Neuromoninaiset opiskelijat korkeakoulukirjastojen asiakkaina

03.03.2026

Äärettömyyden symboli sateenkaaren väreissä. Kuvaa autismikirjon monimuotoisuutta osana äärettömän monimuotoista neurokirjon liikettä.

Kirjastot kuvaavat usein tilojaan turvallisina, yhdenvertaisina ja avoimina kaikille. Tässä artikkelissa johdatellaan korkeakoulukirjastoja pohtimaan, mitä muutoksia niiden pitäisi tehdä palvellakseen tasapuolisesti myös neuromoninaisia opiskelijoita.

Diagnoosista monimuotoisuuteen – sanat ja termit

Vaikka käsitteenä neurodiversiteetti, neuromoninaisuus syntyi jo 1990-luvulla autismiaktivistien piirissä, englanninkielisessä tutkimuskirjallisuudessa käytetään pitkälti edelleen lääketieteellisiä käsitteitä autism, autistic tai autism spectrum disorder (ASD). Neurodiversiteetin näkökulmasta neurologinen monimuotoisuus nähdään vahvuutena ja osana ihmiskunnan luonnollista muuntelua neurokognitiivisten diagnoosien, kuten ADHD:n, Touretten oireyhtymän, erilaisten oppimisvaikeuksien tai yleensäkin puute- ja häiriökeskeisen puheen sijasta. Aktivistien keskeisenä ajatuksena oli erilaisuuden tunnistaminen ja kunnioittaminen, vrt. esimerkiksi etninen tausta, sekä kritiikki parantamispyrkimyksiä kohtaan. (Jaarsma & Welin 2012; Suokas, Hakulinen & Komulainen 2026.) Suomessa käytetään käsitettä neurokirjo tarkoittamaan sekä ihmisiä että koko ilmiötä. Sanalle ei ole täsmällistä englanninkielistä vastinetta. (Suokas ym. 2026) Autismikirjo taas kuvaa autismin monimuotoisuutta, yksilöllisyyttä ja toimintakyvyn vaihtelua. Myös autismista käytetään monia eri sanoja ja termejä kuvamaan koko kirjoa, esimerkiksi autismin kirjo, autismi ja erilaiset diagnoosinimikkeet. (Autismiliitto 2026.) Tässä artikkelissa käytetään neuromoninaisuutta kuvaavia käsitteitä arvottamatta rinnakkain. Näkemys perustuu ajatukseen, että jokaisella yksilöllä on oikeus määritellä omat piirteensä – sekä puhua tai olla puhumatta niistä (Lönnqvist 2026).

Autismista

Lääketieteen näkökulmasta autismi on vahvasti periytyvä, synnynnäinen, pysyvä, mutta muuttuva ominaisuus, joka johtuu aivojen erilaisesta kehityksestä ja toiminnasta. Tiiviisti ilmaistuna autismi ilmenee yksilöllisenä tapana käsitellä tietoa, aistia ja kokea ympäröivä maailma sekä yksilön kommunikoinnissa ja vuorovaikutuksessa. Kuitenkaan kaikilla autismikirjon henkilöillä ei ole samoja piirteitä, ja toiselle sama piirre voi olla vahvuus, toiselle haaste. (Ben ym. 2009; Castren 2024, 42; Puustjärvi 2025; Autismiliitto 2021; Askel aikuisuuteen -projekti.) Autismikirjo on nimensä mukaisesti laaja kirjo erilaisia ihmisiä: sama henkilö voikin olla eri toimintaympäristöissä toimintakyvytön tai huippuosaaja. (Autismiliitto 2021; Fandi 2026.) Autismikirjon henkilöistä neuropsykiatrisia liitännäisdiagnooseja esiintyy yli 70 prosentilla, ja 40 prosentilla niitä on kaksi tai useampia. Yleisimpiä ovat esimerkiksi ahdistuneisuus- ja unihäiriöt sekä tic-oireet; lähes yhtä yleisiä ovat muun muassa depressio, migreeni, oppimisvaikeudet ja syömishäiriöt. (Mattila 2014.) Nykykäsityksen mukaan autismi on naisilla luultua yleisempää, mutta he usein häivyttävät piirteitään sosiaalisesti. Tämä "maskaaminen" on kuormittava selviytymiskeino. (Juusela 2022; Autismikirjon häiriö 2023.)

Neuromoninaiset opiskelijat suomalaisissa korkeakouluissa

Suomalaisten opiskelijajärjestöjen SYLin ja SAMOKin keväällä 2023 teettämän YTHS-kyselyn mukaan neurokirjolla arvioidaan olevan joka kymmenes korkeakouluopiskelija. Monet heistä eivät kuitenkaan tiedä olemassa olevista tukimuodoista ja mahdollisuuksista. Suomen ylioppilaskuntien liiton selvitystyön perusteella yliopistojen saavutettavuussuunnitelmissa kiinnitetään vain vähän huomiota neuromoninaisiin opiskelijoihin. Yksilöllisiä järjestelyjä kuvaavissa osioissa heidät tunnistetaan paremmin, mutta opiskelijan mahdollisuuksia ei monessakaan yliopistossa kuvata selkeästi. (Häyhä 2024.) Yhdenvertaisuuslaki (1325/2014, 6§, 8§, 15§) edellyttää kuitenkin koulutuksen järjestäjää huolehtimaan asianmukaisista ja tilanteessa tarvittavista kohtuullista mukautuksista, että vammainen henkilö voi saada koulutusta.

Neurokirjon opiskelijoiden tuen puute tuli esille myös Pesosen ym. (2021) yliopisto-opiskelijoiden yhteenkuuluvuutta koskevassa tutkimuksessa. Jos opiskelija ei ollut itseohjautuva, tukea oli vaikea saada. Samoin suhteet henkilöstöön ja opiskelutovereihin jäivät pintapuolisiksi tai olemattomiksi. Myös tuoreet aiheesta tehdyt opinnäytetyöt osoittavat, että osa neuromoninaisista opiskelijoista ei koe saaneensa riittävää tietoa tukimahdollisuuksista tai niitä ei pidetty oikea-aikaisina. Tuen puutteen nähdään heikentävän opiskelijoiden osallisuutta opinnoissa ja korkeakouluyhteisössä. (esim. Nousiainen 2023; Puupponen 2024; Hietala 2025.)

Suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa on pyritty vastaamaan tuen riittämättömyyteen. Esimerkiksi Autism&Uni, eurooppalainen yhteisprojekti kokosi hyviä käytäntöjä korkeakoulujen hallinnolle, opettajille, tuutoreille ja muille opiskelijoita tukeville ammattilaisille (Fabri ym. 2016a-c). Toimiviksi tukimalleiksi tunnistettiin esimerkiksi korkeakoulujen vammaispalvelutiimit, henkilökohtainen mentorointi ja valmennus sekä autismikirjon tarpeisiin erikoistuneet opintopsykologit tai opinto-ohjaajat. Tällä hetkellä neuromoninaisten opiskelijoiden yhdenvertaisuutta edistetään LUT-yliopiston, LUMA-keskuksen ja LAB-ammattikorkeakoulun yhteisellä Nemoni-hankkeella. Sen tavoitteena on vähentää eriarvoisuutta levittämällä luotettavaa tietoa siitä, miten neuromoninaisuus vaikuttaa opintoihin ja uravalintoihin. (Leinonen 2026; Nemoni 2026.) Samansuuntaisia tavoitteita on Koulutuskuntayhtymä OSAO:n ja Oulun ammattikorkeakoulun hankkeella Mielenasiat tutuksi – tietoa ja työvälineitä mielenterveys- ja nepsyasioihin (2026). Myös Suomen ylioppilaskuntien liitto (2023) on julkaissut aiheesta oman tietopakettinsa.

Korkeakoulukirjastot ja autismitietoisuus

Suomalaisia korkeakoulukirjastoja ei ole ilmeisesti tutkittu neuromoninaisten asiakkaiden näkökulmasta, mutta esimerkiksi Siirilän (2025a) opinnäytetyöhön liittyvää opasta Nepsy-ystävällinen [yleinen] kirjasto on mahdollista soveltaa korkeakoulukirjastoihin. Neuromoninaisia opiskelijoita korkeakoulukirjastojen asiakkaina on tutkittu varsin vähän kansainvälisestikin (Anderson ym. 2019; Shea & Derry 2022). Pääosin yhdysvaltalainen tutkimuskirjallisuus keskittyy opiskelijoiden sijasta kirjastojen henkilöstöön tai hallintoon. Esimerkiksi tuoreessa teoksessa Neurodiversity and Higher Education (Eddy ym. 2025) on laaja kirjallisuuskatsaus, kuinka kirjastosuunnittelu tukee neurokirjon opiskelijoita (Duric ym.).

Tutkimuksissa on tunnistettu lukuisia kirjastojen tila-, ohjaus-, verkko- ja asiakaspalveluratkaisuja neuromoninaisten opiskelijoiden tukemiseksi. Osa niistä on jo todennäköisesti käytössä suomalaisissa korkeakoulukirjastoissa kenties tiedostamatta neurokirjon opiskelijoiden tarpeita. Jotkut ratkaisut on helppo toteuttaa, kun taas osa vaatii pidemmän aikavälin suunnittelua. Kirjastojen tulisikin arvioida palveluidensa sopivuutta neuromoninaisille asiakkaille ja tunnistaa kehittämistarpeensa. Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata tutkimuskirjallisuuden pohjalta keinoja, joiden avulla kirjastot voivat kehittyä asiakkailleen aidosti turvalliseksi tilaksi.

Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että korkeakoulukirjastoilla on pieni mutta tärkeä rooli autismitietoisuuden lisäämisessä, stigman vähentämisessä, inklusiivisten, yhdenvertaisten käytäntöjen esille tuomisessa kampuksilla sekä neuromoninaisten opiskelijoiden tukemisessa. (Remy & Seaman 2014; Anderson 2018; Carey 2020; Braumberger 2021.) Pienetkin muutokset kirjastoympäristössä voivat olla vaikuttavia. Everhart ja Anderson (2018) toteavat, että korkeakoulukirjasto voikin täydentää neurokirjon opiskelijoiden tavanomaisia tukipalveluja. Tutkijoiden keskuudessa vallitsee tilanteesta yksimielisyys: kirjastohenkilöstö tarvitsee lisää tietoa ja ymmärrystä neurokirjosta tukeakseen opiskelijoita sekä kehittääkseen palveluja ja tiloja saavutettavimmiksi. (Anderson 2018; Braumberger 2021; Shea & Derry 2019, 2022). Yhdysvaltalaisten Shean ja Derryn (2022) tutkimukseen vastanneista korkeakoulukirjastoista suurin osa, kaksi kolmesta (39 vastaajaa) ei tarjonnut erityisiä palveluja neurokirjon opiskelijoille.

Kirjastohenkilöstön koulutus keskeistä

Tutkijat korostavat kirjastojen työntekijöiden ja neurokirjon asiantuntijoiden välisen yhteistyön tärkeyttä. Everhart ja Andersonin tutkimuksen (2020) mukaan tehokkain tapa lisätä henkilöstön tietoa on yhdistää paikallinen valmennus verkko-opetukseen. Esimerkiksi neuvonta- ja psykologipalvelujen vetämä kampustyöpaja lisää ymmärrystä ja parantaa vuorovaikutusta neurokirjon opiskelijoiden kanssa (Remy & Seaman 2014; Cho 2018; Shea & Derry 2019).

Koulutus voi auttaa muun muassa tunnistamaan viestinnän yksilöllisiä piirteitä, kuten mahdollisia eroja kehonkielessä, katsekontaktissa tai sanallisen ilmaisun määrässä (Pionke ym. 2019). Osalla neurokirjon henkilöitä voi olla puhumisen pelkoa ja ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa. Valikoiva puhumattomuus tarkoittaa vaikeutta tai kykenemättömyyttä puhua tietyissä tilanteissa, vaikka henkilö osaa puhua. Taustalla nähdään olevan ylikuormitusherkkyys, joka vaikuttaa laaja-alaisesti keskushermostoon. (Autismilehti 2022).

Tilaratkaisuilla hyvinvointia kaikille

Viihtyisät ja hyvin suunnitellut kirjastoympäristöt edistävät neuromoninaisten opiskelijoiden hyvinvointia ja opintomenestystä. Ratkaisevaa on kuitenkin se, että opiskelijat pääsevät vaikuttamaan kirjastopalveluiden kehittämiseen monialaisessa yhteistyössä yhteisöjen, organisaation, rakennusammattilaisten ja tutkijoiden kanssa. (Duric ym. 2025; Shea & Derry 2022; Braumberger 2021.) Yhteissuunnittelulla voi syntyä innovaatioita ja oivalluksia mukautuvista, erilaisia oppimistarpeita ja mieltymyksiä tukevista ympäristöistä. Osallistamalla nimenomaan neurokirjon opiskelijoita suunnitteluun voidaan tunnistaa tärkeitä yksityiskohtia, jotka yleisissä malleissa jäisivät piiloon.

Aistisäätelyn haasteet ovat aikuisilla neurokirjon henkilöillä erittäin yleisiä (94 prosenttia). Aistialiherkkä, aistihakuinen henkilö voi tarvita voimakkaitakin aistikokemuksia tai tuottaa ärsykkeitä vireystilansa ylläpitämiseksi tai rauhoittuakseen. (Jussila & Mattila 2023). Esimerkiksi mahdollisuus liikkua vapaasti tilassa voi auttaa ADHD-henkilöä keskittymään (esim. Armstrong 1999, 74–75). Vaikka hiljaisuus voi tuntua osasta neurokirjon henkilöitä rajoittavalta, tutkimuskirjallisuus korostaa kirjaston hiljaisten tilojen merkitystä itsesäätelyn ja henkisen hyvinvoinnin tukena. Neurotyypilliselle pieniltä tuntuvat ärsykkeet, kuten laitteiden humina tai merkkiäänet, erilaiset tuoksut sekä ohikulkevat ihmiset kuormittavat aistiyliherkkää. Tällainen henkilö reagoi niihin nopeasti, voimakkaasti ja ei totu ärsykkeisiin (Jussila & Mattila 2023).

Aistiärsytystä voidaan vähentää merkittävästi pehmeillä materiaaleilla, jotka minimoivat kovia ääniä. Kirjaston äänimaailmassa huomiota tulisi kiinnittää kirjaston sisäänkäynnin ääniin, kuten portteihin ja liukuoviin. Myös säädettävä valaistus, kaihtimet ja muut yksilölliset valaistusratkaisut ovat keskeisiä keinoja helpottaa aistikuormitusta (Walton & McMullin 2021). Tutkijat muistuttavat mahdollisuudesta käyttää sermejä ja äänieristettyjä opiskelu- ja lepotiloja vähentämään ulkopuolisia häiriötekijöitä sekä ahdistusta tarkkailusta (ks. esimerkiksi Anderson 2018; Pionke ym. 2019; Boyer & El-Chidiac 2023). Opiskelijoiden aistikuormitusta voidaan myös keventää tarjoamalla helposti saatavia apuvälineitä, kuten vastamelukuulokkeita tai kädessä pidettäviä fidgettejä, joiden lainaaminen ei vaadi erillistä rekisteröitymistä. Muita ratkaisuja ovat selkeästi opastetut hiljaisten tilojen vyöhykkeet, tilojen mukaan vaihtuvat lattiavärit sekä tiedotus kirjaston ruuhka-ajoista. Lisäksi autismiystävällisen arkkitehtuurin tutkimus suosittaa johdonmukaisesti neutraalien sävyjen käyttöä sisustuksessa (Walton & McMullin 2021).

Myös mahdollisuus valita mieleinen istuin keinuvista työtuoleista pehmeisiin säkkituoleihin tukee neurokirjon opiskelijan aistinvaraisia tarpeita, parantaa keskittymistä sekä oman ympäristön hallintaa (Duric ym. 2025). Opiskelutilojen joustavuutta voidaan lisätä sallimalla kalusteiden siirtely yksilö- ja ryhmätöitä varten (Walton & McMullin 2021). Vaikka kirjastot ovat jo nyt monille neuromoninaisille pakopaikkoja, ne voivat olla myös sosiaalisuutta tukevia paikkoja. Esimerkiksi erityisen kiinnostuksen kohteet voivat yhdistää opiskelijoita, ja neurokirjon nuorille suunnatut tapahtumat ja kerhot saattavat madaltaa kynnystä keskinäiseen vuorovaikutukseen (Barnhill 2016; Pionko ym. 2019). Toisaalta on huomioitava, että osa opiskelijoista ei halua tulla tunnistetuksi neurokirjon henkilönä tai pelkää leimautumista. Tilat kannattaa opastaa neutraalisti, että ne löytyvät ilman tarvetta pyytää apua henkilöstöltä (Boyer & El-Chidiac 2023). Keskeinen tavoite tiivistyy selkeyteen: ympäristön on oltava sekä siisti että johdonmukainen ja myös kirjaston henkilöstön helposti tunnistettavissa. Duric ym. (2025) korostavat, ettei tässä kaikessa ole kyse vain aistinvaraisista mukautuksista, vaan syvemmästä pyrkimyksestä normalisoida neurokirjon opiskelijoiden osallisuutta ja edistää heidän yhdenvertaista kirjastoasiakkuuttaan.

Saavutettava digitaalinen kirjasto

Saavutettavuus ei rajoitu pelkästään fyysisiin tiloihin, vaan kattaa myös kirjaston pedagogiikan, psyykkisen ja sosiaalisen saavutettavuuden sekä tietysti digitaalisuuden. Verkkosivujen suunnittelussa Universal Design for Learning (UDL) -menetelmät tukevat kaikkien asiakkaiden yhdenvertaisuutta, toisin sanoen tavoitteena on jokaisen käyttäjän saavutettava verkkoympäristö. Zhang (2025) summaa useiden tutkijoiden havainnon: neurokirjon henkilöillä on yleensä vaikeuksia hallita tarkkaavaisuuttaan verkkoympäristössä. Joidenkin tutkimusten mukaan ilmiö johtuu verkkosivujen “metelistä”, esimerkiksi käyttäjälle epärelevantista tiedosta tai sivuista, joissa on tekstiä ja automaattisesti vaihtuvia kuvia. Zhang (2025) huomauttaa myös, että verkkosivun monimutkainen valikkorakenne voi olla uuvuttava neuromoninaisille opiskelijoille.

Kirjaston keskeiset tiedot on esitettävä selkeästi, tiiviisti ja tarkasti; tiedon määrä kannattaa pitää rajattuna. Konkreettinen esimerkki ovat kirjaston aukioloajat, joista suositellaan ensimmäisenä näyttämään juuri kyseessä olevan päivän tiedot. Ulkoasu kannatta pitää yksinkertaisena ja järjestelmällisenä. Selkeät fontit lisäävät luettavuutta ja tekevät lukukokemuksesta vähemmän stressaavan. Esimerkiksi keskittymishaasteisille henkilöille liian monimutkaiset tai toisaalta liian yksitoikkoiset sivut voivat estää aineistojen löytämisen. Kirjaston tai aihekohtaisen jargonin sijasta tulisi käyttää yksiselitteisiä sanoja sekä visualisointia tekstin lisäksi. Kuvien pitäisi kuitenkin liittyä esitettyyn tietoon, muussa tapauksessa ne vain hämmentävät käyttäjää. Kirjaston verkko-oppaissa kannattaa olla myös ääntä ja visuaalisia elementtejä esittelemässä lähteitä pelkkien tekstien sijasta. Nämä kaikki keinot voivat vähentää opiskelijoiden kognitiivista ylikuormittumista. Ihannetilanteessa tieto on korkeintaan kahden klikkauksen päässä ja digitaalinen ympäristö on joustava: käyttäjä voi säätää asetuksia, kuten kirjasinkokoa, taustaväriä ja offline-luettavuutta. Lisäksi käyttöohjeiden on oltava helposti löydettävissä ja esitettynä useissa eri muodoissa, kuten tekstinä, opetusvideoina tai audiona. (Zhang 2025)

Zhang (mt.) kannustaa kirjastoja pyytämään verkkosivuista epävirallista palautetta tai keskittämään palautteen opiskelijoille, jotka tunnistavat itsensä neurokirjon opiskelijoiksi. Kirjastoissa voidaan myös edistää tietoisuutta neurodiversiteetistä esimerkiksi esittelemällä aineistoja. Nämä keinot voivat voimaannuttaa neurokirjon opiskelijoita ja auttaa lieventämään mahdollista leimaantumista.

Saavutettava asiakaspalvelu ja tiedonhankinnan ohjaus

Asiakaspalvelutilanne voi olla neurokirjon opiskelijalle uhka tai mahdollisuus. Pahimmillaan opiskelija ei tule lainkaan kirjastoon – tai ei tule uudestaan. Anderson (2018), Anderson ym. (2019) ja Pionke ym. (2019) kertovat joidenkin neurokirjon opiskelijoiden tunteneen epävarmuutta ja ahdistusta, kuinka käyttäytyä kirjastossa tai miten tulkita kirjaston sosiaalisia normeja. Syrjinnänpelko esti joitakin opiskelijoita pyytämästä apua, jotkut taas kuvailivat kirjastohenkilöstön tiukkuutta tai poissaolevuutta. Negatiivisista asiakaspalvelukokemuksista kertoneet opiskelijat, ettei henkilökunta ollut empaattista, koska heidän vammansa oli näkymätön. On helpompi nähdä pyörätuolia käyttävän tarpeet kuin neuromoninaisen ennakoinnin tarve. Oli myös opiskelijoita, jotka eivät voineet tai halunneet saada apua tai tunsivat olevansa taakka. Vuorovaikutusta kuvattiin toisinaan positiiviseksi kokemukseksi vaikeuksista huolimatta. Viestintää helpotti tutustuminen. (Pionke ym. 2019)

Parhaimmillaan tutkimus näkee asiakaspalvelun monikanavaisena. Opiskelija voi joko tulla spontaanisti kirjastoon tai varata ajan etukäteen. Lisäksi on mahdollista videoyhteys sekä sähköposti tai puhelu. Chat-pohjaiset palvelut voivat vähentää vuorovaikutukseen liittyvää ahdistusta ja tarjota helpomman tavan pyytää apua. (Shea & Derry 2019). On suositeltavaa, että asiakaspalvelutilat ovat rauhallisessa paikassa (Anderson & Robinson 2024). Tämä helpottaa asiakkaan ja henkilöstön keskittymistä sekä antaa tietosuojaa. Myös asiakaspalvelussa kannattaa välttää epäselviä, monimerkityksellisiä ilmauksia ja jargonia.

Kirjaston verkkosivut, virtuaalikartat ja henkilöstö voivat olla joko tiedonhankinnan mahdollistajina tai esteinä (Everhart & Anderson 2016). Edellä mainittuja UDL-periaatteita voi hyödyntää myös tiedonhankinnan opetuksen räätälöinnissä, jolloin se vastaa paremmin erityistarpeisiin (Cho 2018). Tutkimuskirjallisuuden esittelemät ohjaukselliset ratkaisut ovat moninaisia: Koska siirtymät ja muutokset ovat monille neurokirjon henkilöille haastavia, ennakointi on ohjauksessa ratkaisevaa. Käytännön keinona kirjaston verkkosivuilla voidaan esitellä kuvilla tai videoilla, miltä ohjaustilat näyttävät ja kuinka niissä toimitaan. Uusille opiskelijoille mahdollistetaan kirjasto-opastus kampusohjelmassa tai selvitetään ennakkoon tukea tarvitsevat opiskelijat. Osassa kirjastoista on tukena esteettömyysasioista vastaava henkilö. (Shea & Derry 2022.) Muita tutkimusten esittelemiä ratkaisuja ovat kahdenkeskiset konsultaatiot, tutoroinnit sekä opiskelijan tarpeiden mukaan räätälöity palvelu (Shean & Derry 2022). Ohjausmuotoina on kokeiltu myös henkilökohtaisia kirjastonhoitajia (Cho 2018) sekä vanhempien opiskelijoiden rekrytoimista vertaimentoreiksi (Seelmeyer 2024). Kynnystä osallistua kirjaston tapahtumiin on madallettu kertomalla ennakkoon mahdollisista aistiärsykkeistä ja osallistujamääristä. Kirjaston henkilökuntaa kannustettiin myös näkymään kampus- ja korkeakoulutapahtumissa.

Oppimishaasteita kokevat opiskelijat ja erityisesti ADHD-henkilöt voivat hyötyä lyhyemmistä opetussessioista, tauoista ja pienemmiksi osiksi pilkotuista tehtävistä. Luokkatilanteen sosiaalinen ympäristö voi olla uuvuttava ja hämmentävä kokemus opiskelijalle. (esim. Remy & Seaman 2014; Austin & Peña 2017, 23.) Ohjauksissa kannattaa keskittyä opiskelijoiden yksilöllisiin vahvuuksiin ja niiden hyödyntämiseen. Kaiken kaikkiaan moniaistiset ja visuaaliset opetusmenetelmät tukevat lukemista ja muistin prosessointia. Lisäksi selkeät ja yksinkertaistetut prosessit sekä vaihtoehtona mahdollisuus itsenäiseen pohdintaan osallistavien ryhmätehtävien sijasta mainitaan tukikeinoina. (Remy & Seaman 2014) Kirjastohenkilöstön ja opiskelijoiden välinen myönteinen vuorovaikutussuhde tukee myös oppimisprosessia (Jones 2021). Opiskelijoita on myös rohkaistava kysymään apua ohjauksen jälkeenkin.

Viestintää, verkostoja ja kunnioitusta

Tutkijat korostavat korkeakoulukirjastojen viestinnän ja verkostojen merkitystä neuromoninaisten opiskelijoiden hyvinvoinnin ja opintojen edistämiseksi. Kirjastojen viestintä tilojen esteettömyydestä ja saavutettavuudesta – tai niiden puutumisesta on tärkeää. Esimerkiksi Helsingin keskuskirjasto Oodin Autismiystävälliset vinkit -sivusto tarjoaa tietoa tiloista, aistiärsykkeistä ja rauhallisista asiointiajoista. Todennäköisesti yhteistyössä neurokirjon asiantuntijoiden ja järjestöjen kanssa kehitetty sivusto auttaa asiakasta valmistautumaan kirjastokäyntiin. Kuten edesmennyt vammaisaktivisti Kalle Könkkölä (Mieletöntä valoa -podcast 2017) painotti, viesti on uskottavinta, kun ihmiset saavat puhua omasta puolestaan.

Kirjaston työntekijöiden on tärkeä myös tunnistaa ja purkaa ableistisia käsityksiään eli vammaisuuteen perustuvia syrjiviä asenteitaan. Karttusen (2019) mukaan ableismin vähentäminen on edellytys sille, että neuromoninaiset opiskelijat voivat olla tasavertainen osa yhteisöä ja yhteiskuntaa. Näin myös korkeakoulukirjastoissa. Lopulta asiakkaan kohtaaminen kulminoituu yksittäisen työntekijän neurodiversiteetti-herkkyyteen: kykyyn kunnioittaa neurologisia eroja ja ymmärtää, ettei yhtä oikeaa tapaa kokea maailmaa ole (Shea & Derry 2022).

Lähteet

Anderson, A. (2018). Autism and the academic library: A study of online communication. College & Research Libraries, 79 (5), pp. 645-658. https://doi.org/10.5860/crl.79.5.645
Anderson, A. M., Cox, B. E., Edelstein, J. & Andring, A. W. (2019). Support systems for college students with autism spectrum disorder. College Student Affairs Journal, 37(1), 14-27.
Anderson, A. & Robinson, B. (2024). We adapt as needed: Autism services at liberal arts college libraries. The Journal of Academic Librarianship. 50 (1). https://doi.org/10.1016/j.acalib.2023.102817
Armstrong, T. (1999). ADD/ADHD alternatives in the classroom. Association for Supervision and Curriculum Development.
Austin, K. S. & Peña, E. V. (2017). Exceptional faculty members who responsively teach students with autism spectrum disorders. Journal of Postsecondary Education and Disability, 30(1), 17–32.
Autismikirjon häiriö. (2023). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen, Suomen Nuorisopsykiatrisen Yhdistyksen, Suomen Kehitysvammalääkäreiden, Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen ja Suomen Psykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim.
Autismilehti. (2022) Valikoiva puhumattomuus eli tilannekohtainen puhumisen vaikeus. https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/valikoiva-puhumattomuus-eli-tilannekohtainen-puhumisen-vaikeus/ Luettu 19.2.2026.
Autismiliitto. (2021). Askel aikuisuuteen -projekti. https://askelaikuisuuteen.fi/projekti/
Autismiliitto. (2026). Autismi ja terminologia. https://autismiliitto.fi/autismi/autismi-ja-terminologia/
Barnhill, G.P. (2016). Supporting students with asperger syndrome on college campuses: Current practices. Focus on Autism and Other Developmental Disabilities, 31 (1), pp. 3-15.
Ben-Sasson A., Hen L., Fluss R., Cermak S.A., Engel-Yeger B. & Gal E. (2009). A meta-analysis of sensory modulation symptoms in individuals with autism spectrum disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders. 39, 1–11. https://doi.org/10.1007/s10803-008-0593-3
Boyer, A., & El-Chidiac, A. (2023). Come chill out at the library: creating soothing spaces for neurodiverse students. Journal of New Librarianship, 8(1), 41–47. https://doi.org/10.33011/newlibs/13/5
Braumberger, E. (2021). Library services for autistic students in academic libraries: A literature review. Pathfinder: A Canadian Journal for Information Science Students and Early Career Professionals, 2(2), 86–99. https://doi.org/10.29173/pathfinder39
Carey, F. (2020). Communicating with information: Creating inclusive learning environments for students with ASD. In the Library with the Lead Pipe. https://www.inthelibrarywiththeleadpipe.org/2020/communicating-with-information/
Castren. M. (2024). Diagnostiikan perusta nykykäytännön mukaan s. 42. Teoksessa: Timonen, T, Castren, M. & Ärölä-Dithapo, M. Autismikirjo: Tausta, diagnostiikka ja tutkimus (2., päivitetty painos). Santalahti-kustannus.
Cho. J. (2018). Building bridges: Librarians and autism spectrum disorder. Reference Services Review, 46 (3), pp. 325-339. https://doi.org/10.1108/RSR-04-2018-0045
Duric, S., Jonescu, E., Dunn, W., Green, J., Uylaki, T., & Hames, J. (2025). Creating inclusive learning environments: The role of library design in supporting neurodivergent students in higher education. Teoksessa Eddy, A., Frawley, T., Gavin, B., Quigley, E., & Valeur, C., Neurodiversity and Higher Education (1. p., s. 61–85). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003495925-6
Eddy, A., Frawley, T., Gavin, B., Quigley, E., & Valeur, C. (2025). Neurodiversity and higher education. Taylor & Francis Group.
Everhart, N. & Anderson, A. (2020). Academic librarians' support of autistic college students: A quasi-experimental study. The Journal of Academic Librarianship, 46 (5). https://doi.org/10.1016/j.acalib.2020.102225
Fabri, M., Andrews, P., & Pukki, H. (2016a). Autism&Uni: Opas 1, Hyviä käytäntöjä korkeakoulujen hallinnolle ja ylemmän tason henkilöstölle : hyvien käytäntöjen opas autismin kirjoon kuuluvien opiskelijoiden tukemiseksi korkeakouluopinnoissa.
Fabri, M., Andrews, P., & Pukki, H. (2016b). Autism&Uni: Opas 2, Hyviä käytäntöjä korkeakoulujen opettajille ja tuutoreille : hyvien käytäntöjen opas autismin kirjoon kuuluvien opiskelijoiden tukemiseksi korkeakouluopinnoissa.
Fabri, M., Andrews, P., & Pukki, H. (2016c). Autism&Uni: Opas 3, Hyviä käytäntöjä opiskelijoita tukeville ammattilaisille korkeakouluissa ja niiden ulkopuolisissa organisaatioissa : hyvien käytäntöjen opas autismin kirjoon kuuluvien opiskelijoiden tukemiseksi korkeakouluopinnoissa.
Fandi, M. (2026), Neuroarki korkeakoulussa -webinaari. LUT University. 19.1.2026.
Hietala, S., (2025). Autismikirjon korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisiin tekijöihin liittyvä uupumus: Uupumus mikro- ja eksotasoilla. [pro gradu -tutkielma, Turun yliopisto].
Häyhä, J. (2024). Yhdenvertainen lähtöviiva jokaiselle opiskelijalle – myös neuromoninaisille. Suomen ylioppilaskuntien liitto. https://syl.fi/yhdenvertainen-lahtoviiva-jokaiselle-opiskelijalle-myos-neuromoninaiselle/ Luettu 1.2.2026.
Jaarsma, P., & Welin, S. (2012). Autism as a natural human ariation: Reflections on the claims of the neurodiversity movement. Health Care Analysis, 20(1), 20–30. https://doi.org/10.1007/s10728-011-0169-9
Jones, D. R., DeBrabander, K. M., & Sasson, N. J. (2021). Effects of autism acceptance training on explicit and implicit biases toward autism. Autism, 25, 1246-1261. https://doi.org/10.1177/1362361320984896
Jussila K. & Mattila M. (2023). Aistisäätelyn epätyypillisyys autismikirjon häiriössä. Autismikirjon häiriö. Käypä hoito -suositus: nix03217 (050.131). Duodecim.
Juusela, K. (2022). Tyttöjen ja naisten autismin tunnistamisesta. Autismi-lehti 3. https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/tyttojen-ja-naisten-autismin-tunnistamisesta/ Luettu 29.1.2026.
Karttunen, J. (2019). Ableismi on termi ja käsite, joka on jokaisen opiskelijaa ohjaavan tärkeää tietää. Oppijan oikeus -blogi. Hämeen ammattikorkeakoulu.
Leinonen, A-E. (2026), Neuroarki korkeakoulussa -webinaari. LUT University. 19.1.2026.
Lönnqvist, E. (2026). Nepsy, neurokirjo vai neuroepätyypillinen? Opas neuromoninaisuuden käsitteisiin ja syrjimättömään kieleen. https://www.emootioterapiat.fi/blogi/nepsy-neurokirjo-vai-neuroepatyypillinen-opas/#nepsy-sanakirja
Mattila, M. (2014). Autism spectrum disorders: An epidemiological and clinical study. University of Oulu. https://www.urn.fi/URN:ISBN:9789526203386
Mielenasiat tutuksi – tietoa ja työvälineitä mielenterveys- ja nepsyasioihin -hanke. (2026). Koulutuskuntayhtymä OSAO ja Oulun ammattikorkeakoulu. https://www.osao.fi/hankkeet/mielenasiat-tutuksi/ Luettu 13.2.2026.
Mieletöntä valoa -podcast. (2017). Vieraana Kalle Könkkölä Kynnys ry:stä. Asiaa vammaisten oikeuksista. Taltiointi Kyläradio-lähetyksessä, Maailma kylässä 2017-festivaali. https://soundcloud.com/mieletontavaloa/kalle-konkkola
Nemoni-hanke. https://www.lut.fi/fi/opiskelu/junior-university/tietoa-meista/nemoni-neuromoninaista-tukea-koulutuspolulle Luettu 19.1.2026.
Nousiainen, J. (2023). Autismikirjon korkeakouluopiskelijoiden kokemuksia tukimuodoista korkeakoulussa. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2023052313447 [AMK-opinnäytetyö, Hämeen ammattikorkeakoulu].
Oodi. Helsingin keskustakirjasto. Autismiystävälliset vinkit -sivusto. https://oodihelsinki.fi/autismiystavalliset-vinkit/ Luettu 16.2.2026.
Pesonen, H., Kontu, E., Lahdelma, M., & Fabri, M. (2021). Autismikirjolla olevien yliopisto-opiskelijoiden käsitykset yhteenkuuluvuuden tunteesta yliopisto-opintojen aikana. Yliopistopedagogiikka, 2.
Pionke, J., Knight-Davis, S. & Brantley, J. (2019): Library involvement in an autism support program: A case study, College & Undergraduate Libraries. https://doi.org/10.1080/10691316.2019.1668896
Puupponen, J. (2024). Autismikirjolla ammattikorkeakoulussa: Opiskelijoiden kokemuksia opiskelusta ja opintojen tuesta. [ylempi AMK-opinnäytetyö, LAB-ammattikorkeakoulu]
Puustjärvi, A. (2025). Neurokehitykselliset häiriöt. Teoksessa Nepsy-opas: Tukea neurokehityksellisiin haasteisiin (3., uudistettu painos). Santalahti-kustannus.
Remy, C. & Seaman, P. (2014). Evolving from disability to diversity: How to better serve high-functioning autistic students. Reference and User Services Quarterly, 54 (1), pp. 24-28 DOI: https://doi.org/10.5860/rusq.54n1.24
Seelmeyer, L. (2024). Disability and neurodiversity in the academic library: Fostering new and continuing engagement. Public Services Quarterly, 20(3), 217–224. https://doi.org/10.1080/15228959.2024.2367530
Shea, G., & Derry, S. (2019). Academic libraries and autism spectrum disorder: What do we know? The Journal of Academic Librarianship,45(4), 326-331. https://doi.org/10.1016/j.acalib.2019.04.007
Shea, G., & Derry, S. (2022). A survey of library services for autistic college students. The Journal of Academic Librarianship, 48(6), 102591. https://doi.org/10.1016/j.acalib.2022.102591
Siirilä, A. (2025a). ”Kirjasto on oikein nepsy-ystävällinen ja muutenkin hieno palvelu, mutta ei sekään täydellinen ole”: Nepsyaikuisten kokemuksia kirjaston saavutettavuudesta ja esteettömyydestä sekä nepsyopas kirjastotyöhön. http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120131175 [AMK-opinnäytetyö, Seinäjoen ammattikorkeakoulu]
Siirilä, A. (2025b) Nepsy-ystävällinen kirjasto. [AMK-opinnäytetyön osa, Seinäjoen ammattikorkeakoulu]
Suokas, K., Hakulinen, C., & Komulainen, K. (2026). Neurodiversiteetti ja neurokirjo terveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. https://doi.org/10.23990/sa.176232
Tietopaketti neuromoninaisista opiskelijoista. Suomen ylioppilaskuntien liitto. (2024).
Universal Design for Learning (UDL) https://udlguidelines.cast.org/ Luettu 1.2.2026.
Walton, K. R., & McMullin, R. (2021). Welcoming autistic students to academic libraries through innovative space utilization. Pennsylvania Libraries: Research & Practice, 9(2), 83-100. https://digitalcommons.wcupa.edu/lib_facpub/19
Yhdenvertaisuuslaki 1325/2014. https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2014/1325/ajantasa/2024-12-19/fin
Zhang, J. (2025). One site for all: Using universal design principles to create an inclusive law library website for neurodivergent students. Legal Reference Services Quarterly, 44(2), 177–202. https://doi.org/10.1080/0270319X.2025.2488092