi käyneitä henkilöitä on toiminut muun muassa luennoitsijoina, keskustelijoina, palvelujen kehittäjinä, vertaisohjaajina, tukihenkilöinä ja osana moniammatillista työryhmää. (Uusitalo 2015.) 

Laureassa kokemusasiantuntijuuden kehittämistä on tehty KEIJO-hankkeessa (ESR, 2018–2020), jossa kehitettiin koulutus ja toimintamalli rikos- ja päihdetaustaisille kokemusasiantuntijoille (Salmi, Lindström, Schellhammer-Tuominen 2020). Rikos- ja päihdetaustaiset kokemusasiantuntijat eli Keijot ovatkin Laurealle voimavara, ja he ovat osallistuneet muun muassa tutkijoina kanssatutkimukseen. 

Vuosina 2017–2022 Laurea valmensi HUSin henkilökunnan kokemusasiantuntijatoimintaan. Laurea suunnitteli ja toteutti yhteistyössä HUSin kanssa laajan kokemusasiantuntijavalmennuksen, jonka pyrkimyksenä oli paitsi kokemusasiantuntijoiden valmentaminen myös ajattelutavan muutos eli kokemusasiantuntijoiden mukaan ottaminen HUSin palveluiden suunnitteluun ja toteuttamiseen. Kokemusasiantuntijat ovatkin vakiinnuttaneet roolinsa HUSin palveluiden toteuttamisessa ja kehittämisessä (Raijas-Turva 2022.). 

Kokemusasiantuntijuus haastatteluissamme

Haastatteluistamme kävi ilmi, että HUSissa on saatu hyviä tuloksia muun muassa kokemusasiantuntijoiden toimimisesta tutkimushaastattelijoina. Haastateltavat saattavat kokea vertaisen kokemusasiantuntijan tilanteessa lähestyttävämpänä ja näin ollen haastattelutilanne ja haastattelun sisällöt voi muotoutua vertaisasetelmassa erilaiseksi, kuin jos haastattelijana toimisi henkilö selkeästi virkaroolista käsin. Laurean kokemusasiantuntijavalmennus on sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden tilattavissa Laurean verkkokauppa Smartista nimellä Jaetun asiantuntijuuden valmennus.

Laureassa kokemusasiantuntijat ovat käyneet opintojaksoilla kertomassa omaa kokemustaan esimerkiksi sairauksista ja osallistuneet opetussuunnitelmatyöhön. VoimaProfi-hankkeessa (OKM, 2022–2024) vuonna 2023 käynnistetty Kokemustiedon keskus on Laurean hallinnoima virtuaalinen alusta, jonka kautta jaetaan tietoa kokemusasiantuntijuudesta, tuetaan kokemusasiantuntijuutta ja kanssatutkijuutta sekä edistetään sidosryhmätyötä kokemusasiantuntijuudessa (Kokemustiedon keskus 2025.). Kokemustiedon keskuksen toiminta ei kehity ilman hankerahoitusta, rahoituksen turvin voitaisiin edistää esimerkiksi kokemusasiantuntijoiden tiiviimpää osallistumista laurealaiseen oppimiseen ja TKI-toimintaan. 

3. Kanssatutkimus

Kanssatutkimus (engl. co-research) on tutkimuksen tekemisen näkökulmien lisäämiseen tähtäävä lähestymistapa, jossa tutkimuksen kohteena olevan ilmiön kokeneita ihmisiä otetaan osallisiksi tutkimuksen tekemiseen (Kulmala et al. 2023). Kanssatutkimuksessa pureudutaankin usein ihmisten kokemuksiin, hyvinvointiin ja suhteeseen yhteiskuntaan. Kanssatutkijat ovat kanssatutkimuksessa sekä tutkimuksen tekijöitä että sen kohteita ja mukana tutkimuksessa parhaimmassa tapauksessa koko tutkimusprosessin ajan. Lähestymistapa mahdollistaa näin tieteen demokratisoitumista, osallisuuden lisäämistä, tutkimusnäkökulmien monipuolistumista, tutkimustulosten rikastumista, tulosten kattavuuden lisäämistä ja yhteiskunnallista vaikutusta. Kanssatutkimuksen tekeminen on lisääntynyt lähiaikoina, ja sen periaatteita on sovellettu erityisesti ihmistieteissä. Kanssatutkijoiden osallisuus lisää tutkimuksen avoimuutta ja saavutettavuutta, koska laajempi joukko ihmisiä osallistuu tiedon tuotantoon. (Kulmala et al. 2023.)

Kanssatutkimus Laureassa

Laureassa on toteutettu kanssatutkijuutta VoimaProfi-hankkeessa, jossa tavoitteena oli tuottaa tutkimusta ja ratkaisuja sosiaalisen syrjäytymisen ja eriarvoistumisen haasteisiin ottamalla tutkimuksen tekemiseen mukaan neljä KEIJO-kokemusasiantuntijakoulutuksen käynyttä rikos- ja päihdetaustaisia kokemusasiantuntijaa. Tutkimuksen tavoitteena oli ymmärtää, miten kokemusasiantuntijat kuvasivat kokemusasiantuntijuuttaan erilaisissa kansalaisjärjestöjen työtehtävissä, joissa he toimivat erilaisten haavoittuvassa asemassa olevien asiakasryhmien parissa. (Lindström & Nikula 2024.).  Kokemusasiantuntijat työskentelivät tutkimuskumppaneina yhdessä laurealaisten tutkijoiden kanssa. 

Haastattelimme kokemusasiantuntijoiden kanssa työskennelleitä tutkijoita. Kokemusasiantuntijat saivat hankkeessa koulutusta tutkimuksen tekemisestä ja tutkimusetiikasta sekä osallistuivat tutkimussuunnitelman kommentointiin ja aineiston analysointiin. Tutkimusaineistona käytettiin kanssatutkijoiden päiväkirjoja ammatillisesta kasvusta ja työelämäroolistaan. Kokemusasiantuntijoille maksettiin tuntipalkkaa. He eivät osallistuneet tutkimusartikkelin kirjoittamiseen, koska hankerahoituksessa ei ollut varattu siihen palkkio-osuutta.

Kanssatutkimus haastatteluissamme: Aitoon osallisuuteen pyrkiminen 

Haastatteluissa nousi esiin aitoon tasa-arvoiseen osallisuuteen pyrkiminen. Kuinka ja millä keinoin mahdollistetaan tasa-arvoista tutkimuskumppanuutta ammattitutkijoiden ja osallistuvien kansalaisten välille? Tutkijat lähtivät siitä, että kokemusasiantuntijoita ei kouluteta tutkijoiksi, vaan heitä tuetaan kriittisessä tieteellisessä ajattelussa ja tiedontuotannossa (Lindström & Nikula 2024.).

Kanssatutkijoiden, kuten kokemusasiantuntijoiden, tasavertainen tutkimuskumppanuus edellyttää yhteisen päämäärän selkeää viestintää ja arvostavaa asenneilmapiiriä. Kanssatutkijoille tulisi tarjota koulutusta tutkimusmenetelmistä, lähdekritiikistä, tutkimusetiikasta, tietosuojasta ja tieteellisestä kirjoittamisesta heti tutkimuksen alussa. Erityisesti rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden kohdalla tarvitaan myös työelämätaitoihin liittyvää koulutusta. Tutkimusosaamisen kehittämistä tukisivat koulutusresurssit, palkkaus sekä oppimateriaalien tuottaminen ja avaaminen heidän käyttöönsä. Oppimateriaalia voitaisiin tarjota esimerkiksi Laurean Kokemustiedon keskuksen kautta.

Kanssatutkimuksen toteuttaminen kohtaa useita käytännön ja rakenteellisia haasteita, jotka vaikuttavat osallisuuden laatuun. Aikaresurssit muodostavat merkittävän esteen, sillä kanssatutkijoilla on usein rajallisesti aikaa työn ja yksityiselämän vuoksi. Ratkaisuna voisi olla esimerkiksi palkkio tai muu korvaus, joka tunnustaa heidän panoksensa ja helpottaa osallistumista. Toinen keskeinen kysymys liittyy meritoitumiseen. On epäselvää, saavatko kanssatutkijat riittävää tunnustusta työstään ja voivatko he esimerkiksi olla nimellään mukana julkaisuissa tietosuojasyistä. Lisäksi eettinen ennakkoarviointi on olennainen mutta työläs osa kanssatutkimusta. Sen käytännön toteutus kaipaa selkeyttämistä, jotta prosessi olisi sujuva ja ymmärrettävä kaikille osapuolille.

Yhteistyö kanssatutkijoiden kanssa vaatii luottamuksen rakentamista ja menetelmällistä valmentamista, mutta kokemukset ovat olleet rohkaisevia ja kannustavat menetelmän kehittämiseen erityisesti ammattikorkeakoulun kontekstissa (Nikula 2023.). Kanssatutkimus vaatii tutkimukseen osallistuvilta kanssatutkijoilta aikaa ja panostusta, heidän roolinsa tuleekin suunnitella huolellisesti jo hankkeen suunnitteluvaiheessa. Haastattelujemme perusteella kiinnostusta kanssatutkimuksen tekemiseen esimerkiksi juuri kokemusasiantuntijoiden kanssa olisi Laureassa myös jatkossa, hankerahoitushakujen sisällöt ja painotukset vaikuttavat kuitenkin jatkohankkeiden hakemiseen. 

4. Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen

Yhteiskehittäminen ja palvelumuotoilu ovat molemmat osallisuutta hyödyntäviä kehittämisen tapoja. Yhteiskehittämisen käsitteen tausta on moninainen. Yhteistuottamisen (co-production) tausta on julkishallinnossa ja yhteiskehittämisen (co-creation) yritysmaailmassa. Läheisesti näihin liittyvä käsite on myös palvelumuotoilu (service design), joka viittaa tuotteiden asiakaslähtöisen suunnitteluun ja kehittämiseen. (Keskitalo 2021, EU 2018, Sanders & Stappers, 2008.) Palvelumuotoilussa pyritään ymmärtämään käyttäjän näkökulmaa, ja palveluita suunnitellaan yhdessä loppukäyttäjien kanssa (Service Design Network). Tavoitteena palvelumuotoilussa on loppukäyttäjälle mahdollisimman sopiva palvelu (Jaakkola 2019).

Yhteiskehittämisen (co-creation) käsite on peräisin liiketoiminta- ja markkinointitutkimuksesta, jossa se viittaa asiakkaan osallistumiseen tuotteen arvon kehittämisprosessiin yhdessä yrityksen kanssa (value co-creation) (Leino & Puumala 2020, Grönroos & Voima 2013, Ind & Coates 2013). Sittemmin yhteiskehittäminen on yleistynyt ja laajentunut monilla eri yhteiskunnan aloilla ja sovelluksissa, myös julkisella sektorilla ja yhteiskunnan eri sektoreiden, eli yksityisen, julkisen, akatemian ja kansalaisyhteiskunnan kesken. (Prahalad & Ramaswamy 2018, Brandsen & Honing 2018; Sanders ja Stappers, 2008). Lisäksi siitä on tullut myös menetelmä demokratian edistämiseksi tiedon tuottamisessa (Jull ym., 2017). 

Yhteiskehittäminen on ihmisten välistä tavoitteellista yhteistyötä, jota voidaan edistää ja tukea monella tavalla (Aaltonen et al 2016). Yhteiskehittäminen painottaa yhteistyötä jo suunnittelun alkuvaiheesta, ideointivaiheessa ja koko suunnitteluprosessin aikana. Tätä kutsutaan yhteiskehittämisen paradigmaksi, sillä uskotaan sen voivan muuttaa maailmaa ja tarjota ratkaisuja suuriin globaaleihin haasteisiin. (Keskitalo 2021, Sanders & Stappers, 2008.) Monitoimijaisessa yhteiskehittämisessä kehittämiseen osallistuu useita eri tahoja, ja tällöin yhteiskehittämisessä on yleensä mukana taho, joka toimii kehittämisen orkestroijana eli koordinoi prosessia (Hirvikoski 2021).

Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen haastatteluissamme 

Haastatteluissamme nousi esille, että palvelumuotoilun ja yhteiskehittämisen suhde kansalaistieteeseen ei ole yksioikoinen. Palvelumuotoiluprosesseissa loppukäyttäjät toimivat usein lähinnä informantteina, jotka antavat palautetta kehitellystä ehdotuksesta tai prototyypistä. Tällöin haaste, johon kehitetään ratkaisua, on määritelty ennalta eivätkä loppukäyttäjät myöskään osallistu palautteen analysointiin tai ole mukana päättämässä palautteen pohjalta tehtävistä muutoksista. 

Vaikka loppukäyttäjien rooli on palvelumuotoiluprojekteissa tärkeä, vastaa asetelma usein perinteistä tutkimusasetelmaa, jossa ovat tutkijat (tässä tapauksessa palvelumuotoilijat) ja heidän informanttinsa. Toisaalta on myös mahdollista ottaa loppukäyttäjät laajemmin mukaan palvelumuotoiluprosessiin ja esimerkiksi määritellä haaste yhdessä heidän kanssaan. Tällöin prosessi lähestyy kansalaistieteen ideaa.

Yhteiskehittäminen on nimensä mukaisesti yhdessä kehittämistä, joten kaikkien osallistujien rooli yhteiskehittämisessä on lähtökohtaisesti aktiivinen. Osallistujat ovat kehittämisprosessin tasaveroisia jäseniä, jotka pohtivat ratkaisuja yhdessä. Sen sijaan on epäselvää, toteutuuko yhteiskehittämisessä kansalaistieteen ajatus ”kansalaisten” – eli maallikoiden – osallistamisesta. Yhteiskehittämistä tehdään usein eri organisaatioiden välisenä yhteistyönä, jolloin osallistujat edustavat organisaatiotaan ja ovat siten maallikoiden sijasta kehitettävässä asiassa oman organisaationsa näkökulman asiantuntijoita. Lisäksi osallistumisen vapaaehtoisuus voi olla epäselvää, sillä osa osallistujia voi olla velvoitettuja osallistumaan kehittämiseen osana työtehtäviään. Toisaalta voidaan kysyä, eikö kansalainen voi olla organisaation edustaja tai asiakas eikä tavallinen kadunmies.

Palvelumuotoilu ja yhteiskehittäminen ovat osallistavia kehittämisen tapoja, ja siten niillä on yhtäläisyyksiä kansalaistieteeseen. Varsinaisesta kansalaistieteestä niistä on kuitenkin vain harvoin kyse: joko osallistujien rooli on varsin rajattu (palvelumuotoilu) tai osallistujat ovat kansalaisten sijasta kehittämisprojektiin liittyviä tahoja edustavia asiantuntijoita (yhteiskehittäminen). Toisaalta, jos kansalaistiedettä ajattelee Kaarstedin ja Overgaardin (2025) tavoin erilaisista menetelmistä koostuvana työkalupakkina, on monilla palvelumuotoiluun ja yhteiskehittämiseen toimintatavoilla paikkansa tuossa työkalupakissa. Vastaavasti monia kansalaistieteen liittyvät pohdintoja esimerkiksi tutkimusetiikasta ja tekijyydestä on hyvä miettiä myös palvelumuotoilu- ja yhteiskehittämishankkeissa.

5. Living Labit

Laureassa tehdään yhteiskehittämistä ja tarjotaan kansalaisille osallistumismahdollisuuksia tutkimukselliseen kehittämistoimintaan myös Living Lab -toiminnassa. Laureassa on pitkään tutkittu teemaa, ja Laurea-ammattikorkeakoulu on toiminut aktiivisesti Euroopan laajuisessa Living Lab-verkostossa ENoLLissa (The European Network of Living Labs). 

ENoLL määrittelee Living Labit seuraavasti (nämä erilliseksi viittaukseksi):

”Living Labit ovat avoimia innovaatioekosysteemeitä todellisissa ympäristöissä, jotka perustuvat systemaattiseen käyttäjien yhteiskehittämiseen. Niissä integroidaan tutkimus- ja innovaatiotoiminta yhteisöissä ja/tai monen sidosryhmän ympäristöissä, ja kansalaiset ja/tai loppukäyttäjät asetetaan innovaatioprosessin keskiöön.” (ENOLL)

Living Labit nähdään usein innovaatiokehyksenä, joka edistää yhteistä luomista ja avointa innovointia Quadruple helix-mallin mukaisesti seuraavasti: 

• Kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta tuovat mukanaan omia kokemuksiaan ja tarpeitaan
• Yliopistot tuovat tutkimustietoa ja tieteellistä näyttöä; 
• Yksityinen sektori tarjoaa markkinanäkökulmia ja laajentumismahdollisuuksia; 
• Viranomaiset varmistavat yhdenmukaisuuden poliittisten puitteiden ja yhteiskunnallisten prioriteettien kanssa (Engelbart et al 2019, ENOLL, Santonen et al 2024).

Living Lab on ympäristö, jossa ihmiset ja teknologia kokoontuvat ja jossa jokapäiväinen konteksti ja käyttäjien tarpeet stimuloivat tutkimus- ja kehitystyötä.Viranomaiset ja kansalaiset osallistuvat aktiivisesti innovaatioprosessiin. Näin se on lähestymistavaltaan samankaltainen kuin erilaiset muut avoimet menetelmät, esimerkiksi avoin innovaatio ja joukkoistaminen sekä yhteiskehittäminen ja kansalaistiede. (Bergvall-Kareborn et al 2009.) 

Living Labit Laureassa 

 Laurealaiset Living Labit ovat kehitysympäristöjä, joissa on tehty töitä koulutuksen, TKI-työn sekä aluekehittämisen rajapinnassa jo vuosien ajan. Living Lab -toimintaa on muun muassa opetusravintola BarLaureassa, Digital Living Labissa ja Kiertotalous Living Labissä sekä uusimmassa Kotoutumisen ja kielenoppimisen Living Lab i4L:ssä. 

Living Lab -ympäristöjä on myös kehitetty Laurean kampusten ulkopuolella hankkeissa. Lyckan hankkeessa (ESR 2020–2023) Lapinjärvelle Laurea oli kehittämässä Living Lab-toimintamallia, yritysverkoston sekä Living Lab -käsikirjan pienille kunnille (Risu et al 2024). Toimiva sairaala -hankkeessa (Uudenmaan liitto 2012–2014) rakennettiin teknologisten innovaatioiden kehittämisympäristöjä Vantaan kaupungin sairaalapalveluiden kanssa (Ronkainen & Silvennoinen 2015). Laurea osallistui lisäksi laajaan Horizon 2020 -rahoitteiseen Vitalise-hankkeeseen (2021–2023), jossa harmonisoitiin ja edistettiin Living Labien välistä yhteistyötä Euroopassa (Santonen et al. 2024).

Koulii-hankkeessa (ESR, 2010–2012) Espoon Suurpellon asuinaluetta kehitettiin yhdessä Haaga-Helian ja Omnian kanssa. Suurpelto toimi Living Lab -ympäristönä, jossa opettajat, opiskelijat ja alueen toimijat kehittävät ja kokeilevat elämäntapaan ja -tilanteeseen sopivia palveluja ja tuotteita käyttäjien kanssa niin sanotun alhaalta ylös -periaatteen mukaisesti. Toimijoihin kuuluivat asukkaat, suunnittelijat ja rakentajat, yksityisen, kolmannen ja julkisen sektorin palvelujen tuottajat sekä kulttuurialan toimijat. (Juujärvi & Pesso 2013.) 

Living Labit haastatteluissamme

Laurealaisten haastatteluissamme keskeiseksi nousi Living Labeihin liittyvän toiminnan koordinointi ja harmonisointi. Tarvitaan selkeät tavoitteet ja toimintamallit, joilla Living Labeja Laureassa koordinoidaan. Keskustelua nousi myös siitä, ovatko kaikki kehittämisympäristöt aitoja Living Labejä eli täyttävätkö ne Living Labien kriteerit esimerkiksi ENoLLin kriteeristöllä. 

Kun toimintamalli Living Labeille on määritelty tarkemmin, voidaan esimerkiksi Laurean verkkosivuilla kertoa, millä tavoin laurealaiseen kehittämistyöhön voi osallistua. Yksi mahdollisuus voisi olla luoda toimintamalli, jossa rakennettaisiin kiinnostuneista ihmisistä osallistuja- ja käyttäjäraateja. Näistä voitaisiin kutsua ihmisiä mukaan kehittämään ja testaamaan innovaatioita ja toimintatapoja, kun yritysten, julkisen ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tehtävässä TKI-työssä syntyy tarpeita. Kansalaisia voitaisiin kouluttaa tekemään tutkimusta. Samalla myös yritykset ja julkinen sektori voisi nähdä Laurean Living Labit palveluna. 

Kansalaisraadit (citizens’ jury) voisivat olla myös mahdollinen Living Labien toimintamuoto. Niiden avulla Living Lab -toiminta voisi liittyä yhteiskunnalliseen keskusteluun ja kansalaismielipiteen selvittämiseen. Kansalaisraadilla tarkoitetaan Ned Crosbyn Yhdysvalloissa vuonna 1971 kehittämää kansalaisosallistumisen mallia (Crosby, Kelly & Schaefer 1986).  

Kansalaisraatien idea liittyy deliberatiivisen demokratian edistämiseen, millä tarkoitetaan keskustelevaa demokratiaa, jossa kaikilla kansalaisilla on oikeus ja mahdollisuus osallistua heitä itseään koskevaan päätöksentekoon (Rask, Raisio & Jäske 2017). Kansalaisraati on yksi paljon sovelletuista deliberatiivisen demokratian malleista.

Kansalaisraatien käytöstä osana päätöksentekoa on saatu kiinnostavia kokemuksia myös Suomessa (mm. Kellokumpu 2023). Muun muassa Kuluttajatutkimuskeskus on toteuttanut oikeusministeriön toimeksiantona yhteistyössä Sivistysliitto Kansalaisfoorumi ry:n kanssa demokratiapoliittisen selonteon kansalaisraadin avulla vuonna 2013 ja vuonna 2021 Kansalaisraatia testattiin Suomessa ensimmäistä kertaa ilmastopolitiikan valmistelun tukena.

Tänä vuonna Laureassa on tunnistettu tutkimus- ja kehittämistoiminnan infrastruktuureita ja tarkistettu niihin liittyvää politiikkaa. Tavoitteena on luoda vielä tänä vuonna selkeä kuvaus Laurean TKI-infrastruktuureista, niiden datapolitiikoista ja niiden tarjoamista palveluista sekä verkkosivuille että kansalliseen tutkimustietovarantoon. 

Laurean TKI-infrastruktuureissa voisi olla hyvä lähtökohta kehittää Living Lab -toimintaa näkyväksi. Samalla Living Labit tai laajemmin laurealaiset oppimis- ja tutkimusinfrastruktuurit voisivat toimia hanketyön ideoinnin ja osallisuuden edistämisen alustoina.

6. Lopuksi

Haastatteluidemme otos oli pieni ja edustaa vain osaa laurealaisia TKI-toimijoita ja osallisuuden muotoja. Haastattelujemme perusteella kansalaisosallisuus on laurealaisessa TKI-toiminnassa keskeisessä roolissa. Laureassa on vankkaa osaamista esimerkiksi erilaisista yhteiskehittämisen ja palvelumuotoilun menetelmistä, kokemusasiantuntijuuteen liittyvästä valmentamisesta sekä yhteistyöstä kokemusasiantuntijoiden ja erilaisten väestöryhmien kanssa. Laurealainen kehittäminen tapahtuu usein suhteessa työelämään tai esimerkiksi asuinalueisiin ja varsinaista tutkimustoimintaa on TKI-hankkeissa vähemmän. 

Kansalaisosallisuuteen liittyy sekä kysymyksiä että mahdollisuuksia. Osallisuus tuo mukaan erilaisia näkökulmia ja rikastaa TKI-toimintaa. Samalla osallistava toiminta vaatii kuitenkin vankkaa eettistä osaamista korkeakoulun henkilökunnalta, jotta osallistuvien henkilöiden oikeudet turvataan. Lisäksi on varmistettava, että osallistuvilla henkilöillä on riittävä osaaminen ja ymmärrys siitä, mitä tehdään. Yksinkertainen ei ole myöskään kysymys vastuusta - jos osallistava projekti esimerkiksi loukkaa kolmannen osapuolen yksityisyyttä tai oikeuksia, kuka kantaa siitä vastuun? 

Lisäksi kansalaisosallistuuteen liittyvissä hankkeissa toimintaan liittyy paljon organisoinnin kysymyksiä. Tarvitaan selkeä toimintamalli datanhallintaan, tutkimusetiikkaan ja tietosuojaan sekä tietoturvaan sekä lisäksi hyvät käytänteet organisoida esimerkiksi kanssatutkijoiden, komeusasiantuntijoiden, asiakasraatien ja vaikkapa kansalaisraatien toimintaa jouhevasti. 

Iloksemme saimme haastatteluissa tuntea, että meidät Laurean Tieto- ja julkaisupalveluiden edustajina otettiin asian tiimoilta haastateltavien toimesta hyvin vastaan, haastattelut tuottivat uudenlaista verkostoa ja erilaisia yhteiskehittämisen ideoita, jotka ehkä jossakin vaiheessa konkretisoituvat yhteistyöksi TKI-hankkeissa. Jatkamme aiheen parissa myös seuraavassa artikkelissamme, jossa käsittelemme haastatteluaineistoa kirjaston palveluiden kehittämisen kannalta.

Lähteet

Aaltonen, S., Hytti U., Lepistö, T. & Mäkitalo-Keinonen, T. (2016). Yhteiskehittäminen: kaikki siitä puhuu, mutta mitä se on ja miten siinä onnistua? Uutinen 4.4.2016, Turun yliopisto. https://www.utu.fi/fi/ajankohtaista/uutinen/yhteiskehittaminen-kaikki-siita-puhuu-mutta-mita-se-on-ja-miten-siina

Bergvall-Kareborn, B. H. M. S. A., Hoist, M., & Stahlbrost, A. 2009, January. Concept design with a living lab approach.  eoksessa: 2009 42nd Hawaii international conference on system sciences (pp. 1-10). IEEE. https://www.researchgate.net/publication/224373146_Concept_Design_with_a_Living_Lab_Approach

Bonney, R., Phillips, T. B., Ballard, H. L., & Enck, J. W. (2016). Can citizen science enhance public understanding of science?. Public understanding of science, 25(1), 2-16. https://doi.org/10.1177/0963662515607406

Bonney, R., Ballard, H., Jordan, R., McCallie, E., Phillips, T. B., Shirk, J., & Wilderman, C. C. (2009). Public participation in scientific research: Defining the field and assessing its potential for informal science education. A CAISE inquiry group report. Washington, DC: Center for Advancement of Informal Science Education (CAISE). Retrieved from http://eric.ed.gov/?id=ED519688

Brandsen, T., & Honingh, M. 2018. Definitions of co-production and co-creation. In Co-production and co-creation (pp. 9-17). Routledge.https://doi.org/10.1007/978-3-319-99675-2_9541-1

Crosby, N., Kelly, J. M., & Schaefer, P. 1986. Citizens panels: A new approach to citizen participation. In The Age of Direct Citizen Participation (pp. 266-278). Routledge.

ENOLL. What are Living Labs. Haettu 16.11.2025. https://enoll.org/living-labs

Engelbert, J., van Zoonen, L. & Hirzalla, F. 2019. Excluding citizens from the European smart city: the discourse practices of pursuing and granting smartness. Technological Forecasting and Social Change 142, 347–353. doi:10.1016/j.techfore.2018.08.020

Eriksson, M., V. P. Niitamo, and S. Kulkki. (2005). State-of-the-Art in Utilizing Living Labs Approach to User-centric ICT innovation – a European approach. CDT at Luleå University of Technology, Sweden, Nokia Oy, Centre for Knowledge and Innovation Research at Helsinki Scholl of Economics, Finland, 2005.

EU (2018). Co-Production. Enhancing the role of citizens in governance and service delivery. Technical Dossier no. 4. May 2018. ESF Transnational platform. Social Europe. European Commission. Dossier no. 4. May 2018. ESF Transnational platform. Social Europe. European Commissionhttps://european-social-fund-plus.ec.europa.eu/en/publications/co-production-enhancing-role-citizens-governance-and-service-delivery

European Comission. Open Science in Horizon Europe. Tarkistettu 16.11.2025. https://rea.ec.europa.eu/open-science_en 

Golumbic, Y. N., Orr, D., Baram-Tsabari, A., & Fishbain, B. 2017. Between vision and reality: A study of scientists’ views on citizen science. Citizen Science: Theory and Practice, 2(1), 6-6.

Grönroos, C., & Voima, P. (2013). Critical service logic: making sense of value creation and co-creation. Journal of the academy of marketing science, 41(2), 133-150. https://doi.org/10.1007/s11747-012-0308-3

Haklay, M. (2011). Levels of participation in citizen science and scientific knowledge production.

Hirvikoski, T. 2021. Monitoimijaisen yhteiskehittämisen orkestrointi vapaan ja vastuullisen tieteen sekä autonomisen korkeakoulun näkökulmasta. Teoksessa: Hirvikoski, T., Äyväri, A., Lahtinen, H. Merimaa, M. & Saastamoinen, K. Eurooppalainen korkeakoulu osallistavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan mahdollistajaorkestroijana. Innovaatioekosysteemin näkökulma monitoimijaiseen yhteiskehittämiseen. Laurea-ammattikorkeakoulu: Laurea julkaisut 183, 62–84. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-634-1

Ind, N., & Coates, N. (2013). The meanings of cocreation. European business review, 25(1), 86-95. https://doi.org/10.1108/09555341311287754

Jaakkola, E. 2019. Mitä palvelumuotoilu tarkoittaa? Video. Turun yliopisto. Haettu 13.10.2025. Mitä palvelumuotoilu tarkoittaa? - YouTube 

Jull, J., Giles, A., & Graham, I. D. (2017). Community-based participatory research and integrated knowledge translation: advancing the co-creation of knowledge. Implementation science, 12(1), 150.  https://doi.org/10.1186/s13012-017-0696-3

Juujärvi, S., & Pesso, K. .2013. Actor Roles in an Urban Living Lab: What Can We Learn from Suurpelto, Finland? Technology Innovation Management Review, 3(12): 22–27.http://timreview.ca/article/742 

Kaarsted, T., Overgaard, A.K. (2025). Citizen Science: Libraries as Enablers of Impactful Research and Community Engagement. Kirjastoverkkopäivät 2025. Haettu 6.11.2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251024103120

Risu, E., Silvasti, K., Sitomaniemi, S., Arola, N., Aromaa, S., Huhtanen, V., ... & Turunen, M. (2024). Living Lab Handbook for Small Municipalities. Designing a vibrant countryside of the future. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-700-3

Kellokumpu, M. 2023. Kansalaisvaikuttaminen kansalaisraadilla: osallistuminen ja vaikuttaminen kriittisen pedagogiikan näkökulmasta. Acta electronica Universitatis Lapponiensis, 358. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-367-9 

Keskitalo, E. 2021. Yhteiskehittämisen tausta ja käsite. Teoksessa: Blomqvist-Kurki, T., Hauta-aho, H., Heimonen, P., Johansson, P., Keskitalo, E., Kiviniemi, L., ... & Ylikoski, E. (2021). Yhteiskehittämällä ratkaisuja sote-palveluihin-kansalaiset ja palvelunkäyttäjät mukaan kehittämiseen. Diak työelämä. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-392-6

Kokemustiedon keskus. 2025. Haettu 18.11.2025 Etusivu - Kokemustiedon keskus

Kulmala, M. Spišák, S. Venäläinen, S. Laiho, M. Hakala, K. ja Rättilä, T. Mitä on kanssatutkimus? Teoksessa: Bettin, C., Kulmala, M., Spišák, S. 2023. Kanssatutkimus: Ihanteet ja käytännöt. Tampere University Press. Haettu 11.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-042-7

Lahtinen, H. 2024. Laurea saavutti avoimen tieteen ja tut­ki­muk­sen seu­ran­nas­sa korkeimman tason. Haettu 3.11.2025. https://www.laurea.fi/ajankohtaista/uutiset/laurea-saavutti-avoimen-tieteen-ja-tutkimuksen-seurannassa-korkeimman-tason/

Leino, H., & Puumala, E. 2021. What can co-creation do for the citizens? Applying co-creation for the promotion of participation in cities. Environment and Planning C: Politics and Space, 39(4), 781-799.

Lindström, J, Nikula, K. 2024. Täällä metrossa maailman tutkimusta kirjoitan –pohdintaa kanssatutkijuudesta rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijoiden kanssa. Laurea Journal. Haettu 4.11.2025 http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2024061753887

Nikula, K. 2023. Miten ja miksi hyödyntäisin kanssatutkijuutta työssäni ammattikorkeakoulussa? Laurea Journal. Haettu 21.10.2025. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202301183484

Oecd, 2025. Embedding citizen science into research policy, OECD Science, Technology and Industry Policy Papers 175, OECD Publishing. https://doi.org/10.1787/a1cfb1a8-en 

Päällysaho, S, Latvanen, J. 2017. Avoimen TKI-toiminnan prosessimalli. Haettu 21.10.2025 Avoimen TKI-toiminnan prosessimalli | Julkaisut@SEAMK

Prahalad, C.K.; Ramaswamy, V. 2004. The Future of Competition. Harvard Business School Press. pp. 8. ISBN 1-57851-953-5.

Ramaswamy, V., & Ozcan, K. (2018). What is co-creation? An interactional creation framework and its implications for value creation. Journal of business research, 84, 196-205. https://doi.org/10.1016/j.jbusres.2017.11.027

Raijas-Turva, Hanna. 2022. Omakohtainen kokemus toimii kehittämisen apuna. Husari 4/2022. Haettu 21.10.2025. https://www.hus.fi/ajankohtaista/kokemusasiantuntijat-omakohtainen-kokemus-toimii-kehittamisen-apuna 

Rask M, Raisio H, Jäske M (2017) Deliberatiiviset kansalaisfoorumit – kohti uusia avauksia Suomessa. Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra. https://www.scribd.com/document/342704044/Deliberatiiviset-kansalaisfoorumit-kohti-uusia-avauksia-Suomessa. Noudettu 16.10.2025. 

Ronkainen, K., & Silvennoinen, P. 2015. Toimiva sairaala Living Lab. Laurea Julkaisut 47. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-404-0

Salmi, E., Lindström, J., Schellhammer-Tuominen, M. (toim.). 2020. Maailma tarvitsee Keijoja -Näkökulmia rikos- ja päihdetaustaisten kokemusasiantuntijuudesta. Haettu 4.11.2025. https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-591-7

Sanders, E. B. N., & Stappers, P. J. 2008. Co-creation and the new landscapes of design. Co-design, 4(1), 5-18. https://doi.org/10.1080/15710880701875068

Santonen, T., Petronikolou, V., Petsani, D., Dimitriadis, S., Bamidis, P., & Konsdtantinidis, E. 2024. Towards Living Lab Value Proposition: Living lab Experts’ Perceptions of Living Lab Value:[Special Issue on Living Labs and Collaborative Innovation]. Journal of Innovation Management, 12(3), 251-275. https://doi.org/10.24840/2183-0606_012.003_0011

Service Design Network. 2025. What is Service Design? Haettu 13.10.2025. SDN | What is Service Design?

UNESCO Recommendation on Open Science. Haettu 13.10.2025. UNESCO Recommendation on Open Science - UNESCO Digital Library  

Uusitalo, J. 2015. Kokemusasiantuntijat oppilaitoksissa: käykö kokemus koulutuksesta?. Haettu 21.10.2025. https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015052810861