Plagiointitutkija Erja Moore: ”Plagiointi on edelleen yleistä ammattikorkeakouluissa”

14.12.2021

Ammattikorkeakouluilla on vielä pitkä tie opinnäytetöiden tutkimusetiikan parissa. Photo by Francesca Saraco on Unsplash

Erja Moore on tullut tutuksi opinnäytetöiden plagiointitutkimuksista. Useampi ammattikorkeakoulu on saanut yhteydenoton opinnäytetyössä havaitusta plagioinnista ja alkanut selvittää tapausta TENKin ohjeiden mukaisesti. Tutkimukset ovat saaneet myös jonkin verran hyvää aikaan: korkeakoulut kiinnittävät enemmän huomiota ohjaukseen ja tutkimusetiikkaan sekä plagioinnintunnistusohjelmien käyttö on lisääntynyt. Haastattelussamme Erja Moore kertoo, miltä tilanne näyttää nyt.

Yhteiskuntatieteen tohtori Erja Moore on tehnyt pitkään tutkimusta tieteen etiikasta ja tullut suuren yleisön tuntemaksi korkeakoulujen opinnäytteidenplagiointitutkimuksen vuoksi. Tähän mennessä hän on tehnyt yli viisikymmentä tutkimuspyyntöä ammattikorkeakoulujen plagioinnista. Erjan varsinainen väitöskirja on sosiologian alalta ja käsittelee aikuisiän yliopisto-opiskelun sekä opiskelun ja suoritetun tutkinnon muutosta.

Erja kertoo tehneensä työuransa sairaanhoitajana eri sairaaloissa, tutkijana yliopistolla sekä opettajana. Hän toimi pitkään tutkimus- ja menetelmäopintojen yliopettajana Karelia-ammattikorkeakoulussa, josta hänet irtisanottiin vuonna 2014.

Mutta kuinka Erja kiinnostui tutkimusetiikasta – kuinka hänestä tuli tunnettu ja paikoin kiistelty plagiointitutkija?

– Ollessani tutkijana yliopistolla hankimme projektissa suomalaisten elämänkulkua käsittelevän laajan rekisteriaineiston Tilastokeskukselta. Teimme toisen tutkijan kanssa siihen perustuen kansainväliseen konferenssiin abstraktin, joka hyväksyttiin samaan aikaan kun professori otti tämän tekstin omiin nimiinsä ja laittoi sen Suomen Akatemialle omana tutkimussuunnitelmanaan omalla nimellään.

– Asiaa yritettiin selvittää. Professori ja yliopiston vararehtori kielsivät plagioinnin, ja siinä yhteydessä irtisanouduin. Myöhemmin asiaa käsiteltiin Tekijänoikeusneuvostossa, jonka mukaan kyseessä oli tekijänoikeusrikkomus (ja plagiointi), mutta Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) ei tunnistanut plagiointia.

–  Asiaa käsiteltiin vielä vuonna 2008 A-studiossa, minkä professori vei Julkisen sanan neuvostoon, josta tuli YLElle vapauttava päätös. Aloin niihin aikoihin pitää Plagiointitutkijan blogia sen jälkeen, kun minuun otti yhteyttä toistakymmentä ihmistä, jotka olivat yliopistolla ollessaan joutuneet plagioiduiksi.

Mitä plagiointi tarkoittaa?

Ammattikorkeakouluissa on keskusteltu, onko plagiointitutkimuksissa ilmennyt plagiointi tahallista tai tahatonta eli perustuuko se väärinymmärrykseen.  Usein ammattikorkeakoulujen ohjeissa ja LibGuideissa tahaton plagiointi määritellään tähän tapaan: ”Tahaton plagiointi on usein seurausta riittämättömistä taidosta tai huolimattomuudesta” (Ruotsalainen & Kajula 2019).

Erja kertoo käyttävänsä TENKin vuoden 2012 HTK-ohjeen määritelmää:

”Plagioinnilla (plagiarism) eli luvattomalla lainaamisella tarkoitetaan jonkun toisen julkituoman tutkimussuunnitelman, käsikirjoituksen, artikkelin tai muun tekstin tai sen osan, kuvallisen ilmaisun tai käännöksen esittämistä omana. Plagiointia on sekä suora että mukaillen tehty kopiointi.” (TENK 2012, s 9.)

Kever-lehdessä vuonna 2010 julkaistussa artikkelissa Plagiointia Suomen korkeakouluissa? Erja Moore määrittelee plagiointia tarkemmin.

Ammattikorkeakouluissa keskustelua herättänyt tahaton plagiointi on Erjan mukaan epämääräinen käsite:

–  Minä en ollenkaan tunnista tai tiedä tahatonta plagiointia, ei sitä voi tekstistä määrittää, eikä tahatonta plagiointia ole määritelty esim. TENKn ohjeessa. Jos kopioi tekstiä niin se on kyllä aina tahallinen teko. Asiasisältönä tahattomalla plagioinnilla viitataan usein piittaamattomuuteen hyvästä tieteellisestä käytännöstä, sitä on laajasti määritelty TENKin 2012 ohjeessa (TENK 2012, s 9.).

Plagiointi ammattikorkeakouluissa yleistä ja pitää sisällään kaikki muodot

Erja kertoo, että plagiointi ammattikorkeakouluissa on edelleen yleistä. Se pitää sisällään kaikkia mahdollisia plagioinnin ilmenemismuotoja.

– On suoraa kopiointia, yleisimmin tekstin osia, joita on kopioitu useammasta lähteestä ja laitettu omaan tekstiin. Yleisintä on, että teksti kopioidaan lähdeviitteineen ja lähteet viedään omaan lähdeluetteloon, Erja kuvailee ongelmia.

Erja kertoo törmänneensä tapaukseen, jossa koko gradu oli kopioitu YAMK-opinnäytetyöksi. Lisäksi on useita tapauksia, joissa lähes koko opinnäytetyö on sieltä täältä kopioituja pätkiä (patch work, ”tilkkutäkki”). Paljon on sitä, että osassa työtä on plagiointia, ja osittain on itse tehtyä.

– Mukaillen tehtyä kopiointia on paljon, tekstiä muutetaan niin, että käytetään synonyymejä, vaihdetaan sanojen tai lauseiden järjestystä, mutta pidetään kopioidut lähteet ja siirretään ne omaan lähdeluetteloon. Tätä Wrigley (2019) on kuvannut käsitteellä ’de-plagiarism’, jota tehdään nimenomaan sähköisen plagiaatintunnistuksen takia. Eli opiskelija kopioi tekstiä, muuttelee vain sen verran että plagiaatintunnistin ei tunnista kopioiduksi.

Itseltä plagiointia on myös. Esimerkiksi omasta amk-opinnäytetyöstä on kopioitu tekstiä lähteineen ja julkaistu se uudelleen YAMK-opinnäytetyössä, eikä mainita mistä on otettu, ei siis viitata omaan aiempaan tekstiin.

– Ainakin kaksi amkia on nyt ilmoittanut hyväksyvänsä itseltä plagioinnin. Toinen puhui AHOT-menettelystä (aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistaminen) ja toinen portfoliotyyppisestä toiminnasta, mutta kummassakaan perustelussa ei ole järkeä.

Erja kommentoi, että ei ole mitään arviota, kuinka paljon on ostettuja töitä (contract cheating). Hänen mukaansa joitakin epäilyjä on, mutta asiaa ei mitenkään voi todentaa jälkikäteen. Erja ihmettelee, ettei asiaan tartuta ja tutkita tarkemmin.

– Kokonaisten opinnäytetöiden ostamisesta ei Suomessa vieläkään ole puhuttu mitään. Kirjoitin tästä asiasta blogissa jo varmaan yli 10 vuotta sitten, ja maailmalla on tehty paljon tutkimusta asiasta. 

Kuinka ammattikorkeakoulut ovat suhtautuneet plagiointitutkimukseen?

Erja kertoo, että ammattikorkeakoulujen suhtautuminen plagiointitutkimukseen vaihtelee.

– Vaihtelevasti, yleensä huonosti. Rehtorithan niissä vastauksissa puhuvat, joku on ollut asiallinenkin. Osa naljailee ja piikittelee, osa vastaa ylimielisesti tai jopa vihjaa kyseessä olevan vain jokin minun henkilökohtainen asiani ikään kuin plagiointia ilmiönä ei olisikaan.

Erja analysoi vertaisarvioidussa Journal of Academic Ethics -lehden artikkelissaan Inconsistent Responses to Notifications of Suspected Plagiarism in Finnish Higher Education amkien vastauksia plagiointitutkimuksen perusteella tekemiinsä yhteydenottoihin.

Erjan mukaan osa ammattikorkeakouluista käsittelee ilmoitukset ja tunnistaa plagioinnin. Osa ei tunnista, ja osa ei edes käsittele (kuten Poliisiammattikorkeakoulu). Yleisimmin asia kuitataan esiselvityksenä, varsinaista tutkintaa ei tehdä, ellei TENKiltä tule yhteydenottoa eli määräystä.

– Ei ole yhtenäistä käsitystä plagioinnista: osa väittää, että ei ole plagiointia, vaikka olisi aivan identtinenkin teksti.

Toinen asia on, että plagioinnista ei ole oikein mitään sanktiota. Osa amkeista laittaa opinnäytetyön kannen alareunaan tekstin, että sisältää hyvän tieteellisen käytännön loukkauksen, mutta se taitaa jäädä lukijoilta huomaamatta. Osa ottaa opinnäytetyön pois Theseuksesta päätöksen jälkeen tai jo esiselvityksen yhteydessä, ja osa ei tee työlle mitään.

– Tuo Journal of Academic Ethics -lehden artikkeli hermostutti TENKin. He kirjoittivat ”korjauspyynnön” lehdelle, eivät tosin osanneet nimetä yhtään korjattavaa virhettä artikkelissani. Kirjeessä oli tosi omituisia väittämiä, mm. että meillä olisi erikseen eettinen ohjeistus tutkimukselle ja koulutukselle, ja että minä olen käyttänyt HTK-ohjetta väärin. Heidän mielestään olin aiheettomasti jatkanut ilmoitusten tekemistä, vaikka heidän mielestään kaikki ammattikorkeakoulut olivat jo korjanneet toimintansa. Heidän mielestään olin artikkelissani syyllistynyt Euroopan tietosuoja-asetuksen loukkaukseen, olin saanut oikeudetonta etua lehdeltä ja mitähän kaikkea siinä oli.

Erja kertoo pyytäneensä TENKiltä perusteluja väittämille ja tuon kirjeen lähettämiselle, mutta eivät vastanneet.

– Käsittelin TENKin lausuntoja ja tuota kirjettä Creating Knowledge 2021 -konferenssissa esityksessäni otsikolla: What’s new copycat? Alternative facts in interpretations of RCR guidelines in Finland. Esitys löytyy Slide Sharesta. 

Korkeakoulut keskittyvät nopeisiin tuloksiin laadun asemasta

EU:n raportissa (de Wit et al. 2015) suomalaisia korkeakouluja on kritisoitu siitä, että niiden tavoite on tuottaa enemmän määrällisiä tuloksia kuin laatua. Näyttääkö sinun tutkimuksesi valossa EU:n raportti olevan oikeassa?

–  Kyllä. Olen viitannut tähän raporttiin viimeisimmässä artikkelissani, joka lähti juuri refereille. Siinä on nyt aineistona 28 englanninkielistä Master’s theses Theseuksesta, ja se perustuu esitykseeni konferenssissa European Conference on Academic Integrity and Plagiarism 2021 9.6.2021.

Tulevaisuus

Tutkimuseettinen neuvottelukunta (TENK) uudistaa tutkimuseettistä ohjettaan hyvästä tieteellisestä käytännöstä. Neuvottelukunnan tavoitteena on saada HTK-ohje uudistettua vuoden 2022 aikana. Uskotko, että uusi ohje parantaa tilannetta?

– En usko, että tilanne muuttuu miksikään ohjeen tai sen sanamuotojen muuttamisella. Tämä suomalainen HTK-ohjeistus antaa autonomisille korkeakouluille, tai itse asiassa rehtoreille, vallan toimia ihan miten lystäävät. Kuten tuo de Wit et al raportti sanoo, ainoastaan määrä ratkaisee. On kyllä tullut mieleen joitakin opinnäytetöitä lukiessa, että tätä työtä ei kukaan ole aiemmin lukenut.

Erja on huomannut plagiointitutkimuksia tehdessään, että plagioinnilla ei ole oikein mitään seuraamuksia. Siksi ei opiskelijoilla ole mitään syytä sitä välttää.

– Nykyinen ohje koskee ammattikorkeakouluissa vain ylempää amk-tutkintoa, eikä ole edes mahdollisuutta käsitellä amk-opinnäytetöiden sisältämää plagiointia. TENKin pääsihteeri on puhunut YAMK-töistä harjoitustöinä, mikä on aikamoinen moka. Suomessa on päätetty, että sekä ammattikorkeakouluista että yliopistosta voi saada ylemmän korkeakoulututkinnon, ne ovat saman tasoiset tutkinnot ja kriteerit ovat samat. Maisteritasoisen tutkinnon pitää olla maisterin tutkinnon tasoinen, olipa se ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta.

Lähteet

Kirjoittajat

Minna Marjamaa

tietoasiantuntija

Laurea-ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan muut artikkelit

Kommentit

Jätä kommentti