Kortistosta verkkoon ja yhteisopettajuuteen – Erja Huovilan haastattelu

09.12.2021

Pitkän linjan kirjastoammattilainen Erja Huovila jäi eläkkeelle Laureasta marraskuussa 2021. Erja tunnetaan jämäkkänä ja asioihin syventyvänä työtoverina. Tässä haastattelussa hän kertoo uransa vaiheista, kokemuksistaan johtotehtävissä sekä miettii kirjastoalan tulevaisuutta.

Laurean tietoasiantuntijan Erja Huovilan tie kirjastoalalle lähti Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden opinnoista. Erja täydensi tutkintoaan Tampereen yliopistossa kirjastotieteen ja informatiikan laitoksella sekä myöhemmin työelämässä ollessaan ammatillisen opettajan opinnoilla.

Erjan työkokemus on monipuolista. Ensimmäinen työpaikka löytyi Turun Puutorin grilliltä, jonka paikalla nykyään on samojen omistajien Hesburger. Oman alan ensimmäinen harjoittelu- ja työpaikka oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjasto sekä kirjallisuusarkisto Helsingissä Mariankadulla. Ensimmäinen oikea työpaikka valmistumisen jälkeen oli sijaisuus Eläinlääketieteellisen korkeakoulun kirjastossa, sekin Helsingissä.

Helsingistä Erja siirtyi Lohjan kunnankirjastoon, ensin lastenosastolle lastenkirjastonhoitajaksi ja sittemmin kirjastonjohtajaksi lähikirjastoon. Kokemusta on karttunut myös hanketyöstä ja konsultoinnista: 90-luvulla Erja työskenteli Efektian Kirjastot ja laatu -hankkeessa.

Erja kertoo titteleiden vaihdelleen, mutta periaatteessa asenteen säilyneen samana:

– Tittelit ovat vaihdelleet ensin opiskelijasta ja grillimyyjästä tutkijaksi ja varsinaisen työelämään kiinni päästyäni kirjastoamanuenssista lastenkirjastonhoitajaksi, kirjastonjohtajaksi, konsultiksi, informaatikoksi ja lopulta tietoasiantuntijaksi.

Johtaminen työntekijöiden auttamista

Erja tuli Laureassa tutuksi kirjaston johtajan sijaisena useammassa jaksossa, yhteenlaskettuna parin vuoden ajan. Johtajan sijaiseksi Erjalla oli sopiva kokemus Lohjan kaupunginkirjaston kirjastonjohtajan tehtävistä. Millaista oli toimia johtajana?

– Johtaminen oli Lohjan kunnassa ja kaupungissa asioiden järjestämistä, rahojen ja työaikojen laskemista, tilastointia ja johtoryhmässä erityisesti kuntaliitoksen valmistelua. Lähikirjastossa johtajalle kuului myös asiakaspalvelua.

– Johtajuus sopi minulle oikein hyvin. Olen kelpo byrokraatti: laskut, tilastot, budjetti, henkilöstöhallinto, kaikki sääntöjen mukaan ja ajallaan. Piste.

 – Laureassa ei sijaiselta vaadittu niinkään visiointia vaan asioiden järjestämistä. Vakijohtajalta olisi vaadittu muutakin kuin byrokratiaa eli strategioita. Laureassa vaikeuskerrointa lisäsi se, että moni luettelo tai teksti tai tehtävänkuvaus piti olla jo eilen ministeriössä. Tai viime viikolla.

Erja kertoo, että yleisessä kirjastossa oli enemmän taloudellista vastuuta, Laureassa suunnitteluvastuuta. Millaisena koit varsinaisen henkilöjohtamisen?

– Johtamisen pitäisi olla työntekijöiden auttamista, olinhan itsekin rivityöntekijä. Urani alussa Lohjan kunnassa luin jostain, että johtajan tehtävä on vähentää työntekijöiden stressiä. Yritin, ainakin yritin, olla etukäteen kohkaamatta epävarmoja asioita, levittämättä huhuja, arvuuttelematta tulevaisuutta.

Kirjastoalan osaamisvaatimusten muutos

Erjan uran aikana kirjastot ovat siirtyneet kortistoista verkkoon ja tietokantoihin – sekä viime vuosina laajentaneet roolia tiedonhankinnan ja informaatiolukutaidon ohjauksesta avoimen tieteen osaamiseen. Miten kirjaston työntekijöiden osaamisvaatimukset ovat muuttuneet työurasi aikana? Mitä se on vaatinut?

– Väitän, että kirjaston perustehtävä on edelleen aineiston hankinta ja välittäminen. Hankintatavat ja aineiston sisältö ja muoto ovat muuttuneet ja välittämistavat monipuolistuneet, mutta perusta on vanha.

Erja kokee, että yhteistyö on lisääntynyt eikä kirjasto ole enää oma saari organisaation sisällä. Tietoasiantuntijat ja lehtorit ohjaavat yhdessä, pitävät yhteisiä tiedonhaun työpajoja. Monet koulutukset ovat yhteisiä koko organisaatiolle: kielet, turvallisuus, tietosuoja, hyvinvointi, etätyössä jaksaminen, laatu ja arviointi. Kirjaston henkilöstö osallistuu esimerkiksi korkeakoulun kansainvälisiin vaihtoihin ja kansallisiin ja kansainvälisiin projekteihin ja hankkeisiin.

– Hankkeet vaativat osallistujilta esitysten ja artikkelien tuottamista, oman kehittämistyön esille tuontia. Esimerkiksi Laureassa toivotaan henkilökunnan tuottavan erilaisia julkaisuja. Kirjastolaiset ovat julkaisseet kaksikin artikkelikokoelmaa erillisten artikkeleiden lisäksi. Tämä viestintävaatimus on jatkunut jo kymmenkunta vuotta.

Entä millaisena näet kirjastojen tulevaisuuden?

– Jos ollaan järkeviä, pidetään kirjastoväki mukana. Jos halutaan yrittää yksin, niin…
– Aleksandrian kirjasto perustettiin Ptolemaios I:n hallitusaikana 305–285 eaa. kokoamaan yhteen kaikki maailman kirjallisuus. Työ ei ole ihan vielä valmis. Yhteistyöllä onnistuu.

Eläkkeellä voi herätä milloin sattuu 

Eläkkeellä Erja on ollut nyt alle kuukauden. Hän kertoo nauttivansa suomenkielisten dekkareiden lukemisesta ja vapaasta elämästä.

– Menen nukkumaan kello kaksi ja herään milloin sattuu. Lörpöttelen ystävien ja sukulaisten kanssa puhelimessa tuntitolkulla.

Erja asuu Karjalohjalla yli satavuotiaassa kauniissa talossa, jossa on iso puutarha.

– Yritän pitää taloani jossain kunnossa. Nautin sekalaisista töistä, joita voin tehdä minä päivänä huvittaa. Kuten terassin öljyäminen, vesurin heiluttelu, oksien silppuaminen oksasilppurilla, rankojen sirklaus klapeiksi. Erityistä iloa olen saanut liiterin kaman lajittelusta. On laatikkoa, kuppia, askia, rasiaa, pesuvatia ja ämpäriä. Jokaisessa on pari ruosteista naulaa ja yksi galvanoitu ruostumaton, ikkunan salpoja, ruuveja, vanhoja avaimia, lyhdynlaseja, haulikon hylsyjä. On nautinto lajitella metallikeräykseen, sekajätteisiin, koviin muoveihin, pakkausmuoviin, pakkauslasiin - talteen seuraavalle sukupolvelle.

Erjan ajatuksiin tulevaisuudesta on helppo yhtyä:

– Vuosista en tiedä, mutta yritän. Ja suuri kiitos kollegoille kautta amk-kirjastojen. Me olemme hyviä!

Kirjoittajat

Minna Marjamaa

tietoasiantuntija

Laurea-ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan muut artikkelit

Kommentit

Jätä kommentti