Tutkimuspalveluiden tulevaisuus: vaikuttavuutta, verkostoja ja yhteistyötä

Tutkimuksen toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja samalla muuttuvat myös tutkimuksen tukipalveluille asetetut odotukset. Tutkimuspalvelupäivillä luodattiin tulevaisuutta toteamalla, että vaikuttava tutkimus rakentuu yhteistyölle, kansainvälisille verkostoille ja tutkimuksen tukipalveluiden entistä aktiivisemmalle roolille.

LUT-yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu järjestivät yhteiset Tutkimuspalvelupäivät elokuun lopussa Lahden kampuksella. Tutkimuspalvelupäivät kokosivat yhteen 430 osallistujaa yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja tutkimuslaitosten tutkimushallinnon edustajista.

Tutkimuksen tulevaisuuden näkymiä

Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen vision (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2026) mukaan Suomi on maa, jossa arvostetaan tutkittua tietoa, tiedettä, demokratiaa ja tieteen vapautta. Tavoitteena on, että vuonna 2040 nuorista aikuisista 60 prosenttia on korkeakoulutettuja ja siirtyminen toiselta asteelta suoraan korkeakoulutukseen on sujuvaa. Huippututkimuksen edellytyksiä vahvistetaan ja panostetaan uutta luovaan tutkimustoimintaan, joka tarvitsee luovia, intohimoisia ja kyvykkäitä osaajia. Korkeakoulutus ja tutkimus tarvitsevat uudistumista sekä entistä enemmän yksityistä ja kansainvälistä rahoitusta.  (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2026)

Puheenvuorossaan tiede- ja kulttuuriministeri Mari-Leena Talvitie nosti esiin tutkimuksen palveluiden roolia ja merkitystä vision saavuttamiseksi. Tutkimusympäristö on monimutkaistunut ja samalla tutkimuspalveluiden merkitys on kasvanut.  Kansainväliset konsortiot, avoin tiede, tutkimusturvallisuus ja vastuullinen tiede ovat yhä tärkeämpiä asioita tutkimuksen arjessa. Tulevaisuudessa menestyvät ne, ketkä solmivat kumppanuuksia niin tutkimuksessa kuin tutkimuksen palveluiden järjestämisessäkin. 

Yhteistyötä kansallisesti ja kansainvälisesti

Euroopan komission varapuheenjohtaja Niina Pautola-Mol Raffaele Fittonin kabinetista toi terveisensä EU:n rahoitusohjelmasta vuosille 2028-2034. Pautola-Mol painotti, että tutkimuksen tulisi keskittyä eurooppalaisiin haasteisiin. Euroopalla on paljon vahvuuksia, kuten laadukkaat yliopistot ja korkeakoulut, suuret markkinat ja monipuoliset alueet. Tarvitaan kuitenkin Euroopan laajuista vaikuttavaa tutkimusta, yhteistyötä, verkostoja, infroja ja lahjakkaita tutkijoita ratkaisemaan monipuolisia ongelmia, kuten ympäristönmuutos ja teknologinen muutos, 

Eurooppa tarvitsee omia tekoälysovelluksia, mutta ennen kaikkea se tarvitsee kykyä käyttää tekoälyä laajasti, muun muassa optimointiin, hallintaan, julkisten palveluiden parantamiseen, tuottavuuden kehittämiseen, keksintöihin sekä taloudellisiin ja demografisiin haasteisiin. Tekoälyn pitää olla kaikkialla, ei ainoastaan tietoteknisissä tutkimus- ja kehittämisprojekteissa. 

Yhteistyön merkitystä korosti myös Suomen akatemian rahoitushakujen yksikön johtaja Jussi Vauhkonen. Tutkimuksen rahoittaminen on panostus Suomen tulevaisuuteen ja hyvinvointiin. Suomen kokoisessa maassa maailmanluokan osaaminen vaatii kansainvälistä yhteistyötä, ja Suomi hyötyy erityisesti yhteistyöstä samanmielisten ja -kaltaisten maiden kanssa. Erinomaisuus ja kansainvälisyys ovat Suomelle elinehto: tarvitaan sekä huipputekijöitä että rohkeita ideoita. Tieteelliset läpimurrot toisivat turvallisuutta ja hyvinvointia tulevaisuudessa niin Suomessa ja kansainvälisesti. Maat, jotka luovat tietoa, ratkaisevat ongelmia. 

Myös Elina Holmberg, Business Finlandin EU-yhteistyöstä vastaava johtaja muistutti kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Jatkuva tutkimukseen panostaminen kantaa kyllä hedelmää. Seuraavalla rahoituskaudella menestyminen vaatii vaikuttavuutta, verkostoja, työn näkyväksi tekemistä ja tekoälyn viisasta käyttöä. Osaamista tulee vahvistaa, pilotteja toteuttaa ja ekosysteemejä kehittää sekä ratkaisuja testata ja validoida laajasti Euroopassa. Lisäksi on tärkeää hyödyntää myös yksityisiä rahoituslähteitä.

Vaikuttavuus ja yhteiskunnan luottamus tutkimukseen

Suomalaisen tiedeakatemian akatemiasihteeri Jaakko Kuosmanen nosti esiin vuoropuhelun merkityksen, jotta ihmiset luottavat jatkossakin tieteeseen ja suhtautuvat siihen arvostavasti. Tieteen pitää kertoa yhteiskunnalle hyödyllisyydestään, ja tämän pitää toteutua laajemmin kuin yksittäisen tutkijan tasolla. Tämä voidaan toteuttaa ottamalla prosessiin mukaan tiedonvälittäjä, joka kokoaa tietoja tutkimusyhteistyöstä ja välittää sen edelleen. Tiedonvälittäjät pystyvät toimimaan vaikuttavammin kuin yksittäiset tutkijat hyödyntämällä systemaattisesti verkostoja ja alustoja.

Tutkimuspalvelut ovat tärkeässä asemassa vaikutustyössä. Tiedonvälittäminen pitäisi tunnistaa  asiantuntijatyönä, rakentaa kyvykkyyksiä ja verkostoja ja tulla tiedonvälittämisen aktivistiksi. Tutkimuspalvelut vaihtelevat paljon, ja ei ole yhtä kaikille sopivaa tapaa toimia. Palveluiden tulisi olla luovia, kokeilevia ja skaalautuvia.

LUT-yliopiston professori Jero Ahola muistutti puheenvuorossaan, että tutkimuksen vaikuttavuus syntyy ketjussa, jossa tutkimuksen kautta luotu uusi teknologia ja innovaatiot mahdollistavat start-up -yritysten perustamisen. Tutkimustulosten kääntäminen vaikuttavuudeksi on oma asiantuntija-alueensa eikä tapahdu itsestään. 

Tutkijoiden tarpeet palveluiden kehittämisen keskiössä

Tutkimusjohtaja Göran Lindqvist Tukholman kauppakorkeakoulusta haastoi kuulijoita pohtimaan isojen ja pienten tutkimuspalveluita tuottavien yksiköiden vahvuuksia ja heikkouksia. Tapahtumissa hyviä käytäntöjään jakavat toimijat ovat usein suuria ja hyvin resursoituja, jolloin toimintaympäristön muutoksiin on mahdollista valmistautua huolella ja yksikössä on paljon erikoistunutta osaamista. Pienissä yksiköissä yhdellä henkilöllä taas on valtavan laaja tehtäväkenttä ja syventyminen jää väistämättä pinnalliseksi.Sen sijaan pienten yksiköiden toiminnan vahvuus on joustavuus ja tutkijalähtöisyys, kun taas isoissa yksiköissä palveluita tarjotaan syvällisemmin, mutta tutkijan tulee mukautua palveluyksikön rakenteeseen, aikatauluihin ja tapaan toimia. 

Monessa ammattikorkeakoulukirjastossa tutkimuksen tuen, kuten avoimen tieteen, julkaisutoiminnan tai aineistonhallinnan tuen palvelut hoidetaan melko pienellä henkilöstöllä, ja puheenvuorossa mainittu pienille yksiköille asetettu vaatimus laajasta yleistasoisesta osaamisesta tuntui tutulta. Toisaalta puheenvuorossa esiin nostettu pienten yksiköiden joustavuus voi tarjota tutkijalle sujuvan palvelukokemuksen, mutta samalla se saattaa kuormittaa tukipalveluita. Erityisesti tilanteissa, joissa useita kiireellisiä toimeksiantoja saapuu samanaikaisesti, tukihenkilöllä ei välttämättä ole mahdollisuutta jakaa tai siirtää tehtäviä kollegoille. Ehkä ratkaisu onkin kompromissi näiden kahden toimintatavan välissä: riittävä yhteys tutkijoiden tarpeisiin ja ketterä tavoitettavuus, mutta niin, että myös tukipalveluilla on aikaa ja mahdollisuuksia tehdä työnsä hyvin.  

Onko palveluiden kehittämisessä ja niiden järjestämisessä sitten keskiössä tukipalveluiden oma tapa ja rakenne toiminnalle vai tutkijoiden tarpeet? Tavoitteena varmasti on vastata tutkijoiden tarpeisiin mahdollisimman laadukkaasti, mutta sopiiko yksi malli kaikille? Kirjaston palvelupäällikkö Jukka Rantasaari Turun yliopistosta on selvittänyt tätä haastattelemalla 28 tutkijaa eri tieteenaloilta. Vaikka tieteen avoimuuteen suhtaudutaan periaatteessa myönteisesti, ei julkituotuja asenteita aina käytännössä noudateta. Myös aineistonhallinnan riittävä taso voi näyttää erilaiselta tutkijoiden ja tukipalveluiden näkökulmasta, ja projektin eri vaiheissa voi olla erilaisia käytänteitä jopa saman projektin sisällä. Ohjeet ja periaatteet ovat siis tarpeen, mutta lisäksi tarvitaan vuorovaikutteista, eri vaiheisiin sopivaa projektikohtaista tukea. Tällaisen tuen tuottamista edesauttaa tuntemus tuettavasta tutkimusprosessista. Tulisiko tätä osaamista entisestään vahvistaa myös kirjastoissa?

Kirjastot osana tutkimuspalveluita

Korkeakoulukirjaston henkilökunnalle tarpeellinen osaaminen avoimesta tieteestä on jaettu viiteen osaan:  julkaisutoimintaan, tutkimusetiikkaan, aineistonhallintaan, metriikkaan ja kannustimiin sekä kansalaistieteeseen (LIBER 2020). Tutkimuspalvelupäivillä avoin tiede on ollut osana ohjelmaa jo useiden vuosien ajan, ja hyvä niin, sillä harva näistä teemoista toteutuu yksin kirjaston toimesta. Tutkimuspalvelupäivät tuovat esiin monenlaisia tapoja organisoida tutkimuksen tukipalveluita ja avaavat näkymiä myös niihin tutkimuksen tuen prosesseihin tai vaiheisiin, joiden kanssa kirjastoammattilaiset ovat harvemmin tekemisissä. Tämä lisää ymmärrystä kokonaisuudesta ja mahdollistaa myös erilaisten yhteistyömahdollisuuksien tunnistamista ja kokonaisvaltaista tutkimuksen tuen prosessien kehittämistä. 

Yhteistyötä ja proaktiivisuutta korostaa artikkelissaan myös Ku ym. (2026) todetessaan, että perinteinen, vain neuvontaa tarjoava malli ei enää vastaa tutkijoiden tarpeisiin riittävällä tavalla. Sen sijaan korkeakoulukirjastojen tulisi olla mukana tekemässä tutkimuksen tuen tehtäviä perusasioiden kouluttamisesta aina konkreettisiin järjestelmissä tehtäviin prosesseihin asti. 

Yhdessä eteenpäin

Tämän vuoden tutkimuspalvelupäivien läpileikkaava teema oli yhteistyö. Kirjastoalalla yhteistyölle on pitkät perinteet, ja koko avoimen tieteen kansallinen kehitys rakentuu yhteistyön varaan, joten lähtökohdat ovat lupaavat. Ehkä nyt onkin aika ottaa seuraava askel, laajentaa yhteistyötä rohkeammin myös kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Moni suomalainen ammattikorkeakoulu on jo mukana eurooppalaisissa yliopistoalliansseissa (Konkola 2024), joiden lisäksi erilaiset verkostot, kuten Suomen EOSC-foorumi, tarjoavat mahdollisuuden päästä mukaan kansainväliseen toimintaan.