Saavutettavuus kuuluu hankintaprosessin joka vaiheeseen

17.10.2023

Kuva Silvia Pixabaystä

Jokaisella opiskelijalla on yhtäläinen oikeus mahdollisimman hyvään oppimiseen. Yksi kirjaston keino tukea oppimista on varmistaa se, että oppiaineistot ovat yhtäläisesti kaikkien saavutettavissa, siis käytettävissä erilaisten avustavien teknologioiden avulla. Myös tieteelliselle tutkimukselle tiedon ja lähdeaineistojen hyvä saavutettavuus on ensiarvoisen tärkeää. Niinpä e-aineiston saavutettavuus on huomioitava kirjaston hankintaprosessin joka vaiheessa. 

E-aineistot ovat merkittävä osa kokoelmaa 

Vuonna 2020 Suomen tieteelliset kirjastot käyttivät e-aineistoihin 38,7 miljoonaa euroa, josta yhden organisaation amk- ja yhteiskirjastojen osuus oli yli 13 miljoonaa euroa. (Kansalliskirjasto, 2023).  E-aineistoilla tässä tarkoitetaan kausijulkaisuja, verkossa olevaa kurssimateriaalia, e-kirjoja sekä muuta e-aineistoa (Laitinen 2020). E-aineistot ovat siis kirjastoille merkittävä rahallinen panostus.  

  Tieteelliset kirjastot yht. Yo-kirjastot AMK-kirjastot

Yhteiskirjastot

Verkkokirjat 13 986 222 6 371 037 3 694 844

3 583 477

Verkkolehdet

1 040 948

340 850 332 193 340 116

Taulukko 1. Verkkokirjojen ja verkkolehtien määrä Suomen tieteellisissä kirjastoissa 2020, tuhatta nimikettä. Tieteellisten kirjastojen yhteistilasto 2020.

E-aineiston yhteiset saavutettavuusvaatimukset 

Suomessa saavutettavuuden tasoa määrittää ensisijaisesti WCAG-ohjeistus (Web Content Accessibility Guidelines). Muualta löytyy esimerkkejä kirjastojen yhteisistä linjauksista; esimerkiksi Kanadassa on e-aineistohankinnalle tehty kirjastojen yhteiset saavutettavuusvaatimukset (Accessible libraries), ja vastaavat suositukset löytyvät myös American Library Association ALA:ta. Yksittäiset kirjastot ovat tehneet omia linjanvetojaan, mistä esimerkkinä Montana State University.

Suomessa korkeakoulukirjastojen kokoelmalinjauksissa ei vielä juurikaan mainita e-aineistojen saavutettavuutta. FinELibin hankintaperiaatteissa mainitaan lyhyesti näin:

“Palveluntarjoajan tulee olla sitoutunut tuottamaan sisällöt ja palvelut saavutettavasti (WCAG)” (FinELib).

Käynnistymässä oleva Uusia sopimuksia, uusia kustantajia -projekti (USUK) on uudistamassa FinELib-aineistojen arviointia ja priorisointia. Toivottavasti saavutettavuus näkyy myös uusissa linjauksissa, vaikka ne painottuvatkin avoimeen julkaisemiseen. 

Saavutettavuus on yksi aineistovalinnan kriteeri

Pelkkä digitaalisuus ei takaa aineistojen saavutettavuutta. Saavutettavuus koostuu kolmesta osa-alueesta: tekniikasta, käytettävyydestä ja sisällöstä (Aluehallintovirasto). E-aineiston valinnassa on tärkeää kiinnittää huomiota kaikkiin osa-alueisiin. Ostopäätöstä tehdessä saavutettavuuden taso voi olla ratkaiseva kriteeri, joka kallistaa vaa’an kahden toisiaan vastaavan palvelun välillä. Valitettavasti kotimaisen aineiston kohdalla meillä on harvoin valintatilannetta, sillä markkinat ovat pienet ja toimijat omilla alueillaan usein monopoliasemassa.

Kustantajien osaaminen kehittyy koko ajan

Vielä muutama vuosi sitten saavutettavuus oli kotimaisille palveluntarjoajille uusi asia, josta saatettiin keskustella lisenssisopimusten yhteydessä, mutta joka ei yleensä saanut palveluntuottajaa tekemään minkäänlaisia muutoksia palveluunsa. Onneksi tilanne on muuttunut. Digipalvelulain tuore muutos, Esteettömyysdirektiivi, toi lain piiriin myös kaupalliset toimijat, jotka on nyt velvoitettu tarjoamaan aineistonsa ja palvelunsa saavutettavuusvaatimusten mukaisina viimeistään 28.6.2025 alkaen.

Lakimuutos on nopeuttanut kehitystä: esimerkiksi Alma Talentin uusien e-kirjojen saavutettavuus on jo hyvä, ja sekä Rakennustiedon että Duodecimin palvelujen tekninen kehitys näyttää lupaavalta.  Saavutettavuutta ovat edistäneet myös lukuisat etujärjestöt sekä muun muassa Saavutettavuuskirjasto Celia ja Ellibs, jotka tekevät merkittävää työtä suoraan kustantajien suuntaan (Celia, Kangas 2020). Tänä vuonna saimme lukea ensimmäisestä kansainvälisen esteettömyyssertifikaatin saaneesta kustantamosta Suomessa (Svenska litteratursälsskapet i Finland, 2023). 

Ulkomaiset sisällöntuottajat tarjoavat saavutettavia sisältöjä ja palveluita 

Ulkomaisen tieteellisen aineiston saavutettavuus on yleensä hyvä, sillä siihen alettiin kiinnittää huomiota jo 1990-luvulla. WCAG 1.0 julkaistiin toukokuussa 1999 (Wikipedia). Aineistojen saavutettavuus on ollut kirjastoille tärkeää: Britanniassa JISC ja sen ASPIRE-projekti sekä USA:ssa BIG Ten Academic Alliance, nykyisin Library Accessibility Alliance ovat testanneet eri palvelujen saavutettavuutta ja julkaisseet tulokset avoimessa verkossa (McKelvey 2020). Testituloksista ovat hyötyneet paitsi kirjastot, myös kustantajat ja palveluntuottajat, jotka ovat voineet hyödyntää niitä omien palvelujensa kehittämisessä.

VPAT on hyvä saavutettavuuden arvioinnin työkalu

Kun kirjastossa harkitaan uuden e-aineiston hankintaa, saavutettavuuden arvioinnin tulee olla osa prosessia. Kotimaisten aineistojen kohdalla saavutettavuustiedon löytyminen verkosta on vielä harvinaista, jopa kustantajan kotisivujen saavutettavuusseloste saattaa puuttua. Useimmiten palvelun saavutettavuudesta on erikseen kysyttävä hankintaneuvottelujen aikana; mielenkiintoista kyllä, markkinointiviestinnässä saavutettavuus on jo alkanut näkyä. 

Ulkomaisten aineistojen saavutettavuuden arviointi on helpompaa: palveluntuottajien omilta sivuilta useimmiten löytyy kattavasti tietoa saavutettavuuden tasosta. Hintatarjouksen liitteeksi voi myös pyytää niin sanotun VPAT-dokumentin  (Voluntary product accessibility template). Lähinnä Amerikan markkinoille laadittu dokumentti sisältää perustietoa tuotteen saavutettavuudesta, ja siten helpottaa palvelun arviointia myös Suomessa.

Koekäyttö paljastaa todellisuuden

Saavutettavuus arvioidaan osana aineiston koekäyttöä. Viimeistään tässä vaiheessa on digipalvelulain edellyttämät saavutettavuusvaatimukset (WCGA) hyvä tuntea. World Wide Web Consortium (W3C) -yhteenliittymän Web Accessibility Initiative (WAI) on tuottanut tarkistuslistan, jonka avulla palvelun käyttöliittymän ja sisältöjen testaus onnistuu helposti. Testauksen tuloksia on hyvä verrata siihen, mitä palvelun toimittaja on kertonut palvelunsa saavutettavuudesta. Aineiston käyttöä on hyvä testata myös näkövammaisten käyttöön tarkoitetulla ruudunlukuohjelmalla (esim. NVDA), vaikka ohjelman käyttö vaatiikin opettelua. 

Saavutettavuus osaksi sopimusta

Suorien aineistotilausten kohdalla sopimusten ja erilaisten liitteiden läpikäynti edellyttää kirjastolta entistä laajempaa perehtymistä muun muassa sopimuskäytäntöihin ja tietosuojaan (GDPR). Jos sopimuksesta puuttuu maininta aineiston saavutettavuudesta, kirjasto voi sen lisäämistä sopimukseen esittää. Mallia voi ottaa FinELibin sopimuksista, ja teksti voi olla hyvinkin yksinkertainen, esimerkiksi näin: 
 

Palveluntarjoajan käyttöliittymä ja aineisto täyttävät WCAG 2.1 -ohjeistuksen A- ja AA-tason kriteerit osittain. Palveluntarjoaja kehittää palveluaan niin, että (vuosi) mennessä kaikki kriteerit täyttyvät.

Kirjasto tarvitsee monialaista yhteistyötä

On selvää, ettei kirjastoammatillinen osaaminen riitä e-aineistohankintaprosessin kaikissa vaiheissa. Hankinnan asiantuntijaa tarvitaan palvelujen kilpailutuksessa, juristeja sopimustekstin tulkinnassa. Tietotekninen asiantuntemus on tarpeen aina, kun selvitellään kirjautumiseen ja palvelujen tietosuojaan liittyviä asioita. Toimivan keskusteluyhteyden käynnistäminen vaatii työtä ja aikaa, sillä asiat ovat monelle uusia eikä yhteistä kieltä heti välttämättä löydy. 

Saavutettavuustieto pitää olla kirjastossa löydettävissä 

Tieto hankitun aineiston saavutettavuudesta, ja erityisesti sen puutteista, tulee olla sekä kirjaston henkilökunnan että asiakkaiden helposti löydettävissä. Tietoa voi kerätä e-aineistojen hallintajärjestelmään (ERM) kuten Almaan.  Asiakkaille tiedon voi jakaa kirjaston LibGuides-sivuston kautta, kirjaston kotisivuilla tai Finnassa.  

Kun e-aineisto on kirjastoon hankittu ja asiakkaiden käytössä, prosessi jatkuu vielä. Palvelun saavutettavuuden kehitystä on seurattava ja tietoa ylläpidettävä sekä kirjaston sisäisissä järjestelmissä että asiakasviestinnässä. Aineiston saavutettavuus on hyvä arvioida vähintään kerran vuodessa. Kun varmistamme e-aineistojen mahdollisimman hyvän saavutettavuuden ja myös viestimme saatavilla olevista vaihtoehdoista, yhdenvertainen oikeus oppimiseen ja tutkimiseen voi toteutua. Tämä on myös kirjaston etu.

 

Kirjallisuutta:

Aluehallintovirasto. (n.d.).  Yleistä saavutettavuudesta. https://www.saavutettavuusvaatimukset.fi/yleista-saavutettavuudesta/  

Celia. (n.d.). Palvelut saavutettavista sisällöistä. https://www.celia.fi/palvelut/julkaisijoille/ 

Celia. (10.2.2022). WCAG. https://www.saavutettavasti.fi/verkkosisaltojen-saavutettavuus/wcag/ 

FinELib. (19.4.2023). FinELib-konsortion hankintaperiaatteet. https://www.kiwi.fi/display/finelib/Hankintaperiaatteet   

Kangas, P. (2020). E-kirjan saavutettavuus on monen toimijan takana. Kreodi 2020, 5. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020111790919  

Kansalliskirjasto. Tieteellisten kirjastojen yhteistilasto 2020 [sähköinen tietoaineisto]. Versio 1.0 (2023-05-23). Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja]. http://urn.fi/urn:nbn:fi:fsd:T-FSD3643 

Laaksonen, R. (2020). Kohti yhdenvertaista opiskelua – saavutettavuus edellä. Kreodi 5/2020. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110889642  

Laitinen, M. (2020). KITT2-käyttäjän käsikirja. Suomen tieteellisten kirjastojen yhteistilasto. Tilastointiopas 2020. Kansalliskirjasto. https://urn.fi/urn:nbn:fi-fe202002034294

McKelvey, H. (2020). The role of an electronic resources librarian in procuring accessible online resources. Serials Review, 46(2), 76-81. https://doi.org/10.1080/00987913.2020.1772012 

Pudas, A. & Valtonen, O. (2023). Auta opiskelijaa arjessa: kirjastoammattilaisen saavutettavuusvinkit. Kreodi 1/2023. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2023031331342 

Puttonen, K. (2020). Informaatiolukutaidon opetus ja saavutettavuus. Kreodi 5/2020. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2020110289016 

Puttonen, K. & Hollanti, P. & Aho, H. (2022). Miten viestimme saavutettavuudesta? Kreodi 4/2022. http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022120769849  

Svenska litteratursälsskapet i Finland. (18.4.2023). SLS får unikt tillgänglighetscertifikat för sina e-böcker. https://www.sls.fi/sv/nyheter/sls-far-unikt-tillganglighetscertifikat-sina-e-bocker  

Zuniga, H. (2022). Accessibility and E-Resources: Why It Matters and What You Can Do, The Serials Librarian, 82(1-4), 103-108. https://doi.org/10.1080/0361526X.2022.2018207

Kirjoittajat

Päivi Hollanti

tietoasiantuntija

Hämeen ammattikorkeakoulu

Kirjoittajan muut artikkelit

Kommentit

Kari Tossavainen to lokak. 19 11:16:03 2023

Sinällään hyviä ajatuksia, mutta hyvin kaukana käytännön hankintatyöstä.
Kun jotakin nimekettä etsitään esim. kurssikirjaksi, keskeinen kysymys edelleen on,
onko sitä saatavana ja missä formaatissa. Jos nimeke löytyy e-kirjana, sitä on tarjolla
usein vain yhdeltä e-kirjavälittäjältä. Siinä tilanteessa on otettava sieltä, mistä tarjolla
on, eikä saavutettavuus kysymyksiin voi juurikaan hankinnan puolelta vaikuttaa. Syksyn jatkoa!

Päivi Hollanti ti lokak. 31 10:26:39 2023

Kari nostaa esiin hyvän huomion: aina emme pääse valitsemaan e-kirjan formaattia, vaan on tyydyttävä siihen mikä on tarjolla. Siksi (kuten jutussakin mainitsen) on erittäin tärkeää, että kirjastossa jaksamme käydä dialogia kustantajien ja välittäjien kanssa saavutettavuuden tärkeydestä. Onneksi tilanne on ajan kuluessa huomattavasti parantunut. Ulkomaisissa e-kirjoissa tilanne on oman kokemukseni mukaan yleensä erittäin hyvä, ja kotimaisissakin on tapahtunut paljon hyvää kehitystä. Epäilemättä suuri kiitos Suomessa kuuluu Celialle ja Ellibsille, jotka ovat jo pitkään tehneet työtä saavutettavan julkaisemisen puolesta.

Samppa ma marrask. 20 19:57:20 2023

Parhaiten saavutettavuutta parannettaisiin digitoimalla Kansalliskirjaston kokoelmissa olevat kaikki suomalaiset vanhat kirjat, kartat, aikakausilehdet sekä sanomalehdet. Näissä olisi valtavasti materiaalia erilaisiin tutkimuksiin. Nykyisin jos haluaa tutkia jotain vanhaa kirjaa se on tilattava jostain Varastokirjastosta tai lähdettävä vanhan sanomalehden mikrofilmiä pyörittelemään Kansalliskirjaston tiloihin Helsinkiin. Mallia massadigitointiin voitaisiin ottaa Norjasta jossa on jo lähes kaikki maan vanhat kirjat ja sanomalehdet digitoitu nettiin. Suomessa on vasta digitoitu joitain 1700-luvun kirjoja ja ennen vuotta 1940 julkaistut sanomalehdet.

Aleksi N pe marrask. 24 17:37:27 2023

Ammattikorkeakoulujen kirjastojen kannattaisi ainakin poistoon meneviä fyysisiä kirjoja lahjoittaa yksi kappale Internet Archiven Open Librarylle. Muutamat pohjoisamerikkalaiset yliopistojen kirjastot ovat lahjoittaneet kirjakokoelmiaan Internet Archivelle digitoitavaksi.
Internet Archive ottaa vastaan lahjoituksina kirjoja ja digitoi näitä lahjoituksina saamiaan kirjoja Open Libraryyn kaikkien lainattavaksi. Jenkeissä on sellainen tekijänoikeuslaki että kirjasto saa kokoelmissaan olevia kirjoja (myös tekijänoikeuksien alaisia) digitoida ja ilmaiseksi lainata sähköisessä muodossa aina yhdelle lainaajalle kerralla.
Parempi se olisi että kirja menisi sinne Amerikkaan digitoitavaksi kuin Suomessa jätteenpolttolaitokselle. Digitoinnin jälkeen myös suomalaiset voivat lainata sähköisesti näitä kirjoja. Tämä parantaisi poistoon menevien kirjojen saavutettavuutta. Toki myös uusiakin kirjoja voisi lahjoittaa.

Jätä kommentti