|
Kreodi arkisto |
| Kreodi 2 / 2001 |
Artikkelit |
|
|
||
|
|
|
ELEF (Electronic Library of Eastern Finland/Pohjois-Savo) on Kuopion yliopiston kirjaston, Kuopion kaupunginkirjasto - Pohjois-Savon maakuntakirjaston ja Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun kirjasto- ja informaatiopalveluiden yhteisesti toteuttama hanke, jonka eräänä tavoitteena on toteuttaa verkkokäyttöisten tiedonhallintataitojen opetusohjelmien ja oppimateriaalien tuotantoympäristö. Lisäksi Kuopion yliopiston kirjasto koordinoi Virtuaaliyliopiston Tieteellisen tiedonhankinnan verkko-opetushanketta. Tämä artikkeli perustuu näiden molempien hankkeiden esiselvityksiin. ELEFin koko selvitys löytyy osoitteesta http://www.uku.fi/kirjasto/elef/elefps/oppimateriaalit.html. Jälkimmäisestä selvityksestä, joka valmistuu toukokuun 2001 loppuun mennessä, voi tiedustella tarkemmin informaatikko Arja Juntuselta (arja.juntunen@uku.fi).
Oppimisympäristö määrittää käytettäviä opetusohjelmia. Materiaali, jota käytetään esimerkiksi luokkatilassa opettajan ohjauksessa voidaan määritellä ja toteuttaa erilaiseksi kuin sellainen, jota opiskelija käyttää yksin etäkäyttöisesti. Tässä voidaan erottaa materiaalit oppimistapahtuman kannalta: ohjattuihin ja itsenäiskäyttöisiin materiaaleihin ja toisaalta tekniseltä kannalta: avoimessa tietoverkossa kaikkien käytettävät materiaalit ja suljetussa verkossa määriteltyjen (= käyttöoikeuden omaavien) henkilöiden käyttämät materiaalit. Myös opetusmateriaalissa voidaan erotella erityyppisiä aineistoja. Esimerkkinä seuraava luettelo:
Opetusmateriaalin suunnittelussa eräs tärkeimmistä tehtävistä on materiaalin potentiaalisten ja faktisten käyttäjien ja käyttöympäristön ja käyttötapojen määrittely. Tässä tulee ottaa kantaa sekä käyttäjien osaamiseen, että tekniseen, pedagogiseen, sisällölliseen ja fyysiseen käyttöympäristöön liittyviin seikkoihin. Tuotantoympäristöt ja ohjelmistot Tuotanto- ja käyttöympäristö Tuotantoympäristöllä tarkoitetaan sitä fyysis-teknistä ympäristöä jossa varsinainen palvelusisältö tehdään. Tuotantoympäristössä voidaan erotella ainakin seuraavat komponentit: palvelimet (tietokoneet), ohjelmistot ja yhteydet. Tuotantoympäristön lisäksi perusresurssina on ihmisten osaaminen. Käyttöympäristö on vastaavasti se fyysis-tekninen ympäristö, jossa sovelluksia (sisältöjä) käytännössä hyödynnetään. Tällä hetkellä tietokoneympäristöissä on olemassa kaksi de facto käyttöjärjestelmäympäristöä verkkokäytössä (myös muita käyttöjärjestelmiä on olemassa). Ne ovat UNIX/LINUX-ympäristöt ja NT-ympäristöt. UNIX/LINUX-käyttöympäristö lienee edelleen yleisin Internetissä. Jakeluympäristö riippuu paljon siitä, miten tuotteen käyttö tapahtuu. Verkkojakelussa TCP/IP-standardin mukainen Internet-jakelu on tällä hetkellä suosituin. Organisaation sisäisessä jakelussa käytetään myös muita tapoja. Sovellusten tekemiseen käytetään joko yleisiä ohjelmointi- ja sovelluskehitysympäristöjä tai oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen tekemiseen luotuja erikoissovelluksia (esim. WebCT tai Verkkosalkku, ks. näistä Korte & al. 2000, hyvä linkki eri oppimisalustojen arvioihin on Landonin sivusto http://www.c2t2.ca/landonline/evalapps.asp). Edellisten etuna on, että sovelluksen käyttö ei ole välttämättä riippuvainen sovelluksen laatimiseen käytetystä ohjelmasta ja sen hankkimisesta. Eri käyttöympäristöjen hallinnassa tulee ottaa huomioon ainakin seuraavat seikat:
Jos oletusarvona on, että käyttäjä käyttää luotuja ohjelmistoja etäkäyttöisesti ilman jatkuvaa ohjausta ja valvontaa, tulee ohjelman suunnittelussa pyrkiä siihen, että se on käytettävissä perustason tietokoneilla, joissa on käytössä yleisimmät selain- ja sovellusohjelmat. Jos taas ohjelmiston käyttö vaatii runsaasti erikoisia teknisiä välineitä tai ohjelmistoja, on todennäköistä, että sen käyttöympäristöksi muodostuvat luokkatilat. Tällöin tulee varmistaa, että käyttäjillä on mahdollisuus päästä tällaisiin tiloihin tarvittaessa. Opetusmateriaalityypit ja esimerkkejä niistä Opetusmateriaaleissa voidaan erottaa tällä hetkellä ainakin seuraavia tyyppejä:
Yleisin tapa hyödyntää verkkoa opetuksessa on tällä hetkellä sen käyttö perinteistä opetusta tukevana välineenä. Tällöin jaettavan materiaalin laatukriteerit eivät ole niin vaativia kuin varsinaisten ohjattujen verkkokurssien tai itseopiskelupakettien kohdalla. Opetusta tukeva käyttö voidaankin käsittää pitkälti perinteisenä opetusmateriaalin jakeluna. Varsinaisista verkkokursseista on kokemusta vasta muutaman vuoden ajalta. Kuitenkin jo tähänastiset kokemukset osoittavat sen, että itsenäiskäyttöön tehdyn kurssin tekeminen ja sen ylläpito vaatii paljon sekä aineellisia että osaamisresursseja. Lisäksi näyttää siltä, että varsinaisen opetuksen siirtäminen verkkoon lisää opettajien ajankäyttöä kurssia kohden. Tämä johtuu pitkälti siitä, että opiskelijoiden antama palaute ja siihen vastaaminen (opiskelijoille annettava palaute) lisääntyy. Edellisten seikkojen vuoksi on tärkeää, että alettaessa laatia opetusmateriaalia, sen laatu ja käyttötarkoitus määritellään tarkasti. Lisäksi laadittaessa sellaisia materiaaleja, joiden käyttämisessä (ohjaamisessa ja opettamisessa) tarvitaan opettajan panosta, tulee arvioida realistisesti se, kuinka paljon opettaminen sitoo aikaa ja ketkä vastaavat opettamisesta. Tekijänoikeuksien ja projektin tuotteiden hallinta projektin jälkeen Pääperiaatteena tekijänoikeudellisissa seikoissa on, että tekijänoikeus syntyy aina teoksen tekijälle tai useiden tekijöiden ollessa kyseessä, kullekin teoksen tekoon osallistuneelle tekijälle. Tekijä voi sopimuksella luovuttaa teokseen liittyvät taloudelliset oikeutensa tai teoksen käyttöoikeudet osittain tai kokonaan. Digitaalisten käyttöoikeuksien luovutuksista ei ole olemassa vakiintunutta tapaa, mallisopimuksia tai vastaavia. Alalla on käytössä erilaisia oikeuksien luovutustapoja. On myös huomattava se, että teoksessa saattaa olla piilossa toisia dokumentteja, joiden tekijänoikeus ei välttämättä ole teoksen nimetyllä tekijällä. Esimerkkejä näistä dokumenteista ovat teokseen liittyvät kuvat, piirrokset ja taulukot. Etenkin multimediateoksissa tekijänoikeuden haltijoita voi olla useita. Näiden tekijänoikeus ja sen hallinta tulee selvittää aina erikseen. Opetusmateriaalin käyttöoikeus materiaalin muutos- ja päivitysoikeuksineen täytyy saada pysyvästi projektin toteuttaville organisaatioille, jotta sen jatkuva käyttö ja ylläpito voidaan varmistaa. Jos opetusmateriaali on tehty palvelussuhteessa normaalina virkatyönä, tai jos oppimateriaalin luovutuksesta sovitaan jo työsopimuksessa, ei välttämättä tarvita kirjallista sopimusta erikseen. Asiasta on kuitenkin tiedotettava riittävästi molemmille osapuolille. Opettajien aseman tulkinta tekijänoikeuskysymyksissä on vielä avoin. Tämän takia varmin tapa toimia, on laatia sopimus, jolla sovitaan tekijän- tai käyttöoikeuksien siirrosta. Opetusmateriaalien luonteeseen kuuluu, että ne saattavat vanhentua hyvin nopeasti. Tämän vuoksi projektin tuotteiden hallinta projektin jälkeen on erittäin tärkeää. Tässäkin on hyvä käyttää sopimuksia. Sopimuksissa tulee ottaa kantaa ainakin seuraaviin asioihin: kuka omistaa tuotetun materiaalin, kuka vastaa sen jatkokehittämisestä ja kuka vastaa sen käyttökustannuksista. Jos omistusoikeus siirretään vain yhdelle toimijalle, tulee lisäksi ottaa kantaa siihen, miten ja millaisilla ehdoilla muut toimijat voivat käyttää luotua materiaalia. Olemassa olevia sovelluksia Opetuksen ja oppimisen siirtämistä verkkoympäristöön on Suomessa tehty jo ainakin kymmenen vuoden ajan. Seuraavassa esitellään kirjastoissa tehtyjä materiaaleja ja lopuksi sitä teknistä ympäristöä, joka toimijaorganisaatioissa on olemassa. Näiden pohjalta tehdään loppuluvussa joitakin yleisiä suosituksia. Ammattikorkeakoulut Vaasan ammattikorkeakoulu pitää yllä listaa suomalaisten ammattikorkeakoulujen kirjastojen tiedonhankinnan verkkokursseista. Se löytyy osoitteesta http://www.puv.fi/kirjasto/kurssit.html. Listan mukaan 20:llä ammattikorkeakoululla on olemassa oma, yleinen tiedonhankinnan verkkokurssi. Listan mukaan kaksi näistä on yleisessä käytössä Internetin kautta. Lisäksi 21:llä ammattikorkeakoululla on erilaisia alakohtaisen tiedonhankinnan materiaaleja. Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu on laatinut Venäjä-tiedon lyhytkurssin, jonka tarkoituksena on opastaa Venäjä-tiedon lähteille. Materiaali löytyy osoitteesta http://tietokeskus.ekamk.fi/venaja/ Diakonia-ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalveluiden opastussivuilla on lyhyet ohjeet tiedonhakujen suorittamiseen. Sivut löytyvät osoitteesta http://www.diak.fi/kirjasto/tiedonhaku/tietokannat.htm Tervetieto on terveysalan järjestelmälliseen tiedonhankintaan tehty avoin oppimateriaalipaketti, jonka on koonnut ja luonut Terveystieteiden keskuskirjasto Terkko yhdessä Helsingin ammattikorkeakoulun kirjaston kanssa. Materiaali löytyy osoitteesta http://www.terkko.helsinki.fi/tervetieto/ Oulun seudun ammattikorkeakoulu on laatinut laajan Tiedonhaun itseopiskelupaketin, joka on syntynyt pääosin Oulun seudun ammattikorkeakoulun kirjastoissa työskentelevien henkilöiden kurssitöinä. Aineisto löytyy osoitteesta: http://kirjasto.oamk.fi/verkko_opetus/index.html Pirkanmaan ammattikorkeakoulu on laatinut verkkotiedonhaun perusteiden oppimateriaalin sekä suomeksi että englanniksi. Ne löytyvät osoitteista: suomenkielinen versio http://www.piramk.fi/kirjasto/Y022materiaali.pdf ja englanninkielinen versio http://info2.info.tampere.fi/tso/kirjasto/contents.html Pohjois-Savon ammattikorkeakoululla on valmisteilla tiedonhankintataitojen yleinen osuus tämän kevään aikana. Satakunnan ammattikorkeakoulu on laatinut tiedonhakuoppaan "Tiedonhankinta prosessina", joka löytyy osoitteesta http://www.hkol.fi/tietopal/tiedonhankinta/tiedonhankinta.htm Edellä luetellut materiaalit ovat pääasiassa yleisluontoisia ja tekstipainotteisia oppaita tiedonhakuun. Yleiset kirjastot Yleisten kirjastojen tiedonhankintaan liittyvät opetusohjelmat voi jakaa kahtia. Ensinnäkin Suomen yleisten kirjastojen kirjastot.fi -palvelun sivuilla on verkkotiedonhakuun liittyen runsaasti materiaaleja itseopiskelukäyttöön. Verkkotiedonhaku-osuus löytyy osoitteesta http://www.kirjastot.fi/showhierarchy.asp?hid=1281 Tämän lisäksi useat kirjastot ovat tehneet lapsille tarkoitettuja tiedonhankinnan opetuspaketteja. Seuraavassa lista niistä:
Opetusministeriö on myöntänyt tänä vuonna apurahan myös Kirkkonummen kirjastolle nuorten tiedonhankintaohjelman laatimiseen. Yliopistokirjastot Arja Juntunen (2001) valmistelee selvitystä Kuopion yliopiston kirjastossa Tieteellisen tiedonhaun verkkokurssi-hankkeeseen liittyen yliopistokirjastojen ja korkeakoulujen verkkokursseista. Työ valmistuu toukokuun 2001 loppuun mennessä. Kuopion yliopiston kirjastossa on laadittu tai ollaan parhaillaan laatimassa WebCT-ympäristöön tiedonhaun kursseja. Näistä saa tarkempia tietoja myös Arja Juntuselta (ks. myös Järveläinen 2001 sekä Suikkanen 2001). Lisäksi Eija Suikkanen (2001) on tehnyt selvityksen yliopistokirjastojen tarjoamista tiedonhallintataitojen opetuksesta. Hänen mukaansa 14 kirjastoa (n. 75 %) tarjosi jonkinlaisen materiaalin sivustoillaan. Hänkin jakaa materiaalit kahtia: oheismateriaalin ja oppaiden jakeluun tiedostoina ja vuorovaikutteisiin verkkokursseihin, joissa yleisimmin käytetyt sovellusratkaisut ovat olleet html- ja WebCT. Esimerkkeinä yliopistokirjastojen materiaaleista seuraavat:
Johtopäätöksiä ja suosituksia Tämän selvityksen johtopäätöksenä on, että internetistä löytyy jo runsaasti valmiita materiaaleja - sekä kotimaisia että ulkomaisia - mutta niiden laatu vaihtelee suuresti. Suuri osa tehdyistä materiaaleista on perinteisen tekstin jakelun siirtämistä verkkoon. Tällaisten tekstien lukeminen ei välttämättä aukene käyttäjille ilman opettajan/ohjaajan läsnäoloa. Toisaalta voi sanoa, että tiedonhaun perusopetukseen tarkoitettua materiaalia ei kannata tehdä, tämä kannattaa mieluiten hoitaa linkkikokoelmalla. Sen sijaan hyviä, omaan toimintaympäristöön räätälöityjä itsenäiskäyttöisiä materiaaleja tarvitaan. Lisäksi meneillään on hankkeita, joissa tarkoituksena on laatia erityisalojen oppimateriaaleja, jopa oppimisympäristöjä. Näiden hankkeiden seuraaminen ja yhteistyö niiden kanssa on tärkeää, jotta vältyttäisiin päällekkäiseltä työltä. Jatkossa suurimmaksi haasteeksi muodostuukin, miten päällekkäistyöltä voitaisiin välttyä: kirjastojen kannattaisi pyrkiä perusasioiden oppimateriaaleissa yhteen yhteiseen aineistoon ja keskittyä sitten räätälöimään näiden pohjalta sovelluksia omille asiakkailleen. Suurimman haasteen tulee muodostamaan materiaalien jatkuva päivitys ja ylläpito. Läpikäydyistä materiaaleista saattoi huomata, että niissä on osioita, joissa vanheneminen tapahtuu hyvin lyhyessä ajassa (esim. verkko-osoitteet, verkossa olevien hakuvälineiden ja tietokantojen ohjeet). Tässä kannattaisi hyödyntää esimerkiksi opiskelijatyötä/käyttäjäpalautetta. Onkin tärkeää, että opetusmateriaalien laatijat sopivat kunkin opetuspaketin kohdalla materiaalin päivittämisestä, ylläpidosta ja omistusoikeudesta. LINKKEJÄ Australian avoimen oppimisympäristön kirjasto- ja tietopalvelut. http://www.library.unisa.edu.au/fds/olals/ British Association for Open Learningin (BAOL) resurssilinkistö. http://www.baol.co.uk/ezone.htm Digitaaliset opetusmateriaalit hanke. http://suvi.kas.utu.fi/mainpage/projektit.htm Kanadalainen British Columbia Open Universityn (BCOU) Open Learning Agencyn kirjasto ja tietopalvelut. http://www.ola.bc.ca/ol/services/library/welcome.html Landon, Bruce (2001). Oppimisalustojen arviointisivusto. http://www.c2t2.ca/landonline/evalapps.asp Pohjois-Savon oppimisverkosto, verkkopohjaisen opetuksen ja oppimisen koordinointihanke. http://www.uku.fi/kkk/psov/ Vaasan ammattikorkeakoulun kokoamat ammattikorkeakoulujen verkko-opetusmateriaalit. http://www.puv.fi/kirjasto/kurssit.html Virtuaaliyliopisto. http://www.virtuaaliyliopisto.fi/ Jarmo Saarti, kehittämispäällikkö, Kuopion yliopiston kirjasto, jarmo.saarti@uku.fi |
|
Lähteet: |