Tekoälyohjeita meiltä ja muualta

Generatiivinen tekoäly tekee meistä kaikista, ellei kirjailijoita, niin ainakin äkkivilkaisulla sujuvaa tekstiä tuottavia asiantuntijoita. Millaisin reunaehdoin meidän tulisi tekoälyä kirjoittamisessa hyödyntää, kenen ääni tekstissä kuuluu? Näitä seikkoja olemme kesällä miettineet Kreodin tekoälyohjetta luonnostellessamme, mutta katsotaanpa ensin mitä aiheesta on kirjoitettu tieteellisten julkaisujen maailmassa.

Mahdollisuus tuottaa uskottavaa tieteellistä tekstiä generoimalla muuttaa tieteellistä julkaisemista, sitä tapaa millä uusi tieto on tuotettu jo vuosisatojen ajan. Tieteelliset kustantajat ovat havahtuneet tähän ja pyrkivät löytämään tavan valjastaa tekoälyn hyödyt käyttöön samalla kuitenkin rajoittaen sen haittoja laatimalla rajauksia ja ohjeistuksia. 

Tekoälyn näkymistä tieteellisten julkaisujen kirjoittajien, vertaisarvioijien ja toimittajien ohjeissa tutkineet Charbonneau & Zhang (2026) toteavat elokuussa 2024 kerätyn aineistonsa perusteella, että yli puolet 50 lehden tarkastelujoukosta mainitsevat ohjeissaan tekoälyn, ja näistä lähes kaikki, 96 %, kielsivät tekoälyn merkitsemisen kirjoittajaksi. Noin puolet lehdistä salli tekoälytyökalujen käytön kielenhuoltoon ja 74 % salli tekoälyn käytön kuvien tuottamiseen. Yli puolet, 64 %, lehdistä ei tarjonnut vertaisarvioijille tai toimittajille mitään tekoälyyn liittyvää ohjeistusta. Vaikka artikkeli on julkaistu tänä vuonna, on aineisto kerätty jo kaksi vuotta sitten, joten tilanne on lienee tästä jo muuttunut.  Esimerkiksi muutama vuosi sitten kuumana käynyt keskustelu tekoälyn tekijyydestä on laantunut yhteisymmärrykseen siitä, ettei tekoälyä voi tai pidä merkitä tekijäksi.  

Goyanes ym  (2026) ovat tutkineet tekoälyä koskevien kirjoittajanohjeiden eroavaisuuksia tieteenalojen välillä. Tutkimuksessa todetaan, että käytännöt ovat vaihtelevia johtuen niin tieteenalojen tutkimuksen luonteesta, tekoälyn kehitystasosta tieteenaloittain ja tieteenalan akateemisesta kulttuurista. Läpinäkyvyys tekoälyn käytössä on keskeistä tutkimuksen integriteetin ja etiikan näkökulmasta ja mahdollistaa myös tekoälyllä tuotettujen osioiden huolellisen arvioinnin rajoitteiden ja vinoumien varalta. Tieteellisen julkaisemisen kehittyessä lehdet ja kustantajat ovat keskeisessä roolissa vastuullisen ja läpinäkyvän generatiivisen tekoälyn käytön ohjaamisessa ja muovaamisessa.

Teema on puhututtanut myös Suomessa. Leena Wahlforsin (2026) katsauksessa tarkastellaan, missä ja miten tieteellisen julkaisuprosessin eri vaiheissa tekoälyä käytetään, mitä hyötyä siitä on ja mitä riskejä ja eettisiä kysymyksiä käyttöön liittyy. Julkaisuvaiheessa tyypillistä on, että tekoäly voi hoitaa kielenhuollon ja rakenteellisen hiomisen, kunhan lopullinen vastuu säilyy ihmisellä. Tärkeää on kertoa tekoälyn käytöstä läpinäkyvästi. 

Generatiivisen tekoälyn käytöstä ammatillisessa julkaisemissa on kirjoitettu vähemmän, joskin tekoälyohjeita ammatillisista julkaisukanavista löytyy yhä useammin. Nyt myös Kreodin kirjoittajanohjeisiin on täydennetty toimituskunnan kanssa työstetty ohje generatiivisen tekoälyn käytöstä julkaistavissa artikkeleissa. Ohjeistus noudattelee muista ammattilehtien ohjeistuksista tuttua linjaa, korostaen kirjoittajan vastuuta ja läpinäkyvyyttä tekoälyn käytössä. Kuvituskuvien laatimiseen tekoälyä saa käyttää, jos palvelun käyttöehdot sen sallivat, mutta rohkaisemme edelleen valitsemaan kuvia esimerkiksi oman ammattikorkeakoulun kirjaston arjesta. Jos haluat antaa ohjeesta palautetta tai kaipaat siihen täydennystä, ota meihin yhteyttä kreodi.toimitus@lists.metropolia.fi.