Vaihdan farkut verkkarihousuun

31.03.2015

Eini Kestin eläkekahveja juotiin helmikuun lopussa. Kenellekään kanssakahvittelijoista ei ollut epäselvää, että jatkossa jäisimme paljosta vaille eikä myöskään se, kuinka mielellämme soimme Einille ihanat, leppoisat eläkevuodet.

Tapasin Einin ensi kertaa RAMKin metsäalan kirjastossa. Huokailin jakustani irronnutta nappia ja kohtasin heti kättelyssä tinkimätöntä asiakaslähtöisyyttä: Einin laatikoista löytyi neula ja lankaa, joilla nappi saatiin paikalleen. Metsäopetus toimi tuolloin vielä omissa oloissaan Hirvaalla, lyhyen ajomatkan päässä kaupungista, ja kirjasto oli pieni mutta tarkoituksenmukainen. Kirjaston lähituntumassa oli ryhmätyötiloja, joissa metsäopiskelijat tekivät itseopiskelutehtäviään. Yksi Einin työpäivien iloista oli säikytellä pojat pois ei-toivotuilta sivuilta.

Myöhemmin metsäala – kuten vuosien myötä useimmat muutkin alat – muutti Rantavitikalle, ja metsäkirjaston aineistot upotettiin muihin ammattikorkeakoulukirjaston kokoelmiin. Hirvaan lintukotoa muisteltiin kaiholla myös kahvin lomassa, mukana oli myös muita entisiä hirvaalaisia, opettajia ja toimistotyöntekijöitä.

Aloittaessani kirjastotyön elokuussa 2004 Eini oli vastassa. Aloitimme tiukat Voyager-treenit, joissa minä ihmettelin järjestelmän käsittämättömiä kiemuroita ja joissa Eini järkähtämättömästi selitti toiminnot aina uudelleen. Työuransa monenmoisten muutosten ja remonttien päätteeksi Eini vihkiytyi vielä RFID-tekniikkaan, jonka täysi käyttöönotto alkaa Lapin amkin kirjastossa olla käsillä.

Oikeastaan ainoa kysymys, jonka Einille esitin tätä juttua varten, koski kirjaston tulevaisuutta. Niin paljon tulevaisuus nykykirjastoa kiehtoo, etten voinut olla asiaa kysymättä myös työuraansa lopettelevalta kirjastolaiselta. Einin mielestä näyttää siltä, että painetun kirjan käyttö vähenee, e-kirjan kasvaa. Mitäpä siihen lisäämistä.

Ja lopuksi: Eini ei ole kotoisin ihan Pohjois-Karjalasta mutta sieltä päin, Ylä-Savon Rautavaaralta. Ja farkut tietämämme mukaan ovat aina työpäivän jälkeen vaihtuneet johonkin mukavampaan. Jotakin Einistä kertonee sekin, että kun kerroin kirjoittavani Kreodiin pikku jutun Einin eläköitymisestä, hän kommentoi: ”Älä nyt mitään pönötystä sitten laita!”

Kommentit

Jätä kommentti