Katri Vänttinen: Kiikarilla konsortioon

Onko siitä tosiaan jo kymmenen vuotta? Siitä kun amk-kirjastojen johtajien kanssa kiikaroimme kohti kiinteämpää yhteistä tulevaisuutta ja pistimme pystyyn AMKIT-konsortiota. Ja onko siitäkin jo viisi vuotta, kun pohdin omaa navigointivalintaani amk-kirjastojen kehityspäällikkötehtävän ja Ylen arkistojen päällikkötehtävän välillä? On niistä.

Katson ensin kaukoputkellani yli kymmenen vuoden päähän oman amk-kirjastotaipaleeni alkumetreille. Amk-kirjastot tekivät yhteistyötä jo väliaikaisten ammattikorkeakoulukokeilujen alkumetreiltä alkaen, ensin epävirallisen verkostoitumisen kautta koko 1990-luvun alkupuolen, ja vuodesta 1998 alkaen Arenen kirjasto- ja tietopalvelutyöryhmässä, jossa sain olla mukana. Ensimmäinen yhteinen amk-kirjastostrategiakin valmistui jo vuonna 1998, ja ehkäpä jo siinä lausuttiin ajatus yhteistyön tiivistämisestä ja amk-kirjastoperheen virallisesta vakiinnuttamisesta osaksi suomalaista kirjastoverkkoa ja tietoyhteiskuntaa.

Oma tieni linkosi minut kahden amk-kirjaston perustamistehtävien kautta vuonna 2001 projektipäälliköksi kansalliseen Voyager-yhteistyöprojektiin, joka lopulta realisoitui Voyager-järjestelmäprojektiksi. Kun meinattiin hankkia yhteistä omaisuutta, oli perustettava konsortio. Olin tiiviisti valmistelussa mukana ja kirjoittamassa AMKIT-konsortion perustamispapereita. Ja siitä sitten edettiinkin vauhdilla kohti Voyagerin hankintaa ja jokaisen amk-kirjaston omia järjestelmäprojekteja.

Voy-projekti eteni kuin uni. Amk-kirjastoista nousi esiin huippuporukkaa, jotka hoitivat omat hommansa vastuullisesti ja aikataulussa. Välillä varmasti kaikilla oli pieniä painajaisia ja unettomuuttakin, kun yritimme ymmärtää amerikkalaisia "normalisointeja" ym. järjestelmälogiikan erikoisuuksia, mutta niinpä vain Voy-käyttöönotot kaikissa amk-kirjastoissa toteutuivat aikataulun mukaisesti ja budjetissa. Onnistunut Voyager-projekti on selkeästi koko työurani suurin saavutus, ja siitä vielä kerran kiitos kaikille n. 300:lle amk-kirjastolaiselle, jotka olivat rytinässä mukana kolmen vuoden aikana. Teidän kanssanne oli helppoa olla innostunut, optimistinen ja välillä aika tehokaskin.

AMKIT-konsortion yksi vahvuus oli ja on mielestäni se, että emme rajoittaneet toimintaa vain järjestelmäkonsortioksi vaan käytimme yhteistä resurssia myös viestinnän, informaatiolukutaidon ja laadunarvioinnin edistämiseen ja muihin yhteisiin hankkeisiin. Konsortion ja sen edeltäjän, Arenen KiTiPron  toimistossa oli vauhti päällä niin Merin, Tuomon kuin Ulla-Riitankin kanssa, ja aktiivinen AMKIT-johtoryhmä piti huolen siitä, että konsortion työryhmiin nimettiin riittävä määrä hankkeisiin sitoutuneita ja todella osaavia kirjastolaisia. Oi niitä aikoja, oi niitä hankkeita!

Vajaat viisi vuotta sitten kohtalo puuttui peliin tarjoamalla minulle paluumahdollisuuden ensimmäiseen aikuisten oikeaan työpaikkaani eli Yleisradion arkistoon, josta olin lähtenyt amk-maailmaan vuonna 1994. Tarjolla oli jotain tuttua ja jotain ihan uutta, "amk-kirjastomaista". YLE oli nimittäin tehnyt organisaatiomuutoksen, jossa Ylen eri yksikköjen alaiset arkistot ja tietopalvelut oli päätetty yhdistää yhdeksi arkisto-tietopalvelukokonaisuudeksi. Tilanne muistutti hyvin paljon samaa kuin minulle tutut Etelä-Karjalan ja Helsingin ammattikorkeakoulun kirjastojen perustamiset olivat olleet. Suurimpana erona oli se, että Ylen arkistot olivat pääasiassa talon omia ohjelmantekijöitä varten, kun taas amk-kirjastot pyrkivät alusta alkaen kehysorganisaationsa palvelemisen lisäksi osaksi Suomen avointa julkista kirjastoverkkoa. Toinen ero oli se, että minun aikanani amk-kirjastoilla oli Opetusministeriön erillisrahoitusta moniin hankkeisiin, kun taas Ylen rahoituslähteenä oli vain supistuva tv-maksukertymä. Taloushaasteita oli siis tiedossa Yle-tontilla heti alusta alkaen enemmän, vaikka toki näköpiirissä myös amk-puolella olivat tulossa olevat rakenteelliset muutokset ja säästöpaineet. Päätökseni vaihtaa Amk-laivasto Yle-purteen vaati monta harkintahetkeä, mutta päätin tarttua siihen jälleen uutena oppimistilaisuutena.

Miltä sitten näyttää amk-horisontti täältä Yle-paatista viiden vuoden mittaisilla kiikareilla? Näyttää siltä, että AMKIT-konsortio ja amk-kirjastot ovat hoitaneet tonttinsa erinomaisesti. Hankkeita riittää, ja aktiivisia ihmisiä niitä hoitamaan. Rakenteellisten muutosten ja toteutuneiden amk:ien yhdistämisten pyörteissä on ollut energiaa ja osaamista ottaa haltuun myös sosiaalinen media, ja informaatiolukutaitokin näyttää olevan jo arkipäivää. Kiikareiden näkökentässä erityisen hurjalta näyttää, että on käynnistetty Voyageria seuraavan uuden kirjastojärjestelmän mietintä. Toki on totta, että Voyager on jo eläkeiässä. Sehän on ollut ensimmäisillä yliopistokirjastoilla käytössä jo kohta kymmenen vuotta, ja viimeisenkin käyttöönottoaallon amk-kirjastoissa jo kohta kahdeksan vuotta. Tuo aikahan on it-maailmassa kaksinkertainen ikuisuus. UKJ-hankkeessa erityisen ilahduttavaa on se, että hanke on tässä vaiheessa aidosti kansallinen. Vanhat hallinnolliset esteet ja sektorirajat on häivytetty, kuten mekin niin kovasti yritimme jo AMKIT-konsortion alkumetreillä. Se on hienoa!

Omasta puolestani kiitän, että sain olla mukana AMKIT-konsortion alkuunpanemisessa ja alkutaipaleella. Teitte ammatillisesta kehittymisestä juhlaa, kun jaoitte osaamistanne ja näkemystänne niin tyynessä kuin myrskyissäkin. Vahvat yhteistyöverkostot viritettiin silloin, ja niistä on varmasti jatkossakin iloa, kun navigoimme tiedon ja kulttuurin merellä, jota elämäksikin kutsutaan.

   


Kati Vänttinen