|
Kreodi arkisto |
| Kreodi 3 / 1999 |
Matkalla |
|||
|
||||
|
|
|
IALTULin (The International Association of Technological University Libraries) 20. konferenssi järjestettiin toukokuussa Hanian yliopistossa Kreetalla. Suomalaisia ammattikorkeakouluja edustivat Iris Tahvanainen (EVTEK), Marjariitta Viiri (Pohjois-Karjalan amk) ja Tiina Järvinen (Helsingin amk), muut suomalaiset edustajat olivat TKK:sta. Marjariitta piti esitelmän aiheesta Educational Needs of Finnish Polytechnic Librarians.
Hollantilaisia kokemuksia tiedonhankinnan opetuksesta taas olivat
Kirjastojen tulevaisuuskuva Puolalaiset Feret ja Marcinek olivat selvittäneet delfi-menetelmän (asiantuntijanäkemys) avulla eurooppalaisten kirjastonjohtajien näkemystä tieteellisten kirjastojen tulevaisuudesta ja hahmotelleet millaisia taitoja ja millaista osaamista tieteellisissä kirjastoissa työskenteleviltä vuonna 2005 vaaditaan. Talous on kirjastojen tulevaisuuden kehityksen kannalta tärkein suunnanmäärääjä. Muiden muutosten (kuten koulutuksessa tapahtuneet muutokset jne) ei uskottu vaikuttavan kirjastoihin yhtä voimakkaasti. Maksullisten palvelujen uskotaan pakostakin yleistyvän. Talouden tiukkuuden ei kuitenkaan uskota vaikuttavan kirjastojen väliseen yhteistyöhön, yhteistyöhön hakeudutaan joka tapauksessa. Tutkijoiden oman arvion mukaan tietotekniikassa tapahtuva kehitys kuitenkin tosiasiassa vaikuttaa kirjastojen toimintaan merkittävämmin. Visio kirjastosta 2005 Tieteellinen kirjasto säilyy tieteellisenä, akateemista yhteisöä palvelevana. Asiakaskunta ei vielä ole merkittävästi laajentunut. Yhteistyötä, ennen kaikkea alueellista; erilaisten kirjastojen kanssa tehdään kuitenkin enemmän kuin nyt. Akateemisen kirjaston missio on laajentunut käsittämään joitakin uusia tehtäviä. Sen toimintastrategia määräytyy kehysorganisaation strategiasta. Se hakee rahoitusta oman organisaationsa ulkopuolelta. Akateemiselle yhteisölle tärkeimmät peruspalvelut säilyvät kuitenkin maksuttomina. Yhteistyö opetuksen ja tutkimuksen kanssa on lisääntynyt. Käyttäjäkoulutus on tehokasta ja kirjasto ottaa toiminnassaan huomioon uudet opetusmenetelmät ja -teknologian. Jotkut kirjastot ovat mukana verkoissa käytettävien oppimateriaalien tuottamisessa, toiset rajoittuvat hankkimaan tärkeimmät digitaaliset tiedonlähteet ja ylläpitämään linkkikokoelmaa. Molemmat kirjastot joutuvat kuitenkin ottamaan vastuuta käyttäjien tietoteknisestä koulutuksesta. Yhä enemmän koulutusta ja opastusta suunnataan myös eikäyttäjille ja akateemisen yhteisön ulkopuolelta tuleville asiakkaille. Arvion mukaan noin puolet kirjaston töistä liittyy jollakin tavoin asiakkaiden kouluttamiseen. Tästä syystä informaatikkojen osuus henkilökunnasta on kasvanut ja perinteistä kirjastotyötä tekevien osuus pienentynyt. Kirjaston käyttäjät odottavat edelleen saavansa henkilökohtaistakin palvelua. Opiskelijat saavat palveluja kirjastossa tai verkon välityksellä, opettajien ja tutkijoiden palveluja välitetään edelleen face-to-face. Vuoden 2005 kirjastonhoitaja viihtyy erilaisissa rooleissa ja tehtävissä. Hänen tehtäviinsä kuuluu tutkimusta, neuvontaa, suunnittelua, johtamista, tiiminä toimimista, ongelmanratkaisua ja printterin korjuuta. Tärkeimmät henkilökohtaiset ominaisuudet ovat hyvä kommunikointikyky ja yhteistyökyky, joustavuus ja sopeutumiskyky sekä asiakaslähtöinen ja -orientoitunut lähestymistapa. Kouluttajataitoja ja opetustaitoa tarvitaan. Työsuhteiden pituus määräytyy projektien mukaan. Substanssiosaamista ja profilointitaitoa tarvitaan myös sekä sitoutumista, jota ilman työn monista vaatimuksista on vaikea selviytyä. Kirjastojen suurimman työntekijäryhmän muodostavat informaatikot (31 %). Teknisen henkilökunnan kanssa yhdessä heitä on noin puolet koko henkilökunnasta. Konferenssin anti Konferenssin aihepiirit olivat ajankohtaisia ja mielenkiintoisia, mutta täyttyivätkö odotukset? Kyllä - osittain. Kuultuamme viikon ympäri maailmaa tulleiden puhujien esitelmiä, voi vain todeta, että me täällä Suomessakin kehittelemme ja toteutamme juuri samoja juttuja. Aivan uuden tiedon määrä oli aika pieni, mutta varmistusta ja vahvistusta omille ajatuksillemme ja kehityssuunnillemme saimme. Samalla sai kuvan, miten muut ovat toteuttaneet omia systeemejään ja mitä hankaluuksia heillä on ollut. Mieleen jäänyttä:
Evästystä konferenssiin puhumaan menevälle:
Meriseikkailua internet-surffailun sijaan Konferenssimatkan loppuhuipennukseksi päätimme kokeilla kuuluisien kreikkalaisten laivanvarustajasukujen palveluja. Ostimme tiketit 3 tunnin risteilylle lähisaarelle. Purtemme starttasi määräaikaan Hanian satamasta auringon paistaessa ja laineiden kauniisti liplatellessa mukanaan meidän lisäksemme 8 innostunutta saksalaista turistia. Putputtelimme purrellamme, jossa oli lasipohja (jotta näkisimme mitä meren pohjassa on - kiviä, levää ja rojua) kohti aavan meren saarta. Laineet keinuttivat somasti purttamme, aurinko lämmitti selkiämme ja purren pohjalle ilmestynyt vesi vilvoitti varpaitamme (ja kassejamme). Merelle päästyämme purtemme ensin keikkui somasti, sitten kovasti. Pääsimme kuitenkin kunnialla saaremme suojaan. Tosin nyt kävi ilmi, että saareen ei saa rantautua - luonnonsuojelualue - ja luvattu uintimahdollisuus toteutetaan purrelta käsin. Kipparimme yritti innostaa meitä matkustajia uimaan näyttämällä mallia kuinka purrelta läiskäytetään mereen uimaan. Katselimme haltioituneina hänen uintiesitystään, mutta emme uskaltautuneet monista pyynnöistä huolimatta hänen seurakseen kylmään mereen. Aikansa meressä kelluttuaan kipparimme kampesi itsenä takaisin purteemme ja pääsimme jatkamaan matkaamme. Tarkoituksena oli kiertää saari ja palata sitten toista reittiä takaisin Haniaan. Taivas oli mennyt pilveen ja saaren suojasta merelle päästyämme totesimme merenkäynnin voimistuneen huomattavasti. Purtemme keikkui ja heilui kuin viimeistä päivää ja tunnelma kiristyi. Kipparimme ohjaili urheasti kohti yhä suurempia aaltoja matkustajien vastustuksesta huolimatta. Pursi heilui, aallot kastelivat matkustajat ja lattiat, tuuli tempaisi purtemme katon (pressu) meren aalloille, matkustajat kaatuivat tuoleillaan ja oli kylmä. Saksalaiset rouvat siirrettiin turvaan ohjaushyttiin, saksalaiset miehet siirrettiin painoksi laivan kokkaan ja suomalaiset rouvat saivat yrittää pysyä hengissä kannella parhaaksi katsomallaan tavalla. Lopulta saksalaisten kohtalotoveriemme hyvin äänekkään painostuksen jälkeen kipparimme suostui kääntämään kokan kohti Haniaa ja keskeyttämään matkamme. Tuntui kuin ranta ei ollenkaan lähenisi, aallot vain tulivat hurjemmiksi ja hurjemmiksi. Pidimme rystyset valkoisina kiinni penkeistämme ja positiivisina puolena totesimme, että emme olleet onneksi syöneet pitkään aikaan mitään. Toisen suomalaisen Nokia pirahti ja näytölle ilmestyi teksti: "kaikki hyvin, lapset leikkivät vesileikkejä takapihalla". Kollega vastasi oitis viestiin: "olemme merihädässä!". Hämmästyttävän nopeasti mies soitti uudelleen Nokiaan ja kysyi, mistä on kysymys. Onneksi ranta lopulta saavutettiin ja pääsimme hengissä, mutta pahoinvoivina, viluisina ja märkinä rantaan. Lähtiessämme laivanvarustajamme ei kysellyt tulemmeko uudelleen matkalle saatikka olimmeko nauttineet matkastamme; hän tyytyi vain peruuttamaan seuraavan lähdön. Tiina Järvinen, informaatikko, Helsingin ammattikorkeakoulu, tiina.jarvinen@hkiamk.fi Iris Tahvanainen, tietopalvelupäällikkö, Espoo-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu, iris.tahvanainen@evitech.fi Marjariitta Viiri, informaatikko, Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, marjariitta.viiri@ncp.fi |
|
|