|
Kreodi arkisto |
| Kreodi 1 / 2010 |
Ajankohtaista |
||
|
|||
|
|
|
Informationskompetens - en färdighet för livet ja Tulevaisuuden IL-sisällöt seminaari Turussa 10-11.2.2010
Käsittelemme tarkemmin Tara Brabazonin ja Kai Halttusen esityksiä, aluksi kuitenkin muutama huomio Olli Mäkisen ja Jaana Parviaisen esityksistä. Olli Mäkisen etiikkapohdinnan yhteydessä palgiointi-ongelman lisäksi mietimme, millaista valtaa me tiedonhaun ohjaajina ja aineistojen hankkijoina käytämme suhteessa siihen, mitä pidämme oikeana, relevanttina ja luotettavana tietona. Tätä jokaisen on syytä pysähtyä pohtimaan aika ajoin työn arjessa. Tulisiko meidän korostaa loppukäyttäjän vastuuta; päättäköön hän itse mikä on tarpeellista, luotettavaa ja relevanttia suhteessa ongelmaan. Me tarjoamme hänelle työvälineet, valikoiva kriittinen ajattelu on löydyttävä itsestä. Jaana Parviainen kuvasi kehollisen tiedon syntymekanismeja tanssijan koulutuksessa. Tämän esityksen aikana mieleemme nousi kysymys, mitkä ovat meidän mahdollisuudet tunnistaa muita kuin tekstipohjaisia tiedon lajeja. Väitämme että osaamisemme tällä alueella vaatii vielä erittäin paljon oppimista. Kuinka hyvin nykyinen IL-opetussuunnitelma palvelee erilaisten tiedontyyppien löytymistä ja arviointia? Seminaarin ensimmäisen päivän tähtipuhuja oli räväkkä Tara Brabazon Brightonin yliopistosta. Hänen esityksensä ydin oli, että informaatiolukutaidossa kysymys ei ole vain pääsystä tietoon vaan elinikäisen oppimisen kautta saavutetusta elinikäisestä lukutaidosta, verkkolukutaidosta. Hyvä verkkolukutaito edellyttää kriittistä ja reflektoivaa otetta. Brabazon nostaa esille, että samalla kun oppiminen kumuloituu, kriittinen ja laadukasta informaatiota löytävä verkkolukutaito kumuloituu myös elinikäisille oppijoille. Heillä on koulutuksen myötä parempaa osaamista höydyntää web 2.0:n työkaluja siten, että tietopääomaa kasvaa. Hän tuo myös esille, että digitaalisuus ei ole kaikille arkipäiväistä. Muutamme analogista tietoa kiihtyvällä vauhdilla digitaaliseksi, jolloin suuri osa väestöstä kohtaa digitaalista poissulkemista. Kokonaisuudessaan tekninen vallankumous johtaa siihen, että tarvitaan ihmisiä jotka pystyvät hallitusti käsittelemään mediatuotteita. Tässä meidän ammattikuntamme asiantuntemus on arvossaan. Toinen yleinen harha on, että verkon ja web 2.0 välineiden käyttö on yhtäpitävä hyvän verkkolukutaidon kanssa. Hakiessa käytämme helposti ensiksi mieleen juolahtavia hakusanoja. Katsomme muutaman ensimmäisen hakutuloksen ja saamme uusien näkökulmien sijaan tuttuja, aiempia ajatuksiamme vahvistavia tuloksia, emmekä löydä mitään uutta. Olemme tyytyväisiä, mutta verkkolukutaito pysyy arkipäivän ja käytännön lukutaidon tasolla. Vapaa verkko ei myöskään tee ihmisistä automaattisesti informaatiolukutaitoisia, koska vapaa informaatio ei Brabazonin mielestä usein ole kovin laadukasta. Hyvä laatu maksaa. Informaatiolukutaidon opetuksen pitäisi vaatia mukavuusalueen ylittämistä, pakottaa pois ympäristöstä jossa koemme olevamme turvassa tuttujen tulosten parissa. Tämä pätee sekä painettuun että verkkoaineistoon. Tiedon asiantuntijoina meidän pitäisi aiheuttaa häiriöitä, jotka pakottavat opiskelijat ulos mukavuusalueelta kokeilemaan uusia ilmauksia ja ajatuksia. Parhaimmillaan tämä johdattaa opiskelijat käytännön lukutaidosta kriittiseen ja reflektoivaan lukutaitoon, jonka avulla ymmärtää löytämäänsä tietoa syvemmällä tasolla. Brabazonin mielestä opiskelijat on saatava pohtimaan mm. koska teksti on kirjoitettu, miksi se on tullut julki juuri silloin, mikä on tekstin yleisö ja tärkeänä mistä tekstissä ei keskustella ja miksi ei. Brabazon aloittaa lukemisen opiskelijoiden kanssa lopusta, lähdeluettelon analysoinnista. Lopuksi hän toteaa, että viime vuosikymmeninä olemme rakentaneet informaatiojärjestelmiä, nyt täytyy ryhtyä rakentamaan palveluja ja lukutaitoja. From hardware to witware. Brabazonin esitelmä muistutti mieleen British Libraryn ja JISC:n tutkimuksen "Information behaviour of the researcher of the future" 2008. Myös siinä tuli esille yleinen väärä mielikuva nuorten verkkolukutaidosta. Huolestuttavan suuri osa ei suhtautunut kriittisesti löytämäänsä tietoon, reflektoimisesta puhumattakaan. Vapaan verkon nopean kasvun myötä IL:n opetuksen yhdeksi tärkeimmistä elementeistä on mielestämme tullut kriittisyys. Lisää Tara Brabazonin esityksestä Meddelanden från Åbo Akademi 3/2010
Emme voi pysäyttää sosiaalisen median jalkautumista arkikäyttäytymiseen. Monet kirjastot ovat jo alkaneet ottaa haltuun sosiaalisen median mahdollisuuksia kirjaston toiminnassa. Meidän on myös yksilötasolla otettava itsellemme soveltuvalla tavalla nämä välineet käyttöön, jotta pysymme mukana asiakkaittemme tavallisessa toimintaympäristössä. Voit aloittaa vaikka osallistumalla keskusteluun täällä. Kaisa Puttonen, Laurea ja Hellevi Hakala, TeaK |
|
|