Kohti yhdenvertaista opiskelua – saavutettavuus edellä

Saavutettavuus, osallisuus ja yhdenvertaisuus ovat olleet viime aikoina paljon esillä. EU:n saavutettavuusdirektiivi ja laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta ovat velvoittaneet julkiset organisaatiot – mukaan lukien korkeakoulut ja niiden kirjastot – huolehtimaan verkkopalvelujensa saavutettavuudesta. Lainsäädännöllä on haluttu taata, että kaikenlaisten ihmisten on helppo käyttää tuotetta tai palvelua ilman, että toimintarajoitteet estävät sitä.

Korkeakoulussa saavutettavuus on kuitenkin muutakin kuin verkkopalveluja. Se koskee korkeakouluun hakemista, opiskelemista, opetusta, tutkimustyötä, korkeakoulujen julkaisuja sekä tukipalveluja – myös kirjastoja ja niiden tarjoamia aineistoja ja palveluja. Kenttä on laaja.

Eikä lainsäädäntökään rajoitu pelkästään lakiin digitaalisten palveluiden tarjoamisesta. Myös yhdenvertaisuuslaki ohjaa korkeakoulujen toimintaa. Lähivuosina on lisäksi tulossa EU:n esteettömyysdirektiivi (European Accessibility Act), jonka vaikutukset heijastuvat korkeakoulusektorillekin. Se esimerkiksi velvoittaa kustantajat tekemään e-kirjoistaan saavutettavia ja palveluntarjoajat, kuten kirjastot, huolehtimaan siitä, että asiakaskäyttöön tarkoitetut automaatit ovat esteettömiä.

Työ siis jatkuu. Edistämällä saavutettavuutta ja esteettömyyttä tuetaan sitä, että opiskelijat saavat tutkintonsa valmiiksi ja opintojen keskeytyksiä tapahtuu vähemmän. Samalla rakennetaan yhdenvertaisempaa opintopolkua.

Hajanaisista hankkeista koko korkeakoulusektorin asiaksi

Viime vuosina korkeakouluissa ja niiden kirjastoissa on tehty saavutettavuustyötä monella rintamalla. Nyt jo päättynyt OHO-hanke valmisteli korkeakouluille saavutettavuuskriteeristön, jota voi hyödyntää oman toiminnan arviointityökaluna. Usean korkeakoulun yhteisellä DigiCampuksella on esteettömyyttä ja saavutettavuutta edistävä osahankkeensa, joka antaa käytännön saavutettavuuskoulutusta ja vinkkejä arjen tilanteisiin. Eurooppalainen yhteishanke TINEL taas kehittää verkko-opetuksen saavutettavuutta, joka koskettaa korkeakoulukirjastojenkin tiedonhaun opetusta. Mutta miten näistä erillisistä hankkeista edetään tilanteeseen, jossa hankkeissa ja projekteissa kerätty tieto tulisi osaksi korkeakoulujen normaaleja, päivittäisiä rutiineja?

Opetus- ja kulttuuriministeriössä on käynnistynyt korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmatyö, jonka tavoitteena on tarkastella korkeakoulutuksen saavutettavuutta laajasta näkökulmasta. Ei pelkästään toimintarajoitteiden, vaan myös sosioekonomisen aseman, alueiden, sukupuolen, maahanmuuttajataustan sekä etnisten ja kieliryhmien kannalta. Suunnittelutyön lähtökohtana on, että erilaisista taustatekijöistä riippumatta jokaisella pitäisi olla mahdollisuus kouluttautua kykyjensä ja kiinnostuksensa mukaan.

Samaa tavoitetta ajaa Oikeus oppimiseen -neuvottelukunnan alaisuuteen perustettu Korkeakoulujen saavutettavuus -työryhmä. Tätä työskentelyä koordinoi Erilaisten Oppijoiden Liitto, mutta mukana on asiantuntijoita eri sektoreilta sekä opiskelijoiden edustaja. Tavoitteena on edistää erilaisten oppijoiden yhdenvertaisuutta kouluttautumisessa.

Tämäntyyppiset kansallisen tason projektit ovat tärkeitä, mutta vielä keskeisempää on, että saavutettavuustyötä tehdään paikallisesti korkeakouluissa. Kun saavutettavuus huomioidaan suunniteltaessa palveluita ja opetusta, ollaan askelen lähempänä tasa-arvoista, yhdenvertaista korkeakoulua. Tässä tarvitaan korkeakoulujen jokaista toimijaa.

Korkeakoulukirjastot saavutettavuuden edistäjinä

Myös korkeakoulukirjastot ovat lähteneet aktiivisesti mukaan saavutettavuustyöhön. Moni kertoo saavutettavuuspalveluistaan kattavasti verkkosivuillaan. Lähes kaikki korkeakoulukirjastot ovat myös lähteneet mukaan Celia-yhteistyöhön.

Celia on opetus- ja kulttuuriministeriön alainen asiantuntijakeskus, joka tekee kirjoista saavutettavia versioita henkilöille, joille painetun tekstin lukeminen on vaikeaa tai mahdotonta lukivaikeuden, sairauden tai vamman vuoksi.  Korkeakouluissa Celia tekee yhteistyötä nimenomaan kirjastojen kanssa, jotka rekisteröivät lukemisesteisiä opiskelijoita Celian palvelun käyttäjiksi. Osassa korkeakouluja erityisopettajat ovat mukana yhteistyössä. Näin pyritään tavoittamaan opiskelijat, jotka tarvitsevat Celian palvelua ja mahdollisuutta tilata kurssikirjoistaan saavutettava versio. Tarvittaessa kirjaston Celia-yhteyshenkilö neuvoo opiskelijaa esimerkiksi hankintaehdotuksen teossa.

Celia-yhteistyö on kuitenkin vain osa suurempaa kokonaisuutta. Opiskelijalle tärkeää on saada saavutettavuuspalvelut mahdollisimman kattavasti läheltä, omasta korkeakoulusta ja sen kirjastosta. Palvelujen olisi oltava selkeitä ja helposti käytettävissä. Se koskee myös kurssikirjoja ja opinnäytetöissä tarvittavaa lähdemateriaalia. Monet korkeakoulukirjastojen tarjoamat e-aineistot ovat saavutettavia joko kokonaan tai osittain erilaisilla apuvälineillä. Niiden käytön esteenä on yleensä vain tiedonpuute joko e-aineistoista tai sopivista apuvälineistä.

Tätä tietoaukkoa paikkaamaan on perustettu Celian ja amk-kirjastojen yhteinen Saavuta e-kirja -työryhmä, joka valmistelee aiheesta verkkokoulutuspakettia. Toiveissa on, että sen avulla kirjastot pystyisivät auttamaan opiskelijoita käyttämään e-kirjapalvelujen saavutettavuustoimintoja. Celian sivuille on koottu myös tietoa erilaisista kuuntelun ja lukemisen apuvälineistä. Jos vielä aineistojen luettelointitietoihin lisätään saavutettavuustietoja, alkaa tilanne olla varsin hyvä. Ohjeistusta tähän on työstetty Kansalliskirjastossa. Saavutettavuustietojen luettelointi on esillä myös IFLAssa ja sitä pyritään edistämään kansainväliselläkin tasolla.

Korkeakoulun omien aineistojen saavutettavuus

Kirjastojen hankkimien e-aineistojen ohella on huomioitava korkeakoulun omien opinnäytteiden ja julkaisujen saavutettavuus. Kirjastojen rooli on siinä työssä merkittävä. Kehitystyötä on tehty niin Theseuksen kuin ohjeistuksenkin osalta.

Myös Celia on omalta osaltaan ollut auttamassa korkeakoulujen aineiston tekemisessä saavutettavaksi niin valintakoeaineistojen kuin julkaisujenkin osalta. Celian asiantuntijoista on ollut hyötyä esimerkiksi, kun ammattikorkeakoulujen valtakunnallista valintakoetta on tehty saavutettavaksi. Samalla korkeakoulujen henkilökunnan oma saavutettavuusosaaminen karttuu jatkuvasti.

Kannattaa myös pitää mielessä, että tekijänoikeuslaki antaa valtuutetuille yhteisöille nykyään mahdollisuuden valmistaa saavutettava kappale lukemisesteiselle henkilölle. Tällaisia valtuutettuja yhteisöjä ovat esimerkiksi kirjastot. Jos asia kiinnostaa, voi tutustua IFLAn Näin pääset alkuun-oppaaseen, joka kertoo tästä tarkemmin. Lisätietoja voi kysellä Celian saavutettavuusasiantuntijoilta Kirsi Ylänteeltä ja Miia Kirsiltä.

Yhteistyöllä päästään pitkälle. Lopputulos on silloin enemmän kuin osiensa summa.