Tekoäly laajentaa informaatiolukutaidon kehystä

Tekoäly oli läpileikkaava teema syyskuussa 2025 Bambergissa järjestetyssä ECIL-konferenssissa. Yleinen asenne keskusteluissa oli tekoälykriittinen. Samaan aikaan todettiin, että tekoäly on arkinen osa jokapäiväistä elämää, ja siksi media- ja informaatiolukutaitoa tulee laajentaa tekoälylukutaidon suuntaan. Yksi käyttökelpoinen työkalu informaatiolukutaidon laajentamisen konkretisointiin on UNESCOn 2024 julkaisemat opiskelijoiden tekoälykompetenssit, joita hyödynnämme tässä artikkelissa. 

Tekoäly muuttaa merkittävästi yhteiskuntaamme. Tämän vuoksi on erittäin tärkeä kehittää kriittistä tekoälylukutaitoa ja muita tekoälylukutaitoon kuuluvia kompetensseja. Näin voimme varmistaa, että tekoälyn suunnittelu, käyttöönotto ja käyttö vastaavat käyttäjien tarpeita. Koska tekoäly vaikuttaa jo kaikilla toimialoilla ja muokkaa niitä vahvasti, tulisi tekoälyosaaminen sisällyttää myös korkeakoulutuksen opintosuunnitelmiin. Tekoälyosaamista pidetään välttämättömänä, jotta opiskelijat menestyisivät yhä digitaalisemmassa ja datalähtöisemmässä maailmassa ja työelämässä. (Adendorff 2024; Mansoor ym. 2024.) 

Tekoälylukutaidon voi määritellä joukoksi taitoja, jotka mahdollistavat tekoälyn kriittisen arvioinnin, eettisen käytön ja tehokkaan hyödyntämisen arjessa, työelämässä ja koulutuksessa. Määrittelyissä teknisen tiedonhaun osaamisen rinnalle on noussut vahvasti muita ulottuvuuksia. Näitä ovat 

1. tekoälyn toimintalogiikan ymmärtäminen,  
2. kyky arvioida tekoälyn sopivuutta tiettyyn käyttöön,  
3. kyky reflektoida tekoälyn sosiokulttuurisia vaikutuksia tietoon ja  
4. tekoälyn kehittämiseen ja käyttöön liittyvien eettisten näkökulmien ymmärtäminen.
   (Andorff 2024; Mansoor ym. 2024.) 

UNESCOn tekoälyosaamisen viitekehys 

Useat tahot ovat tarttuneet tekoälyosaamisten määrittelyyn eri kohderyhmille.  Esimerkiksi Euroopan komission ja OECDn (2025) viitekehys AiLIt perusasteen oppilaille ja opettajille, CSC.n (2025) AITO-viitekehys korkeakouluille ja Faktabaarin Tekoälyopas opettajille. UNESCO on tehnyt oman opiskelijoille suunnatun viitekehyksen 2024. Siihen viitattiin ECILIssä ja viitekehys sopii peilattavaksi informaatiolukutaitoon.  

UNESCOn tekoälyosaamisen viitekehys perustuu visioon opiskelijoista tekoälyn yhteiskehittäjinä ja vastuullisina kansalaisina. Se korostaa opiskelijan perustiedon hallintaa tekoälystä, kykyä arvioida kriittisesti tekoälyratkaisuja, kansalaisvastuuta tekoälyn aikakaudella sekä osallistavaa ja kestävää tekoälyn suunnittelua. UNESCOn dokumenttia voi hyödyntää opetuksen suunnittelussa, koska sen sisältö kuvaa konkreettisesti opiskelijoiden tekoälykompetenssien kehittymistä. (Miao ym. 2024.) 

Viitekehys on matriisi, jossa on kaksi ulottuvuutta. Ne ovat neljä toisiinsa käytännössä linkittyvää osaamisaluetta ja kolme etenemistä kuvaavaa tasoa osaamisalueen sisällä. Osaamisalueet ovat ihmiskeskeinen lähestymistapa, tekoälyn etiikka, tekoälyn perusteet ja tekoälyjärjestelmien suunnittelu. Etenemistä kuvaavat ymmärtäminen, soveltaminen ja uuden luominen.  

Taulukko 1. UNESCOn tekoälyn viitekehys opiskelijoille (Miao ym. 2024). Käännetty alkuperäisestä 

UNESCOn viitekehyksessä osaamiset menevät pisimmälle tekoälyjärjestelmien suunnittelussa. Vaativimmalla tasolla vaaditan systeemistä suunnitteluajattelua ja laajaa insinööriosaamista. Tekoälylukutaito voidaankin jakaa tekoälyä kehittävien ammattilaisten ja ei-ammattilaisten kompetensseiksi. Ammattilaisten taitoja ovat mm. ohjelmointi ja koneoppiminen, ja heillä on kyky kehittää tekoälyteknologioita. Ei-ammattilaisilla eli meillä tavallisilla tekoälyn käyttäjillä, keskeisiä taitoja ovat tekoälyn käytön perusteet, etiikka tekoälyn käytössä sekä ymmärrys, että ihmiset ovat tekoälyn takana. (Adendorff 2024.) UNESCOn osaamisaluista tekoälyjärjestelmien suunnittelu on teknisesti vaativin. Se on kiinnostava, mutta ei relevantti, kun pohditaan tekoälyn vaikutusta informaatiolukutaitoon. Tarkastelumme lähtökohta painottuu laajemman kohderyhmän eli ei-ammattilaisten kompetensseihin. 

Opiskelijan kokeneisuus, taitavuus ja eettinen tietoisuus tekoälyn käytössä ja kehittämisessä syvenevät tasojen myötä. Tason saavuttamiseen vaikuttavat opiskelijan omat tarpeet ja kiinnostus. UNESCOn mukaan kaikkien tulisi hallita osaamisalueet ymmärtämisen tasolla ja soveltamisen tason saavuttaminen on relevanttia opiskelijoille.  Informaatiolukutaitoon sopivat mielestämme parhaiten taulukossa oleva sininen alue.  

Alla on poimintoja viitekehyksen sisällöstä. Yksityiskohtaiset kompetenssit on taulukoitu UNESCOn dokumenttiin.

Kompetenssien tasot

Ymmärtämisen taso: UNESCOn mukaan jokaisella opiskelijalla tulee olla tämä taso kaikissa osaamisalueissa, koska olemme jatkuvassa vuorovaikutuksessa tekoälyn kanssa. Ymmärtäminen takaa valmiudet toimia turvallisesti ja merkityksellisesti suhteessa tekoälyyn. Käyttäjä ymmärtää, että ihmisen toimet vaikuttavat tekoälyn taustalla ja tiedostaa tekoälyyn liittyvät eettiset kysymykset kuten henkilötietojen käyttö tekoälytyökaluissa tai vinoumat. Hän tietää perusperiaatteet, miten tekoäly käyttää dataa ja algoritmeja sekä on vuorovaikutuksessa käyttäjien kanssa ja osaa arvioida tekoälyn soveltuvuuden reunaehtoja tietyssä käytössä.  Ymmärtäminen on välttämätön perusta seuraaville tasoille.

Soveltamisen taso: Soveltaminen liittyy opiskelijan kasvuun vastuulliseksi, aktiiviseksi ja tehokkaaksi tekoälyn käyttäjäksi. Hän siirtää ymmärtämisen tasossa saadut arvot, tiedot ja käytännön taidot uusiin monimutkaisempiin tilanteisiin ja sisältöihin. Hän käyttää itse tekoälyä eettisesti, syventää teknistä osaamistaan ja arvioi kriittisesti aviomia tekoälytyökaluja. Opiskelija tunnistaa, että tekoälyn kehittäjillä ja palveluiden tuottajilla on myös juridinen vastuu. Opiskelija omaksuu tällä tasolla myös perustietoa tekoälyjärjestelmien suunnittelun teknisistä menetelmistä.

Luomisen taso: Luomisen tasolla opiskelijalle kehittyy syvällinen ja kriittinen ymmärrys tekoälyn vaikutuksesta yhteiskuntaan, valmiudet kansalaisena vaikuttaa tekoälyyn, sekä osaamista luoda vastuullisia uusia tekoälyjärjestelmiä. Teknisellä osaamisalueella luomisen taso on sen sijaan jo niin vaativa, että se koskee vain osaa opiskelijoista.  Siinä opiskelija kehittää taitoja, joilla hän voi osallistua tekoälytyökalujen kehittämiseen ja ottaa johtavaa roolia tulevaisuuden tekoälyteknologioiden määrittelyssä ja suunnittelussa. (Miao ym. 2024.) 

Ihmiskeskeinen lähestymistapa 

Keskustelu tekoälylukutaidosta on vaikuttanut käsitykseen informaatiolukutaidosta ja tiedonhausta rationaalisena ja tavoitteellisena, objektiivisuuteen pyrkivänä toimintana.  Se on tuonut ihmiskeskeisen lähestymistavan ja kontekstin ymmärtämisen tarpeen informaatiolukutaidon keskiöön. Keskustelu on tehnyt näkyväksi tiedon hakemiseen ja tuottamiseen liittyvät arvot, uskomukset, tietoon sisältyvät vinoumat ja kriittisen ajattelun taidot. Siihen, millaisia valintoja yksilö tekee tiedonhaun prosessissa, vaikuttavat myös hänen identiteetti, sosio-kulttuurinen tausta ja henkilöhistoria. (Sebastian 2025.) 

Ihmiskeskeinen lähestymistapa korostaa tekoälylukutaidossa:

• Ihmisen toimijuutta: Käyttäjien tulee tiedostaa, että tekoäly on ihmisten johtama ja tekijöidensä näköinen systeemi. Tekoälyn tuotoksiin vaikuttaa se, millä aineistolla se on koulutuettu, millaisia arvoja se sisältää, mitä jätetään pois ja mikä korostuu.  
• Ihmisen vastuuta: Käyttäjällä on vastuu tunnistaa sekä itseensä että tekijöihin ja palvelun tuottajiin liittyvät sosiaaliset ja lainsäädännölliset velvollisuudet.  
• Kansalaisuutta: Meidän tulee ymmärtää kriittisesti tekoälyn vaikutukset yhteisöihin ja kansalaisina edistää kestävää tekoälyn vastuullista ja inklusiivista suunnittelua ja käyttöä.
  (Miao ym. 2024.) 

ECILissä kuultua

Vaikka konferenssissa esitetyt tutkimukset olivat pienimuotoisia ja perustuivat pitkälti vastaajien itsearvointiin, ne antavat suuntaviivoja opiskelijoiden tekoälylukutaidon osaamisen tasosta ja tarvittavasta tuesta. Kyselyinä tehdyt tutkimukset toivat esiin eri alojen opiskelijoiden vaihtelevan suhtautumisen tekoälyyn ja sen erilaiset käyttötavat. Liiketalouden opiskelijat hyödynsivät tekoälyä data-analyyseihin ja kirjoittamisen tukena oppimistehtävissä. Opettajankoulutuslaitoksen opiskelijat puolestaan käyttivät tekoälyä vähän ja pelkäsivät, että tekoälyn tuottamien tekstien käyttö omissa oppimistehtävissä voi johtaa syytöksiin plagioinnista. (Čolakovac ym. 2025; Nierenberg & Sundsback 2025.) 

Opiskelijoilla havaittiin generatiivisen tekoälyn käytön yhteydessä puutteita mis- ja disinformaation tunnistamisessa ja tekoälyn tuottamien sisältöjen eettisessä ja kriittisessä arvioinnissa. Ongelmia oli myös algoritmien ja tekoälypalveluiden vinoumien tunnistamisessa, kunnollisten ja toistettavien promptien tekemisessä sekä hakutuloksena saatujen sisältöjen (nettisivut, tietokannat, kuratoidut aineistot) luotettavuuden arvioinnissa. (Čolakovac ym. 2025; Gross ym. 2025; Krakowska & Zych 2025) Esitellyt tulokset olivat samansuuntaisia aikaisemman tutkimuksen kanssa (esim. Sebastian 2025; Mansoor ym. 2024).

Korkeakoulutuksen todellisuutta kuitenkin on, että opiskelijat käyttävät säännöllisesti generatiivista tekoälyä mm. yhteenvetojen tekemiseen, tekstin muokkauksessa, ohjelmoinnissa, ideoinnissa sekä kääntämisessä ja käsitteiden selittämisessä. Tekoälyn hyödyiksi nähdään ajansäästö, parempi ymmärrys monimutkaisesta materiaalista, parantunut kirjoittamisen laatu ja välitön palaute koneen ja ihmisen vuorovaikutustilanteessa. Tekoälyn käytössä kuitenkin huolestuttaa tekoälyn generoiman sisällön luotettavuus, plagioinnin ja akateemisen epärehellisyyden riski, itsenäisen ajattelun ja luovuuden vähentyminen sekä läpinäkyvyyden ja selkeiden ohjeiden puute. (Öhrn ym. 2025.) Nämä huolenaiheet ovat samoja, kuin mitä ECILissä esitettyjen tutkimusten mukaan opiskelijoilla on myös osaamisen puutteita.

Näissä tehtyjen havaintojen perusteella saatiin myös konkreettisia ehdotuksia siitä, miten informaatiolukutaidon kehystä tulisi laajentaa generatiivisen tekoälyn aikakaudelle ja miten kirjastot voivat edistää tekoälylukutaitoa. Esille nousi mm. tekoälyn teknisten toimintaperiaatteiden perustason opettaminen (ymmärrys algoritmeista), promptaamisen taito osana tutkimustaitoja (ymmärrys ihmisen ja koneen välisestä vuorovaikutuksesta), tulosten eettisen ja kriittisen reflektoinnin harjoitusten lisääminen (hallusinaatioiden ja vinoumien tunnistaminen) ja ei-inhimillisen panoksen tunnistaminen lopputuloksesta (kysymys tekijyydestä). (Griesbaum ym. 2025; Krakowska & Zych 2025; Čolakovac ym. 2025.) 

Lopuksi

ECILissä kuultujen esitysten perusteella informaatiolukutaidon kehystä tulee laajentaa tekoälylukutaidon suuntaan, jotta se tukisi paremmin tiedonhaun ohjauksen ja -opetuksen suunnittelua ja tekoälylukutaidon integrointia opetussuunnitelmiin. (Krakowska & Zych 2025; Nierenberg & Sundsback 2025; Čolakovac ym. 2025; Gross ym. 2025) Kyselyjen tulokset ovat linjassa myös UNESCOn määrittelemiin opiskelijoiden tekoälykompetensseihin. Ne konkretisoivat missä tällä hetkellä on suurimpia puutteita opiskelijoiden tekoälylukutaidossa ja –osaamisessa.

Keskeisiä suosituksia tutkimuksien tuloksissa ja UNESCOn suosituksessa ovat tekoälylukutaitoon liittyvien opintojaksojen sisällyttäminen opetussuunnitelmaan, kirjastonhoitajien vetämien koulutusohjelmien kehittäminen sekä yhteistyön edistäminen kirjastoammattilaisten, opettajien ja opiskelijoiden välillä tekoälyoppimista tukevan ekosysteemin luomiseksi. Tällä tavalla kehitämme myös omaa osaamista ja teemme kirjaston näkyväksi paikaksi, josta voi saada apua tekoälyyn liittyvissä kysymyksissä.