Kirjallisuuskatsauksen ohjaus – perustana tutkimuskysymys ja ohjaushaastattelu

Ammattikorkeakoulukirjastoissa ohjataan kirjallisuuskatsauksen tekoa muun tiedonhankinnan ohjauksen ohessa. Usein tiedonhankinnan ohjausosaaminen on hiljaista tietoa. Tässä artikkelissa avataan sitä, mitä kirjallisuuskatsaus tarkoittaa ja hahmotellaan kirjallisuuskatsauksen tiedonhankinnan ohjauksen toimintamallia. Tavoite on tehdä ohjausosaamista näkyväksi.

Kirjallisuuskatsauksesta puhutaan ammattikorkeakouluissa usein kahdessa eri merkityksessä:

1. teoreettinen viitekehys tai osa siitä
2. koko tutkimuksen menetelmä.

Tiedonhankinnan ohjauksessa on hyvä erottaa, kumpaa ohjattava tarkoittaa, sillä se vaikuttaa tapaan ohjata.

Teoreettinen viitekehys on tutkimuksen lähestymistapa tai näkökulma, josta tutkimuksen aihetta tarkastellaan. Teoreettinen viitekehys rakennetaan perehtymällä tutkimuskirjallisuuteen ja määrittelemällä käsitteet kirjallisuuden avulla. (mm. Eskola & Suoranta 2000: 80, Uusitalo 2001: 42, Alasuutari 2011: 79.) Usein teoreettinen viitekehys ja kirjallisuuskatsaus ymmärretään samaksi asiaksi, opinnäytetyön tai artikkelin kappaleeksi, jossa aihe kuvataan kirjallisuuden avulla. Ammattikorkeakouluissa tästä käytetään usein myös käsitettä tietoperusta (Opinnäytetyön laadun.. 2006: 11, Kananen 2017: 12–13).

Kirjallisuuskatsaus menetelmänä (literature review, review, research literature review) on tutkimusmetodi tai -ote, jossa tutkitaan olemassa olevaa tutkimusta. Tutkimusmenetelmänä kirjallisuuskatsaus kuuluu kvalitatiivisiin menetelmiin tai kvalitatiivisen ja kvantitatiivisen metodien yhdistelmään (ns. mixed method) (Salminen 2011: 4). 

Kirjallisuuskatsaus menetelmänä vaatii myös tiedonhankinnan ohjauksessa syvällisempää ja systemaattisempaa otetta ja usein menetelmän vaiheiden läpikäymistä. 

Mikä menetelmä kirjallisuuskatsaus on?

Suomenkielinen termi kirjallisuuskatsaus johtaa osin harhaan. Kyse ei ole vain kirjallisuusluettelon teosta, kirjallisuusreferaatista tai kirja-arvostelusta. Kirjallisuuskatsauksen teko on järjestelmällistä ja kriittistä kirjallisuuden keräämistä ja analysointia perustellusti muotoillun tutkimusongelman avulla.  Hakuprosessi on suunniteltu etukäteen huolellisesti ja kuvattu ja menetelmä on toistettavissa. (Fink 2005: 3, Stolt & Routasalo 2007: 58, Johansson 2007:3, Salminen 2011: 3.)

Kirjallisuuskatsauksen avulla voidaan rakentaa, arvioida ja kehittää teoriaa, luoda kokonaiskuvaa tutkimusongelmasta, tunnistaa ongelmia ja kuvata teoriankehitystä. Usein ammattikorkeakouluissa kirjallisuuskatsauksen tavoite on hahmotella kokonaiskuvaa aiheesta esimerkiksi toimeksiantajaa tai hanketta varten.

Terveystieteissä kirjallisuuskatsausten käyttö on viime vuosina vakiintunut tutkimusmenetelmänä (mm. Kangasniemi & al 2013: 291, Stolt et al. 2016: 2) ja kirjallisuuskatsaus on yleistynyt myös opinnäytetyössä käytettävänä menetelmänä sairaanhoitopiirien tiukentaessa tutkimuslupakäytänteitään. Myös ammattikorkeakoulujen hankkeet tarvitsevat enenevässä määrin kirjallisuuskatsauksia hanketyön pohjaksi.

Erilaisia kirjallisuuskatsauksia – mitä käytetään ammattikorkeakouluissa?

Kirjallisuuskatsaukset eivät ole yksi yhtenäinen menetelmä vaan pikemminkin joukko erityyppisiä menetelmiä ja eri lähteissä näistä tyypeistä saatetaan käyttää erilaisia nimiä. Grant ja Booth (2009: 104–105) ovat artikkelissaan eritelleet yhteensä neljätoista erilaista kirjallisuuskatsaustyyppiä, joiden rajojen he toteavat olevan häilyviä ja typologian osin vakiintumatonta. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhankinnan ohjauksessa on kuitenkin hyvä pääpiirteittäin tuntea kirjallisuuskatsausten tyypit ohjauksen helpottamiseksi.

Esittelemme seuraavassa yleisemmin ammattikorkeakouluissa käytettyjä kirjallisuuskatsaustyyppejä.

Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Kuvaileva kirjallisuuskatsaus on kirjallisuuskatsauksen perustyyppi, jossa tutkimuksen aihetta kuvataan laaja-alaisesti ja katsauksen laatimisessa voidaan hyödyntää laajoja aineistoja ilman tiukkoja rajoituksia ja sääntöjä. Kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella on edelleen alatyyppejä, esimerkiksi narratiivinen, integroiva ja scoping-katsaus. (Grant ja Booth 2009, Salminen 2011: 6; Pham et al. 2014: 371–372.)

Narratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa tutkimuksen aiheesta luodaan laaja kokonaiskuva tai kuvaillaan aiheen kehityskulkua. Narratiivinen katsaus on menetelmällisesti katsauksista kaikkein kevyin ja pyrkii helppolukuiseen ja kertovaan lopputulokseen. Tiedonhaku, valinta ja käsittelyprosessi eivät ole useinkaan tarkasti kuvattuja. (Salminen 2011: 7–8, Johansson 2007: 4.) 

Integroiva kirjallisuuskatsaus tarkastelee tutkimuksen kohdetta myös monipuolisesti, mutta lisäksi siihen kuuluu osana menetelmää tutkimusmateriaalin kriittinen arviointi ja erilaisin menetelmin tuotettu synteesi. Integroivassa katsauksessa on piirteitä niin systemaattisesta kuin kuvailevasta kirjallisuuskatsauksesta ja osa kirjoittajista näkeekin sen olevan systemaattinen kirjallisuuskatsaustyyppi (Salminen 2011: 7–8, Suhonen et al. 2016: 13, Sulosaari & Kajander-Unkuri 2016: 107–117). 

Scoping -katsauksessa (scoping review, ei toistaiseksi vakiintunutta suomennosta) pyritään kartoittamaan aiheen kirjallisuutta laajasti ja luomaan yleiskuva aihealueesta, ja se soveltuukin erityisesti laajempien aihekokonaisuuksien tutkimiseen ja esimerkiksi laajempien hankkeiden tutkimuskysymysten muotoiluun. (Pham et al. 2014: 371–372, Kunnela 2021, Suhonen et al. 2016: 10–11.)

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Systemaattinen kirjallisuuskatsaus on tiivistelmä aihepiirin aikaisempien tutkimusten keskeisestä sisällöstä. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa on tärkeää huolellinen menetelmän noudattaminen ja aineiston seulominen asetettujen kriteerien mukaisesti. Katsaus pyrkii systemaattiseen hakuun ja valintaan, laadun tarkasteluun ja analyysiin ja synteesiin. Systemoitu katsaus eroaa systemaattisesta katsauksesta yleensä siinä, että sen tekee yksi tutkija, kun systemaattisessa katsauksessa on useampia tutkijoita. (Salminen 2011: 9–11, Suhonen et al. 2016: 13–14.)

Meta-analyysi

Meta-analyysi jakautuu kvalitatiiviseen ja kvantitatiiviseen suuntaukseen. Kvalitatiivinen meta-analyysi jakautuu edelleen metasynteesiin ja metayhteenvetoon, joista metasynteesi on tulkitsevampi ja kuvailevampi ja metayhteenvedon ote on matemaattisempi ja määrällisempi. Metasynteesissä yhdistetään samaa aihetta käsittelevät tutkimukset kokonaiskuvan löytämiseksi ja metayhteenvedossa tutkimus tiivistetään määrällisin menetelmin oman laskentatapansa avulla. (Salminen 2011: 12–14, Suhonen et al. 2016: 10–11.)

Kvantitatiivinen meta-analyysi on menetelmällisesti haastavin kirjallisuuskatsauksen muoto, joka vaatii pohjakseen laajan aineiston. Meta-analyysin avulla aineistosta saadaan numeerisia tuloksia tilastotieteen keinoin. Parhaiten meta-analyysi sopii luonnontieteisiin ja teknisiin tieteisiin. (Salminen 2011: 14–15, Kangasniemi et al. 2013: 293.)

Kirjallisuuskatsaukset ammattikorkeakouluissa

Tarkasteltaessa yksinkertaisten hakujen avulla ammattikorkeakouluissa tehtyjen kirjallisuuskatsausten suuntaa-antavaa määrää, nähdään, että kuvaileva kirjallisuuskatsaus alatyyppeineen ja systemaattinen kirjallisuuskatsaus ovat molemmat paljon käytettyjä menetelmiä.

Käytännössä opiskelijat usein toteuttavat jonkinlaista kuvailevan ja systemaattisen kirjallisuuskatsauksen välimuotoa: hakulauseke, sisäänotto- ja poissulkukriteerit sekä hakutulokset kuvataan määrämuotoisesti ja tulokset esitetään kvantitatiivisena taulukkona. Mitä tämä tarkoittaa?

Ilmiötä selittää se, eri kirjallisuuskatsaustyyppien rajat ovat usein häilyviä ja paljon käytetyssä integratiivisessa kirjallisuuskatsauksessa on piirteitä sekä kuvailevasta että systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta (Grant ja Booth 2009: 104–105, Suhonen et al 2016: 13). Usein opinnäytetyössä puhutaan samankaltaisesta työstä eri termein, riippuen näkökulmasta.

Toisaalta kuvailevan kirjallisuuskatsauksen aineiston valinnassa nähdään olevan kaksi tapaa: aineiston eksplisiittinen ja implisiittinen valinta (Kangasniemi et al. 2013: 295). Implisiittisessä valinnassa ei raportoida valittuja tietokantoja tai valintaan mahdollisesti käytettyjä sisäänotto- ja arviointikriteereitä. Lähteiden valinta ja lähdekritiikki sisällytetään aineiston käsittelyyn esimerkiksi esittelemällä valittua kirjallisuutta ja valinnan perusteita suhteessa tutkimuskysymykseen. 

Eksplisiittinen valinta muistuttaa systemaattista kirjallisuuskatsausta ja usein ammattikorkeakoulujen opinnäytetyöt on toteutettu tähän tapaan: Haut tehdään systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoin eri tietokannoista, ja siinä hyödynnetään sisäänotto- ja poissulkukriteerejä. Systemaattisesta kirjallisuuskatsauksesta poiketen valittu aineisto ei perustu ainoastaan rajattuihin hakusanoihin ja aika- ja kielirajauksiin, vaan aineiston keskeisin valinnan peruste on sisältö ja sen suhde muihin valittuihin tutkimuksiin. Kuvailevassa kirjallisuuskatsauksessa tärkeintä on sisällöllinen valinta, ei vain ennalta asetettujen hakukriteerien täyttyminen. (Kangasniemi et al. 2013: 295.) 

Kirjallisuuskatsauksen ohjauksen roolit 

Kirjallisuuskatsauksen teossa usein ohjausta antaa sekä opinnäytetyön ohjaava opettaja että tietoasiantuntija. Ohjaava opettaja vastaa opinnäytetyön ohjauksesta ja arvostelusta. Tietoasiantuntijan rooli on ohjata hahmottamaan tutkimusaihetta tiedonhakua varten, auttaa hakulausekkeiden teossa sekä tietokantojen käytössä.

Usein nämä roolit kuitenkin sekoittuvat: opiskelija ei aina ole perehtynyt menetelmään riittävällä tavalla etukäteen ja esittää tietoasiantuntijalle myös menetelmän käyttöön liittyviä kysymyksiä. Vaikka opiskelija tuntisikin menetelmän, usein hänen kanssaan joutuu kuitenkin käymään läpi prosessia ja sitä, kuinka aineiston valinta tehdään ja kuvataan. Kysymykset kirjallisuuskatsaukseen sopivista ja sopimattomista tietokannoista tulevat myös tutuiksi.

Olemme tiivistäneet kirjallisuuskatsauksen teon kahdeksaan vaiheeseen: 1) tutkimuskysymyksen määrittely 2) hakusuunnitelma 3) alustavat haut 4) varsinaiset haut 5) hakujen taulukointi 6) artikkelien valinta 7) analyysi ja synteesi ja 8) raportointi. Mallissa korostuu tiedonhankinnan ohjauksen rooli. Vaiheet on luotu kuvailevaan kirjallisuuskatsaukseen, jonka aineistonvalinta tehdään eksplisiittisesti, mutta sitä voidaan soveltaa osin myös systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen (systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaiheet, ks. esim. Kääriäinen & Lahtinen 2006: 39, integroidun kirjallisuuskatsauksen vaiheet, ks. esim. Sulosaari & Kajander-Unkuri 2016: 110–112).

Haastattelu tiedonhankinnan ohjauksen perustana

Kirjallisuuskatsauksen tiedonhankinnan ohjauksessa keskeisin asia on alussa tehtävä opiskelijan ohjaushaastattelu. Haastattelussa käydään läpi vaiheita yksi ja kaksi eli tutkimuskysymystä ja hakusuunnitelmaa; nämä ovat kirjallisuuskatsauksen perusta.

Ohjaushaastattelun idea on sama, kuin Kai Halttusen (2012) ohjauksellisessa tiedonhankintahaastattelussa. Halttunen yhdistää Brenda Dervinin (2003) klassisen sense-making-teorian ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan, jossa pyritään tavoitteisiin sekä voimavarojen löytymiseen. Dervinin sense-making-teoria jäsentää tiedonhankinnan kolmeen osaan: 1) tilanne 2) kognitiivinen kuilu 3) tiedonkäyttö. Uutta tietoa rakentaessaan opiskelija joutuu kognitiivisen kuilun eteen, joka tarkoittaa epäselvyyttä toimintatavasta. Haastattelu auttaa opiskelijaa rakentamaan sillan kognitiivisen kuilun yli.

Ohjauksessa tehdään yhdessä alustavia hakuja ja testaillaan hakusanojen toimivuutta. Ohjattavalle kannattaa suositella, että jatkaa alustavien hakujen tekoa myös ohjauksen jälkeen ja tarkastelee, löytyykö aiheesta tai aiheen rajausten avulla tarpeeksi aineistoa. Alustavien hakujen perusteella sitten muokataan hakusuunnitelmaa. Myös asiasanastot, erityisesti terveysalan (Fin)MeSH, ovat kirjallisuuskatsauksen tekijälle kullanarvoinen apuväline. 

Usein jos halutaan hakea vain suomeksi, materiaalia ei löydy tarpeeksi. Käsitteellinen rajaus voi myös olla liian tiukka, tai aihetta halutaan tarkastella vain yleisellä tasolla, kun tutkimusartikkeissa kohdennus tiettyyn käyttötapaukseen on usein hyvinkin tarkka. Tällöin hakusuunnitelmaa täytyy laajentaa yläkäsitteisiin ja joskus myös muokata itse kysymyksenasettelua. Hakusuunnitelma kannattaa esitellä varsinaiselle opinnäytetyön ohjaajalle ja miettiä hänen kanssaan aiheen rajausta eteenpäin kirjallisuuden löydettävyyden perusteella.

Mikä on tavoite?

Keskeinen kysymys kirjallisuuskatsauksen ohjauksessa on, mihin sillä pyritään. Jos väitöskirjan teoreettisessa viitekehyksessä pyritään löytämään kaikki relevantti kirjallisuus aiheesta, samaa ei varmasti voida odottaa AMK- tai YAMK-opinnäytetyöltä. Toisaalta aiheeseen vasta tutustuvan opinnäytetyön tekijän kyky laatia hakuja, joilla pääsee käsiksi kaikkeen relevanttiin aineistoon on usein rajallinen. 

Ongelmana on usein se, että kun hakua rajataan ja tehdään suppeampi haku (ks. kuva 4.), rajataan samalla pois myös relevanttien löytyvien artikkeleiden määrää. Toisaalta jos tehdään laaja kattava haku, mukaan tulee myös paljon epäolennaisia hakutuloksia. Tavoitteena on löytää mahdollisimman suuri osa kaikista relevanteista artikkeleista ilman, että hakutulosjoukko kasvaa niin suureksi, ettei sitä voi käydä enää läpi. Usein haku on tasapainoilua näiden kahden ääripään välillä.

Tärkeintä kirjallisuuskatsausta tehtäessä on löytää riittävästi lähteitä, jotka vastaavat tutkimuskysymykseen tyydyttävästi. Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on aikaisemman tiedon kuvaaminen ilmiölähtöisesti ja ymmärtäen, eli välttämättä kaikkien relevanttien artikkeleiden tyhjentävä löytäminen. 

Analyysi ja synteesi – mitä jää käteen?

Välillä kirjallisuuskatsauksen teko vaatii useamman ohjauskerran myös kirjastosta, niin paljon uutta hahmotettavaa uuden menetelmän omaksumisessa on. Suurin anti kirjallisuuskatsauksen tekijälle on usein tutkimuskysymyksen ja hakuaiheen muotoilussa ja sen problematisoinnissa. Ohjaus antaa varmuutta ja uskoa siihen, että ohjattava on menossa oikeaan suuntaan.

Myös hankkeille kirjallisuuskatsausta tekevät henkilökunnan jäsenet hyötyvät ohjauksessa usein eniten tästä: tutkimuskysymyksen ja hakuaiheen muotoilusta tietokantoihin sopivaksi ja teeman yhteisestä pallottelusta. Omalle tiedonhaulle tulee sokeaksi ja on vaarana lukkiutua liiaksi esimerkiksi omalla alalla käytettyihin “muotisanoihin” jotka eivät kuitenkaan toimi odotetusti englanniksi käännettynä. Kun ohjauksessa voi puhua ajatuksiaan aiheesta, se jo selkiyttää omaa prosessia ja aiheen määrittelyä. 

Tietoasiantuntija harvoin pääsee näkemään kirjallisuuskatsauksen varsinaista analyysi- ja synteesivaihetta. Kuinka käytännössä tehdään analyysia löydetystä aineistoista? Millainen on varsinainen tiedonkäytön vaihe? Opinnäytetöiden osalta tulokset ovat toki useimmiten luettavissa Theseuksesta, mutta hämärän peittoon jää esimerkiksi se, olisiko hakuja muokkaamalla voitu vielä kaventaa tiivistelmien perusteella valittujen ja lopullisesti valittujen artikkelien välistä erotusta, mikä usein jää melko suureksi. 

Näiden haasteiden voittamiseksi yhteistyötä ohjaavan opettajan kanssa kannattaa syventää. On tärkeää, että kumpikin ohjaaja puhuu menetelmästä samalla tavalla ja ohjaa samaan suuntaan. Samalla oma ohjausosaaminen voi syventyä.

Lue lisää

AU Library. 2022. Systematic literature searches: What is a systematic literature search and how do I get started? Saatavissa: https://library.au.dk/en/researchers/systematicliteraturesearches/

Oulun yliopiston kirjasto. 2022. Systemaattinen tiedonhaku. Saatavissa: https://libguides.oulu.fi/systemaattinen_tiedonhaku

Tampereen yliopiston kirjasto. 2022. Systemaattinen tiedonhaku. Saatavissa: https://libguides.tuni.fi/systemaattinen-tiedonhaku