Nous cherchions autre chose que le simple dialogue – kohtaamisia Ranskassa

Loppuvuodesta 2024 saimme sähköpostiimme tiedon INVEST-kumppanikorkeakoulumme kirjaston järjestämästä Library Staff -viikosta kesällä 2025 Ranskassa, Université de Reims Champagne Ardennessa (URCA). Kun sama viesti ilmestyi postilaatikkoon neljännettä kertaa eri ihmisten välittämänä saatesanoilla ”olisiko kirjastossa halukkaita lähtemään?”, ei asiaa voinut enää jättää huomiotta. Päätimme siis ilmoittautua mukaan. Vaihtoviikon ajankohta kesä-heinäkuun vaihteessa vaati vähän sovittelua suomalaisen lomakauden osuessa samaan ajankohtaan, mutta saimme asiat hyvin järjestettyä. Myönnettäköön, että ohjelmassa luvattu tutustuminen samppanjakellareihin ja URCAn sijainti Ranskan samppanjapääkaupungissa saattoivat myös vaikuttaa positiivisesti halukkuuteen lähteä vaihtoon…

Kuva 1. Opaskyltti vaihtoviikolle. Taustalla URCAn Robert de Sorbon -kirjasto. (Kuva: Noora Kontturi)

Mikä INVEST?

Karelia kuuluu kuuden muun eurooppalaisen korkeakoulun kanssa INVEST-allianssiin, eli INnoVations of REgional Sustainability: European UniversiTy Allianceen. Allianssin tavoitteena on ”vahvistaa opetuksen, tutkimuksen, innovaatioiden ja osaamisen siirron yhteyttä, edistää liikkuvuutta sekä kehittää korkeatasoista koulutusta, tutkimusta ja INVEST teemoihin liittyvää huippuosaamista.” (INVEST 2025) 

Vaihtoviikon haussa asetettiin etusijalle INVEST-kumppanikorkeakouluista tulevat hakijat ja tämän takia osallistumisemme vahvistettiin heti ilmoittautumisen jälkeen. Meillä oli hyvin aikaa matkajärjestelyille ja ehdimme tutustua virtuaalisesti Reimsin kaupunkiin perinpohjaisesti. Orientoitumista helpottivat URCAn kirjaston etukäteen lähettämät, korkealaatuiset ja graafiselta ilmeeltään huolitellut materiaalit. Materiaaleissa annettiin vinkkejä hotelleihin, ravintoloihin, nähtävyyksiin ja muihin käytännön asioihin. Lähempänä matkaa saimme vielä huolellisesti taitetun esitteen, jossa oli lyhyt esittely jokaisesta viikolle osallistujasta ja URCAssa järjestelyihin osallistuneesta kuvineen päivineen. Oli mukava saada etukäteen jonkinlainen käsitys siitä, millaisia ihmisiä viikon aikana tulisimme tapaamaan. URCAn kirjaston henkilökunnasta tunsimme jo yhden ihmisen, joka oli Karelian kirjastossa keväällä 2025 Erasmus-vaihdossa. Jos tämä asia kiinnostaa, vaihdosta on kirjoitettu artikkelit sekä suomeksi että englanniksi Karelian omaan verkkolehteen (Kontturi & Rummukainen 2025a; Kontturi & Rummukainen 2025b) 

Matkaan!

Lähdimme matkaan sateisesta ja viileästä Joensuusta, mutta perillä Ranskassa meitä odotti helle, viikolle oli luvattu jokaiselle päivälle 33–38 asteen lämpötiloja. Lentokenttähotellissa vietetyn yön jälkeen matka Reimsiin taittui puolessa tunnissa suurnopeusjunalla. Kaupunki sijaitsee noin 160 kilometriä Pariisista koilliseen ja siellä on noin 180 000 asukasta. Reims on siisti, kaunis ja helppo hahmottaa lyhyessäkin ajassa. 

URCAssa on opiskelijoita noin 30 000 opiskelijaa ja henkilökuntaa 3 000, joten suomalaisesta mittakaavasta katsottuna kyse on melko suuresta yliopistosta. URCAn kirjastolla on noin 80 työntekijää ja 11 eri toimipistettä, osa Reimsissä ja osa kauempana pienemmillä kampuksilla.

Vaihtoviikon teemana oli ”How to Train our Students for Tomorrow” ja tekoäly oli vahvasti esillä kaikessa virallisessa ohjelmassa. Ohjelma oli monipuolinen ja sisälsi tutustumista URCAN kirjaston eri toimipisteisiin ja kaupungin yleisiin kirjastoihin. Tutustumisten lisäksi ohjelmassa oli osallistujien organisaatioiden ja kirjastojen esittelyjä, URCAn kirjaston käytäntöjen esittelyä ja työpajoja. Vapaamuotoisempaa ohjelmaa oli järjestetty kaupunkikierroksen, samppanjakellarivierailun ja ranskalaisten puutarhajuhlien muodossa. Viikolle osallistui 16 henkilöä kymmenestä maasta. 

Kuva 2. Yleiskuvaa URCAn pääkirjasto Robert de Sorbonista. (Kuva: Jaana Rummukainen)

Havaintoja isäntäkirjastosta 

Huomasimme, että suurin ero omaan kirjastoomme oli sen asiakaspalvelu. URCAn kirjaston asiakaspalvelua, lainausta ja palautusta hoidetaan hyvin pitkälti kasvokkain, sillä automaatteja ei ole käytössä ollenkaan. Kirjastoissa ei myöskään ollut omatoimiaikaa, vaan henkilökunta on paikalla toimipisteen aukioloaikojen mukaisesti, lukukausien aikana pääsääntöisesti aamukahdeksasta iltakahdeksaan ja lauantaisin aamuyhdeksästä iltaseitsemään. Opiskelijatyövoimaa hyödynnetään kirjojen hyllyttämiseen, ja osin myös asiakaspalvelupäivystyksiin. 

Opiskelijat työskentelevät paljon kampuksilla, minkä vuoksi työpisteitä on kirjastoissa paljon. Työskentelyrauhaan suhtaudutaan varsin tiukasti ja opiskelijat pyytävät usein henkilökuntaa olemaan hiljempaa, jotta voivat keskittyä opiskeluun. Muutamassa kirjastossa oli jopa automaatti, josta sai ostaa korvatulppia. Huomioitavaa on myös se, että jokaisessa kirjastossa on useita tulostimia ja joissakin erillinen huone tulostamista varten, sillä suurin osa opiskelutehtävistä palautetaan paperimuodossa. 
Kokoelmat eri toimipisteissä olivat yllättävän monipuoliset. Tarvittavien opiskelumateriaalien lisäksi lainattavana oli kaunokirjallisuutta, iso kokoelma cd- ja lp-levyjä, lautapelejä ja todella laajat valikoimat mangaa. Terveysalan kirjastossa oli koottu tiettyjen aiheiden kirjoja valmiiksi lainattaviksi ”yllätyspusseiksi” ja uutuuskirjoja oli kaikkialla nostettu esille näyttävästi. 

Kuva 3. Terveysalan kirjaston maskotti ja lainattavia yllätyspusseja. (Kuva: Noora Kontturi)

Viestintä ja kulttuuri URCAn kirjastossa

Kirjaston viestintäryhmässä on kahdeksan viestintäkoordinaattoria, jotka työskentelevät eri toimipisteissä. Kolme ryhmän jäsenistä on perehtynyt syvällisemmin viestintään ja eri osa-alueisiin, esimerkiksi graafiseen suunnitteluun, videotuotantoon ja äänitekniikkaan. Tavoitteena on tuoda kirjastoa, sen palveluita ja aineistoja näkyviksi, myös avoimen tieteen ja tutkimusetiikan teemoja nostetaan viestinnässä esille. Viestintää tehdään sekä paperimuodossa (posterit ja esittelylehtiset) että elektronisena esim. sosiaalisessa mediassa. Opiskelijoiden osaamista on hyödynnetty esim. peer-to-peer-videoissa, joissa opiskelijat promoavat kirjastoa ja kertovat omista kirjastokokemuksistaan. Myös URCAn kirjastossa on huomattu, että asiakkaiden huomiosta käydään kovaa kilpailua ja että aina ei ole helppoa erottua mediavirrasta. 

Viestintäryhmä tekee tiivistä yhteistyötä kirjaston kulttuurikoordinaattorin kanssa. Kulttuuri kuuluu kiinteänä osana ranskalaisten yliopistokirjastojen toimintaan ja Reimsissäkin jokaisen toimipisteen kirjastossa on joku, joka vastaa kulttuuriprojekteista osana työtään. Kulttuuriohjelmaan kuuluu esimerkiksi erilaisten tapahtumien, näyttelyiden, tapaamisten ja työpajojen järjestäminen kirjastossa ja tavoitteena on vähentää opiskelijoiden välistä epätasa-arvoa ja luoda yhteisöllisyyttä opiskelijoiden, tutkijoiden ja muun henkilökunnan välille. Suomessa samantyylistä tapahtumatoimintaa järjestetään enemmän yleisten kirjastojen puolella, mutta URCAssa se on oleellinen osa kirjaston toimintaa.

Kuva 4. Moulin de la Housse -kirjasto. (Kuva: Noora Kontturi)

Tiedonhaun opetus

Tiedonhaun ohjaus ja opetus on nostettu prioriteetiksi ja puolet kirjaston henkilökunnasta osallistuu siihen tavalla tai toisella. Noin kymmenen hengen ryhmä organisoi opintojaksoja, tekee materiaaleja ja työskentelee erilaisissa th-asioihin liittyvissä projekteissa. Kirjasto on mukana kaikissa opintojen vaiheissa, osa kirjaston pitämistä tunneista on pakollisia, osa vapaaehtoisia. Lisäksi kirjasto opastaa tekoälyn (GenAI) kriittistä käyttöä ja tekee yhteistyötä myös toisen asteen oppilaitosten kanssa. Huomioitavaa on myös se, että URCAn kirjasto opettaa lähdeviitteiden ja lähdeluettelon tekemistä, sekä auttaa Wordin käytössä yleisemminkin.

Joitakin tiedonhaun osa-alueita on pelillistetty, ja yhdessä ohjelmaan kuuluneessa työpajassa pääsimmekin pelaamaan peliä “Make your way through a jungle of fake news”. Pelin ideana oli tunnistaa valeuutinen. Muodostimme lehden toimituskunnan (3–4 henkilöä) ja päätimme valmiiksi annettuihin kriteereihin perustuen, voiko kyseisen uutisen julkaista vai tulisiko se hylätä. Jos ryhmän päätös oli ohjaajan mielestä oikea, ryhmä sai lisää kriteerikortteja ja pääsi etenemään pelilaudalla. Mielenkiintoista olisi joskus tulevaisuudessa kokeilla, miten tällainen toimisi Kareliassa.

Kuva 5. Valeuutisiin liittyvän pelin pelilauta. (Kuva: Jaana Rummukainen)

Yhdessä työpajassa työskentelimme learning cafe –periaatteella. Keskustelimme ja vaihdoimme kokemuksia erilaisista tiedonhaun opetukseen liittyvistä aiheista, mm. siitä, millaista th-koulutusta/ohjausta eri organisaatioissa annetaan ja missä opintojen vaiheessa, miten opintojaksot järjestetään ja onko osallistuminen niihin pakollista. Yhdessä ryhmässä aiheena olivat erilaiset sovellukset ja apuvälineet. Keskustelut avarsivat käsitystä siitä, kuinka samanlaisten asioiden parissa työskentelemme ja millaisia haasteita yleisesti kohtaamme. 

Tutustumisia muihin kirjastoihin

URCAn kirjaston toimipisteiden lisäksi tutustuimme Reimsin kaupunginkirjaston pääkirjasto Jean Falalaan sekä Carnegien kirjastoon, jossa säilytetään kulttuuriperinnöltään arvokasta kirjallisuutta. Yli 80 % Reimsin kaupungista tuhoutui ensimmäisessä maailmansodassa, mukaan lukien silloinen kirjasto. Yhdysvaltalaisen liikemies ja filantrooppi Andrew Carnegien perustama säätiö lahjoitti sodassa pahoin tuhoutuneille kaupungeille rahaa uusien kirjastojen rakentamista varten ja Ranskassa nämä rahat annettiin Reimsiin. Carnegien kirjasto valmistui vuonna 1927 ja on upea, Art Deco -tyylinen rakennus lasimaalauksineen. Suomalaisesta näkökulmasta Carnegien kirjastossa on piirteitä vapaakappalekirjastosta, kansalliskirjastosta ja varastokirjastosta, aivan samanlaista kirjastoa Suomessa ei ole.

Kuva 6. Carnegien kirjaston lukusali. (Kuva: Jaana Rummukainen)

Kuva 7. Lasimaalauksia Carnegien kirjastossa. (Kuva: Jaana Rummukainen)

Kaupunginkirjasto Jean Falala on perinteisempi yleinen kirjasto, jossa erikoisuutena oli omat osastot askartelulle ja käsitöille, sekä tietokonepelaamiselle. Meidän vieraillessamme kirjastossa se oli pienten korjaustöiden vuoksi suljettu alakerran lehtisalia lukuun ottamatta asiakkailta, joten pääsimme melko vapaasti tutkimaan paikkoja. Tämä kirjasto oli muuten ainoa, jossa oli ilmastointi. Nykyisestä maailmantilanteesta meitä muistutti alakerran turvatarkastus, jossa kaikkien sisääntulijoiden laukut tarkastettiin.

Kuva 8. Näköalat Reimsin katedraalille Mediatheque Jean Falalasta. (Kuva: Noora Kontturi)

Mitä jäi käteen?

Reissun ehdottomasti antoisin asia oli kollegoiden kohtaaminen. Oli mielenkiintoista havaita, että pyörittelemme ja pohdiskelemme hyvin samanlaisia asioita riippumatta siitä, missä maassa tai millaisessa organisaatiossa työskentelemme. Epämuodolliseen kollegoiden tapaamiseen oli järjestetty runsaasti mahdollisuuksia. Heti maanantai-iltana kävimme yhdessä tutustumassa Reimsin suosituimpiin nähtävyyksiin. Keskiviikkoiltana meille oli järjestetty nyyttikestit yhden kirjaston työntekijän kotona. Jokaista osallistujaa oli pyydetty tuomaan pieniä syötäviä tuliaisia omasta kotimaastaan. Veimme lakka- ja karpalohilloa sekä mustikkasuklaata. Ilta oli lämminhenkinen ja siitä jäi mukavia muistoja. Torstaina pääsimme ranskalaiseen tyyliin picnic-lounaalle ja sen jälkeen tutustumaan samppanjakellarin saloihin.

Kuva 9. Samppanjakirjasto Pommeryn viinitilan kellarissa. (Kuva: Noora Kontturi)

Viikko oli rankka, mutta upea kokemus. Lähtisimme vastaavanlaiselle matkalle ehdottomasti uudestaan. Ohjelma oli monipuolinen ja kiinnostava, mutta päivät olivat yllättävän pitkiä. Kirjastojen tiloissa ei ollut minkäänlaista ilmastointia ja helle tuntui sisälläkin. Järjestäjät huomioivat sääolosuhteet hienosti ja meille tarjoiltiin jatkuvasti jääkylmää vettä, mehua ja pientä syötävää, jotta emme aivan nuupahtaisi. Järjestelyihin oli muutenkin panostettu ja meistä kaikista huolehdittiin todella hyvin. Kaikki kohtaamamme ihmiset olivat ystävällisiä ja suurin osa järjestäjistä puhui erinomaista englantia. Toivomme, että loimme sellaisia kontakteja, jotka innostaisivat muita tulemaan vastavierailulle Suomeen. Suomen vuodenaikojen vaihtelu, pimeät ja lumiset talvet sekä valoisat kesät herättivät ainakin kovasti kiinnostusta, ja revontulia moni toivoi pääsevänsä näkemään.

Samppanjan ja muiden tuliaisten lisäksi mieleen jäi päällimmäisenä se, että meillä asiat ovat ihan riittävän hyvällä mallilla ja monissa asioissa olemme jopa edelläkävijöitä. Pienenä kirjastona olemme usein turhankin vaatimattomia, vaikka syytä siihen ei ole. On hyvä käydä välillä kotinurkkien ulkopuolella saamassa perspektiiviä ja vertailukohteita omaan arkeen. Monet asiat ovat yllättävän universaaleja ja samoja asioita pähkäillään ympäri Eurooppaa.