Kohtuullisuuden hyve!

03.04.2017

Heikki Aittokoski ja Mona Moisala saavat ohjeita kesäyliopiston ihmisiltä

Tiedon kaipuu voi kyteä muuallakin kuin yliopiston vieressä, muotoili Helena Sjöstedt Mikkelin 15. Akatemian avajaissanoissaan, ja jatkoi: Olimme aluksi hieman skeptisiä, mutta te olette todistaneet tämän asian merkityksen. Akatemianpuheenjohtajana toimi professori Matti Kamppinen Turun yliopistosta. Tunnistin hänet samanistisesta laulusta, jota hän esitti taukojen jälkeen pyrkiessään hiljentämään yleisön puheensorinat. Se edellinen kerta oli muutama vuosi takaperin, kun mietittiin mysteereitä.

  perjantai-illan iltaruoalle upseerikerholla

Aristoteles – hyveen ja kohtuullisuuden filosofi

Illan ensimmäinen alustaja on Helsingin yliopiston emeritus professori Simo Knuuttila, joka yllätti, ainakin minut, kertomalla kuinka päiväkodeissa sovelletaan 3-vuotiaille sopivaan asuun muokattua Hyve elämässä –ohjelmaa. Liikkeenjohdolle tarjotaan myös hyve-koulutusta. Mainoksissa kysytäänn, mitä ovat kännykän hyveet. Tässä yhteys filosofiseen hyveeseen on etäinen. Nyt ei puhuta arvoista, nyt puhutaan hyveistä. Se on konkreettisempaa kuin eettiset periaatteet. Sarasvuo on esittänyt, että hyveet rapautuvat, kun niitä ei pidetä velvoitteina. Meitä pitäisi valvoa enemmän. Velvollisuus-, seuraus-, hyve-etiikka ovat melko erilaisia. On erikoista, jos hyvettä pidetään velvollisuutena. Aristoteles arveli, että tunteissa ei ole mitään vikaa, ei ole ongelma ihmiselle. Kasvatuksessa syytä opetella tuntemaan tunteita hyvin, arvioi Aristoteles. Päiväkotihanke perustuu tähän. Jos toimeentulo ja terveys kunnossa, elämä on hyvä, kun siinä toteutuvat monipuoliset mahdollisuudet.

Islamilaiset säännöt ovat erilaiset kuin meidän kulttuurissamme. Aristoteles puhui tietoisesti kreikkalaisista, hän ei matkustellut. Kulttuureista riippumattomiakin asioita on olemassa. Ihmisiä ei valita poliittisiin tehtäviin siksi, että ovat hyviä ihmisiä vaan siksi miten hoitavat poliittisia tehtäviä. Pitää olla elämänkokemusta, ei tulla kuuntelemaan etiikan luentoja alle 40 vuotiaana.
 lauantaina aamupäivällä Helena Sjöstedt ja Simo Knuuttila

Oikeutta ja kohtuutta vai molempia

Aulis Aarnio, Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen, Venäjän tiedeakatemian täysjäsen, Euroopan Akatemian jäsen ja Lundin Tiedeseuran ulkomainen kutsujäsen – häkellyttävää, kun sen näin luettelee – mutta kyllä asiantuntijan puhe oli asiantuntijan puhetta. 500 vuotta takaperin Olaus Petri kokosi tuomarien ohjeita, joista tuli osa virallista lakikirjaa 1734-36. Nykyisin ovat lakikirjan alussa ilman lainvoimaa. ”Hämmästyttävä modernisuus yllättää minut joka kerta, kun luen ohjeita”, esitteli Aarnio. Tapauskohtainen oikeuden jakaminen on polttopisteessä. Hyvä ja älykäs tuomari on parempi kuin hyvä laki. Kaikkea lakia on älyllä käytettävä. Oikeudessa pitää olla armo mukana. Sitoudutaan puolueettomuuteen: sävyisästi suhtauduttava tuomarin eteen tuleviin. Pikainen tuomio on harvoin oikea. Ohjeet perustuvat Aristoteleen ja Tuomas Akvinolaisen ajatuksiin. Oikeus on muotoa ja sisältöä, tuomarin on tehtävä työnsä ihmisten yhteiseksi hyväksi. Tuomarin on tehtävä valintoja, joita ei johdeta lain kirjaimesta, mukana on arvo-elementti. Oikeudenluonteen muuttuminen: on säännöksiä joita voidaan venyttää kuin kuminauhaa. On avattu portti oikeusharkinnaksi, oikeuspunninnaksi. Miksi –kysymys on tuomarille kiusallinen, jos hän ei ole valmistautunut perustelemaan. Ei ennustettavuus vaan oikeus ja kohtuullisuus ovat tavoitteena. Ihmisoikeudet tulivat mukaan perustuslakiin 2000 -luvulla. Nyky-Suomessa muodollisen puolen rinnalla on myös moraali mukana. Terve järki, kärjistysten karttaminen, asioiden asettaminen suhteessa toisiinsa, oikeuden tunto, tuomarin herkkyys tunnistaa moraali.

Ero yleisen ja yhteisen välillä on oleellinen. Yleinen ei ole sama kuin yhteinen. Miten saavutetaan monikulttuurisessa ympäristössä yhteinen. EU-oikeus ja eurooppalainen oikeus ovat kaksi eri asiaa. EU-oikeus on pykälän muotoista. Eurooppalainen oikeus on 2000 vuoden ikäinen: paljon yhteistä. Helppo keskustella espanjalaisen juristin kanssa, kun on samat käsitteet. Brittiläinen ja mannereurooppalainen törmäävät. Kannattaa olla tarkka käsitteissä. Meillä on kiireellä valmisteltuja, tasollisesti heikkoja säädöksiä runsaasti, käsitteissä riitaisuutta, tekee asioista vaikeita ymmärtää. Soveltavalla tasolla tarvitaan tervettä järkeä.

Onko taide ylellisyyttä? – taide ja ihmisen evoluutio

Taiteilija Osmo Rauhala totesi, että 500 -päinen lammaskatras työllistää. Olin kantamassa vettä lampaille, kun sain kutsun tänne. Aloin heti miettiä miten se vesiämpäri ja kohtuullistaminen liittyvät. Meillä on vettä, ei aiheuta ongelmaa. Jos ollaan Afrikassa vesiämpäri voi olla kriittinen tekijä. Jos se viedään, joku voi kuolla, pohdiskeli Osmo Rauhala ja jatkoi: Onko se ämpäri puoliksi tyhjä vai täysi? Suomalaiset ovat erityisen kiinnostuneita. Meillä on poikkeuksellisen tarkka syyni päällä. Meillä on ollut karut olot täällä tuhansia vuosia sitten. Miten täällä selvitään, siitä jää tällainen mentaliteetti. Geenit eivät muutu niin nopeasti kuin ympäristö. ”Sellainen ihminen ei ole köyhä jolla on vähän, vaan sellainen joka haluaa koko ajan lisää.” Maslowin tarvehierarkiassa taide sijoitetaan huipulle. Mistä ihmeestä taide on elämäämme putkahtanut? Taide on vanhempi kuin leipä –sanonta saa monen meidän kyläläisen vetämään herneet nenään. Kuvia on tehty jo 50 000 vuotta sitten. Mitä varten? Kalevala, Vanha Testamentti, evoluutiobiologia – kaikki alkavat vedestä. Oliko se energiapiikki vai joku korkeampi voima joka putkautti tänne elämää. Sen jälkeen Darwinin konsepti alkaa toimia. Keskipituus kasvaa, aivojen koko kasvaa. Viimeisen blondin kuoleman ajankohta on jo laskettu eli ihmiset muuttuvat latinotyyppisiksi tulevaisuudessa. 25 000 vuotta vanha hevosen kuva Lascauxissa: hyvät materiaalit kun on vielä olemassa, visuaalista kykyä havaittavissa. Mammutin luuhun on veistetty hevonen, miksi se on veistetty? Luolamiehilläkin oli varaa pitää yllä yhtä kärpässieniä mussuttavaa taiteen tekijää. Satoja metrejä pitkä hevosen muoto Britanniassa koverrettu kallioon. Se mikä jää taiteesta eloon on jokin mikä auttaa tätä yhteisöä – emme tiedä ennen kuin jälkikäteen mitä se oli. Van Gogh oli edellä aikaansa, hän siirsi tieteestä asioita taiteeseensa. Arvostelijat eivät ymmärtäneet sitä. Galaksit ovat spiraaleja. DNA sisältää spiraaleja. Se suuri muoto, minkä näemme on spiraali. Muuttuvien rajojen tila oli esillä näyttelyssäni 90-luvulla USAssa. Hämäläisen luomuviljelijän ajatus siirtyi taiteen kautta amerikkalaisille tiedemiehille (kirjeenvaihto kertoo). Me taiteilijat voimme auttaa siellä missä ei ole kirjoitettua kieltä. Tästä on tulossa kuuma peruna. Jos ihmiskunta on vielä 100 vuoden kuluttua olemassa, tällaiset taideteokset ovat kunniapaikoilla.

 Onko luonto taiteilija vai insinööri? Onko taiteen tekeminen sisään rakennettu? Evoluution lajeja on enemmän kuin tiedämme. Työkalut, joita käytämme vaihtelevat. Gutenbergin jälkeen tuli matemaattinen ajattelu. Insinööriajattelu oli ylivoimaista. Nyt on saavutettu uusi tilanne. Kubismi syntyi röntgenkuvauksen kautta. Nyt on tulossa renessanssiajattelu takaisin. Kun katkaiset hydran pään, tulee kaksi tilalle. Evoluutio toimii: jos siitä on hyötyä, se jää voimaan. Geenit pitävät osan tiedosta. Estetiikan geenistö on tullut ainakin 30 000 vuoden takaa.  Luolissa on pimeää, miten onnistuttu? Piilossa, miksi? Ihmiset ovat olleet fiksumpia kuin käsitämmekään. Sakraalitilan luonne saattanut vaikuttaa ”pyhättö syvälle”. Emojit? Visuaalinen lukutaito on se mistä puhutaan.

Katse kohtuuttoman kaukana – onko järkeä tutkia toisia taivaankappaleita?

Tekniikan tohtori Sini Merikallio esiteltiin kohtuuttomuuden ystävänä monellakin eri saralla. On osallistunut astronauttikokeisiin ja pääsi 200 henkilön joukkoon, planeettavalinnat tulevat myöhemmin. Kohtuuttoman vauhdin ystävä – kovaa on menty, hevosten kanssa ”luomuvauhtia”. Merikallio avasi puheenvuoronsa paljastamalla olleensa viimeksi Mikkelissä opaskoirakokeiden kurssilla. Kohtuullisuus on se että osaa valita oikean menopelin matkalle. Suomen hevonen on hyvä kun menet lähimetsään. Planeetan lämpeneminen tulee vaikuttamaan myös siihen linnunlauluun metsässä. Minne ollaan menossa? Monitorointi avaruudesta käsin satelliiteilla on toimiva tapa. Valo tarvitsee 100 000 vuotta kulkeakseen linnunradan päästä päähän. Meidän maailma on aika pieni suhteessa tähän kokonaisuuteen. Kvartaalin tavoite on aika pieni. Nigeriassa 75% ihmisistä elää alle köyhyysrajan. 2000 henkeä työstää siellä satelliitteja. Päiväntasaajalta on edullista laukaista satelliitteja. Miten se palvelee kansaa? Suomessa ei ole omia satelliitteja toistaiseksi. Vuosittaisten ilotulitusten rahoilla olisi mahdollista hankkia satelliitteja. Virosta lähti oma satelliitti pari vuotta sitten opiskelijavoimin. Ottaa kuvia avaruudesta. 100-vuotisjuhlan kunniaksi Suomi on aktivoitumassa, Aalto 1 on pian lähdössä. Auringon purkausnopeus on jopa 1000 km/s. Aurinkotuuli on erimerkkisiä varauksia. Laitetaan sähköisesti varattu este aurinkotuuleen, syntyy työntövoimaa. Pistetään purje pyörimään. Opiskelijoiden Aalto 1 lähtiessä avaruuteen mukaan laitetaan sähköpurje. Sähköpurje avaa mahdollisuuden avaruuden kaivostoimintaan; asteroideilla on arvokkaita materiaaleja ja vettä. Nestemäinen vety ja nestemäinen happi (jotka on saatu vedestä) ovat avaruuspolttoainetta. Saadaan avaruusbensa-asemia maan ja Marsin välille. Ei tarvitse olla koko ajan ison tankin kanssa liikkeellä vaan tankataan tarvittaessa pitkin matkaa. Aurinkoenergiaa avaruudesta: mikroaaltokeilalla mahdollista siirtää maahan esimerkiksi Siperiaan jossa ei ole paljon ihmisiä. Kun energian tuotanto ei enää ruoki ilmaston muutosta ollaan oikealla tiellä. Kohtuuttomuus voi olla myös hyväksi. Pitää olla rohkeutta ajatella kauas. Se voi olla tiedemiesten tehtävä. Joku ajatus voi viedä maaliin saakka.

Miten aurinkotuulipurje toimii? Voiko ohjata? Jokaisen liean jännitettä voidaan ohjata. Tason kääntäminen vaikuttaa, sillä ohjataan. Auringon massa vetää kaikkea puoleensa. ”Vain menolippu?” Maa menee vauhtia auringon ympäri.  Miltä puolelta joku planeetta ohitetaan vaikuttaa hidastaako vai nopeuttaako liikkumista. Hissi vai linko ”halvalla” avaruuteen? Odotellaan hiilikuidun kestävyyden paranemista jotta hissi saadaan toimimaan. Materiaalifysiikka toivottavasti kehittyy – insinööreille riittää työsarkaa.  Tämä pallo on pidettävä kivana eli sen takia on tutkittava avaruutta. Ihminen voi innostua Jupiterista mutta eläin ei. Sotilassatelliitteja on paljon, mutta laukaisemisista ei kerrota. Moraalia pitää miettiä. Yritetään tarjota mitä hyötyä, miten parannetaan maailmaa tällä teknologialla, ei sitä toista puolta, sotilaspuolta. Ollaan menossa varmaan kuolemaan ilmastonmuutoksella, onko se hidas vai nopea?

Kohtuus, raha ja fossiiliset polttoaineet

Monitieteisestä BIOS-tutkimusyksiköstä saapui Mikkelin Akatemiaan Paavo Järvensivu, joka arveli että on hieman hankala jatkaa tuon äskeisen Sinin esityksen jälkeen. Yhteiskuntien on ripeästi siirryttävä jälkifossiiliselle aikakaudelle (Pariisi 2015). Miten elämme teknologioiden kanssa, kulttuurikin muuttuu. Business as usual –skenaarioita ei ole tässä ilmastonmuutoksessa. Elinkeinot muuttuvat mahdottomiksi ja seuraa siirtolaisuutta, jos menee yli 2 asteen muutoksella. Tilannetta voisi kutsua kohtuuttomaksi. Mitä jos näkisimme, että luonnonvarat ehtyvät, mutta rahat eivät. Miten politiikka ja arkemme muuttuisivat? Luonnontiede huomioi myös energian laatua, ei vain määrää. Jälkikeynesiläinen taloustiede esittää, että valtio kuluttaa ensin ja verottaa sitten. Rahaa ei tule nähdä luonnonresurssien kaltaisena. Kulttuurintutkimus esittää, että hinnat ovat ottaneet johtavan aseman informaationvälityksessä. Pitäisikö tolkun ihmisen olla pikemminkin huolissaan tuhoutuneista ekosysteemeistä ja kyvyttömyydestä elää ilman fossiilisia polttoaineita. Mikä on kohtuullinen määrä lihaa, kilometrejä ja asuinkuutioita? Julkinen ja yksityinen toimijuus on erotettava: kansalaisten tulee noudattaa markkinasääntöjä mutta ei ottaa niitä liian vakavasti. Sääntöjä voidaan muuttaa demokraattisesti. Rahan niukkuus on kätevä tapa perustella monia poliittisia päämääriä. Jotta voimme harjoittaa punnittua harkintaa, meidän on parannettava materiaalisen maailman tajuamme.

Mikä on se raja joka saa meidät heräämään, toimimaan toisin? Eräs momentum liittyi siirtolaisten suureen määrään. Jos on mahdotonta toteuttaa tiettyjä elinkeinoja, vakavuuden taso nousee. Mitä jälkifossiilinen kulttuuri voisi olla, on kehittelyn alla – yhtä kiehtovaa kuin avaruustutkimus. Ei katsottaisi vain talouskasvua, vaan myös ympäristöasioita – miten? ”Sitä saat mitä mittaat”, talouskasvua ei saa vaikka kuinka mittaisi. Olemassa syvemmän muutoksen tarve: BKT ei kerro haitoista. Valtiovarainministeriölle kuuluisivat myös ympäristöasiat – nimenomaan ovat resursseja vaikkei näy missään.  Kaikki työ ei ole arvokasta. Minkälaista yhteiskuntaa tavoittelemme ja mitkä asiat huomioiden? Ei ole mielekästä ylläpitää tuhlaavaa tuotantoa verotulojen ja työpaikkojen ylläpitämiseksi. On hyödyllistä tähdätä omavaraisuuteen.

Homo sapiens modernissa viriketulvassa – vaaditaanko aivoilta kohtuuttoman paljon?

Psykologian tohtorikoulutettava Mona Moisalan puheenvuoroa pohjustettiin Malaskan aikoinaan esittämällä arviolla ”järki loppuu ennen kuin energia”. Moisala itse sukelsi aiheeseensa: Moderniympäristö asettaa erityisiä haasteita, muokkaa aivoja eikä aina ihan hyvin. Aivot ovat pehmytkudosta, niistä ei tule fossiileja. Se mitä voidaan menneestä katsoa ovat kalloja. Kallot olivat pienempiä. Aivot ovat monimutkaisin organismi mitä tunnetaan. Olemme eläneet yhtä aikaa neanderthalien kanssa. Me selvisimme koska olemme älykkäämpiä. Evoluuto etenee hyvin hitaasti – yleensä. Meidän aivoissa ei ole tapahtunut mitään merkittävää 20 000 vuoteen. Meillä on antiikkinen koneisto päässä. Taistele tai pakene –reaktio löytyy meiltä kaikilta. Metsästäjä- ja keräily-yhteisöissä on eletty varsin kauan. Noin 200 hengen yhteisöissä on tunnettu kaikki. Aivot on suunniteltu siihen yhteyteen. Nyky-ympäristö on jotain muuta: ääniä, nopeutta, ihmisiä. Älylaitteiden yleistyminen on iso muutos. Jatkuvasti viihdekeskus taskussa ja se tempaistaan heti jos puuttuu tekemistä, jos tylsistyminen uhkaa. Ei olla savannilla, ei kaupungissa, ollaan laitteen tarjoamassa maailmassa. Voidaan katsoa tuntikausia putkeen kissavideoita. Miten vaikuttaa aivoihin? Yksilölliset aivot muuttuvat elinajan mittaan. Jos harjoitetaan jotain, yhteys vahvistuu. Jos ei harjoiteta, yhteys heikkenee. Keski-ikäisetkin voivat oppia uutta. Jonglöörausharjoitus näkyi aivoissa. On näyttöä että uusia hermosoluja voi syntyä, ainakin tietyillä aivoalueilla. Teknologian käyttö ja aivojen aktiivisuus –yhteyttä tutkittiin. Multitaskaaminen on yleistä nuorilla. Mitä tapahtuu pitkäjännitteiselle toiminnalle? Hankalampi keskittyä, näkyi tutkimuksessa. Tarvitaan lisää tutkimusta. Ihminen on ainoa laji jolle kohtuullisuus on ongelma. Evoluutio ei tuota täydellistä vaan riittävän hyvää. Välillä on vaikea kontrolloida omaa käytöstä. Teknologian käyttö on yksi tällainen. Tavoitteena olkoon tasapaino. Tarvitaan levollista, rauhallista keskittymistä, sitä toista ääripäätä. Mindfulness –tutkimuksia löytyy runsaasti. Tekee hyvää fyysisesti ja henkisesti, vähentää masennusoireita.

Heikki Aittokoski ja Mona Moisala saavat ohjeita kesäyliopiston ihmisiltä

Lepo, ravinto, ystävät, liikunta -yhdistelmä tarpeen. Jos joku horjuu, tulee ongelma jo 7-vuotiaalle. ADHD-kriteerit ovat muuttuneet ja se lienee syy määrän kasvuun. Uniasia on tärkeä aivojen tutkijan kannalta. Teknologian käyttö vaikuttaa unen laatuun. Uni on varjelemisen arvoinen asia. Liikunnalla on suoria vaikutuksia aivoihin ja niiden kehitykseen. Ei tarvitse muistaa faktuaalista tietoa vaan se mistä se löytyy eli muistettava asia on muuttunut. Hahmottamista ei vielä ole tutkittu. Tietokonepelien pelaaminen on vaativaa, aivan eri asia kuin surffaaminen, vaikutus on erilainen. Illan viimeiseksi askareeksi voi olla henkilökohtainen asia valitseeko mindfulnessin vai lukemisen.

Kun maailma on liikaa

Ulkomaan toimittaja joka on kirjoittanut myös Narrien laiva – Matka pieleen menneessä maailmassa (2013) että Kuolemantanssi – Askeleita nationalismin Euroopassa (2016) –kirjat Heikki Aittokoski paljasti että kolmas osakin on mielessä. Tiedetään mitä maailman pitäisi olla. Todellisuus on jotain muuta. Ero on järkyttävä. Ranskan vallankumousta seurannut julistus 1789, Suomen perustuslaki 2002, YK:n ihmisoikeuksien julistus 1949. Periaatteessa kaikki on selvää. Kannattaa muistaa arvostaa Suomea, meidän on mahdollista olla tällaisessa seminaarissa. Yksi tapa tarkastella on vapaus. Mutta vapaus on myös vapautta puutteesta ja kurjuudesta. Mitä me voimme tehdä? Mahdollisuus vaikuttaa omaan maahan. Mahdollisuus auttaa muualla maailmassa. ”Globaali silminnäkijän vastuu” Pekka Haavistoa siteeraten. Mahdollisuus olla uskomatta, ettei mikään ole mahdollista. Kyynisyys on sielun hedelmättömin olotila!

Mikkelin Akatemian tämänkertainen puheenjohtaja Matti Kamppinen, Helena Sjöstedt, Heikki Aittokoski

Kirsti Karttunen

Kommentit

Jätä kommentti