Kreodi arkisto


 Etusivu

 Artikkelit

 Lehdet

 Kirjoittajat

 Haku



Kreodi  3 / 2001 

 Kirjastonhoitajista kirjoitettua


He olivat nyrpeämpiä kuin bukarestilaisen tavaratalon henkilökunta 

  

"Aikansa hän käytti liikuntaan ja lukemiseen. Hän oli löytänyt erään amerikkalaisen kirjallisuuslehden takasivulta listan maailmanhistorian tärkeimmistä klassikoista ja saanut idean kahlata läpi kaikki listalla luetellut kirjat. Joukkoon mahtui kaikenlaista Iliaasta ja Odysseiasta aina Karl Marxin Pääomaan. Suurinta osaa oli mahdoton ostaa kaupasta - monet olivat niin vanhojakin - joten hänen oli pakko käydä Sveavägenillä sijaitsevassa kaupunginkirjastossa etsiskelemässä kirjoja. Pakko oli todellakin oikea ilmaus. Suuressa pyöreässä salissa oli usein omituisen synkkä tunnelma, syytä siihen hän ei voinut käsittää. Eikö sellaisten ihmisten, jotka päivittäin käsittelivät kirjoja ja kohtasivat lukemisennälkäisiä lainaajia, pitäisi olla hiukkasen myönteisempiä, eikö heidän työssään ollut valopilkahdustakaan? Joka kerta, kun hän nosti tiskille kirjan ja otti esiin kirjastokorttinsa lainausta varten, hän tunsi itsensä jotenkin lyödyksi. Ikään kuin hän pelkällä läsnäolollaan aiheuttaisi ongelmia lainaustiskin tädeille. He olivat nyrpeämpiä kuin bukarestilaisen tavaratalon henkilökunta silloin 80-luvulla kun hän kävi siellä, ennen kuin Ceaucescu syöstiin vallasta". (Frimansson 1999, 76)

Inger Frimansson (1999): Hyvää yötä, rakkaani. Suom Outi Menna. Helsinki, Like. 

 

 




 Etusivu

 Artikkelit

 Lehdet

 Kirjoittajat

 Haku