|
Kreodi arkisto |
| Kreodi 1 / 2006 |
Artikkelit |
|
|
||
|
|
|
"Se oli elämän oppitunti, hyötyä kaikessa eikä vain asiakaspalvelussa", kuulin yhden osallistujan kommentoivan lähtövaiheessa Marja-Leena Haapasen Kesäsymppis -koulutuksessa Mikaelissa toukokuun puolivälissä. Ihminen ilmaisee itseään säilyäkseen hengissä. Meidän kulttuurissamme sanatonta viestintää ei ole työympyröissä, jossa vain sanottu on olemassa. Ranskassa on aivan eri tilanne, ja vapaa-aikana tilanne on toinen myös Suomessa. Tämä perustuu kasvatukseen. Virallisissa tilanteissa kavennamme itsemme vain päähän jota muu keho kuljettaa, kuin tietokone jota työnnetään tai vedetään kärryillä. Emme elä koko persoonamme kanssa.
Odotamme koko ajan, milloin elämä alkaa. Lapsena odotamme, koska pääsemme kouluun, koululaisena odotamme, koska pääsemme pois koulusta. Jos olemme naisia, odotamme sitä uljasta prinssiä, joka karauttaa paikalle, prinssiä, joka on täydellinen. Mutta kun sitä täydellistä ei sitten löydykään, tyydymme likiarvoon ja väitämme, että kaikki hankaluus johtuu siitä likiarvosta. Elämä koostuu hetkistä On toimittava joka hetki tavoitteemme suuntaan. Millaisen elämän tahtoisin elää, on peruskysymys. Kehonkieli on hetkessä elämisen taitoa. Tartu hetkeen! Ilmaisutaidossa ensimmäinen asia on oman itsen aistiminen. Kun ihminen tapaa ihmisen, ensimmäinen asia on luoda yhteys, laittaa virta päälle. Se ei ole monologi. Havainnoi reaktioita! Punastuminen on varoitusviesti, älä ryhdy sankaritekoihin. Olemme kuolleet pystyyn ja toivomme, ettei kukaan häiritsisi prinsessanuntamme. On elettävä hetki kerrallaan mahdollisuuksia poimien. Jokainen ihminen on luonnonvoima. Osaamme kunnioittaa ukkosta ja vastaavia voimia, siis kunnioita myös toista ihmistä. Älä yritä muuttaa häntä, vaan yritä rakentaa yhteispeliä. Lapset elävät hetkessä. Mallioppiminen, oppisopimuskoulutus, tunneäly, vaistot ja intuitio liittyvät samaan kokonaisuuteen. Siinä on se riski, että jos me ratkaisemme jotakin tässä ja nyt, niin se ratkaisu ei ole täydellinen. Nuuskimisen taito ei ole käytössä Suomessa, mutta USA:ssa kyllä. Lapset nuuskivat luonnostaan toisiaan. Small talk on koepallojen heittelyä. Olemme turtuneet sanoihin. Kuuluu vain löpinää ja kuvittelemme, että se on sosiaalista. Amatööri ja ammattilainen Ammattitutkinto voi sisältää miljoonia ammattisanoja. Jos suhtaudumme asiakkaaseen, amatööriin, siten että hänen pitäisi ensin suorittaa tämä sama ammattitutkinto kuin itsellä on, niin se on väärin. Asiakaspalvelun asia on saada asiakas ymmärtämään. Asiakkaalla on oikeus olla amatööri. Verohallinnolta on tullut kirje. Sen takia henkilö menee Verotoimistoon: "Postin mukana tuli kirje, ja minä kauhistuin, että mihin minä sen veroilmoituksen lähetin vai lähetinkö ollenkaan, ja osasinko sitä edes täyttää, ja sanoin puolisolle, että tuli Verohallinnolta kirje, ja puoliso huusi: avaa se kirje, ja avasin kirjeen ja sitten päätin tulla tänne kun en ymmärtänyt mitään, ... " ja virkailija on tähän mennessä ehtinyt jo monta kertaa toivoa, että saisi sen kirjeen nähtäväkseen. Asiakaspalvelijan täytyy kuitenkin malttaa mielensä, toiminnallisen asiakkaan on voitava kertoa omin sanoin, kuinka hän on päätynyt virastoon. Kertomusta voi yrittää nopeuttaa pikakelaukseen esimerkiksi nyökyttämällä nopeaan tahtiin. Markkinoinnilla luodaan mielikuvia, annetaan aisteille virikkeitä. Ranskalaiset osaavat esimerkiksi intohimon herätyksen. Suomalaisessa yhteiskunnassa tunteet ovat täysin outo asia. Isänmaanrakkaus on sallittu, mutta intohimo on täysin kielletty. Ihminen tuntee joka tapauksessa. Tunteet ovat tuntosarvet, liikkuvat omien ehtojensa mukaan, kertovat henkilökohtaisista merkityksistä. Ikävystynyttä oppilasta ei kannata kauan katsella, on sovellettava jotain, millä ikävystyminen saadaan pois, se on pedagogiikkaa. Tunteita ei voi käskeä, toista ei voi käskeä rakastumaan ja se on nöyrtymisen paikka. Tunteita voi houkutella esiin. Kolmevuotias lohdutti töissään stressaantunutta ja sitä yllättäen kotona ääneen itkevää vanhempaa: "Itke paha mieli pois." Tunteet kertovat, mitä on olla ihminen: siihen kuuluvat sekä ilot että surut. On olemassa mahdollisuus pyytää apua, siis mahdollisuus epäonnistua. On neljänlaista tapaa olla ja toimia ihmisenä. Osa meistä on toiminnallisia, osa reagoi aistien kautta, osa tunteella ja osa käsitteellisen ajattelun, siis tiedon, kautta. Toiminnallisista ihmisistä toiset saattavat ajatella: onpa touhukas tai onpa tyhmä. Aistien kautta reagoivaa joku voi pitää hankalana, kun hän puuttuu yksityiskohtiin. Tunteella reagoivia pelätään, kun he saavat kohtauksia. Tiedon kautta toimivia voi joskus luonnehtia varovaisiksi tai jahkaaviksi. Koko elämän mittainen tehtävämme on havainnoida itseämme, ja on toimittava sen mukaan. On kiinnostuttava siitä toisesta ihmisestä, joka taatusti on erilainen. Kohtaamisen tulee olla iloa ihmisestä. ... ilmaisutaidon opettajan elämän oppitunnista nautti myös Kirsti Karttunen, informaatikko Mikkelin ammattikorkeakoulusta
|
|
|