|
"Kaupunginkirjaston henkilökunta on tavanomaisen synkkää, aivan kuin laitos olisi vankilan haaraosasto. Koska Zenillä ei ollut lainauskorttia, hänen oli näytettävä poliisimerkkinsä päästäkseen yleensä sisään.
Hän kiipesi toisen kerroksen lehtilukusaliin ja ilmoitti naisvirkailijalle tarvitsevansa paikallislehden vanhoja numeroita.
- Täyttäkää lomake, nainen vastasi nostamatta katsettaan kutimestaan.
Lomakkeita ei näkynyt, mutta toinen laitokseen teljetty selitti että niitä on seuraavan kerroksen käytävässä.
/./ Zen ojensi takaisin ne lomakkeet, jotka koskivat kolmea viime kuukautta. Nainen tutkaili niitä löytämättä kuitenkaan uusia virheitä tai puutteita, laski kutimen käsistään huokaisten vastahakoisesti ja vaappui ulos." (Dibkin 1995, 272 - 273).
Dibkin, Michael (1995): Rottakuningas. Jyväskylä, Gummerus.
|