Mistä alkaisin...
Jo aikoinaan opiskeluaikoina työnohjaajamme sanoi: "Aloitetaan siten, että aloitetaan työ!"
Kiitos neuvosta Tuula H., vinkkisi on viestitty eteenpäin nykyopiskelijoillekin!
Ensi kerta on aina vaikein kaiken järjestämisessä, siksi päätimme tukeutua kokemuksiin tuoreeltaan syksyn 2004 Kirjastojohtajapäiviltä. Kaukopalvelupäivätkin ehtivät huhtikuussa alta pois ennen toukokuun amk-kirjastopäiviä. Tukenamme olivat myös kokouspalvelujen rautaiset ammattilaiset Heli-Maarit Rajala ja Taina Talvitie Matkailu-, ravitsemis- ja talousalapalveluista.
Antaa kaikkien kukkien kukkia, kukkia vaan
Ensin keräsimme yhteen kirjastostamme päivien järjestämisestä kiinnostuneet henkilöt ja ideoimme vapaasti, mitä kaikkea aiheesta tulee mieleen. Selkeästi porukasta erottuivat ne, jotka halusivat keskittyä ohjelmarungon ja teeman työstämiseen. Toisaalta löysimme innokkaita iltajuhlan suunnittelijoita, siispä vain työryhmiin käy! Kaikkien vahvuuksilla ja yhteyksillä oli käyttöä.
Sähköpostissa suihkivat teemantekeleet prosessikirjoittamisen malliin. Ajatuksen synty kun ei kysy aikaa tai paikkaa! Teemapaperia tarvittiin niin meille itselle kuin puhujillekin ohjelman kasaamisessa. Halusimme tuoda esille konkreettisia pieniä askelia kirjastomaailmassa visioiden ja missioiden sijaan.
Mä joka päivä töitä teen
Suunnittelun tahti kiihtyi kevättä kohti, kaiken muun ohessa kun kokoonnuimme palavereihin ja intra täyttyi muistioista. Joskus sentään muutakin täyttyi: jotkut onnekkaat pääsivät koekaniineiksi iltajuhlamenun testaamiseen!
Rinnan päivien suunnittelun kanssa tuotimme myös Kirjasto valossa -materiaalia, jonka alkuidea syntyi Kokkolassa vuoden 2004 Amk-kirjastopäivillä. Loppuvaiheessa melkein tuli kiire eikä vuorokautinen tuntimäärä ollut riittää ahkerien tikolaisten Arin ja Jounin koodinkirjoitukselle. Saimme silti esittelykuntoon päiville "sähköisen seinälehtemme".
Ei aina käy niin, kuin haaveiltiin
Ohjelmaa suunnitellessa kalastettiin verkoista ideoita ja puhujavinkkejä ropelit pään päällä heiluen. Monet aluksi hyvät ideat osoittautuivat toimimattomiksi tai muuten vaan mahdottomiksi toteuttaa. Eräskin puhujaehdokas risteli politiikan vesillä puhelimen saavuttamattomissa eikä päätynyt ainakaan meidän yleisömme eteen. Muutoksia tuli ohjelmarakenteeseen: sovittuja esiintymisiä peruuntui vielä viime tingassa.
Mä sanon viimeisen sanan ja se on ei!
Pitkään suunnitelmissa pidettiin mukana panelia, johon halusimme kutsua osallistujia kaikista kumppanuustahoista. Yritys hyvä, mutta toteutuksesta päätettiin luopua useasta syystä. Kaikkea ei voi mahduttaa pariin päivään, ja hyvä iltajuhlakin vaatii aina veronsa, iltapäivällä sen huomaa... Paneli on onnistuakseen myös vaativa laji, ja halusimme tarjota puheaikaa mahdollisimman monelle osallistujalle työryhmissä tiistai-iltapäivällä.
Vain keskinkertaiset harjoittelevat?
Hyvien ei tarvitse eikä huonojen kannata, siispä sekakuoromme suorittikin koeluontoisen esiintymisen harjoittelun sijaan pääkirjaston aulassa viimeisenä vapaana aamuhetkenämme. Yleisönä oli Evan lisäksi lausuja-Susanna sekä verbaalivirtuoosijuontajat Jyri ja Pekka. Kesken laulujemme kuoron rintaman ohitse yritti sujuttautua tutkija-Riikka, jonka tilapäinen työhuone on sijainnut pari kuukautta kirjastossamme, kiitos Jamkin keväisen "kuka muuttaa minnekin tällä viikolla" -pelin. Hän sai rautaisen kuvan kirjastoammattilaisten monialaisuudesta, Evan saimme ainakin kyyneliin...
Antakaa mulle vesilasi
Juuri ennen amk-kirjastopäiviä toisen päivän pj Arja sai totta kai kirjastossa kierrelleen kevätflunssan nuhan ja yskän kera. Ääni kuului välillä epämääräiseltä suunnalta ja Evan kanssa mietittiin vaihtoehtoja, jos ääni häipyisi lopulta kuulumattomiin. No, "kalastajan kaveri (ei tekstimainosta) taskuun ja vesipullo piiloon" -strategialla siitäkin selvittiin, välillä vedet silmissä.
Suurimmat huolenaiheet hälvenivät, kun itse H-hetki koitti ja asiat rullasivat jo omalla painollaan. Näytteilleasettajien avulla ilmaantui pöydälle kyniäkin, kun niitä ruinattiin.
Radiosta tullut haastattelupyyntökin löysi lopulta perille, ja saimme ääntä eetteriin. Iltajuhlassa tunnelma alkoi olla jo rennompi, kun mitään suurta katastrofia ei nurkan takaa päälle syöksynyt.
Runokoira Pentti tuli lausuntakavereineen tutuksi
Sait multa rukkaset toukokuun
Järjestelyt saatiin onnistumaan monien tahojen yhteistyöllä, mukana olivat myös tietojenkäsittelyn opiskelijat työryhmien mikrotukena. Suuremmilta ruuhkilta vältyttiin, tosin lounaan pöytiintarjoilu auttoi ratkaisevasti ensimmäisen päivän aikatauluissa pysymistä.
Hyvät aikomukset riittävän väljästä ohjelmasta törmäsivät toiveisiin monien tärkeiden asioiden mukaan ottamisesta. Näyttelyynkin on löydyttävä aikaa tutustua, samoin tärkeään käytäväkeskusteluun tulee kannustaa, jotta ideat syntyvät ja kehittyvät!
Puhujille ojennettuja patakintaita laskettiin moneen kertaan, yhden kirjastonhoitajan äiti valjastettiin askartelemaan silkkikukat isäntäväen rintapieleen tunnistamisen helpottamiseksi.
Jostain kumman syystä ideat vihreäksi värjätyistä hiuksista tai marsilais-tuntosarvista eivät menneet läpi. Onnellisina, mutta väsyneinä totesimme keskiviikkona lähtökahvien jälkeen: "Ensi vuonna on helpompaa, olemme taas osallistujia, emme järjestäjiä!"
Monitaitoisen ja -äänisen järjestäjäjoukon puolesta
Arja Kunnela
Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto