|
Verkkopohjaiset oppimisympäristöt tarjoavat kirjastoille suurenmoisia mahdollisuuksia tiedonhankinnan opetukselle. Ulla Virranniemi toteaa, että samalla kun verkkopohjaiset koulutusmateriaalit ovat yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista, ne tarjoavat kirjastoille haasteen paitsi omassa työssä käytettävänä välineenä, mutta myös kirjastomateriaalina.
Elinikäinen oppiminen on termi johon törmäämme nykyään usein erilaisissa yhteyksissä. Yhteydestä riippuen elinikäisestä oppimisesta puhuttaessa korostetaan sen eri puolia. Yhtäällä sanotaan että se on jotain aivan uutta, tietoyhteiskunnan synnyttämä tarve. Toisaalla elinikäistä oppimista pidetään vain uutena sanana ihmisen normaalille kehittymiselle. Molemmilta näkökannoilta tarkasteltuna kyse on itsensä jatkuvasta kehittämisestä ja oman osaamisensa ja taitojensa päivittämisestä.
Kuinka sitten elinikäinen oppiminen tulisi ottaa huomioon koulutuksessa? Avaintermi on itsensä kehittäminen. Opiskelijalle tulisi antaa valmiuksia kehittää itseään ja omaa osaamistaan myös varsinaisen opiskelun jälkeen. Opetuksen perusasetelmaa tulisi muuttaa siten että heti alusta lähtien opiskelija mieltäisi oppimisen joksikin sellaiseksi, josta hän on itse vastuussa. Ei miksikään ylhäältä annetuksi.
Tiedonhankinnan opetus
Vaatimus siitä, että opiskelijat oppisivat itsenäisesti opiskelemaan ja päivittämään omaa ammattitaitoaan asettaa vaatimuksia myös tiedonhankinnan opetukselle. Opiskelijalla tulee olla tieto siitä, miten hän voi itsenäisesti seurata oman alansa kehitystä ja mistä hän saa tietoa, jolla päivittää omaa tietämystään. Usein ei ole mahdollista eikä edes järkevää että omaa osaamista päivitettäisiin palaamalla kerta toisensa jälkeen koulunpenkille. Keinojen tulee löytyä jostain muualta.
Vaikka varsinainen tieto löytyykin yhä edelleen useimmiten painetuista lähteistä, kirjoista ja lehdistä, tai toisilta ihmisiltä, asiantuntijoilta, tiedonhaku tapahtuu nykyisin usein verkkoympäristössä. Internet ja tietoverkot ovat kanava, jonka kautta voidaan hakea tietoa siitä mistä tieto löytyy. On erilaisia asiantuntijarekistereitä, lehti ja kirjastotietokantoja, jotka opastavat tiedonhakijan oikean tiedon lähteille. Erilaiset viitetietokannat ovatkin internetin suosituimpia tiedonhaku kanavia.
Tiedonhaun opetus on siis tärkeää elinikäisen oppimisen kannalta ja tietoa haetaan yleensä tietoverkoista. Kuinka sitten ihmisiä voidaan opettaa tiedonhakuun? Usein tiedonhakua opetetaan esittelemällä erilaisia tiedonhakumenetelmiä ja tietokantoja. Internetin ja oppilaitosten hyvien atk-luokkien myötä opiskelijat pääsevät opetustilanteissa myös itse harjoittelemaan tiedonhakua. Opiskelijoiden taustatiedot tiedonhankinnan kurssille tultaessa ovat hyvin erilaisia. Toiset ovat harjaantuneita tietokoneen ja internetin käyttäjiä, kun taas toisille tietokone on uusi työväline ja internet outo ympäristö. Henkilökohtaisen ohjauksen merkitys korostuukin ohjattaessa internetiin tottumattomia opiskelijoita. Usein ohjaus tapahtuukin "kädestä pitäen".
Monta tapaa mennä verkkoon
Kasvavat opiskelijamäärät, tulospaineet ja kirjastojen resurssit ovat luoneet paineita tiedonhankinnan opetuksen siirtämiseen internet-ympäristöön. Tällainen muutos tarjoaa paljon mahdollisuuksia mutta samalla se tarjoaa kokonaan uusia haasteita. Tiedonhaun verkkokursseista on parhaillaankin menossa useita erilaisia projekteja yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kirjastoissa, myös yleiset kirjastot ovat tulossa mukaan verkko-opetuspalveluiden tarjontaan.
Tiedonhankinnan verkko-opetusta voidaan tarjota monella tapaa. Helpoin perusmallin ratkaisu on se, että kirjasto julkaisee www-sivuillaan tiedonhankinnan oppaan. Toisessa ääripäässä ovat tiedonhankinnan kurssit, joihin liittyy monenlaisia verkkoympäristössä toteutettavia tehtäviä, verkkokeskustelua ja jotka edellyttävät opiskelijoilta keskinäistä yhteistyötä ja opettajalta tai tutorilta aktiivista roolia opetuksessa ja opastuksessa. Tekstin lisäksi näissä koulutuspaketeissa saattaa olla mukana kuvia, animaatiota, videota ja muuta enemmän tai vähemmän tarpeellista rekvisiittaa.
Tiedonhankinnan verkkokursseissa kirjastot törmäävät kokonaan uudenlaiseen haasteeseen. Perinteisessä tiedonhaun opetuksessa kirjastonhoitaja tai informaatikko tuskin vaivasi juurikaan päätään opetuksen pedagogisilla ulottuvuuksilla. Harvoilla kirjastoihmisillä on pedagogista koulutusta saati laaja-alaista pedagogista näkemystä siitä mitä tavoitteita tiedonhankinnan opetuksella pitäisi olla. Toki verkkokoulutuksenkin voi toteuttaa ilman suurempaa pedagogista ymmärrystä, mutta verkkokursseille on jo nyt kirjattu erilaisia laatuvaatimuksia ja ennen pitkää nämä tulevat eteen myös kirjastoissa.
Verkkokäsikirjoitus
Onnistunut verkkokurssi edellyttää aina käsikirjoituksen tekemistä. Verkkokursseista puhuttaessa käsikirjoitus ei tarkoita sitä mitä se tarkoittaa esim. kirjan yhteydessä, eli se ei ole kurssin teksti. Käsikirjoitus on pohjatyö, jossa perustellaan verkkokurssin tarpeellisuus ja määritellään toteutustapa ja kurssiin tarvittavat resurssit. Verkkokurssin käsikirjoitukseen on olemassa useita erilaisia kaavoja ja tässä esitän oman näkemykseni siitä mitä käsikirjoituksen tulisi vähintään sisältää.
1. Mitä halutaan opettaa ja kenelle, miksi koulutus on toteutettava verkossa
Tämän tulisi toteuttaa vähintäänkin sillä tasolla että kurssin suunnittelijalla on itsellään selkeä ymmärrys siitä mitä on tekemässä ja miksi. Uudet mahdollisuudet saattavat sokaista, varsinkin jos niihin saa helposti rahoitusta. Verkkokurssia ei kuitenkaan kannata alkaa tekemään jos ei ole selvää mitä lisäarvoa se tuottaa joko koulutuksen tarjoajalle tai opiskelijalle.
Tällä määritellään myös tavoitteita. Jos kurssilla tavoitellaan säästöjä, sisällöntuotantoon ei kannata uhrata huikeita summia, eikä koulutuksesta luoda sellaista että sen ohjaus ja tutorointi vaatii jonkin henkilön kokopäivätoimisen työpanoksen.
On tärkeää miettiä opiskelijoiden lähtötasoa kurssin suhteen. On aivan eri asia suunnitella tiedonhankinnan verkkokurssia ihmisille, joille se on todennäköisesti ensimmäinen laatuaan sekä verkkokurssina että tiedonhankinnan kurssina kuin suunnitella koulutusta ryhmälle, jonka jäsenet ovat jo opiskelleet tiedonhankinnan perusteet ja jotka ovat harjaantuneet opiskelemaan verkossa.
2. Aikataulu, kuinka paljon aikaa opettajan/tutorin on varattava valmiin kurssin läpiviemiseen? Entä kuinka paljon opiskelijalta vaaditaan kurssin käymiseen?
Paitsi suunnittelun aikataulu, itse kurssin aikataulu on hyvin tärkeää miettiä etukäteen. Opiskelijan kannalta on hyvä miettiä kuinka paljon aikaa häneltä vaaditaan kurssin käymiseen. Kannattaa ottaa huomioon se että kokemattomalta verkko-opiskelu vie huomattavasti enemmän aikaa kuin perinteinen opiskelu, sillä ympäristö ja opiskelu tapa on uusi. Erityisen tärkeää tämän huomioiminen on silloin kun suunnitellaan koulutuspaketteja aikuisopiskelijoille.
Opettajan/tutorin ajankäyttö on myös hyvä miettiä etukäteen. Tarvitaanko kurssissa ohjausta ja kuinka paljon. Kuka opastaa opiskelijoita materiaalin käyttöön ja miten. Kuinka paljon aikaa siihen pitää varata ? Jos kurssiin liittyy tehtäviä, kuinka paljon aikaa niiden ohjaamiseen tai tarkistamiseen vaaditaan. Jos käytetään keskustelu tai chat- ryhmiä, niin kuinka paljon niihin tulee varata aikaa. Yleisesti tuntuu olevan vallalla käsitys, että verkkokurssi vaatisi opettajalta vähemmän kuin tavallinen opetus. Käytännössä tämä ei useinkaan pidä paikkaansa, varsinkin jos verkkokurssilla pyritään vastaavaan henkilökohtaisen ohjauksen tasoon kuin luokkaopetuksessa.
3. Opintojaksoon liittyvät mahdolliset oppimistehtävät, näiden arviointiperusteet
Onko kurssi sellainen, josta opiskelija saa suoritusmerkinnän? Jos on, niin kuinka määritellään se että kurssi on suoritettu hyväksytysti. Jos kurssilla on tehtäviä, tarkistetaanko niitä, kuka tarkistaa ja kuinka niitä arvioidaan.
Verkkokurssissa on myös mahdollisuuksia erilaisten automaattisten tehtävien toteuttamiseen, jolloin ohjaajan/tutorin ei välttämättä tarvitse itse tarkistaa jokaista tehtävää. Näissä tehtävissä ongelmana on usein se että ne ovat tarkkaan strukturoituja ja määrä muotoisia.
4. Opintojaksolla käytettävät työkalut, riittääkö että opiskelijalla on käytössään internet selain, vai vaaditaanko että hän pääsee johonkin oppimisympäristöön?
Verkko-opiskelussa käytetään usein erilaisia "oppimisalustoja". Nämä ovat ohjelmistosovelluksia, jotka edellyttävät sitä että opiskelijalla on käytössään ohjelmistoon kirjautumiseen liittyvät tunnukset. Useimmat näistä sovelluksista toimivat pelkällä www-selaimella.
Jos koulutusmateriaaliin liitetään kuvia, ääntä, animaatiota tai videoita, kannattaa varmistaa tarvitaanko näiden katsomiseen jotain erityisohjelmaa. Samalla kannattaa miettiä myös verkkoyhteyksien toimivuutta, suuret kuvat ja runsas muu oheismateriaali kuormittavat verkkoa ja opetuskokonaisuuden etäkäyttö saattaa vaikeutua tämän takia. Etäkäyttöön tarkoitetut oppimateriaalit kannattaisikin aina testata myös hitaampien modeemiyhteyksien avulla.
5. Opintojakson resurssit, materiaalin ja työn määrä ja kustannukset, mahdolliset tekniikka investoinnit ja materiaalin (esim. kuvien) hankinta, kartoitus valmiista oppimateriaalista
Kurssia suunniteltaessa kannattaa pohtia sitä kuinka paljon resursseja on uhrattavissa kurssin toteuttamiseen. Kokemus on osoittanut että kurssin suunnittelu vaatii aikaa. Ajan lisäksi tulee olla käytössä hyvät tekniset resurssit, laitteet, ohjelmistot ja näiden käyttötaito.
Kaikkea ai kannata tehdä alusta lähtien. Eräs ensimmäisistä vaiheista verkkokurssia suunniteltaessa on kartoittaa valmiina oleva materiaali. Useimmissa kirjastoissa on olemassa tiedonhaun oppaita ja luentorunkoja. Näitä kannattaa hyödyntää myös verkkokoulutusmateriaalin suunnittelussa.
Mikäli useammalla kirjastolla on samansuuntaisia intressejä verkkokoulutuksen suunnitteluun kannattaa voimavarat ehdottomasti yhdistää. Eihän oppikirjojakaan julkaista jokaiselle koululle omaansa. Samaten kannattaa pohtia onko todella tarvetta aloittaa itse raskasta oppimateriaalin luomisprosessia vai voisiko valmiin kurssin ehkä ostaa jostain?
Verkkokurssiin liitettäviin kuviin kannattaa varata ainakin jonkin verran resursseja. Kuvat voi tehdä/valokuvata itse tai ne voi ostaa jostain. Kuvilla on tekijänoikeudet siinä missä muullakin tekstillä, joten kannattaa varmistaa että materiaalissa käytettäviin kuviin on käyttöoikeus. Erityisesti kuvien suhteen kannattaa miettiä onko järkevämpää ostaa tai jopa teetättää kuvia koulutusta varten kuin investoida skannereihin, digitaalikameroihin ja kuvankäsittelyohjelmiin.
6. Verkkototeutus ja ulkoasu, miltä valmis kurssi näyttää, kuinka se toteutetaan, toteutustyökalut, kuka tekee ja mitä
Etukäteen kannattaa varata aikaa verkkokurssin ulkonäön suunnitteluun. Selkeys on valttia. Minimi taso on se että koko kurssilla käytetään johdonmukaisesti samaa fonttia, että kurssin sisäinen navigointi toimii kaikilla kurssin sivuilla saman logiikan mukaisesti.
Kannattaa myös pohtia mikä on verkossa se paikka jonne valmis kurssi tallennetaan, kuka tekee lopullisen toteutuksen, tarvitaanko siihen erityistä ohjelmointi osaamista?
7. Opintojakson ja oppimateriaalin testaus
Testaus on suoritettava AINA. Asiantuntija ei voi ennakkoon arvioida niitä ongelmia, joita opiskelija kohtaa. Testaamaton koulutuspaketti jää usein käyttämättä.
8. Oppimateriaalin päivitys. Kuka päivittää materiaalia, miten ja milloin? Verkkomateriaali vanhenee nopeasti, linkkien ja viitteiden ajantasaisuus tulee muistaa päivittää säännöllisesti
Hyvä oppimateriaali on ajantasaista ja erityisesti verkkomateriaalissa on tärkeää että linkit toimivat. Vaikka kyseessä olisikin pelkkä tiedonhaun ohjesivusto, ilman tehtäviä tai ohjausta, tulee materiaalille määritellä vastuuhenkilö. Mitä monipuolisempia ominaisuuksia verkkokoulutuspaketissa on sitä tärkeämpää on se että materiaalia valvotaan ja sen ajantasaisuudesta huolehditaan.
Verkkokoulutuksen ongelmia
Jokainen, joka on pitänyt atk-luokassa ohjattuja tiedonhaunharjoituksia on varmaankin törmännyt ongelmiin, jotka johtuvat siitä etteivät opiskelijat osaa käyttää tietokonetta tai he eivät ymmärrä tiedonhaun logiikkaa verkossa. Aina törmää opiskelijoihin jotka kirjoittavat hakukenttään "kirjoja matkailusta" kun heille antaa tehtäväksi hakea kirjallisuutta matkailusta. Oman työn ohella opettaessaan ei aina muista että toiset ovat ehkä ihan ensimmäistä kertaa hakemassa jotain tietoa käyttäen tietokonetta apunaan, toiset ehkä ensimmäistä kertaa ylipäätään käyttämässä tietokonetta.
Verkkokoulutuksessa tulee ottaa huomioon se että tietokoneen käyttöön ja verkko-opiskeluympäristöön perehdyttämisen on tapahduttava jossain. Jos kirjaston tarjoama tiedonhankinnan opetus on opiskelijan verkkokurssi, niin siinä tulee perehdyttää myös verkko-opiskeluun. Opiskelijoille on myös tarjottava mahdollisuus ottaa oikeasti yhteyttä opettajaan/ohjaajaan joka tarvittaessa auttaa kurssin suorittamisessa ja ohjaa tietokoneen käytössä.
Verkkokoulutuksessa on monia ansoja joita kannattaa vältellä. Jokainen osio ja ominaisuus kannattaa miettiä huolellisesti ja pohtia sen tarpeellisuutta. Tarvitaanko tiedonhankinnan peruskurssiin välttämättä keskusteluryhmää? Mikä on se itsenäisen opiskelun taso, jota opiskelijoilta vaaditaan? Millaiset tehtävät tukevat kurssille asetettuja tavoitteita?
Virtaa-hanke
Kemi-Tornion ja Rovaniemen ammattikorkeakoulujen kirjastoilla on parasta aikaa meneillään yhteinen Virtaa-hanke. Hankkeessa luodaan molempien ammattikorkeakoulujen käyttöön verkkopohjainen oppimateriaali tiedonhankinnan perusteista. Lisäksi luodaan alakohtaisia tiedonhankinnan verkkokoulutuspaketteja liiketalouden, tekniikan ja terveydenhoidon osalta. Alakohtaisista verkkokoulutuspaketeista tulee molemmille ammattikorkeakouluille yhteisiä. Hanke on osa valtakunnallista virtuaaliammattikorkeakouluhanketta ja sen Pohjois-Suomen osaprojektia.
Oppimateriaalien luomisen lisäksi projektissa rakennetaan virtuaaliset opinnäytetyöpajat, joissa opiskelijoilla on mahdollisuus saada verkkotyöskentelyn kautta tukea työhönsä mm. opettajilta ja informaatikoilta. Työpajoilla luodaan systemaattinen tiedonhaun prosessi oman opinnäytetyön aiheesta ja sen tavoitteena on ohjata hyödyntämään oman opinnäytetyön tiedonlähteitä ja aineistoa itsenäisesti.
Kolmantena kokonaisuutena projektissa pyritään luomaan virtuaalinen tietopalvelu, jolla tuetaan itseohjautuvaa opiskelua. Tarkoituksena on selvittää ja testata erilaisten tietoteknisten vaihtoehtojen mahdollisuuksia virtuaalisessa tietopalvelussa. Tietopalvelu pyritään toteuttamaan ammattikorkeakoulujen (Rovaniemi ja Kemi-Tornio) yhteisenä palveluna.
Lisäksi projektissa on tarkoitus luoda metadataa varten pohjoisten ammattikorkeakoulujen yhteinen strategia, jota hyödynnetään oppimateriaalia ja muuta aineistoa 'luetteloitaessa'. Aineiston metadataa eli kuvailutietoja tarvitaan välttämättömästi elektronisten julkaisujen pitkäaikaissäilytyksessä ja niiden löytyvyyden vuoksi. Opettaja-informaatikko yhteistyö
Virtaa hankkeen eräitä kantavia ajatuksia on opettajan ja informaatikon yhteistyö. Erityisesti erikoisalojen tiedonhankinnan koulutuspaketeissa on tärkeää että mukaan otetaan myös substanssiin perehtynyt asiantuntija, jolla on käytännön näkemystä eri tietokantojen ja tiedonhakutapojen soveltuvuudesta alalle. Samalla yhteistyö auttaa kiinnittämään tiedonhankinnan opetuksen muuhun opetukseen ja opiskelijan ohjaukseen. Laadunvarmistus
Projektissa tuotettavien verkko-opintokokonaisuuksien käytettävyys ja sisällöt arvioidaan käyttäjäkeskeisen suunnittelun avulla. Toteutettujen koulutusten, siis myös tiedonhankinnan pakettien, tulee täyttää valtakunnallisen Virtuaaliammattikorkeakoulun sisällölliset, pedagogiset ja tekniset laatukriteerit. Kirjaston osalta tämä tarkoittaa tiivistä yhteistyötä taustaprojektin kanssa, opiskelijoiden suorittamaa testausta ja asiantuntijoiden tekemiä käytettävyysarviointeja.
Haasteita
Verkkopohjaiset oppimisympäristöt tarjoavat kirjastoille suurenmoisia mahdollisuuksia tiedonhankinnan opetukselle. Samalla ne ovat myös yksi tulevaisuuden suurimmista haasteista. Verkkopohjaiset koulutusmateriaalit tarjoavat kirjastoille haasteen paitsi omassa työssä käytettävänä välineenä, myös kirjastomateriaalina. Verkkokoulutusmateriaalista osa on hyvin opettajapainotteista ja siten lähellä perinteistä luokkahuoneopetusta. Toisessa päässä ovat oppimateriaalipaketit, jotka luonteeltaan muistuttavat oppikirjoja. Oppikirjamaisten koulutusmateriaalien kannalta kirjastoilla on haaste ja mahdollisuus toimia materiaalin välittäjänä. Kirjasto on luonteva paikka tulla opiskelemaan uusia asioita. Se, tuleeko verkko-oppimateriaalista kirjastoille yksi uusi tallenne/palvelumuoto, on tärkeä kysymys. Ihanteellisessa tilanteessahan tiedontarvitsija voisi hakea tietoa aiheen ei muodon perusteella.
Kirjastojen omassa koulutuksessa verkkopohjaiset oppimisympäristöt tarjoavat paljon mahdollisuuksia. Eräs tärkeimmistä on yhteistyö. Tutorin työpanostakin sisältävä tiedonhankinnan peruskurssi on mahdollista toteuttaa myös pienessä kirjastossa, jos taustalla on hyvä yhteistyöverkosto sekä koulutusmateriaalin suunnittelussa että kurssien tutoroinnissa ja ohjauksessa.
Kaikkea ei tarvitse toteuttaa itse, asiat voi tehdä myös yhdessä.
Kirjoituksessa on hyödynnetty RaJu 2002 -seminaarin (25.-26.4.2002) alustuksia.
Ulla Virranniemi, informaatikko, Rovaniemen ammattikorkeakoulun kirjasto, ulla.virranniemi@ramk.fi
|