Kynä, pyyhekumi ja tekoäly – korkeakoulun uudet kirjoitusvälineet ja vastuullisuus

Sekä korkeakouluopiskelun eettisiin periaatteisiin että oppilaitosten tekoälyohjeisiin perustuen opiskelijoita ohjataan tekoälyn vastuulliseen käyttöön. Opiskelijoiden penaaleista löytyvät edelleen kynä ja pyyhekumi, mutta tekoäly on ottanut paikkansa niiden rinnalla. Opiskelun tarkemmalle tekoälyohjeistukselle onkin ilmennyt tilausta.

Korkeakouluopiskelijat ovat nopeasti omaksuneet tekoälyn käytön opiskelussa. Etenkin generatiivinen tekoäly, joka luo uutta sisältöä kehotteisiin, kuten kehittyneet AI-chattibotit ovat ahkerassa käytössä. Esimerkiksi ChatGPT tai CoPilot voivat olla opiskelijalle oiva apu ideoinnissa, tekstin tiivistämisessä, luonnostelussa tai tekstinkäsittelyssä. Vuorovaikutteisesti toimivaa tekoälyä voi helposti hyödyntää opiskelussa myös aiheen taustoittamiseen ja vaikeiden käsitteiden avaamiseen. 

Opiskelijoiden lisäksi myös tutkijat ja asiantuntijat hyödyntävät tekoälyä, ja sillä voi epäilemättä olla monia etuja akateemisessa tutkimuksessa. Esimerkiksi kirjallisuuskatsaus on monivaiheinen ja aikaa vievä prosessi, joka vaatii valtavan määrän tieteellisten artikkeleiden seulontaa, lukemista, tiivistämistä ja analysointia. Tekoäly voi nopeuttaa tutkimusprosessia, sillä se voi käydä läpi ihmistä huomattavasti laajemman määrän tieteellisiä artikkeleita ja valita niistä olennaisimmat. Samalla se voi auttaa havaitsemaan tutkimusaukkoja tieteenalalla – ja näin löytämään uusia tutkimuspolkuja. 

Helsingin yliopisto on julkaissut ohjeita generatiivisen tekoälyn käytöstä tutkimuksessa. Periaatteet korostavat vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä. Nyrkkisäännöksi annetaan, että generatiivisen tekoälyn käytön lisääntyessä myös tarkistamisen, huolellisuuden ja vastuunkannon tarve kasvaa. Tutkijalle annetaan ohjeeksi, että generatiivista tekoälyä ei tulisi käyttää silloin, kun tutkijan erityisasiantuntemusta tarvitaan. ARENE (2024) kannustaa ammattikorkeakouluja ohjaamaan opiskelijoita tekoälyn vastuullisessa käytössä, jotta opiskelijoilla olisi riittävät työelämävalmiudet. 

Tekoälyn rooli ja opiskelijan vastuu omasta tekstistä 

Korkeakoulussa opiskelijoita ohjataan tieteellisen kirjoittamisen hyvien käytänteiden kunnioittamiseen. Tekoäly ei voi olla tekstin lähde, eikä sillä tuotettua tekstiä saa esittää opiskelijan itsensä kirjoittamana. Kuitenkin tekoälyä saa hyödyntää soveltaen, esimerkiksi uusien näkökulmien etsimiseen. Tekoälyn tuottama teksti tulee konvertoida opiskelijan omaksi tuotokseksi asianmukaisia lähdemerkintöjä käyttäen. Vaikka tekoälyä käyttäisikin vain lauserakenteiden parantamiseen, tulee opiskelijan huolehtia siitä, että teksti on autenttista, omaa tuotosta: tekoälypohjaisten kielimallien käyttäminen tekstin stilisointiin edellyttää editoimista. Tekstissä tulee lisäksi kuvata, missä osissa ja miten tekoälyä on hyödynnetty sekä merkittävä tekoälyavustimet lähdeluetteloon tekijän vastuuta teoksen sisällöstä alleviivaten. Lähtökohtana on opiskelijan vastuu omasta tekstistään, jolloin hänen on varmistuttava myös tekoälyn tuottamien sanojen, fraasien ja rakenteiden merkityksistä sekä yhdenmukaisuudesta. Myös opiskelijan oman äänen kuulumista ja uskottavuutta on hyvä pohtia: kirjoittaja ei todennäköisesti halua herättää epäilystä tekoälyn vastuuttomasta käytöstä, ja aitouden on suotavaa kuultaa läpi tekstistä.  

Lähes virheetön teksti tai arkikielisen ilmaisun puute saattavat herättää epäilyn tekoälyn vastuuttomasta käytöstä. Epäily saattaa syntyä myös esimerkiksi silloin, kun tekstiviitteiden lähteitä ei ole lähdeluettelossa tai tekstissä on useita kappaleita ilman viitteitä. Kappale saattaa näyttää siltä, mitä tekoäly tarjoaa vastaukseksi kysyttäessä relevantteja teorioita ilmiöstä X. Tekoäly saattaa tarjota lähdettä vuodelta 1962, mikä löytyy myös tekstikappaleesta. Kielellisesti virheettömät oppikirjaesimerkit koherentin tekstikappaleen rakentamisesta kauniisti sekä todella korkealaatuista kielitaitoa osoittavat ilmaukset saattavat nekin herättää epäilyn.  

Plagioinnintunnistustyökalujen mahdollisuudet ja rajoitukset 

Usein opiskelijan tuottaman tekstin on läpäistävä plagioinnintunnistustyökalun tiheä seula myös tekoälyn osalta. Nämä työkalut saattavat sisältää virhemarginaalin, minkä alittavasta tekoälyn osuudesta punaiset liput eivät liehu. Korkeammat tekoälyprosentit herättävät sen sijaan epäilyn tekoälyn vastuuttomasta hyödyntämisestä, mikä usein johtaa opiskelijalle tehtyyn selvityspyyntöön ja sen jälkeen mahdolliseen koulutusjohtajan tapaamiseen. Ei ole tavatonta, että sama työ saatetaan lähettää viidenteenkin tekoälyarviointiin prosenttien alati ylittäessä sallitut rajat, mikä ymmärrettävästi lisää sekä opiskelijan ahdistusta että opettajan työkuormaa. 

On kuitenkin esitetty, ettei epäilyä tekoälyn vastuuttomasta käyttämisestä pitäisi tehdä pelkän plagioinnintunnistustyökalun perusteella, tekoälyn skannatessa toista tekoälyä. Erityisesti englanninkielisissä teksteissä muiden kuin englannin kielen lehtoreiden saattaa kuitenkin olla haasteellista tunnistaa tekoälyn tuottamaa tekstiä ilman työkalua. Toisaalta on huolehdittava myös opiskelijoiden yhdenvertaisuuden toteutumisesta, ja lisättävä tekoälyarviointi myös suomeksi kirjoitettuihin teksteihin. Lisäksi huomioon on otettava englanniksi kirjoittavat, mutta ei englantia äidinkielenään puhuvat opiskelijat: työkalu saattaa tunnistaa tekoälyllä tehdyksi ei-natiivin englannin. Tekoälyntunnistaja ei myöskään ole aina erehtymätön: tekoälytarkastus saattaa mennä läpi puhtain paperein, vaikka ihminen löytäisi tekstistä selkeitä vihjeitä vastuuttomasta käytöstä.  

Muuttaako tekoäly lukemisen ja kirjoittamisen tapaa? 

Tekoälyn käytön yleistyessä korkeakoulutuksessa, plagioinnin lisäksi esille nousee muitakin eettisiä kysymyksiä, kuten opiskelijoiden riippuvuus uudesta teknologiasta ja sen vaikutus oppimisprosessiin.  

Tekoäly voi rikastuttaa oppimiskokemusta. Esimerkiksi AI-chattibotti on parhaimmillaan reaaliaikainen keskustelukumppani, joka tukee yksilöllistä oppimiskokemusta. Tekoälyn kyvyt ovat kuitenkin rajalliset. Se ei osaa varsinaisesti ajatella eikä luoda aidosti uutta ja omaperäistä. Siksi se on ennen kaikkea tukityökalu, jonka käytössä on huomioitava vastuullisuus ja tarkoituksenmukaisuus. 

Lukeminen ja kirjoittaminen ovat taitoja, joita pitää jatkuvasti harjoitella. Kyky lukea pitkiä tekstejä on jo heikentynyt korkeakouluissa. Tekoälytyökaluista on tullut vikkeliä tutkimusapulaisia, jotka aina tarvittaessa laativat tekstistä sopivanpituisen tiivistelmän ja poimivat siitä pääkohdat. Jos artikkeleita ei tarvitse enää lukea kauttaaltaan, vaan tekstin ydinkohdat saa valmiiksi pureskeltuina, jäänee tiedon syvällinen ymmärtäminen ainakin jossain määrin saavuttamatta. 

Tekoäly muuttaa kirjoittamisen tapaa sitä enemmän mitä enemmän sitä käytetään. Kun opiskelija altistuu tekoälyn tuottamalle tekstille, hän vaistonvaraisesti hioo omia lauserakenteitaan kielimallien antamien vastausten mukaisiksi. Kielimallit koulutetaan internetistä löytyvillä teksteillä, ja niiden sanavarastossa heijastuu sanojen ennustettavuus omaleimaisuuden ja ainutlaatuisuuden sijaan. Tekoäly tuottaa tyypillisesti pitkiä vastauksia, joissa asioita punnitaan mahdollisimman monelta kantilta. Kun kielimallin antamaa vastausta pidetään sekä sisällön että rakenteen osalta ohjenuorana, jota tulee noudattaa, on vaarana että tekstit alkavat muistuttaa erehdyttävästi toinen toistaan. Tekstin persoonalliset piirteet katoavat, ja sisältö voi vaikuttaa monisanaisuudestaan huolimatta ontolta.  

Tekoäly on tullut opiskeluun jäädäkseen – halusimmepa tai emme. Tämän vuoksi selkeät, tulkinnanvaraa jättämättömät ja yhdenvertaiset ohjeet tulisi saada sekä opiskelijoiden että opettajien turvaksi mahdollisimman pian. Ne tulevat joka tapauksessa myöhässä, mutta vanha sananlasku ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan” pätee tässäkin tapauksessa.