Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto (JAMK) kutsui toukokuussa 2009 keskisuomalaisia tiedonhankinnan ammattilaisia verkostoitumaan. Kirjaston silloinen johtaja Antti Seppänen nimitti verkoston Keski Suomen tietopalveluklubiksi.
JAMKin lisäksi klubissa toimii asiantuntijoita yritysten, julkisorganisaatioiden ja yhteisöjen tietopalveluista ja kirjastoista. Mukana ovat esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kirjasto, sanomalehti Keskisuomalaisen tietopalvelu, Ilmasotakoulun kirjasto, Jyväskylän kaupungin innovaatiopalvelut, Keski Suomen ELY keskus/Keksintösäätiö ja Humanistisen ammattikorkeakoulun kirjasto.
Klubi kokoontuu kahdesti vuodessa osallistujiensa organisaatioissa.Tapaamisessa voi olla ennalta sovittu teema, voimme puhua vaikkapa uudenlaisista palvelukonsepteista. Syksyllä 2009 Jyväskylän kaupungin innovaatiopalvelut järjesti meille tulevaisuuspajan, jossa hahmottelimme yhteiskunnan muutosten, muun muassa tiedonlähteiden sähköistymisen vaikutuksia työhömme. Kevään 2010 tapaamisessa JAMKin kirjasto esitteli klubilaisille yritystiedon lähteitä.
Kahden minuutin lähdekriittinen normihaku
Irmeli Toivanen on aktiivinen klubilainen. Hän on itsekin jo brändi, joka on muokannut sanomalehti Keskisuomalaisen tietopalvelusta sellaisen, millaisena se nyt tunnetaan: nopeana ja verkostoituneena
palveluna.
Irmeli kertoo, että verkostot ovat hänelle oleellisia. Hänen on helppo pirauttaa esimerkiksi muiden lehtien tietopalveluihin, eri kirjastoihin tai vaikkapa Keski Suomen museoon. Klubiin osallistumisen motiivikseen hän kertookin nimenomaan verkostojensa laajentamisen.
Vaikka toimittajat hakevat tietoa juttuihinsa itsenäisestikin, lehtityö etenee monesti toimittaja-informaatikko tiiminä, usein vauhdikkaasti. Eniten käytämme omia juttu ja kuva arkistojamme, jotta tiedämme, mitä asiasta on aiemmin kirjoitettu. Hyödyllisiä ovat myös netin maksulliset uutis- ja kuvapalvelut (STT, Helsingin Sanomat, Kauppalehti, Lehtikuva, Suomen kuvapalvelu, Compic) ja virallistieto (Finlex, ministeriöt ym.).Keskisuomalaisen omassa kokoelmassa on sanakirjoja, matrikkeleita ja aluehistorioita.
Tiedonhankinnan opetuksessa tärkeätä on opettaa opiskelijoille tekijänoikeuksia ja lähdekritiikkiä. Maksullisiakin lähteitä tulisi tuntea, hän kiteyttää.
Kuvassa Irmeli Toivanen. Kuvaaja: Petteri Kivimäki
Hermojen lepuutusta mielenkiintoisten lähteiden seurassa
Laura Hokkanen toimii Jyväskylän kaupungin innovaatiopalveluissa tutkimuskoordinaattorina. Innovaatiopalvelut on kaupungin T&K&I yksikkö, joka tuottaa ja kerää tietoa toimintaympäristöstä ja sen lyhyen ja pitkän aikavälin muutoksista. Laura tekee selvityksiä ja on mukana useissa hankkeissa.
Osallistun klubiin, koska minua kiinnostavat alueen tietopalveluiden roolit: Mitä ne ovat ja miten voin hyödyntää niitä työssäni? Hän mainitsee suorittaneensa graduaikanaan vapaavalintaisen tiedonhaun
kurssin. Lauran mielestä tiedonhankinnan opetuksen olisi oltava systemaattista ja säännöllistä, eikä pelkästään tutkielmavaiheessa toteutettavaa. Silloin opiskelijalle syntyisi laaja alainen näkemys
alansa lähteistä. Osuva tiedonhaku säästää aikaa ja hermoja!
Innovaatiopalvelut seuraa aktiivisesti tiettyjä aihealueita Suomessa ja maailmalla, ja työtoverit jakavat toisilleen havaitsemiaan tutkimuksia ja raportteja: Kuntia ja alueita koskevia tietoja saamme
kunnat.net sivustolta ja Tilastokeskuksen Altikasta (aluetietoa) ja Astikasta (aikasarjoja). Jyväskylän kaupungin intrassa on tietoja henkilöstöstä ja eri palveluyksiköiden pöytäkirjoja; lakitietoa etsimme Finlexistä ja Eurlexistä, hän kertoo. Taustoittavaa tutkimustietoa hän koluaa myös Jykdokista, Linneasta ja Artosta. Googlea ja Google Scholaria hän käyttää päivittäin.
Teksti: Kristiina Åberg, informaatikko ja Suvi Perttula, informaatikko,
Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto