Yhden hengen kirjastosta osaksi isompaa porukkaa – Myllytullista Kontinkankaalle

19.02.2018

Kuva 1. Vanhan Amokin kirjaston yhteisöllistä tunnelmaa. Kuva: Tommi Karjalainen

Tässä artikkelissa tarkastelen pienen kirjaston isompaan kirjastoon sulauttamisen tuomia ajatuksia ja tunnelmia omakohtaisen kokemukseni kautta. Aloitan kertomuksen elämästä vanhalla kirjastolla ja etenen muutosvaiheen kautta uuden työympäristön tuomiin kokemuksiin. Kulkemani polku on ollut mielenkiintoinen, osin haastava, mutta erittäin paljon positiivistakin ajatusta elämään ja työhön se on tuonut.

Tunteita & tunnelmia Ammatillisen opettajakorkeakoulun kirjastolta

Pyöritin yksin seitsemän vuoden ajan (2010–2017) pientä Oulun ammatillisen opettajakorkeakoulun (Amok) kirjastoa Myllytullissa, missä olimme vuokralla Oulun seudun ammattiopiston Myllytullin yksikön tiloissa. Kirjastomme kuului jo tuolloin Oulun ammattikorkeakoulun kirjastoverkkoon, vaikka se hallinnollisesti olikin ammatillisen opettajankoulutuksen alla. Se oli myös melko lailla uniikki tapaus, vain yhden informaatikon työmaa.

Kirjastomme oli tunnettu hyvästä palvelustaan jo kirjastoa aiemmin hoitaneen Sirpa Aallon ajoilta. Itse imin tätä kulttuuria tullessani kirjastoon Sirpan avuksi vuonna 2006.  Asiakaspalvelun olen aina kokenut työn parhaana puolena ja sellaisena jossa itse olen kokenut olevani hyvä. Tätä työtähän tehdään erityisesti asiakkaiden vuoksi. Hyvän palvelun perintö oli luonnollista, koska toiminta vanhoissa tiloissamme oli pientä ja intiimiä, joten etenkin vakioasiakkaiden kanssa ehti tulla hyviksi tutuiksi. Monesti heidän kanssa juttelimme niitä näitä elämän ja maailman ulottuvuuksista. Pidän ihmisistä. Jos jostakin kiitoksia sain, niin juuri tästä kotoisasta ja läheisestä tunnelmasta, josta eräs opiskelija joskus sanoikin, että ”tänne on niin mukava tulla, kun täällä on tällainen vanhan kyläkulttuurin tunnelma”. Toinen useasti kiitelty seikka oli, että tunsin kokoelman kuin taskuni, ja saatoin napata teoksen hyllystä asiakkaan kouraan saman tien.

Työn tekemisen kannalta pienen kirjaston iloja ja avuja oli se, että siellä sai tehdä kaiken vapaasti omalla tyylillään, kukaan ei tullut puuttumaan. Tehtäväni olivat siis hyvin monipuoliset, ja minulle oli itse asiassa määritelty työnkuvaani muitakin kuin kirjastotöitä, mm. opintohallintoa ja roolisuorituksia koulumme opetusvideoprojekteissa. Tämä ”oma kuningaskunta” (erään vakioasiakkaan antama nimi) oli omalla laillaan ”cool” paikka pyörittää. Toki tämä sama puoli saattoi johtaa myös negatiivisiin tunnelmiin: ei juttuseuraa, ei kenen kanssa konsultoida asioista; tietynlainen pienen kirjaston hiljaisimpien päivien luoma apatia, onko työlläni mitään merkitystä…

Uudet tuulet puhaltavat

Lukuvuonna 2016–2017 tuli päätös, että kaikkien Myllytullissa koulutettavien alojen tuli jättää rakennus sisäilmaongelmien vuoksi lukuvuoden päätyttyä. Ammatillinen opettajankoulutus päätettiin siirtää Oulun ammattikorkeakoulun Kontinkankaan kampukselle, missä sijaitsee Oamkin sosiaali- ja terveysalojen koulutus. Kontinkankaalla sijaitsee myös eräänlainen Oamkin kirjaston pääkirjasto, Kontinkankaan kirjasto. Kirjastomme tultaisiin yhdistämään nyt tähän isompaan yksikköön.

Vanha kirjasto palveli vielä normaalisti juhannukseen 2017 saakka, jonka jälkeen pakkasin muuttolaatikot. Kevään mittaan olin tehnyt mittavat poistot kokoelmastamme, koska mitään vanhentunutta, tai sellaista, jota oli jo riittävästi ennestään, ei kannattanut Kontinkankaalle siirtää. Koska kirjat olivat olleet sisäilmaongelmaisessa talossa, kannatti siirrettävä kokoelma jättää minimiin. Muutama kymmenen muuttolaatikkoa niitä lopulta tuli, eli noin puolet vanhasta kokoelmasta poistettiin. Mukaan lähtevät kirjat vietiin eteenpäin niille ostetun puhdistustoimenpiteen kautta.

Kuva 2. Poistokirjojen markkinointia vanhalla kirjastolla.
Heinäkuun aikana muutettiin Kontinkankaalle, ja elokuusta lähtien Amokin kirjasto oli sulautettu Kontinkankaan kirjastoon. Lomalta palattuani uudessa työpisteessäni osallistuin kirjojen hyllyluokkien ja selkätarrojen muuttamiseen yhdessä Kontinkankaan kirjaston väen kanssa. Kiitos heille siitä, että niinkin sujuvasti ja yhteistoimin tämä vaihe onnistui!

Näin kesän aikana oli hävinnyt maailmankartalta vanha kirjastomme, ja Kontinkankaan kirjasto oli saanut uumeniinsa täydennystä erityisesti kasvatuksen ja opetuksen hyllyluokkiin. Ammatillisen opettajankoulutuksen väeltä jäi muutossa pois oma kirjasto ja sen tuoma tietty erikoisasiantuntemus ja pienuuden etu, mutta toisaalta Kontinkankaan kirjasto pystyy tarjoamaan pitemmät aukioloajat, enemmän työskentely- ja ryhmätyötiloja sekä laajempialaisen kokoelman. Amokin opiskelijoiden ja henkilökunnan kannalta uskoin siis muutoksessa olevan sekä hyvää että jotakin hivenen huonompaakin. Palvelu joka tapauksessa oli säilyvä, ja tämä on totta kai opiskelijoille se tärkein asia.

Kontinkankaan kirjastolla – muutoksen tuomaa

Työskenneltyäni nyt noin puolen vuoden ajan Kontinkankaan kirjastossa on jo hyvä aika makustella muuton tuomia tunnelmia ja kokemuksia. Ensinnäkin, olen kiitollinen siitä, että sain säilyttää työpaikkani. Toisekseen, olen ollut kiitollinen Kontinkankaan kirjaston väelle hyvästä vastaanotosta. He toivottivat minut mukavasti tervetulleeksi, ja sulauduin mielestäni jopa yllättävän nopeasti joukkoon. Ehkä siinä auttoi suhteellisen joustava persoonani, ja tulen yleensäkin ihmisten kanssa hyvin toimeen. Lisäksi tunsin kaikki kirjastossa työskentelevät jo ennestään, eli sellaista uusien ihmisten jännitystä ei tietenkään ollut. Toki aivan muutamat ensimmäiset viikkoni uudessa työpaikassa olivat jotakuinkin hankalia: mikä uusi roolini on, onko minulle paikka täällä työtehtävissä, onko täällä kaikki ikään kuin tarkemmin määriteltyä.

Varsin nopeasti kuitenkin totuin uusiin käytäntöihin. Koska täällä on enemmän työntekijöitä, minua aluksi kummastutti, kuinka lyhyitä asiakaspalveluvuorot olivat. Se oli minulle hankalin muutos, koska aikaisemmin olin ollut asiakaspalvelussa koko ajan, muut tehtävät vain sen lomassa hoitaen. Toisaalta kuitenkin pian opin, että se noin kahden tunnin osa asiakaspalvelua per päivä täällä Kontinkankaalla on usein intensiivisempi kuin koko päivä asiakaspalvelussa vanhassa kirjastossa. Olen oppinut jopa pitämään tästä vaihtelusta asiakaspalvelun ja työhuonetyöskentelyn välillä. Tällaista vaihtomenettelyähän minulla ei Amokilla ollut.

Kuva 3. Uusia tuulia uudella kirjastolla.

Tiivistäen voin nostaa muutosta oman työni kannalta kaksi positiivista näkökulmaa. Ensiksi, oli erinomaisen miellyttävää saada vuosien tauon jälkeen omia ammatillisia työkavereita. Amokissa olin osa opettajakorkeakoulun väkeä, viiteryhmääni olivat siis opettajat ja opintotoimiston väki. Se oli erittäin mukavaa kyllä, mutta nyt olen huomannut, että olin kaivannut myös omia kirjastoammatillisia kollegoita. Täällä on mahdollista jakaa ammatillisia asioita, ja olen päässyt vuosien tauon jälkeen mukaan mm. joihinkin kehittämisryhmiin. Tämä on ollut ammatillisen identiteettini kannalta hyvä muutos, sillä huomaan, että on tärkeää päästä jakamaan ja kehittämään asioita yhdessä. Ehkä minussa vanha yksin tekemisen kulttuuri on osittain vielä näkynyt, eli en aina ole ollut reippaimpia äänenkäyttäjiä esim. työpajoissa. En yksinkertaisesti ole ollut tottunut siihen vuosikausiin.

Toinen positiivinen muutos on ollut, että täällä ei vastaavaa tarpeettomuuden kokemusta ole tullut kuin aikaisemmin joinakin hiljaisimpina päivinä. Täällä aina on tilanteita, täällä porukkaa käy päivittäin paljon, työtilat ovat kovassa käytössä jne. Asiakaspalveluvuorojen aikana myös aina tapahtuu ja kysellään. Olen päässyt perehtymään uusiin aineistoihin ja uusien alojen opiskelijoihin erilaisine tiedon tarpeineen. Ehkä tässä on ollut osaltaan uutuuden viehätystä, mutta ehdottomasti myös sitä, että ammatillisen työn kannalta olin jonkin verran jo nuutunut siellä vanhassa kirjastossa vanhoihin rutiineihin. Sanoisin siis, että muutos on ihmiselle hyväksi, myös työssä, vaikka joskus sen kohtaaminen voikin olla vaikeaa.

Yhtenä huonompana kokemuksena sen sijaan täytyy mainita, että entinen Amokin kirjaston ”vanhan kyläkulttuurin tunnelma” on tietenkin mennyt…  Olen myös menettänyt aikaisemman hyvän tuntumani ammatillisiin opettajaopiskelijoihin, ja aavistan, että heitä on entistä vähemmän täällä uudessa kirjastossa käynyt. Tätä en tietenkään mitenkään voi todentaa. Uskon kyllä edelleen että ne, jotka kurssikirjoja haluavat, kirjastoon etsiytyvät. Vanhoilla opiskelijoilla on voinut kestää hivenen aikaa löytää uusi ympäristö. Aina muutostilanteessa jotakin jää myös pois, siinä on oma haikeutensa. Siihen täytyy sopeutua ja elää eteenpäin positiivisten muutosten kantamana.


Kirjoittaja: Tomi Pelkonen, informaatikko, Oulun Ammattikorkeakoulu









Kommentit

Jätä kommentti