Jokaisella meistä on ihmisiä, joita ihailemme ja kunnioitamme, joiden kaltaisiksi haluamme tulla. Sellainen ihminen voi olla opettaja, työtoveri, valmentaja, perheenjäsen - lähes kuka tahansa. Yhteistä näille ihmisille on se, että he osaavat innostaa ja motivoida, he ovat nöyriä ja kaikelle avoimia, he panostavat tekemiseensä ja löytävät uusia tapoja tehdä asioita. Sanalla sanoen: he ovat luovia.
Oppimisen luovuus
Suomessa on pitkään vallinnut pänttäämisen kulttuuri: oppilaat opettelevat faktoja ja tekevät tarkasti määriteltyjä tehtäviä. Tietoa arvostetaan yli luovuuden. Luovuus ei kuitenkaan ole tiedon vastakohta, eikä myöskään sen kilpailija. Myös oppiminen voi olla luovaa. Luovuus ei ole sidottu taideaineisiin, vaan luovaa oppimista voi tapahtua myös esim. luonnontieteissä.
Luova opettaja on innostava opettaja
Kuka tahansa meistä voi olla luova opettaja. Luovuus lähtee siitä, että opettajana olemme uteliaita, kyseenalaistamme ja ihmettelemme, kokeilemme uutta. Me tiedämme, mitä opiskelijan on tärkeä oppia; se, miten he oppivat voidaan aina kyseenalaistaa. Oppimistapoja on erilaisia, ja meidän tehtävämme opettajina on huomioida ne parhaan kykymme mukaan. Innostava opettaja pistää peliin itsensä kokonaan: kokemuksen, tiedon, tunteet ja asenteet. Hän on kuitenkin myös avoin ottamaan vastaan uusia asioita tai poikkeavia mielipiteitä. Oppiminen syntyy yhdessä.
Motivointi on kaiken aa ja oo
Luovan opettajan tehtävä on vangita opiskelijan huomio. Oppimiselle tärkeintä on oppijan sisäinen motivaatio, mutta opettaja voi vaikuttaa siihen ratkaisevasti. Jo Aristoteles tajusi, miten epävarmuuden herättäminen viritti opiskelijan uteliaisuuden ja sai hänet etsimään tietoa ja tutkimaan asioita.
Luovuutta ei voi opettaa, mutta siihen voi oppia
Howard Gardnerin mukaan luovuus on aina subjektiivista. Siihen vaikuttavat yksilön perimä, kokemukset, tieto sekä suhteet muihin ihmisiin. Niinpä ketään ei voi opettaa olemaan luova, sillä yhtä yhteistä mallia siihen ei ole olemassa. Maailma on kuitenkin täynnä raaka-ainetta yksilön luovuudelle: tarvitaan vain avoimuutta ja rohkeutta ihmetellä.
Luovuuden edellytykset
Kiire, kiire, kiire. Tehokas lääke luovaa ajattelua vastaan, sanoo Claes Andersson. Luovuus ei synny kiireessä eikä pakosta. Se vaatii viihtyisän ja sallivan ympäristön, jossa yksilö uskaltaa kokeilla ja kysyä. Kaikki eivät voi luoda sellaisia työympäristöjä kuin Googlessa (http://www.time.com/time/photoessays/2006/inside_google/index.html), mutta fyysistä ympäristöä tärkeämpi onkin henkinen ympäristö. Jos viihdyt työpaikallasi ja työtovereidesi kanssa, sinulla on hyvät edellytykset olla luova.
Mitä me sitten voimme tehdä tullaksemme luovemmiksi? Yksi tärkeä asia on katsoa oman ammattialan ulkopuolelle: muiden alan edustajien kanssa keskustelemalla syntyy usein yllättäviäkin huomioita tai uusia asioita. Keskittymällä kokonaisuuksiin ja soveltamalla käytännössä oppimaamme voimme uudistaa omaa toimintaamme. Tiedon lisäksi tarvitsemme asennetta: avoimuutta, joustavuutta, kaavojen rikkomista. Meillä täytyy olla rohkeutta: rohkeutta leikkiä, rohkeutta epäonnistua. Rohkeutta jopa munata itsemme, jos sitä vaaditaan uusiutumiseen.
Intohimoinen ja rakastava opettaja
Innostava ja luova opettajuus vaatii sitä, että hän tekee työtään koko sydämestään. Ammattitaito on vain osa opettajuutta; omaa alaa on rakastettava, aivan kuten on rakastettava opettamista. Luova opettaja rakentaa rohkaisevaa, iloista ilmapiiriä, jossa oppiminen lähtee toisten arvostamisesta. Mutta ennen kaikkea luovalta opettajalta vaaditaan aitoutta: hänen on uskallettava näyttää ja käyttää koko persoonaansa.
Luovuutta IL-opetukseen
Ehkä helpoin tapa lähteä lisäämään luovuutta omassa opetuksessa on uudistaa omia opetusmenetelmiään. Perinteisten menetelmien sijaan voi miettiä erilaisia vaihtoehtoisia tapoja kuten vierailevia asiantuntijoita; kutsu vaikka joku vanhempi opiskelija opettamaan nuorempia! Vastuun jakaminen toimii aina: ryhmätyöt, porinaryhmät ja aivoriihet ovat mainio tapa saada opiskelijat keskustelemaan ja oppimaan toisiltaan. Kefalonialaista metodia hyödyntämällä lisäät vuorovaikutusta ja saat opiskelijat kiinnostumaan. Tai rakenna oppiminen dekkarin tapaan: opiskelijat astuvat salapoliisin rooliin pyrkien ratkaisemaan luomasi mysteerin. Minkä tahansa metodin valitset, sen on oltava itsellesi luonteva: muuten teet enemmän haittaa kuin hyötyä.
Aloita sielusta
Miten siis tästä eteenpäin? Saul Bellowin sanoin: "Ensimmäinen tehtävä on, että paikannat sielusi. Mitä etäämmälle olet siitä joutunut, sitä pahemmassa pulassa olet."
Lähteet:
Fibaek Laursen, Per. Aito opettaja. Helsinki: Finn Lectura, 2006.
Jokela, Päivi. Menestyvän kouluttajan mallia etsimässä. Oulu: Oulun yliopisto, 2002. (Oulun yliopiston opetus- ja opiskelijapalveluiden julkaisuja A21)
Kasanen, Pertti & Uusikylä, Kari (toim.) Luovuutta, motivaatiota, tunteita: opetuksen tutkimuksen uusia suuntia. Jyväskylä: PS-Kustannus, 2002.
Koski, Jussi T. & Tuominen, Saku. Kuinka ideat syntyvät? Luovan ajattelun käsikirja. 3. p. Helsinki: WSOY, 2007.
Kupias, Päivi. Kouluttajana kehittyminen. Helsinki: Palmenia, 2007.
Tuisku, Tero. Luovuus ei vaadi ponnisteluja. Myynti & markkinointi 3/2009. s. 18-19. Saatavissa: http://www.digipaper.fi/smkj/27527/?pgnumb=18
Artikkeli perustuu esitykseeni Luo ja uudistu työssä ja opetuksessa -seminaarissa Helsingissä 17.4.2009.
Monika Cseh, Laurea-kirjasto