Kreodi arkisto

 Etusivu

 Artikkelit

 Lehdet

 Kirjoittajat

 Haku

Tietoyhteiskunta mahdollistaa asioiden tekemisen ilman fyysistä läsnäoloa. Koulutuksen saatavuus lisääntyy verkko-opetuksen myötä ja sen uskotaan tekevän opiskelun helpommaksi useille eri opiskelijaryhmille (Kiviniemi 2000, 15). Verkostomaiset toimintamallit muuttavat koulutuksen organisointia ja osaamista sekä informaation tuottamista, välitystä ja käsittelyä. Itse verkot ovat tiedon, organisaatioiden ja ihmisten uudenlaisia yhteenliittymiä eikä suppea, tietokoneita yhdistävä tekninen infrastruktuuri.

Opiskelua, jossa hyödynnetään viestintä- ja tietotekniikkaa, kutsutaan virtuaaliseksi opiskeluksi. Virtuaalisessa oppimisympäristössä opettajat, opiskelijat ja ohjaajat hyödyntävät viestintäteknologiaa opetuksessaan, opetusmenetelmissään ja aineiston välittämisessä. Virtuaalisen oppimisympäristön keskeisiä periaatteita ovat avoimuus, vuorovaikutus ja yksilöllisyys (Hietala 2000). Verkko-opintoja voi suorittaa monista paikoista ja erilaisilla teknisillä resursseilla ja jokainen yksilö voi ajasta ja paikasta riippumatta hankkia tietoa ja oppia. Vaikka virtuaalisessa opiskelussa korostuu teknologia, ei sillä pitäisi kuitenkaan olla itseisarvoa, vaan keskeistä on se, miten teknologia ja tietotekniikka edistää oppimista (Kiviniemi 2000, 22).

Mitä on virtuaaliammattikorkeakoulu?

Virtuaaliammattikorkeakoulu -hankkeen (VirtAMK) toiminta aloitettiin marraskuussa 2000, jolloin sitä varten perustettiin kehittämisyksikkö. Hankkeen, joka kestää kolme vuotta, tavoitteena on koota yhteen ammattikorkeakoulut ja muut keskeiset toimijat kehittämään ja toteuttamaan asuin- ja opiskelupaikasta riippumattomia verkko-opiskelujärjestelmiä nykyaikaista tieto- ja viestintätekniikkaa hyväksikäyttäen.

VirtAMK -hankkeessa suunnitellaan ja toteutetaan myös virtuaaliammattikorkeakoulun portaali, jonka kautta tarjotaan ammattikorkeakoulussa opiskeleville eri alojen tietoverkkopohjaisia opetuskokonaisuuksia laaja-alaisesti ja kattavasti opintojaksoittain ja koulutusohjelmittain. Yksi hankkeen päämääristä on virtuaalikoulutukseen liittyvien toimijoiden valmiuksien nostaminen.

Hankkeen strategiassa keskeistä on se, että virtuaalikoulutus tarvitsee kokeneita sisällöntuottajia, substanssiosaajia, tuottajia, graafikoita ja ulkopuolisia asiantuntijoita. Näitä tärkeitä henkilöitä ammattikorkeakouluissa ovat mm. käytännön sisällöntuottajat, innovaattorit, paikalliset projektikoordinaattorit ja verkkopedagogiikan kehittäjät (http://www.tpu.fi/virtuaaliamk/strategia.htm).

Kirjasto- ja tietopalvelu virtuaaliammattikorkeakoulussa

Ammattikorkeakouluissa - myös kirjastoissa - on eletty 90-luvun alusta alkaen valtavaa muutos- ja murrosvaihetta, jolloin entiset toimintatavat on kyseenlaistettu ja rakenteita muutettu. Henkilökunnalta vaaditaan mm. virtuaalisuuden myötä yhä laajempaa pedagogista ja tietoteknistä osaamista sekä näiden yhdistämistä, jotta opiskelijoille voidaan tarjota uusia pedagogisia käytäntöjä. Ja kun kirjasto- ja tietopalvelut on alettu ymmärtää sisällöllisiksi, koko ammattikorkeakoulua ja oppimista sekä opiskelua tukevaksi kumppaniksi, on kirjastohenkilöstö joutunut myös pohtimaan uusien kompetenssiensa lisäksi myös pedagogiikkaa. Kirjastoammattilaisen rooli tiedon etsijänä, analysoijina, hankkijana, jäsentäjänä, välittäjänä ja tuottajana onkin merkittävä. Peruskompetenssiensa lisäksi kirjastoammattilainen on usein lisäksi informaatiotekniikan hallitsija, sisällön tuottaja, käyttöliittymien suunnittelija ja toteuttaja sekä erityisasiantuntija.

Tieto- ja viestintätaitojen käyttöönottovalmiudet noudattavat normaalia innovaatioiden leviämisen logiikkaa. Mooren (1991) mukaanhan ensin ovat innovaattorit, sen jälkeen tulevat varhaiset omaksujat ja varhainen enemmistö. Näiden jälkeen tulevat verkkainen enemmistö ja vastaan haraajat (Miksi uusien medioiden vaikutus opetukseen ja oppimiseen on vielä vähäinen? 2000, 247). Kirjastoammattilaisten voidaan katsoa sijoittuvan tieto- ja viestintätaitojen käyttöönotossa varhaisiin omaksujiin, joilla on hyvä motivaatio ja halua itsensä kehittämiseen sekä oman ammattitaitonsa lisäämiseen.

Virtuaalisuuden haasteet

Virtuaalisuus asettaa kirjasto- ja tietopalvelulle haasteita, jotka mm. opetusministeriö on kiteyttänyt haasteiksi yliopistokirjastoille virtuaaliyliopistohankkeessa:

• Elektronisen aineiston käytön edistäminen

• Yliopistoissa tuotetun erilaisen oppimateriaalin levittäminen ja jakelu

• Metadatan kehittäminen 'oppimateriaalipankkia' varten

• Tekijänoikeuskäytänteet

• Yhteistyö opettajien ja opiskelijoiden kanssa virtuaaliopetuksen kehittämiseksi

• Rooli virtuaaliyliopiston portaalin kehittämisessä

• Kirjastojen aktiivisuus virtuaaliyliopiston kehittäjien suuntaan.

Yliopistokirjastoille heitetyt haasteet ovat pitkälle niitä samoja, joista ammattikorkeakoulukirjastojen ammattilaiset ovat keskustelleet pohtiessaan virtuaaliammattikorkeakoulun rakentumista. Em. haasteissa ei ole tosin huomioitu kirjaston kahta sen peruspalvelua eli tietopalvelua eikä tiedonhankintataitojen opetusta, vaikka näillä palveluilla edistetään juuri itseohjautuvuutta ja oppimaan oppimisen taitoja.

Ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelujen yhtenä suurena haasteena koko 90-luvun on ollut, miten ammattikorkeakoulukirjastoissa työskentelevien osallisuutta opiskelijoiden tiedonhankintataitojen ja kirjastonkäytön opetuksessa voidaan lisätä ja miten useissa ammattikorkeakoulukirjastoissa kehitetyt tiedonhankinnan oppimateriaalit voitaisiin nivouttaa luontevasti osaksi korkeakouluopintoja.

Pohjoisessa ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun näkökulmassa korostuu kirjasto- ja tietopalvelujen oppimiseen ja opetukseen linkittyminen. Virtuaaliammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelujen tehtävänä virtuaaliammattikorkeakoulua kehitettäessä ovat mm.

• Elektronisen aineiston käytön edistäminen

• Ammattikorkeakouluissa tuotetun erilaisen oppimateriaalin jäsentäminen, levittäminen ja tarjonta

• Internet-tiedonlähteiden seulonta ja analysointi sekä niiden tarjonta jäsennettyinä kokonaisuuksina käyttäjille

• Virtuaalisten työympäristöjen kehittäminen tiedonhankinnasta opinnäytetyön tietopajoihin

• Virtuaaliset tiedonhankintataitojen perus- ja alakohtaiset opetuspaketit à tiedonhankintataitojen opettamisen aktiivinen rooli

• Alakohtaisten tiedonhankinnan virtuaalipaketit

• Henkilökohtaisten kirjastojen luominen

• Virtuaalisten opinnäytetyöpajojen rakentaminen

• Virtuaalisen tietopalvelun rakentaminen

• Oppimateriaalituotannon jäsentäminen ja tarjonta

• Metadatan kehittäminen oppimateriaalipankkia ja muuta aineistoa varten

• Virtuaaliammattikorkeakoulun portaalin kehittämistyöhön osallistuminen.

Lähteet:
Hietala, P. (2000): Internet-pohjaiset oppimisympäristöt -seminaari. http://www.cs.uta.fi/~phipopp2000/

Kiviniemi, K. (2000): Johdatus verkkopedagogiaan. Kokkola, Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu.

Miksi uusien medioiden vaikutus opetukseen ja oppimiseen on vielä vähäinen? (2000). Biti ja pedagogiikka, ss. 247 - 250 / toim. M. Sinko & E. Lehtinen. Jyväskylä, Atena.

Moore, G.A. (1991): Grosiing hte Shasm. New York, HarperBusiness. 

 Etusivu

 Artikkelit

 Lehdet

 Kirjoittajat

 Haku