Kirjaston ammattilaiset ovat puhuneet Ticerin (http://cwis.kub.nl/~ticer/summer01/) (Tilburgin yliopisto) järjestämistä kesäkouluista. Kollegat ovat kertoneet tarinoita jo usean vuoden ajan näistä Hollannissa järjestettävistä erinomaisista mutta samalla kuitenkin raskaista ja vaativista kursseista. Marja Widenius kiinnostui asiasta niin, että uskaltautui syksyllä 2001 yhdelle näistä Ticerin kursseista, Electronic Publishing: Libraries as Buyers, Facilitators, or Producers -kurssille, joka pidettiin yhden viikon mittaisena 7.-12. lokakuuta Firenzessä.
Lokakuinen kcerinesäkoulu (http://cwis.kub.nl/~ticer/summer01/course3/index.htm) oli suunnattu mm. tieteellisten ja tutkimuskirjastojen kirjastonhoitajille, IT- ja systeemiasiantuntijoille sekä lisenssityötä tekeville sekä julkaisumaailman edustajille. Yli neljänkymmenen, maailman eri kolkista tulleiden osallistujan joukossa oli kaksi suomalaista kesäkoululaista.
Kesäkoulun pääteema oli elektroninen julkaiseminen. Aihetta käsiteltiin hyvinkin laajasti tiedon tuotannon muutoksista kustantajan uusiin rooleihin; kirjastoista tiedon portteina ja julkaisijoina kirjastokonsortioihin; neuvottelemisen taiteesta digitaaliseen arkistointiin sekä julkaisemisen teknisistä mahdollisuuksista. Kustannusmaailma kriiseineen oli näkyvästi esillä.
Kymmenien luentojen lisäksi viikkoon sisältyi päivittäisiä ryhmäkeskusteluja ja laitettiinpa osallistujat käymään roolileikkien avulla neuvotteluja kustantajan ja kirjaston välillä. Se ryhmä, jossa olin yhtenä kustantajan edustajana mm. japanilaisen, tanskalaisen, hollantilaisen ja amerikkalaisen kanssa, kävi kiperät neuvottelut Maps Online -tietokannasta. Koska viikkoon sisältyi miltei kolmekymmentä luentoa ja esitystä, on niiden referointi mahdotonta, ja siten luon vain suppean yleiskatsauksen viikon antiin.
Tietoverkot tieteellisen julkaisutoiminnan muuttajina?
Kurssin johtaja Hans Geleijnse (Director of Information Service and Systems at the European University Institute in Florence) käsitteli avauksessaan tieteellisen julkaisutoiminnan kehitystä yleensä ja sen avainkysymyksiä. Hän pohti myös julkaisutoiminnan kriisiä, eri toimijoiden rooleja sekä niiden muuttumista ja sitä, miten tietoverkot muuttavat tieteellistä julkaisutoimintaa. Julkaisutoiminta onkin merkittävästi muuttumassa; eräillä tieteenaloilla elektroninen julkaiseminen on noussut yhdeksi kriisin ratkaisijaksi. Geleijnse otti esiin useita vaihtoehtoisia julkaisemisen toimintamalleja kuten
- SPARC (http://www.arl.org/sparc/core/index.html?page=404) (The Scholarly Publishing and Academic Resources Coalition), joka on 200 tutkimuslaitoksen ja kirjaston yhteenliittymä. Sen e-tuotteet ovat kaupallisia kilpailijoitaan halvempia;
- Highwire Press (http://www.highwire.org/) on puolestaan on-line lehtiä sisältävä palvelu, joka käsittää mm. oikeuden päästä artikkelien lähdeviitteistä suoraan kokoteksteihin;
- Roquade (http://www.roquade.nl/) on Delftin ja Utrechtin yliopistojen kokeilu, jonka tavoitteena on rakentaa infrastruktuuri nopealle julkaisemiselle tieteellistä kontrollia unohtamatta;
- Open Archives (http://www.openarchives.org/) -palvelun tavoitteena on kehittää yhteensopivia standardeja, joilla edistetään tiedon jakelua ja lisätään tieteiden välistä kommunikaatiota;
- The Public Library of Science (http://www.publiclibraryofscience.org/) sai alkunsa vuosi sitten, jolloin joukko biotieteilijöitä allekirjoitti avoimen kirjeen, jonka tavoitteena on tieteellisten tutkimusraporttien vapaa käytettävyys tieteen kehityksen, koulutuksen ja yleisen hyvän vuoksi. Vuoden 2001 syksyyn mennessä kirjeen ovat allekirjoittaneet jo yli 28 000 tieteentekijää 172 maasta.
SPARC, Highwire Press ja Roquade ovat kirjastohoitajien alkuun panemia, Open Archives sai alkunsa kirjoittajien, kirjastonhoitajien ja atk-alan ammattilaisten yhteistyön tuloksena. Geleijnsen mukaan mm. nämä hankkeet osoittavat, että kirjastot eivät ole passiivisia tiedon tallettajia, vaan aktiivisia, tiedon julkaisemisen prosessia uudella ja innovatiivisella tavalla ajattelevia toimijoita. Kirjastot haastavatkin kaupalliset kustantajat ja ne kehittävät uudenlaisia, elektronisen julkaisemisen toimintamalleja.
Teun Nijssenin (Senior Project Manager at the Tilburg University Computer Center, The Netherlands) esitys oli viikon teknisimpiä; hän pohti informaatioteknologiaa ja digitaalisia kirjastoprojekteja. Nijssen on ollut mukana mm. Tilburgin yliopiston Mercury/Kwik, Elise I ja II ja Decomate -projekteissa, joiden toteuttamisesta Nijssen kiteytti, että
- hankkeita voidaan toteuttaa vain muutamallakin, mutta taitavalla asiantuntijalla;
- teistyön tekeminen on helpompaa kuin uuden keksiminen;
- muutama hyvä partneri on EU-esteiden arvoista.
Hans Roes (Deputy Librarian at Tilburg University library) kertoi julkaisuprojekteista, joissa Tilburgin yliopisto on mukana. Parhaillaan käynnissä olevassa ARNO (http://www.uba.uva.nl/en/projects/arno/) -projektissa suunnitellaan ja rakennetaan yliopistoille arkistointipalvelinta, johon tallennetaan kahdessa yliopistoissa tehdyt tutkimusraportit, tutkielmat, väitöskirjat ja muuta opetuksellista aineistoa. Tavoitteena on saattaa tämä aineisto vapaasti akateemisen yhteisön käyttöön. Degree (http://cwis.kub.nl/~dbi/) on Hollannissa julkaistujen, taloustutkimuksen alaan liittyvien tutkimustulosten kokotekstinen virtuaalikokoelma. Projektin lähtöoletuksena on se, että suurin osa tieteellisten tekstien tuottajista käyttää kirjoitustyöhönsä tekstinkäsittelyä, ja siten näiden tekstien tallentaminen ja käyttöön saattaminen Internetin välityksellä on myös helppoa. Degree-projektin tavoitteena Arnon tavoin on saattaa tämä aineisto vapaasti akateemisen yhteisön saataville. Jonathan Clark (Director of Science Direct, Elsevier Science, The Netherlands) tarkasteli esityksessään niin elektronista julkaisemista kuin kustantajan roolia ja lisäarvoakin. Kustantajat ovat nyt turbulenttisessa muutoksessa ja ne yrittävät mm. omaksua digitaalisen ajan uutta teknologiaa. Kustantajat ovatkin Clarkin mukaan ainoalaatuisessa tilanteessa ja luennoitsija pohtikin mm. sitä, että kenen tehtäväksi jää portaalin rakentaminen, kirjastojen vai kustantajien? Hans Roosendaal (Member of the Executive Board at the University of Twente) pohti tieteellisen tiedon arvoketjussa tapahtuneita muutoksia. Roosendaal on sitä mieltä, että kustantajien rooli tulee säilymään, mutta kustantajien - kuten myös yliopistojenkin - tulee varautua tulevaisuuden muutoksiin, muutoin niillä on vain 5-10 vuotta elinaikaa! Tämä edellyttää kirjastoilta:
- tiedostopalvelimien ja selainten kehittämistä
- omassa kehysorganisaatiossa tuotettujen opinnäytetöiden, tutkimusten, jne. arkistoinnin kehittämistä
- voimavarojen jakamista siten, että kirjaston budjetit tulee keskittää; tiedekunnat eivät voi ainoastaan päättää tieteellisestä tiedosta.
Kesäkoulun mielenkiintoisin teema oli konsortiot, joita tarkasteltiin usealta eri kannalta. Frederick Friend (Director of Scholarly Communication at the University College London, UK) pitää kirjastokonsortiota, joiden yhtenä tehtävänä ovat yhteishankinnat, tämän päivän kirjastopalvelujen kehittämisen tärkeimmistä menetelmistä. Ja vaikka kirjastot ovat tehneet yhteistyötä kohentaakseen palvelujaan niin kauan kuin kirjastoja on ollut olemassa, on konsortioiden työ laajuudessaan aivan uudenlaista.
Konsortioita on monen muotoisia; konsortiot voivat olla kansallisia ja valtion tukemia tai ne voivat olla hyvinkin epämuodollisesti muotoutuneita, jopa siten ettei konsortiolla ole tiettyä yhteistä intressiäkään. Mikään konsortio ei muistutakaan organisoitumiseltaan tai rakenteeltaan toista; eikä ole kahta identtistä konsortiota, vaikka ne voivat jakaa yhteisen vision ja tavoitteet. Yksittäiset konsortiot voivat olla kooltaan pieniäkin ja näissä yhteenliittymissä voi olla mukana vain kourallinen kirjastoja, missä tahansa maassa tai alueella.
Konsortiotyöskentelyn näkyvin erityispiirre on Friendin mukaan se tapa, jolla mukana olevat jakavat kokemuksiaan muiden maailman konsortioiden välillä. Se foorumi, jonka puitteissa kokemuksia ja tietoa jaetaan, on Suomessa juuri konferenssinsa pitänyt ICOLC (http://www.library.yale.edu/consortia/) (International Coalition of Library Consortia). Pienet konsortiot saavat voimaa tästä kansainvälisestä liittymästä ja Friend painottikin sitä, että ei ole syytä aliarvioida pienienkään konsortioiden potentiaalista voimaa. Vaikka eurooppalaiset konsortiot eivät voi koskaan volyyminsa puolesta kilpailla amerikkalaistan konsortioiden kanssa, tämä ei merkitse kuitenkaan sitä, etteikö eurooppalaisilla konsortiolla olisi voimaa.
Konsortiot, jotka perustuvat elektronisten aineistojen hankintaan, ovat taipuvaisia mittaamaan tuloksiaan taloudellisilla hyödyillä. Mutta vaikka taloudelliset edut ovatkin tärkeitä, konsortioiden myötä saadaan muunkinlaista hyötyä. Friend painottikin, ettei tulisi aliarvioida niitä etuja, jotka eivät ole luonteeltaan taloudellisia. Konsortioiden muodostaminen luo sellaista sisäistä vahvuutta, mikä antaa kirjastoille korkeamman profiilin. Vaikka konsortioiden elektronisten aineistojen 'bulkkihankinnat' tuottavatkin kustannussäästöjä, on konsortiotyössä tärkeää se vahvuus, joka konsortiolla on kun neuvotellaan mm. ehdoista, elektronisen aineiston tarjonnasta, jakelusta ja ongelmista.
Friend viittasi englantilaisiin konsortioihin M25 (http://www.m25lib.ac.uk/) (Consortium of Higher Education Libraries), CURL (http://www.curl.ac.uk/) (Consortium of Univeristy Research Libraries), NESLI (http://www.nesli.ac.uk/) (The National Electronic Site License Initiative), jotka ovat muotoutuneet hyvinkin erilaisille kivijaloille. Konsortiot ovat alueellisesti erilaisia, niiden toiminta rakentuu erilaisille traditioille ja niillä voi olla hyvinkin erilaisia tehtäviä ja tavoitteita. Kun osa investoi pelkästään e-lehtien hankintaan, osa perustaa yhteistyönsä vähemmän konkreettisille tavoitteille.
David Kohl (Dean and University Librarian at the University of Cincinnati, USA) kertoi amerikkalaisista konsortioista ja niiden lisenssisopimuksista. Hän vertasi konsortioita ja niiden rakentumista vankkurisaattueisiin, joilla valloitettiin ja asutettiin Villi-Länsi. Nämä vankkurisaattueet olivat yksittäisten maanviljelijöiden, liikemiesten ja uudisasukkaiden yhteenliittymiä, joiden avulla saatiin kustannussäästöjä sekä minimoitiin riskejä. Kirjastokonsortiot ovat Kohlin mukaan samanlaisia vankkurisaattueita, jotka huolehtivat mm. e-lehtien hintapolitiikasta ja tekniikkakysymyksistä.
Kohl keskittyi esityksessään kahteen elektronisen aineiston hankintatapaan; nimekepohjaiseen hankintaan ja massahankintaan. Keskikokoisista, akateemisista kirjastoista koostuvan CalState-kirjastojen (http://www.calstate.edu/), jotka rakentuvat 23 kampuksesta ja 19 000 tiedekunnasta, tavoitteena oli hankkia konsortiossa olevien kirjastojen ydinlehdet elektronisesti (title-by-title) kohtuullisella hinnalla. Viisikymmentä prosenttia ydinaineistosta (1 279 lehteä) saatiin välittäjien kautta; lehdistä jouduttiin maksamaan ylimäärästä 25 % per lehti. 'Täsmähankinta' on lisännyt pääsyä e-aineistoon, joskaan lehtien lukumäärä ei ole lisääntynyt eikä hankinta ole tuonut kustannussäästöjä.
OhioLINK -konsortion (http://www.ohiolink.edu/), joka käsittää Ohion osavaltion 79 akateemista, yleistä ja yksityistä kirjastoa, tavoitteena oli CalStaten tavoin lisätä e-lehtien määrää sekä tehostaa pääsyä e-aineistoihin 'bulkkihankinnoilla'. Tavoitteena oli myös saada kustannussäästöjä.
Kohl väittääkin, että vaikka OhioLINKin kokoelma ei nouse suoraan asiakkaiden tarpeista - se ei ole tarkasti valikoitu ja siten asiakkaiden tarpeisiin suoraan vastaava - aikaisemmin saapumattomia ja määrältään kaksinkertaistuneen kokoelman lehtiä käytetään hyvin paljon. Laaja kokoelma on myös vähentänyt kirjastojen välistä kaukolainausta. Kokoelman suuri käyttö osoittaa, että myös käyttäjillä on tarpeita, joita ei ole tunnistettu.
Kesäkoulu on oivallinen idealähde
Olen lukenut parisataasivuista kesäkoulun monistenippua useampaan kertaan ja löydänkin sieltä aina uutta mietittävää. Vaikka kesäkoulun viikko oli todella raskas ja tuntui että viikon loputtua tuskin muistin omaa nimeäni, kurssille kannatti osallistua. Kesäkoulu on osoittautunut oivalliseksi idealähteeksi mm. silloin, kun olemme pohtineet kirjasto- ja tietopalvelumme virtuaalistrategiaa.
Kuva 1. Piazza della Signoria Neptunus-suihkukaivoineen.
Kuva 2. Historiallisen Firenzen kujat ovat kapeita.
Kuva 3. Firenzen läpi virtaa Arnojoki.
Marja Widenius, kirjastonjohtaja, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, marja.widenius@tokem.fi
Lähteet:
Clark, Jonathan (2001): Surfing the Third Wave. The Added Value of a Publisher in a Changing World, p. 4.1 - 4.10. International Summer School on the Digital Library. Week 3: Electronic Publishing. 7 October - 12 October 2001. Tilburg, Ticer.
Friend, Frederick J. (2001): UK Experiences with Consortia and Licensing, p. 9.1 - 9.6. International Summer School on the Digital Library. Week 3: Electronic Publishing. 7 October - 12 October 2001. Tilburg, Ticer.
Geleijnse, Hans (2001): Electronic Publishing of Scholarly Scientific Information. An Overview of Developments and Key Issues, p. 1.1 - 1.18. International Summer School on the Digital Library. Week 3: Electronic Publishing. 7 October - 12 October 2001. Tilburg, Ticer.
Kohl, David E (2001): US Consortial Licensing : Good Lessons, Hard Lessons, Warning Lessons, p. 10.1 - 10.10. International Summer School on the Digital Library. Week 3: Electronic Publishing. 7 October - 12 October 2001. Tilburg, Ticer.
Nijssen, Teun (2001): IT and Electronic Publishing. Issues, Trends and Developments, p. 2.1 - 2.11. International Summer School on the Digital Library. Week 3: Electronic Publishing. 7 October - 12 October 2001. Tilburg, Ticer.
Roes, Hans (2001): Reclaiming Academic Output through University Archive Servers, p. 3.1 - 3.10. International Summer School on the Digital Library. Week 3: Electronic Publishing. 7 October - 12 October 2001. Tilburg, Ticer.
Roosendaal, Hans E. & Geurts, A. Th. M. & Vet, Peter Paul van der (2001): A New Value Chain for Scientific Information, p. 12.1 - 12.3. International Summer School on the Digital Library. Week 3: Electronic Publishing. 7 October - 12 October 2001. Tilburg, Ticer.