Kreodi arkisto


 Etusivu

 Artikkelit

 Lehdet

 Kirjoittajat

 Haku



Kreodi  2 / 2002 

 Artikkelit


Informaatikon keskiviikko sosiaali- ja terveysalan kirjastossa 

Tanja Savolainen

  

Kreodin yhtenä tavoitteena on valottaa ammattikorkeakoulukirjastojen toimintaa ja tuoda esiin ammattikorkeakoulukirjastoissa työskentelevien tehtävien monimuotoisuutta ja laaja-alaisuutta. Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun Sosiaali- ja terveysalan informaatikko Tanja Savolainen on vuorostaan kirjannut yhden työpäivänsä työtehtäviään.


Edellisessä Kreodissa kerrottiin informaatikon työpäivästä muotoilu- ja viestintäalan kirjastossa, joka jo aineistoltaan poikkeaa perinteisestä kirjastosta. Itse työskentelen tätä traditionaalisempaa tyyppiä edustavassa kirjastossa, Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan Kuopion yksikössä. Uusista tuulista huolimatta kirja on edelleen meillä tuote numero yksi, vaikka paljon muutakin on tarjolla.

Kirjoitin työpäivämuistelukseni ylös torstaina edellisenä päivänä raapustamani lyhyen ja ytimekkään muistilistan pohjalta. Käsiteltäväkseni osui sattumalta hieman normaalista poikkeava päivä, johon mahtui niin iloisia kuin surullisiakin sävyjä. Tavallisempia töitä, kuten sisällönkuvailua, tilausten tekemistä tai tiedonhankinnan ohjausta, ei päivään mahtunut, mikä ei kuitenkaan ole niin tavatonta kuin voisi olettaa. Työpäivät sujuvat harvoin juuri niin kuin alun perin on suunnitellut. Yksi puhelu tai sähköpostiviesti voi muuttaa koko päivän.


2002
Keskiviikko

8.00
Aamurutiineja
Työpäiväni alkoi kahdeksalta aamulla tavallisilla rutiineilla: tietokoneen näyttö auki, takki vaatekaappiin, kirjautuminen koneelle ja pikainen sähköpostien silmäily. Normaalista poiketen viestien lukemiseen ei ollut aikaa syventyä, koska vartin yli kahdeksan alkavaan kirjaston asiakastoimikunnan kokoukseen täytyi kaivaa paperit esiin. Hieman ennen kokouksen alkamista kävin avaamassa ulko-oven asiakastoimikuntalaisia varten. Tavallisesti avaamme ovet keskiviikkoisin vasta yhdeksältä.

8.15
Yhteydenpitoa yksikön muihin henkilöstöryhmiin
Aloitimme kerran puolessa vuodessa pidettävän palaverimme pitämisen neljän hengen porukalla. Mukana olivat minun lisäkseni koulutuspäällikkömme ja kaksi opettajajäsentä. Myöhemmin seuraamme liittyi yksi opettaja lisää. Opiskelijaedustajat eivät tällä kertaa päässeet mukaan käytännön harjoittelunsa takia. Runsaan tunnin kestäneen kokouksen aluksi kerroin muille parhaillaan tehtävästä kirjaston yhteisten kotisivujen uudistuksesta. Samalla pohdimme kirjastomme tulevaisuutta yleisesti. Monet kysymykset jäivät auki.

Seuraavaksi käsittelimme ELEF-hanketta (Electronic Library of Eastern Finland). Kerroin, mistä siinä on kysymys ja mitä meidän yksiköltämme asian tiimoilta odotetaan. Tarkoitus on tuottaa tiedonhankinnan oppimateriaalia sosiaali- ja terveysalalle osaksi laajempaa tiedonhankintataitojen kokonaisuutta. Tällaisen materiaalin tuottamisen onnistumiseksi opetushenkilökunnan mielipiteiden kuuleminen on tietenkin tärkeää. Keskustelimme aiheesta kokouksessa alustavasti. Koko opettajakunnan näkemyksiä ja toiveita tarvittavasta aineistosta tullaan selvittämään lähipäivinä lähtevällä kyselyllä.

Opiskelijoiden tiedonhankintataitojen kehittämismahdollisuuksista puhuttiin laajemminkin. Totesimme, että parannettavaa riittää. Esimerkiksi tietokoneen käyttötaidot vaihtelevat suuresti, joten kirjaston on omassa opastuksessaan lähdettävä hyvin vaihtelevista lähtökohdista.

Käsittelimme palaverissa vielä muun muassa tiimien mahdollisuuksia tehdä hankintoja käsikirjastoihinsa kirjaston kautta, Voyager-hankkeen tilannetta ja kirjaston tilojen ahtautta. Voyager puhuttaa meitä kirjastolaisia tietenkin joka päivä lukemattomine kysymyksineen. Palaverissa keskustelimme muun muassa siitä, miten siirtymävaihe vaikuttaa asiakkaisiin. Kirjaston tilapulaa, johon opettajat olivat kiinnittäneet huomiota, käsiteltiin jo toistamiseen. Asiakkaat tarvitsisivat enemmän työskentelytiloja, mutta meidän tapauksessamme laajentaminen on kaikkea muuta kuin helppoa, vaikka taloudellisia resurssejakin olisi. Yritämme kuitenkin kehitellä ratkaisuja.

Kokouksen jälkeen vilkaisin taas sähköpostini ja aloin kirjoittaa pöytäkirjaa asiakastoimikunnan kokouksesta. Valmista ei vielä tullut.

10.00
Muistotilaisuus keskeyttää päivän työt
Jo aamulla olimme saaneet kuulla aiemmin sairaalahoitoon joutuneen koulumme opettajan menehtymisestä ja kymmeneltä kokoonnuimme auditorioon viettämään hiljaista hetkeä. Henkilökuntaa oli paikalla runsaasti oppilaitospastorin toimittamassa tilaisuudessa. Tällaiset uutiset pysäyttävät aina.

Kirjoittamista Palattuani huoneeseeni ryhdyin jatkamaan pöytäkirjan kirjoittamista. Valmista ei tahtonut tulla, vaikka muutakin tekemistä olisi ollut. Odottelin samalla erästä opettajaa palaveriin, jossa meidän piti miettiä omaa osuuttamme ELEFissä. Tapaaminen kuitenkin siirtyi. Kiire on kova, ja kun pitäisi tehdä useampaa asiaa yhtä aikaa, suunnitelmat muuttuvat.

Kirjoittaessani vilkuilin välillä ikkunastani avautuvaa kaunista maisemaa kuten usein työpäivän lomassa. Virkistävää! Voin kehua, että työpaikallani toteutuu pitkälti suomalainen haave talosta veden äärellä, keskellä kaupunkia. Lohduttaudun tällä, sillä asuintalo samoin eduin jää varmasti ikuiseksi haaveeksi. Kirjastostamme on matkaa torille parisataa metriä ja lammen ranta on kahdenkymmenen metrin päässä. Kun aurinko paistaa ja lampi vapautuu silmissä jääpeitteestä, työskentelyolosuhteissani ei ole valittamista. Totuuden nimissä on sanottava, että tällä hetkellä rannan kunnostustyöt rumentavat maisemaa jonkin verran, mutta ensi vuonna on varmasti jo paljon kauniimpaa.

Kevään houkutuksista huolimatta sain lopulta muistioluonnoksen valmiiksi ja postitettua eteenpäin. Hyllyssä odotti vino pino käsittelemättömiä kirjoja ja lisää saapui, mutta ne saivat jäädä odottamaan parempaa hetkeä. Keskityin toviksi tietokannan siivoamiseen. Tarkistettavaa riittää, mutta onneksi kirjastossamme on useampi ihminen tekemässä tätä työtä. Ruokatauko katkaisi puuhan sopivasti.
Ruokatauko
Sekalaisia askareita Syötyäni jatkoin siitä, mihin jäin, eli tietokannan siivoamiseen. Päätyökseen tietokantaa järjestävä sihteeri kävi välillä kysymässä vinkkejä työhönsä. Neuvottelin myös harjoittelijamme kanssa erinäisten papereiden siirtämisestä varastoon. Saamme lopultakin järjestettyä vanhat paperit siten, että ne löytyvät tarvittaessa helposti. Olen miettinyt monta kuukautta, että tämäkin operaatio olisi tehtävä, mutta aina on ollut tärkeämpääkin tekemistä.

Välillä vilkuilin taas sähköpostiviestejä. Niiden joukossa oli projektipäällikkömme ilmoitus Voyageriin liittyvästä orientation-koulutuksesta, joka on Helsingissä toukokuun lopussa. Sain täytettyä siihen liittyen koulutuslomakkeen tulosaluejohtajaamme varten. Kerrankin olin ajoissa!
13.30
Asiakaspalvelua
Puoli kahden aikaan siirryin tunniksi asiakaspalvelupisteeseen, jossa saa vastata tietenkin mitä moninaisimpiin kysymyksiin. Tällä kertaa kaivattiin esimerkiksi opastusta lähteiden merkitsemisessä opinnäytetyöhön ja apua huonosti toiseen työhön merkityn lähteen metsästyksessä. Puhelimessa tiedusteltiin siviilipalveluspaikkaa, jota meillä ei ollut tarjota. Kun asiakkaita ei ollut, jatkoin vanhojen luettelointitietojen tarkistusta. Puuduttavaa ja hitaasti etenevää työtä, mutta onneksi työnsä tuloksen näkee heti.

14.30
Paperitöitä
Palvelupisteestä siirryin vielä hetkeksi huoneeseeni tekemään paperitöitä. Päivä poikkesi tavallisesta siinäkin mielessä, ettei pöydällä ollut yhtään laskua odottamassa käsittelyä eikä esitteitä selailtavina. Niinpä siirryin hyvissä ajoin viereiseen rakennukseen uuden oppilaitosmuseomme avajaisiin.

15.00
Oppilaitosmuseon avajaiset
Oppilaitosmuseohanke oli ollut aktiivisesti työn alla vuoden verran ja nyt päästiin juhlimaan lopputulosta. Ammatillisen instituutin opiskelijat työstivät museon päättötyönään. Kuopiossa on ollut hoitoalan koulutusta toista sataa vuotta, joten meidänkin yksikkömme ullakolle on vuosien varrella kertynyt paljon mielenkiintoista materiaalia, joka nyt on päässyt kaikkien nähtäväksi. Osa tavaroista on hellyttäviä, osa vaikuttaa lähinnä kidutusvälineiltä. Vanhat valokuvat seinillä vievät ajassa taaksepäin samoin kuin menneiden vuosikymmenten malliin teetetyt hoitohenkilöstön puvut mallinukkejen yllä.

Itse sain seurata museon rakentamista lähietäisyydeltä, kun pari hankkeessa mukana ollutta opiskelijaa keräsi kirjallisuutta museota varten. Vanhoja kirjoja ja lehtiä löytyi kirjaston varastosta, opiskelijat saivat niitä lahjoituksina ja jonkin verran hankintoja tehtiin divareistakin. Kirjanurkkaus muodostaa nyt oman osansa museon tarjonnasta.

Avajaisohjelmassa oli puheita, laulua, lyhyitä esityksiä hoitotyöstä vuosien varrelta ja herkuttelua. Opiskelijat olivat pukeutuneet menneiden vuosikymmenten työasuihin, ja he kertoilivat hoitotyön historiasta sekä museon rakentamisesta. Sekä museo että juhlat olivat erittäin onnistuneet.

16.30
Kotiin
Kellon lähestyessä puolta viittä palasin kirjastoon lukeakseni vielä kerran sähköpostit. Koska akuutteja viestejä ei ollut, päätin jättää paluupostin kirjoittamisen vastausta odottaviin viesteihin seuraavaan päivään. Pöydälläni minua odotti paperipussissa harjoittelijamme jättämä munkkipossu, jonka nappasin mukaani illalla naposteltavaksi.




Tanja Savolainen, informaatikko, Sosiaali- ja terveysalan Kuopion kirjasto, Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu, tanja.savolainen@pspt.fi 

 

Kuvat:
Kuva 1. Museon kokoajat. Kuvaaja: Riitta Jääskeläinen 




 Etusivu

 Artikkelit

 Lehdet

 Kirjoittajat

 Haku