Tutkimuspalvelupäivillä pureuduttiin tekoälyn, tutkimusaineistojen ja avoimen tieteen ajankohtaisiin kysymyksiin

Tekoäly korkeakoulukentällä ja tutkimusaineistojen hallinnan ajankohtaiset teemat olivat laajasti esillä Tutkimuspalvelupäivällä Tampereella elokuun lopussa. Täyteen varattu tilaisuus keräsi yhteen noin 500 tutkimuspalveluiden ammattilaista sekä ministeriöiden ja tutkimusrahoittajien edustajia. Kaikki esitysmateriaalit ovat saatavilla tapahtuman sivuilta. Tässä artikkelissa muutamia poimintoja tapahtuman annista.

Tekoäly vaatii monialaista osaamista ja eettistä pohdintaa

Tekoälyä ja tutkimusta luotaavassa paneelikeskustelussa toimi vetäjänä Tampereen ammattikorkeakoulun vararehtori (TKI) Ari Sivula ja keskustelijoina olivat mukana Valmetin tutkimus- ja kehitysjohtaja Viivi Villa-Nuottajärvi, Tampereen yliopiston rehtori Keijo Hämäläinen, Tampereen yliopiston signaalinkäsittelyn professori Joni Kämäräinen ja Tampereen kaupungin apulaispormestari Jouni Markkanen. Korkeakoulumaailman näkökulmasta keskustelussa mielenkiintoisinta oli näkemykset tekoälyn edellyttämästä osaamisesta. Teknologian lisäksi tarvitaan osaamista muun muassa pedagogiasta ja psykologiasta. Näin voitaisiin saavuttaa aito kahdensuuntainen dialogi järjestelmien kehittäjien ja käyttäjien välillä. Keskusteluun nousi myös ajatus tekoälyn käyttämättä jättämisen riskistä: jos tekoäly ei ole tuttu, onko opiskelija takamatkalla työelämässä?

Tekoälyn käytön etiikkaa tarkasteltaessa kaivattiin lisää läpinäkyvyyttä. Tyypillisesti esimerkiksi kielimallien koulutuksessa käytettyjen tekstien lähdetiedot eivät säily mukana ja ole siten varmistettavissa, kun tietoa käytetään uudelleen. Jos tekoäly tekee päätöksiä, tulisi päätösten taustalla olevan datan olla jäljitettävää.  Eettisyyteen pitää ehdottomasti kiinnittää huomiota ja säilyttää ihmisten käsissä syvällinen harkinta, inhimillisyys ja arvopohja. Tekoälyn tullessa yhä vahvemmin osaksi yhteiskuntaa on tärkeää säilyttää kriittinen asenne ja muistaa monialainen osaaminen, jota tekoälyn hyödyntäminen vaatii. Korkeakoulukirjastojen näkökulmasta lähdekritiikin painottaminen onkin tuttu asia, mutta ehkä jatkossa arviointia olisi hyvä laajentaa edelleen myös käytettäviin työkaluihin, niiden sopivuuteen sekä eettisyyteen. 

Tutkimusaineistot pysyvään talteen

Avoimen TKIO-toiminnan mukanaan tuoma aineistonhallinnan kokonaisuus lisää tietoisuutta tutkimusaineiston säilyttämisestä, mutta arkistointi korkeakoulujen sisäisiin järjestelmiin on jäänyt tämän keskustelun ulkopuolelle. Tutkimusaineistojen arvonmäärityksen ja arkistoinnin näkökulmien pohtimiseen antoivat eväitä Juuso Marttila Jyväskylän yliopistosta ja Tomi Rosti Itä-Suomen yliopistosta. Kansallisarkisto velvoittaa korkeakouluja säilyttämään merkittävien tutkimusten tausta-aineistot – mukaan lukien tutkimusaineistot – pysyvästi. Digitaalisen tutkimuksen aikakaudella arkistointi on kuitenkin vähentynyt, eikä henkilötietoja sisältäviä aineistoja ole GDPR-syistä uskallettu säilyttää. Merkittävien tutkimusten tausta-aineistot on kuitenkin velvollisuus säilyttää pysyvästi tallessa.

Aineiston merkittävyyden arviointiin tarvitaan arvonmääritystä. Arvonmäärityksen perusteet:

• tehtäväanalyysi, tehtävän tai tutkimuksen merkittävyyden arvio
• informaatioarvon analyysi, muun muassa tiedon ainutkertaisuuden, kattavuuden, laadun, käytettävyyden ja dokumentaation tason arviointi
• tietomuodon analyysi,  tiedostomuodon ajankestävyyden ja käytettävyyden arviointi
• kustannustekijöiden analyysi, arkistoinnista syntyvät kustannukset

Tätä arviointia tulisi korkeakouluissa tehdä monialaisessa yhteistyössä.

Muina arkistoinnin esteinä voivat olla tekijänoikeuskysymykset tai aineiston epäselvät omistussuhteet. Henkilötiedoissa vastaan voi tulla myös tutkittavien informointi, jossa on luvattu tuhota henkilötietoja sisältävä aineisto tietyn ajan kuluttua. Tällainen lupaus on toki pidettävä. Henkilötietojen arkistointi on yleisen edun nimissä mahdollista, mutta arvonmäärityksessä tulee arvioida, ovatko henkilötiedot arvon kannalta niin merkittäviä, että niiden säilyttäminen on perusteltua, tai nostavatko henkilötiedot aineiston arvoa. Lisäksi on arvioitava, kuinka helposti yksilöiden on oltava tunnistettavissa, jotta aineistolla on vielä arvoa. Hyvin tehdyllä arvonmäärityksellä osoitetaan perusteet henkilötietojen säilyttämiseen. 

Tutkimusaineistojen arkistoinnin prosessia kehitettäessä arkistopalveluiden ja tutkimuksen tukipalveluiden yhteistyö on tarpeen, jotta prosessi saadaan toimivaksi unohtamatta tietenkään sisällöllisen arvon määrittelyä, jossa parhaita asiantuntijoita ovat tutkijat. Ammattikorkeakouluilla on yhteinen seulontapäätös, yliopistoilla arvonmääritystä tehdään yliopistokohtaisesti. Jyväskylän yliopistossa valmisteilla olevaa ohjeistusluonnosta kehitetään kansallisesti hyväksyttyyn suuntaan ja valmistuttuaan se antaa työkaluja kaikille tutkimusaineistojen kanssa työskenteleville myös ammattikorkeakouluissa. 

Avoimesta tieteestä meritoitumista ja avoimuuden vastuullista arviointia

Maria Pietilä, Anni Tarkiainen, Heikki Laitinen ja Katri Rintamäki Itä-Suomen yliopistosta esittelivät tutkijoiden kokemuksia avoimuuden roolista osana tutkijanarviointia. Tällä hetkellä tutkijoita arvioitaessa avoimen tieteen rooli jää usein melko pieneksi ja sen osuus meritoitumisessa on epäselvä. Avoimen tieteen näkökulmasta toivottavaa olisi, että tutkimus suunnitellaan alusta saakka avoimuus huomioiden, mutta miten tätä voitaisiin mitata ja onko kaikilla käytössään riittävä tuki avoimuuden saavuttamiseksi? Myös mittaamisessa on omat ongelmansa. Joskus tarkat mittarit muuttavat toimintatapoja odottamattomalla tavalla, jotta saadaan sitä, mitä mitataan. Avoimen tieteen ei pitäisi näyttäytyä ulkoisena vaatimuksena, vaan aidosti tutkimusta eteenpäin vievänä toimintatapana. 

Avoin tiede on tärkeää kaikilla tieteenaloilla, ja se lisää tutkimuksen inklusiivisuutta ja vuoropuhelua yhteiskunnan kanssa. Julkaisemisen lisäksi datan ja oppimisen avoimuus vie tutkimusta osaksi yhteiskuntaa. Vankat ja systemaattiset rakenteet avoimuuden esilletuontiin esimerkiksi tutkimustietojärjestelmien ja tiedejatutkimus.fi -portaalin kautta lisäisivät avoimuuden eteen tehdyn työn näkyvyyttä edelleen. 

Laura Niemi Turun yliopisto ja Susanna Nykyri Tampereen yliopistosta nostivat keskusteluun linjakkuuden ja vastuullisuuden avoimen tieteen arvioinnissa. Arviointia toteutetaan jo nyt osana useita arviointeja, kuten Karvin korkeakouluauditoinneissa sekä toki laajimmin AVOTT- seurantamallissa, joka tarjoaa määrällisiä mittareita avoimuuteen. Laadullista arviointia toteutetaan kuitenkin toistaiseksi vain vähän, eikä arviointi tyypillisesti huomioi korkeakoulujen erilaisia strategisia tavoitteita. 

Avoimen tieteen toteuttaminen vaatii organisaatiolta toimijoita ja osaamista monella eri tasolla. Toimijakentän moninaisuudesta ja laajuudesta saa kuvan tutustumalla AVOTT- viitearkkitehtuuriin, jossa määritellään, millaisia palveluita ja kyvykkyyksiä tarvitaan, että avoin tiede voi toteutua. Palvelualueita on kuusi, joista suurin on poikkileikkaavat palvelut. Kyvykkyyttä taas on organisaation kyvykkyys, yksilön kyvykkyys sekä kansallinen ja kansainvälinen kyvykkyys. Kun arvioidaan avointa tiedettä laadullisesti, tarvitaan useita näkökulmia, jotta voidaan reilusti tarkastella eri toimijoiden tekemää työtä.

Arviointimallit ovat jaettuja ja yhteisiä, mikä on perustelua. On myös toisaalta hyvä muistaa, ettei arviointi ole silloin kovin yksilöllistä. Jokaisen korkeakoulun olisikin syytä miettiä yleisten arviointien lisäksi sitä, mistä asioista olemme kiinnostuneita omat erityispiirteet ja strategia huomioiden. Tällaisten organisaatiokohtaisten arviointikeskustelujen käyminen toki tekisi arvioinnista yksilöllisempää ja toisaalta varmasti lisäisi ymmärrystä avoimesta tieteestä. Lisäksi se vahvistaisi käsitystä siitä, miten avoimen tieteen käytänteet parhaiten toteutuvat osana kunkin korkeakoulun omaa toimintaa. 

Tarinallistamalla syvyyttä viestien välitykseen

Tapahtuman päätteeksi vuoron sai tarinankertoja ja fasilitaattori Trent Pancy. Hän kannusti käyttämään tarinoita ja tarinallistamisen keinoja viestien välityksessä. Kun tarinallistetaan, mukaan tulevat tunteet, tapahtumat ja vaikuttimet, ja niillä on merkitystä jopa enemmän kuin faktoilla ja lopputuloksella. Esimerkkinä tarinallistamisesta käytettiin elokuvaa Titanic, joka menestyi hienosti, vaikka katsojat tiesivät jo elokuvan alusta saakka laivan uppoavan. Ja kun tuntee, myös muistaa, tunne luo merkitystä. 

Tarinallistamisessa auttaa tarinoiden perusrakenteen tuntemus. Tarinat rakentuvat päähenkilöstä, häntä kohtaavasta muutoksesta tai kriisistä sekä lopputuloksesta. Henkilöhahmoina mukana ovat tietyt arkkityypit, kuten sankari, neuvonantaja, apulainen, ja vastustaja. Sen jälkeen tarinaan lisätään yksityiskohtia, jotta merkityksellisyys kasvaa ja tarina syvenee. 

Miten tätä voisi sitten hyödyntää jokapäiväisessä työssä? Myös oman palvelun voi pukea tarinan muotoon. Kenelle tämä apu on tarkoitettu, ja mitä he haluavat saavuttaa? Millaista apua tarjoat? Miten maailma muuttuu apusi ansiosta? Voit asettua tarinaan oppaan ja neuvonantajan rooliin, jotta olet osana kysyjän maailmaa.  Auta opinnäytetyön tekijää tiedonhankinnassa tai opasta tutkijaa aineistonhallinnassa. Tarina syntyy yhdessä, ja siten tavoitteet, niiden edessä olevien esteiden raivaaminen ja lopputulos ovat teidän yhdessä luomianne ja siksi merkityksellisiä. 

Kirjastolaisena tutkimuspalvelupäivillä

Avoimen tieteen tultua mukaan tutkimuspalvelupäivien kokonaisuuteen on myös korkeakoulukirjastolaisia ollut tapahtumissa mukana yhä enemmän. Tänäkin vuonna ohjelma oli mielenkiintoinen ja kirjastotyöhön sopivia sessioita oli rinnakkain useita. 

Toisaalta tutkimuspalveluiden työkentän laajempi tuntemus lisää ymmärrystä myös hankkeiden ja projektien tarpeista sekä siitä, missä ja miten kirjaston kannattaa omia palveluitaan tarjota ja millaisille palveluille ja yhteistyölle on tarvetta. Seuraavat tutkimuspalvelupäivät järjestetään LUT-yliopiston Lahden kampuksella elokuussa 2026.