Osaava kirjasto ovena tulevaisuuteen ja uusi kirjastolaki

Mitä osaamista ja muutosta kirjastoissa tarvitaan, jotta ovemme pysyy avoinna tulevaisuuteen? Tätä kysyttiin 7.-8.6.2016 Mikkelissä järjestetyillä Itä-Suomen kirjastopäivillä. Nykymuodossaan toiset kaikkien kirjastosektoreiden yhteiset Itä-Suomen kirjastopäivät järjestettiin yhteistyössä Itä-Suomen Aluehallintoviraston, Mikkelin kaupunginkirjaston, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun kirjaston ja Mikkelin Yliopistokeskuksen kirjaston kanssa. Päivillä pohdittiin muutosta ja uuden oppimista monelta kantilta. Onko kirjastoammattilisuus kuolemassa vai onko meillä tahtoa muuttua?

Uudistuva kirjastolaki ja informaatiokäyttäytymisen muutos
Itä-Suomen kirjastopäivät avasi Mikkelin kaupungin sivistystoimenjohtaja Virpi Siekkinen, joka painotti puheenvuorossaan kirjaston merkitystä kansalaisuuden vahvistajana, jota tehdään myös kirjaston ydintehtävän lukutaidon ylläpitämisen ja tukemisen kautta. Välineet ja kirjastojen palvelurakenne muuttuu, mutta kirjastolla säilyy silti tärkeä rooli tasa-arvoisen kansalaisuuden tukemisessa. Siekkinen näkee tärkeänä, että tulevaisuudessa jatketaan laajaa hanketoimintaa sekä lisätään yhteistyötä mm. nuorisopalveluiden ja ammattikorkeakoulun kanssa. Hänen mukaansa kirjastoissa käynnissä oleva muutos on selkeästi nähtävillä.

Päivän luennointiosuus aloitettiin tutustumalla uudistuvan lausuntokierrokselle lähdössä olevaan kirjastolakiin. Lakia esitteli kulttuuriasianneuvos Leena Aaltonen Opetus- ja kulttuuriministeriöstä. Lain uudistaminen ei ole ollut helppoa ja mukana uudistuksessa on ollut monen eri alan asiantuntijoita. Lain taustalla on ajatus asiakkaan aktiivisesta toimijuudesta eli asiakasta ei nähdä vain passiivisena kirjastonkäyttäjänä vaan merkityksellisten kokemusten luojana yhdessä kirjaston kanssa. Osallisuus nousee laissa esiin niin poliittisen kuin sosiaalisen ulottuvuuden kautta. Lain lähtökohtina ovat yhteisöllisyys, moniarvoisuus ja monikulttuurisuus. Uutta laissa on se, että nyt siinä on määritelty yleisenkirjaston tehtävät, ja tämä seikka on lain kuluttajansuoja momentti. Laki kannustaa kirjastoja yhteistyöhön niin muiden kirjastojen kuin myös mm. viranomaisten ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa. Kirjastohenkilöstöön laki ottaa kantaa osaamisen johtamisen kautta ja korostaa henkilöstön osaamista. Koulutus määritellään uudessa laissa vai kirjastonjohtajan kohdalla. Muun henkilöstön kohdalla laki määrittelee kuitenkin, että kirjastossa on oltava riittävä määrä informaatio- ja kirjastoalan koulutuksen saanutta henkilöstöä. Positiivista laissa on se, että osaaminen on nostettu pykälästä lain tasolle. Uusi laki tulee tuomaan siis uudenlaisen ajattelumallin varsinkin yleisten kirjastojen kentälle.

Kuva 1. Kirjastopäivillä kohdattiin ja verkostoiduttiin eri kirjastosektoreiden kesken. (kuva: Henna Mölsä)

Kirjastopalvelujohtaja Pirkko Lindberg Tampereen kaupunginkirjastolta avasi esityksessään informaatiokäyttäytymisen muutosta taustana IFLA:n Trend Report. Kirjastolaisten täytyy ymmärtää informaation määrän kasvu ja informaatiokäyttäytymisen muutos, sillä työskentelemme tiedon kanssa. IFLA:n trendiraportin keskeisin lähtökohta on informaation valtava määrä sekä nopeus, jolla tietoa syntyy verkossa. Raportin tavoitteena on aloittaa keskustelu siitä, mitä kirjastojen tulee tehdä, jotta niiden palvelut ja olemassaolo on relevanttia tässä kehyksessä. Kirjastojen tulee tuntea raportti, koska kirjastot ovat niitä neutraaleja tahoja, jotka ovat luonnostaan mukana sitouttamassa kansalaisia avoimeen yhteiskuntaan ja sisällön tuottamiseen. Tämä johtaa yhteiskunnan läpinäkyvyyteen ja kansalaiskeskeisiin julkisiin palveluihin. Lisäksi kirjastoissa on jo nyt hyvät lukemisen ja kirjallisuuden edistämisohjelmat, jotka kuitenkin jatkuvasti kasvava ICT-teknologian käyttö haastaa ja pakottaa muuttamaan palveluita informaatiokäyttäytymisen mukaan. Myös kirjastoammatillisen koulutuksen tulee huomioida informaatiokäyttäytymisessä tapahtuvat muutokset, jotta alalle valmistuu uuden ajan työntekijöitä. On jokaisen työntekijän omalla vastuulla, että pysyy mukana kehityksessä, ja verkostoituminen muiden sektoreiden kanssa nähdään hyvänä. Informaation määrän jatkuva lisääntyminen alkoi internetin tulon myötä ja vuonna 2003 digitaalisen tiedon määrä ohitti analogisen tiedon määrän. Maailmassa on arvioitu olevan noin 5-12 zetta-tavua eli 5-12 kertaa 10²¹ tavua tietoa – ei ihme, että välillä tieto todella lisää tuskaa. Tiedon määrä kasvaa siis räjähdysmäisesti ja aiheuttaa niin kirjastoille kuin koko kirja-alalle paineita muutokseen.

Suomen kustannusyhdistys on ehdottanut Suomelle digisiirtymä-aikaa, mutta jäämmekö silloin jo jälkeen kehityksessä. Jo nyt koulut uhkaavat jäädä jälkeen digitalisaation edetessä hurjin harppauksin. Entäpä mikä on tilanne kirjastoissa, joissa digitalisaation vaikutukset voi nähdä vahvana jo tällä hetkellä korkeakoulukirjastojen puolella. Miten yleiset kirjastot vastaavat haasteeseen? Yksinkertaisena digi-osaamismittarina voisi toimia esimerkiksi se, osaako jokainen asiakaspalvelussa oleva opastaa e-kirjojen käyttöä ja verkkomateriaalien äärelle? Toki Suomessa ongelmaksi muodostuu se, että sähköisten julkaisujen julkaisumäärät ovat edelleen pienet, mutta digitaalisuus on kuitenkin merkittävä suunta kaikissa mediapalveluissa, joiden malleja myös kirja-ala pyrkii hyödyntämään. E-kirjoista varsinkin suomenkieliset tulevat kirjastoihin hitaasti mm. tekijänoikeuskysymysten vuoksi.

Esityksensä lopuksi Pirkko Lindberg esitteli vielä viisi IFLA:n trendiraportista löytyvää keskeistä informaatioympäristön muuttuvaa trendiä:

• Trendi 1: Uudet teknologiat sekä laajentavat että rajoittavat yksilöiden tiedonsaantia
• Trendi 2: Verkko-opetus tasa-arvoistaa oppimista ja järisyttää sen perusteita eri puolilla maailmaa
• Trendi 3: Yksityisyyden suojan ja tietosuojan rajat määritellään uudelleen
• Trendi 4: Hyperverkottuneet yhteiskunnat kuuntelevat ja antavat valtaa uusille ryhmille ja näkemyksille
• Trendi 5: Uudet teknologiat mullistavat globaalin informaatiotalouden

Näistä löytyy tarkempaa tietoa IFLA:n verkkosivuilta ja raportin suomennoksesta Suomen kirjastoseuran sivuilta .

Kirjaston toimintaympäristö muuttuu – muutummeko mukana?
Palvelupäällikkö Riitta Kangas Vaara-kirjastoista Joensuusta puhui kirjastotyön muutoksesta hyvin kuvaavalla otsikolla Muuttumatonta työtä vain kuolevilla aloilla – jatkuva työssä oppiminen elinehtona kirjastoammatillisuudelle. Kangas lähti liikkeelle siitä huomiosta, että muutos on työssä aina läsnä oleva. Milloin muuttuu kirjastojärjestelmä, milloin tilat ja entäpä jos muutamme aukioloaikoja itsepalvelun suuntaan? Elinkeinoelämän tutkimuslaitos on nostanut kirjastotyöntekijät yhdeksi kuolevaksi ammatiksi ja nyt meillä onkin miettimisen paikka, miksi näin on? Toki jos profession määrittelee mekaanisen perustyön kautta, alan voi hyvin nähdä kuolevana. Meidän tuleekin nähdä ammattimme laajemmin, dynaamisena tiedon välittäjänä, ja nostaa ohjaaminen ja opastaminen ensisijaiseksi prioriteetiksi. Automaatit hoitavat kyllä perushommat lainauksen ja palautuksen.

Työn muutoksessa on jokaisen hyvä huomioida myös se, että elinikäisestä oppimisesta on tullut elinehto ja selviytymisstrategia työikäiselle. Enää työuraa ei voi suorittaa yhden tutkinnon varassa ilman minkäänlaista täydentävää koulutusta oli se siten koulutuksessa tai työpaikalla tapahtuvaa. Riitta Kangas nosti esiin kaksi Donna Scheererin kuvaavaa ajatusta työn ja maailma muutoksesta työntekijän silmin:

 "Muutoksesta ei ole pakko tykätä – mutta on pakko muuttua.”

”Paras aika muutokselle on ennen kuin on pakko.”

Kuva 2. Riitta Kangas kysyy haluammeko elää kuolevalla alalla? (kuva: Henna Mölsä)

Mitä voimme tehdä itse muutoksen ja muuttumisen eteen? Ensin on hyvä tiedostaa oman työn vaatimat tiedot ja taidot. Omaa työtä kannattaa pohtia asiakkaan näkökulmasta – miten itse haluan, että minua kohdellaan esim. pankissa? Huolehdi, että tekemäsi työ täyttää työssä vaaditut ministandardit ja tiedosta, millä tasolla oma osaamisesi tulee olla työtehtävään nähden. Työpaikoilla voisi olla paikallaan määritellä esimerkiksi asiakaspalvelussa osattavat asiat yhteisesti, mutta laajemmin katsottuna eri työtä tekeville on olemassa erilaiset vaatimukset. Kun olet tiedostanut osaamistarpeesi, kehitä ja kehity osaamisen suhteen. Opettele käyttämään arjessa auttavia tieto- ja viestintätyökaluja ja huolehdi oman osaamisesi säännöllisestä päivittämisestä varaamalla sille aikaa. Hyödynnä kirjaston hiljaiset hetket ja tutustu kunnolla esim. kirjastosi kotisivuihin tai lue ammatillista verkkolehteä, jonka artikkelin voit merkitä itsellesi talteen jo aiemmin.

Oman oppiminen alkaa Platonin sanoin ihmettelyllä ja tämä on Kankaan mukaan hyvä lähtökohta oman osaamisen kehittämiseen. Etsi keinoja oppia ja vahvistaa omaa osaamistasi myös varsinaisten koulutuspäivien ulkopuolelta: kysy kollegalta, pitäkää lyhyitä työpajoja tai infoiskuja työporukan kesken, luo itsellesi lyhyen ja pitkän aikavälin suunnitelmia, hyödynnä ammattikirjallisuutta tai hanki mentori. Muista myös poisoppiminen, joka on yleensä paljon vaikeampaa kuin oppiminen. Koska maailma ja työ muuttuvat kuitenkin koko ajan, on myös poisoppimista hyvä harjoitella. Näin pystyy välttämään ylikuormitusta, jota uuden oppiminen aiheuttaa. Ylikuormittunut oppimiskapasiteetti voi aiheuttaa kelpaamattomuuden tunnetta ja tiedostamatonta häpeää, kun ylilatautuneet aivot eivät enää pysty omaksumaan lisää ennen jostain luopumista. Oman työn ja työprosessin analyysin onkin hyvä olla jatkuvaa, jolloin mahdollistaa myös poisoppimista. Yksi keino voi olla kokeilla myös tyhjän pöydän –metodia eli miettiä miten järjestäisin palvelun tai työtehtävän, jos mitkään reunaehdot ei rajoittaisi? Mikä olisi paras tapa toimia? Lopuksi Riitta Kangas kehotti innostumaan ja motivoitumaan, jolloin jaksaa työssä paremmin.

Vanhempi asiantuntija Arja Ala-Laurinaho Työterveyslaitokselta puhui työhyvinvoinnista muuttuvassa työssä ja aloitti puheenvuoronsa kuvailemalla omaa kokemustaan muuttuvasta kirjastosta, miten se asiakkaalle näyttäytyy. Muutos on asiakkaankin näkökulmasta kirjastoissa moninaista. Muutos olisi hyvä kuitenkin saada käännettyä positiiviseksi voimavaraksi ja nähdä se enemmin oman työn kehittämisen näkökulmasta. Ala-Laurinahon mukaan työn muutos on muuttunut siitä, mitä se vielä 1980-luvulle saakka oli. Ennen muutokset olivat lyhyitä ja ohimeneviä, kun nyt muutos on jatkuvaa ja päällekkäistä. Ala-Laurinaho käsitteli muutosta ja työtä kolmen käsitteen kautta, joista toimintakonsepti kiteyttää organisaation logiikan, toimintajärjestelmä auttaa jäsentämään työn muutosta sekä viemään muutosta eteenpäin ja kohdehyvinvointi valottaa työn mielekkyyden ja sujuvuuden kysymyksiä jatkuvasti muuttuvassa työssä.

Kirjastossa on hyvä määrittää toimintakonsepti, sillä se on se muutoksen ydin ja siinä määritellään työn kohteen ja työn tarkoituksen muutos. Kirjastossa tämä voi näyttäytyä siirtymänä kirjojen lainauksesta laajemmin informaatiopalveluiden tuottamiseen ja sen pohtimiseen mitä tämän jälkeen tapahtuu. Toimintakonseptissa määritellään siis selkeästi oman toiminnan tarkoitus, miksi toimimme näin. Toimintajärjestelmän avulla määritellään konkreettisesti työn muutosta ja kuvataan työn systemaattista mallia. Toimintajärjestelmän kuvaamisen avulla on tarkoitus jäsentää ja kehittää työtä kokonaisuutena, jossa eri osatekijät nähdään suhteessa toisiinsa ja erityisesti suhteessa työn kohteeseen. Miten säädetään kirjaston toimintajärjestelmää muuttuvassa ympäristössä? Kohdehyvinvoinnin käsitteessä mennään jo lähemmäs yksilöä ja hänen työhyvinvointiaan. Siinä korostuu työn yhteinen kohde, joka luo työhön mielekkyyttä, miksi tämä on tärkeää. Työn pitää kuitenkin olla myös henkilökohtaisesti tärkeää. On myös hyvä muistaa, että kokonaisuus ratkaisee, ei niinkään yksittäiset tehtävät, sillä kaikilla on niitä ikävämpiäkin tehtäviä. Laurin-Ahon mukaan työhyvinvointia edistetään parhaiten kehittämällä sitä yhdessä katse suunnattuna kohti tulevaisuutta.

Ensimmäisen seminaaripäivän lopuksi Turun ammattikorkeakoulun Kirjasto- ja tietopalvelualan koulutuksen lehtori Ritva Hyttinen kertoi kuulumisia kirjastokoulutuksesta sekä aktivoi meitä pohtimaan omaa osaamistamme pienissä ryhmissä. Hyttisen puheenvuoron otsikon mukaisesti voi nähdä, että kirjastoalan koulutus katsoo rohkeasti eteenpäin. Koulutus tarvitsee kuitenkin monimuotoisuutta ja monipuolisuutta, koska myös ympäröivä yhteiskunta muuttuu. Kirjastolaisuus on selkeä professio, jolla on mm. yhteiskunnan antama tehtävä, sitä säätelee lainsäädäntö ja –ohjaus, alalla on omaa tutkimusta ja se on järjestäytynyt monin eri tavoin. Kirjastolaisuuden tausta on siis vahva ja siihen johtava koulutus on kehittynyt kokoajan eteenpäin yhteistyössä työelämän kanssa, ja koulutusta on saatavilla monen eri polun kautta toiselta asteelta yliopistoon. Kirjastokoulutuksen kannalta merkittävät yhteisen identiteetin rakentamisen vaiheet ovat lähteneet:

• yhteiskunnasta, joka on antanut taustan,
• politiikasta, joka on vaikuttanut mm. kansainvälistymiseen,
• virkamiehistöstä, joka on ohjannut hakemaan ulkoista rahoitusta hanketyöhön,
• korkeakoulusta, joka on vaatinut opetuksen kehittämistä ja
• työyhteisöstä, jossa on ilmennyt halu toimia myös ketterästi kehittäen erehtymisten ja onnistumisten kautta.

Nämä ovat antaneet taustaa muutokselle ja opetuksen kehittämiselle, joka on painottaa nykyään enemmän opiskelijoiden omaan toimijuutta itsenäisesti opiskellen. Perinteinen luennointiin painottunut lähiopetus on enää pienessä roolissa. Kuten kirjastoissa myös opetuksessa tehdään paljon hanketyötä, jonka kautta sekä opiskelijat että opettajat pääsevät verkostoitumaan. Opiskelijat saavat tätä kautta myös tärkeitä työelämätaitoja. Ritva Hyttisen esityksen lopuksi hän johdatteli meidät pohtimaan omaa osaamistamme ensin yksin ja tämän jälkeen pienissä ryhmissä mm. sitä kautta kuinka näemme kirjastoammattilaisen kuva ja mitä osaamista kirjastoammattilaisella on. On muuten yllättävän vaikeaa saada osaamisenkuvaus pois kuvailevalta ylätasolta kohti konkreettisia taitoja.

Kuva3. Ritva Hyttisen mukaan osaaminen rikastaa työtä – osaaminen ensin toki pitää tunnistaa. (kuva: Henna Mölsä)

Kolmas työ ja monipalvelukeskukseksi muuttuva kirjasto muuttaa käsitystä yhteistyöstä
Toisen päivän luennot aloitti Mikkelin ammattikorkeakoulun lehtori Kirsi Purhonen, joka kertoi meille kolmannen työn –käsitteestä. Kolmas työ on työtä ammattien rajapinnoilla eli tilassa, jossa eri alojen työntekijät jakavat työympäristön ja työskentelevät siellä asiakkaiden kanssa yhdessä. Purhonen avaisi kolmannen työn taustaa nuorien kautta pohtimalla, kuinka kohtaamme nuoria eri ympäristöissä ja miten heitä kohdellaan niissä. Kolmannesta työstä on ollut havaittavissa hiljaisia signaaleja jo pidemmän aikaa ja se on ilmennyt mm. erilaisen työpajatoiminnan kehittymisessä sekä kirjaston puolella erilaisissa ja hankkeissa. Purhosen mukaan Mikkelissä kirjaston kanssa yhteistyössä tehty KIRJAVAA-hanke antoi nimien kolmannelle työlle. Hankkeessa saatiin konkreettisia kokemuksia siitä, kuinka kirjasto- ja nuorisotyöntekijät toimivat samassa ympäristössä. Kolmannen työn määrittelyn alkumetreillä on löydetty kolmenlaista puhetta ammattilaisten yhteistyöstä: rajauspuhe, muutosvastarinta ja mahdollisuuspuhe. Rajauspuheessa tulee esiin yhteistyön esteet, jolloin ei ymmärretä toisen ammatin reunaehtoja tai käytetään erilaista diskurssia puheessa. Muutosvastarinnan taustalla on useita asioita mm. tiedon puute, aikapula, osaamattomuuden tunne, henkilökohtainen kyvyttömyys, henkilön statuksen muuttuminen tai taidottomuus johtaa muutosta. Nämä voi ilmetä mm. aggressiivisuutena tai passiivisuutena henkilöstä riippuen. Purhonen korosti kuitenkin, että terve kriittisyys on aina hyväksi. Mahdollisuuspuheen taas nähdään korostavan yhteistyön mahdollisuutta ja se löytää eri ammatteja yhdistävät tekijät. Kun luodaan yhteiset pelisäännöt, se auttaa yhteistyötä toimimaan ja osaamista voidaan jakaa. Kolmannen työn voi katsoa näkyvän varsinkin yleisen kirjaston puolella, mutta miksei myös muilla kirjastosektoreilla, joissa yhteistyötä tehdään vahvasti opetuksen kanssa – voitaisiinko yhteistyötä lisätä korkeakoulun puolella myös muiden tukipalveluiden suuntaan?

Mikkelin kaupunginkirjaston johtaja Virpi Launonen esitteli erilaisia kirjaston palvelukonsepteja Englannista ja Tanskasta. Viiden päivän aikana eri kirjastoista koottu ryhmä tutustui viiteen kirjastoon Lontoossa, Birminghamissa, Århusissa, Helsingörissä ja Tårnbyssä. Matkan aikana nousi esiin hyvin se, että kirjastoista on tulossa enemmän monipalvelukeskuksia myös muualla Euroopassa. Tämä Ilmiö on ollut nähtävissä Suomen yleisissä kirjastoissa jo jonkin aikaa. Neljä viidestä tutustumiskohteena olleesta kirjastosta on syntynyt monipalvelukeskuksia idean ympärille. Kaikissa kirjastoissa korostui ajatus tasa-arvoisuudesta, uuden kansalaisuuden luomisesta, monikulttuurisuudesta, syrjäytymisen ehkäisystä, lukutaidon edistämisestä. Kirjaston nähdään tasoittamassa eriarvostumista, mutta silti sen keskiössä on kuitenkin kaikissa viidessä kirjastossa kirjat.

Lontoossa Whitechapelin alueella olevassa kirjastossa toteutetaan Idea Store - konseptia, jossa kirjasto sijoittuu vilkkaan kulkuväylän varrelle ja siellä tarjotaan perinteisen kirjastopalvelut ohella valtavasti toimintaa, jota tuotetaan yhdessä kansalaisopiston kanssa. Toiminta näyttäytyy kuitenkin kirjaston toimintana, ei erillisenä toisen toimijan tuottamaan palveluna. Ennen alueella oli paljon mm. työttömyyttä ja lukutaidottomuutta ja tämän vuoksi haluttiin luoda tunnistettava brändi, jonka avulla alueen hyvinvointia voidaan parantaa. Birminghamin kirjasto oli osa laajempaa alueen kehittämistä ja siinä oli panostettu vahvasti visuaalisuuteen. Kuten Lontoossa myös Birminghamissa alueen kehittämisen tavoitteena oli halu puuttua epäkohtiin kuten syrjäytymiseen ja työttömyyteen. Myös rakentamisessa oli mukana sosiaalinen aspekti, koska rakentamaan velvoitettiin palkkaamaan mm. työttömiä, kodittomia ja entisiä vankeja. Kirjastossa nähtiin tieto tuotteena, jonka avulla voidaan parantaa elämän laatua. Rakennusprojekti oli kallis ja tällä oli vaikutuksensa kirjaston henkilöstöresurssiin, palveluihin ja aukioloaikoihin. Kirjastossa on kuitenkin paljon toimintaa, jolle kirjasto antaa tilat ja muut tahot tuottavat toiminnan. Mielenkiintoista kirjaston rahoituksessa oli se, että se on säätiön ylläpitämä.

Tanskan Årehusissa koko kaupunkikeskustan kehittämisen yhteydessä avattiin myös uusi kirjasto Dokk 1, jossa on sekä kirjasto, yhteispalvelupiste, urbaani mediakeskus sekä ulos myytävää tilaa. Tiloissa toimii myös kahvila. Kirjaston ja koko alueen kehittämisen lähtökohtana oli vahva muutos kaupungissa. Haluttiin vahvistaa uutta kansalaisuutta sekä panostaa teknologiaan. Tilana kirjasto on varsin perinteinen, mutta sen lasten ja nuortenosastoon on panostettu todella paljon. Osastolta löytyy mm. rooliasuja, kasvihuone, pelikoneita, askartelupisteitä, pallopelihuone ja siellä panostettiin asiakkaiden omaan tekemiseen. Virpi Launonen esitti Årehusin kirjastosta kehittämisajatuksena, että lasten- ja nuortenosastolla voitaisiin hyödyntää kolmatta työtä eli mm. nuorisotyöntekijöitä voisi olla ohjaamassa toimintaa, koska kirjastonhenkilöstöllä ei ole tähän resurssia.

Konseptiltaan hyvin suomalaisen Helsingörin kirjaston kehittämisen taustalla on myös suuri yhteiskunnallinen muutos. Kaupungin tavoitteena on toimia kehittämisessä kulttuurin edistämisen kautta ja kirjaston läheisyydestä löytyykin kulttuurikeskus ja merimuseo sekä vastapäätä Kronbergin linna, joka tunnetaan myös Hamletin linnana. Myös Tornbyn kirjasto on konseptiltaan hyvin perinteinen ja sen tilat on vanhat. Kirjaston läheisyydessä on myös koulu ja terveyskeskus. Tornbyn kirjastossa on panostettu toimintaan ja vierailukuukautena lokakuussa 2015 kirjastossa oli peräti 38 eri tapahtumaa. Tapahtumat olivat sekä ilmaisia että pienen maksun vaativia ja kävijöitä riitti. Yhteenvetona voi todeta, että kaikissa kohteissa kirjasto pyrittiin ajattelemaan uudella tavalla, esiin nousi vahvasti uusi kansalaisuus ja sen tukeminen, uudenlaiset kirjastopuitteet ja osaamisten yhdistely eri toimijoiden kesken.

Kuva 4. Virpi Launonen kertoi Euroopan kirjastojen muuttuvan monipalvelukeskuksiksi. (kuva: Henna Mölsä)

Ilmiöoppiminen ja uusi opetussuunnitelma – kirjaston rooli osana uudenlaista oppimista
Uudistuvalla opetussuunnitelmalla on vaikutuksensa myös kirjastoihin ja koulu-kirjastoyhteistyöhön ja vaikkakin se koskettaa lähinnä yleisiä kirjastoja, on uudessa opetussuunnitelmassa myös pohdittavaa myös muille kirjastosektoreille. Informaatikko Eija Nevalainen Mikkelin kaupunginkirjastolta kertoi Mikkelissä uutta opetussuunnitelmaa varten tehdystä suunnitelmasta. Suunnitelmaa tehtiin hankkeessa, jonka lopputuloksena syntyi kaikki ikäluokat kattava Kirjastopolku. Koulujen ja kirjastojen välistä yhteistyötä oli toki ollut jo aiemminkin, mutta uusi suunnitelma tarvittiin, koska opettajat toivoivat lisää yhteistyötä, mukaan haluttiin kaikki luokka-asteet ja käsitys kansalaisalasilta vaadittavista taidoista on informaatioyhteiskunnassa muuttunut. Opetussuunnitelmauudistus vastaa hyvin näihin toiveisiin ja Mikkelissä ops-työtä päästiin tekemään hyvin varhaisessa vaiheessa yhdessä opetuksen kanssa.

Uusi yhteistyösuunnitelma sai nimekseen ”Yhdessä lukutaitoja tukemassa” ja siinä on tavoitteena tukea uutta opetussuunnitelmaa, määritellä kirjaston roolia ohjaajana, helpottaa ja selkiyttää yhteistyötä, taata tasapuolinen ohjaus koulun sijainnista huolimatta sekä nostaa esiin kirjaston muita kouluille suunnattuja palveluita. Kirjastolle asetetaan uudessa opetussuunnitelmassa monenlaisia vaatimuksia, jotka aiheuttavat kirjaston ohjaustyön uudelleen pohdintaa. Kirjasto nähdään niin oppimisympäristönä, yhteistyökumppanina kuin erilaisten tietojen ja taitojen opettajana. Positiivista on se, kuinka vahvasti kirjaston rooli uudessa opetussuunnitelmassa näkyy mm. monilukutaitojen ohjaajana.

Mikkeli pyrkii vastaamaan haasteeseen Kirjastopolun avulla siten, että eri luokka-asteille on laadittu erilaisia oppimiskokonaisuuksia niin lähiohjauksena kirjastohenkilöstön toimesta kuin opettajavetoisesti verkkomateriaalin avulla. Hankkeen aikana kokeiltiin erilaisia ohjausmenetelmiä ja työtapoja. Ylemmille luokka-asteille on tulossa mm. ilmiöprojekteja, joissa kirjaston osuudessa suunnitellaan tiedonhankintaa ja tuetaan näin oppilaan tutkimustaitoja. Näin tuetaan koulujen monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Toiminta Mikkelissä alkaa alakouluissa syksyllä 2016 hyvillä mielin, sillä hankkeen aikana saatu palaute sekä opettajilta että oppilailta on ollut positiivista ja innostunutta. Uudenlaiselle työtavalle on myös vahva johdon tuki, joka mahdollistaa työn kehittämisen sekä takaa resurssit.

Tohtorikoulutettava, kirjastonhoitaja ja opettaja Anu Ojaranta jatkoi ja syvensi seuraavassa puheenvuorossa sekä uutta opetussuunnitelmaa ja kirjaston suhdetta kuin ilmiöoppimista. Ojaranta aloitti esityksensä toteamalla, että meidän tulee ravistella käsityksiämme ja juuri sitä uusi ops on nyt tekemässä niin koulujen kuin kirjastojenkin osalta. Meidän tulee nähdä työmme uusin silmin ja innostua uuden oppimisesta sekä yhdessä tekemisestä. Hän puhui Filosofian Akatemian esittämästä termistä joukkokukoistus, jolla tarkoitetaan ryhmän innostumista yksilöstä lähtien, jolloin myös talouskasvu on mahdollista. Meidän tulee omaksua malli virtaus, vastuu ja vapaus, jolloin edetään yksilön innostuksesta yhteisön innostamiseen ja innostuksen kautta kukoistukseen - näin emme lannistu haasteiden alle. Työn itsessään tulee olla se juttu ja siitä tuleekin sellainen, kun ihmisille annetaan mielekästä tekemistä. Kirjastossa tämän voisi tarkoittaa profession suunnan vieläkin vahvempaa kääntämistä kohti dynaamista asiantuntijuutta pois mekaanisesta suorittamisesta.

Kuten Eija Nevalainen jo edellisessä esityksessä totesi, kirjasto- ja informaatiotaidot ovat hyvin vahvasti läsnä uudessa opetussuunnitelmassa. Anu Ojarannan mukaan uudessa ops:ssa näkyy uudenlainen diskurssi, jossa puhutaan tekemisen sijaan ohjaamisesta ja kannustamisesta. Oppilaasta tulee toimija ja opettajasta sekä kirjastonhoitajasta toiminnan mahdollistaja. Ilmiö- ja tutkivan oppimisen korostuessa, on hyvä pohtia myös, mitä se tarkoittaa kirjaston ohjauksen kannalta. Aiemmin on ehkä korostunut liikaakin ns. tekniset tiedonhakutaidot, vaikka informaatiolukutaidon käsite on tuonut mukanaan ajatuksen myös tiedonhankinnasta prosessina. Ojanranta puhui kuitenkin, että enemmin meidän tulee opettaa ajattelun taitoja, joka tarkoittaa mm. sitä, että luokassa ei ensin avata koneita vaan lähdetään liikkeelle asian pohdinnasta ja suunnittelusta. Lisäksi oppimistilaa ei rajata, vaan oppilas voi halutessaan istua vaikka pulpetin alla. Oppilailla on myös paljon ns. kolmannen tilan taitoja, joita ei aina osata hyödyntää. Tämä tarkoittaa taitoja, joita oppilaat käyttävät kyllä kotioloissa, mutta eivät osaa tai ymmärrä hyödyntää kouluympäristössä tai toisinpäin. Anu Ojanrannan mukaan kirjastot ja ilmiöoppiminen ovat ”match made in heaven”, sillä ne tukevat erittäin hyvin toisiaan mm. ajattelun taitojen osalta. Kirjastojen on kuitenkin hyvä tehdä tarvekartoitusta yhteistyökumppaneiden suuntaan, sillä kirjastojen ei ole varaa enää tehdä sitä, mikä ei mene kaupaksi. Tämä pätee taas hyvin kaikilla kirjastosektoreilla. Koska informaatioympäristö on tämän päivän lapsilla ja nuorilla niin laaja, on hyvä miettiä tarkkaan mitä on oleellista opettaa, jotta heidän kansalaisuutensa vahvistuisi. Ohjattu tutkiminen on Ojarannan mukaan yksi hyvä alusta ilmiöpohjaiselle oppimiselle sekä yhteistyölle opetuksen kanssa. Kirjastolaisten on hyvä miettiä myös sitä, kuinka oman työn tuloksellisuus ja vaikuttavuus saadaan yhteistyössä tehdyssä opetuksessa ja ohjauksessa esiin.

Tiskin takaa asiakkaiden pariin – mitä mobiilityö on?
Koordinaattori Laura Mure Aalto yliopistolta kertoi Otaniemeen lokakuussa aukeavasta Oppimiskeskuksesta ja kirjastolaisten työskentelystä siellä mobiilisti. Mobiilityöllä tarkoitetaan työskentelyä eri välineillä, eri tiloissa - omaa kiinteää työpistettä ei siis ole. Aalto yliopiston tilastrategia "Jakaminen, kohtaaminen ja monimuotoisuus" pitää sisällään ajatuksen työskentelystä erilaisissa tiloissa: monitilatoimistoissa, oppimisen monikäyttötiloissa sekä yhteiskäyttöisissä erikoistiloissa monilla eri tavoilla. Uutta Oppimiskeskusta on kehitetty palvelumuotoiluprojektissa, jossa lähtökohtana on ollut käyttäjälähtöisyys. Perinteisten palveluiden rinnalle on kehitetty uusi palveluita ja suunnittelua tehtiin enemmin käyttäjien ja palveluiden kuin tilojen ehdoilla. Oppimiskeskuksen tilat on jaettu kolmeen kokonaisuuteen: julkiseen asiakaspalvelualueeseen, puolijulkiseen tilaan, jossa henkilökunta työskentelee asiakkaiden keskellä ja jossa henkilöstöä saa häiritä sekä yksityiseen tilaan, jossa pidetään mm. sovittuja asiakastapaamisia. 

Oppimiskeskuksessa seitsemällä toiminnolla on kotipesät, joissa samaa työtä tekevät voivat työskennellä lähellä toisiaan. Lisäksi henkilöstöllä on käytössään neljä varattavaa vetäytymistilaa (mm. neuvottelua, asiakastapaamisia tai keskittymistä vaativaa työtä varten), tauko- ja virkistystilat sekä avokonttoritilaa ja isompia varattavia neuvottelutiloja. Henkilöstöä Oppimiskeskukseen tulee yhteensä 61 henkeä kolmesta eri kampuskirjastosta. Kiinteitä työpisteitä on viisi eli suurin osa henkilöstöstä tulee työskentelemään mobiilisti. Tähän muutokseen on valmistauduttu osallistumisen kautta ja henkilöstölle on järjestetty paljon kuulemistilaisuuksia. Henkilöstö on päässyt osallistumaan uuden Oppimiskeskuksen suunnitteluun alusta saakka ja uusia työtapoja, mobiilityö mukaan lukien, on testattu vapaaehtoisten kanssa jo beta-vaiheessa kirjaston väistötiloissa. 

Lopuksi Laura Mure kävi läpi muutamia oleellisia seikkoja, jotta mobiilityö onnistuisi mahdollisimman hyvin:

• Tarvitaan yhteiset pelisäännöt, jotka luodaan yhdessä ja joita tarkistetaan tarvittaessa.
• Henkilöstöllä on ajanmukaiset välineet ja laitteet sekä tuki näiden käyttöön.
• Mobiilityö määritellään yhdessä, jotta kaikilla on sama käsitys asiasta.
• Esimies tukee toimintaa.
• Toiminta on yhteisölistä eli jokainen osallistuu työn kehittämiseen ja tiedotuksen tulee toimia aukottomasti.
• Tiloihin ja ergonomiaan kiinnitetään huomiota ja kalusteet ovat laadukkaita.
• Työn on joustavaa ja tuetaan liukuvatyöaikaa, etätyötä ja liikkuvaa työtä muualla kampuksella

Päivien lopetussanoissaan Itä-Suomen aluehallintoviraston kirjastotoimen ylitarkastaja Eeva Hiltunen totesi, että kirjastopäivien esityksen nostivat vahvasti esiin ajatuksen oman sisäisen motivaation ja innostuksen löytymisen tärkeydestä kirjastotyössä, jotta jaksamme muutoksessa ja yhä kovenevissa resurssipaineissa, jotka koskettavat kaikkia kirjastosektoreita. Kun joukkokukoistamme ja teemme yhteistyötä, on muutoksessa jaksaminen helpompaa.

Itä-Suomen kirjastopäivien esitykset löytyvät AVI:n sivuilta: http://bit.ly/1U2FoWz

Kirjoittaja: Terhi Kaipainen, informaatikko, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu