|
Kun mielenkiinnon kohteet ovat moninaiset, voi jopa vahingossa tulla vastaan erikoisesti toisiinsa kytkeytyviä asioita hyvinkin yllättävistä paikoista. Lokakuulla koin ahaa-elämyksiä, kun osallistuin ensin Mikkelissä Kirjallisuuden ja ajatusten seminaariin Tosi kuin vesi, pitää kuin seula, ja sen jälkeen syyslomallani Helsingissä BIFFin teematapaamiseen aiheesta Heikot signaalit ja niiden havaitseminen.
Kirjallisuudesta
Mikkelin tapahtumaa olivat järjestämässä MAMK ja Mikkelin kirjoittajat ry. Lauantain ohjelmassa esiintyneet Paula Havaste ja Jari Järvelä innoittivat omilla esityksillään kirjahankintoihin, mutta sunnuntaiaamuna esiintyneen Risto Niemi-Pynttärin esitys Verkkoproosa eli mitä fiktiivistä on blogeissa? oli se ensimmäinen ahaa-elämys. Kirjasin hänen esityksestään muistiin: Luovaan kirjoittamiseen kuuluu mahdollisuus vetäytyä yksityisyyteen. Ensin trubaduuri löytää laulun kammiossaan, sitten tuo sen julki linnan salissa vrt. sylimikro.
Niemi-Pynttärin mukaan verkko suosii virtuoosimaista kirjoittamista. Verkkopäiväkirjat ovat suosittu muoto. Faktan ja kuvitellun välissä on fiktion sijainti; se voi siis sisältää sekä faktaa että kuvittelua. Blogin kirjoittajan elämään on päästävä ensin sisälle ennen kuin voi arvioida blogia ja sen kieltä. Kertoja opettaa lukijalle vähitellen miten pitää lukea. "Alussa on vaikea löytää henkinen lukuasento." Arkitaidetta/käyttäjäfiktiota löytyy blogeista runsaasti. Paska Nainen tilittää -karikatyyri on fiktiivinen hahmo. Jutut, kaskut, anekdootit ovat fiktion alkumuotoja, sosiaalisen elämän merkki. Ei voi tarkistaa, onko totta. Salakuunneltua.fi Netiketti: vältä ironiaa! Sosiaalinen media: sanotaan nimenomaan vihjaillen! Hyvässä kerronnassa on mukana verbaalisia eleitä ja ilmeitä. Tavoitellaan viihtymistä verkossa. Verkkokieli on puheen kaltaista, mutta ei puhetta vaikka puhuttaisiin ircissä tai chatissä. Kyse on 10 sormella puhumisesta, kun pyritään puheenomaisuuteen, tyylitellään. Onnistunut keskustelu edellyttää, että tunnistetaan jotain oleellista toisesta henkilöstä, ei vain kielen pinnasta. Veloena on ollut Suomen Kuvalehden blogikirjoittaja, ei kuitenkaan enää syyskuun jälkeen. Veloenismi - yhdellä istumalla valmista tekstiä. Kaikkea ei tarvitse lukea! Kirjoittamisen opettamiseen verkko on hyvä, kun se on niin tekstikeskeinen.
Yksi seminaarin puheenjohtajista, Anne Leinonen luonnehtii omassa Toimittajan spekulatiivisessa lokikirjassaan Niemi-Pynttärin esitystä: Blogien maailmassa liikkuessa törmää siihen, että joitakin blogeja epäilee fiktiivisiksi, ja toiset taas arvaa "oikeiksi", eli niiden kirjoittaja on aito. Mutta mikä on oikeasti aitoa, mikä ei, ja onko sillä väliä?
Ahaa tästä asiasta tuli siinä vaiheessa, kun sain kuulla futuristi Elina Hiltusen toistavan sanan blogi kolme kertaa peräjälkeen. Hiltunen työskentelee Nokialla Corporate Strategy -osastolla. Hän on insinööri, jolla on viimeisteltävänä väitöskirja Helsingin kauppakorkeakoulun Organisaatiot ja johtaminen -laitokselle. "Tulevaisuudessa ihmisen tietoisuus voidaan ladata tietokoneelle. Elinajanodotus -käsite poistuu, kuolema - mitä se on?" Tulevaisuuden tutkimuksessa nyrjäytetään ajattelua, pohditaan tulevaisuuden vaihtoehtoja ja vaikutetaan tulevaisuuteen, innovoidaan tulevaisuutta. Paras tapa ennustaa on keksiä tulevaisuus itse. Tulevaisuuden tutkimuksen lähtökohtana on nykyisyys, joka on täynnä kummallisuuksia.
Signaaleista
Heikko signaali on tässä päivässä oleva merkki jostain uudesta ja mahdollisesti nousevasta asiasta. Käytännössä heikko signaali voi olla vaikka lehtijuttu tai havainto jostain oudosta tai kummasta asiasta. Tulevaisuuden ennakoinnin kannalta heikot signaalit ovat kiinnostavia siksi, että ne voivat kertoa tulevista suurista muutoksista (trendeistä). Tulevaisuuden innovoinnissa heikkoja signaaleja voi käyttää myös hyväksi, sillä ne rikkovat ajatusmallejamme ja pistävät meidät pohtimaan uusia asioita.
Visuaaliset heikot signaalit, eli kuvat heikoista signaaleista, on yksi tapa käyttää heikkoja signaaleja tulevaisuusajattelun kannustamiseen ja innovointiin organisaatiossa. Kuvat ovat erityisen hyvä väline signaalien levittämiseen organisaatiossa, varsinkin kansainvälisessä toimiympäristössä, jolloin eri kielet voivat tuoda pelkästään tekstimuotoiseen kommunikaatioon rajoitteita. Kuva on helppo ymmärtää ja omaksua — kuva on helppo myös "väärinymmärtää", mikä sinällään kannustaa taas innovoimiseen. Eri ihmiset kiinnittävät huomiota eri asioihin kuvissa ja näkevät ne erilailla.
Hiltusen heikkosignaali-testissä (muutos totutussa) 1) saat kollegat nauramaan 2) kollegat vastustavat kiivaasti: noin ei koskaan tule tapahtumaan 3) herätät ihmetystä 4) kukaan ei ole kuullut asiasta ennen 5) halutaan ettei asiasta enää puhuta (tabu). 1-5 ruksia ja kyseessä on heikko signaali.
Mistä heikkoja signaaleja löytyy? Hiltunen suosittelee heikkojen signaalien ja nousevien trendien kalastamisessa seuraamaan mm. vaihtoehtoliikkeitä ja edelläkävijöitä. Trenditoimistoilla, joiden koko olemassaolo perustuu (lähi)tulevaisuuden ennakoimiseen ja näiden tietojen myymiseen, on varsin tehokkaat keinot tulevien trendien havainnointiin. Pääasiassa nämä toimistot seuraavat trendinluojia: ammattilaisia (taiteilijat, muotisuunnittelijat, nuoret suunnittelijat, media) ja edelläkävijäryhmiä.
Teoriassa esitetystä informaation elinkaaresta voi löytää konkreettisia lähteitä heikoille signaaleille: taideteokset, science fiction, vaihtoehtoiset julkaisut, erikoistuneet julkaisut, patenttihakemukset, väitöskirjat (ns. idean syntymisvaihe) ja tutkimusraportit, tieteelliset ja tekniset julkaisut, kaupalliset lehdet 8ns. eliitin tietoisuus -vaihe). Taideteokset ja scifi lähteinä eivät ole lainkaan liioiteltuja, sillä trendinluojat ovat usein juuri taiteilijoita, jotka ovat herkkiä ilmaisemaan elinympäristönsä tilaa omissa teoksissaan. Toisaalta teknologiayritysten "Star Trek -intomieliset”"insinöörit saavat usein inspiraatiota scifistä, kertoo Hiltunen.
The future window
Kukin toimittaa matkoilta löytämiään kuvia ikkunaan. Kirjallista raporttia ei moni ehdi lukea, mutta kuvia ehtii katsoa ja pohtia; "totuus on katsojan silmissä". Ei aina tarvitse työskennellä hampaat irvessä, voi olla myös hauskaa kun ennustetaan tulevaa. Tulevaisuus on visioiden kommunikointia, mielikuvien ja toiveiden luontia. Usein jos jokin asia myös on kovin pinnalla ja ns. megatrendi, on hyvä alkaa etsiä signaaleja nousevasta vastatrendistä.
Ehdottomasti haasteellisin asia on saada analyysien pohjaksi kunnon heikko signaali -materiaali. Irrottelu ja luovuuden käyttö tuntuu olevan vaikeaa työyhteisöissä, joissa on totuttu luottamaan faktoihin ja varmaan tietoon. Leimatuksi tulemisen pelossa on tietenkin riski lausua ääneen jokin typerän tuntuinen asia. Kun itse saan esitelmää pitäessäni yleisön nauramaan esittämälleni heikolle signaalille tai esittämään kiivaita vasta-argumentteja, ajattelen tyytyväisenä löytäneeni hyvän heikon signaalin, arvioi Hiltunen. Aina heikot signaalit eivät tietenkään indikoi tulevasta muutoksesta, mutta joskus ne sitä tekevät.
Anssi Tervonen esitteli samaisessa BIFF-teematilaisudessa TrendWiki-työkalua kollektiiviseen heikkojen signaalien keräämiseen ja analysoimiseen. Tervonen kertoi työskennelleensä aiemmin M-realilla. Havaintojensa mukaan kaikki puunjalostajat ostivat isoja raportteja Pöyryltä - sama tulevaisuus kaikille. Periaatteena on oltava se, että organisaatiossa jokainen työntekijä havannoi tulevaisuutta. Tämä tulevaisuustieto on arvokasta ja se tulee kerätä talteen. TrendWiki toteuttaa myös sosiaalisen median (web 2.0) perusperiaatteita eli se mahdollistaa haluttaessa kaikkien organisaation työntekijöiden osallistumisen tulevaisuuden analysointiin ja pohdintaan. Työkalussa on lisäksi mahdollisuus käyttää DataRangersin textmining- ja datamining-ominaisuuksia.
Lähteet:
Toimittajan spekulatiivinen lokikirja, http:usvazine.wordpress.com/2008/10/21/tosi-kuin-vesi-pitaa-kuin-seula/ luettu 28.10.2008
What’s Next Consulting, http://www.whatsnext.fi/ luettu 28.10.2008
OPH -Kurkistus tulevaisuuteen – toimintaympäristön ennakointi heikkojen signaalien avulla, http://www.oph.fi/ luettu 28.10.2008
Elina Hiltunen: The Future Window – A Medium for Presenting Visual Weak Signals to Trigger Employees’ Futures Thinking in Organizations, Helsinki School of Economics, Working Papers W-423, 2007.
...ahaa-elämyksiään halusi jakaa kanssanne mikkeliläinen informaatikko Kirsti
|