Muumipappa, seitsemän veljestä ja luutnantti Lammio: fiktiivisiä henkilöitä suomalaisesta kaunokirjallisuudesta. Millaisia johtajia he ovat? Voiko seitsemää veljestä kutsua huipputiimiksi? Tällaisia kysymyksiä pohdittiin Leppävaaran kirjastossa Metropoliassa yhtenä marraskuun iltapäivänä kahvikupin äärellä.
Lasse Koskela ja Pasi Lankinen suosittelevat lukemaan enemmän kaunokirjallisuutta. Johtamisen teoriakirjat nimittäin kertovat kuinka asioiden työpaikoilla pitäisi olla. Kaunokirjallisuus taas kertoo miten asiat työpaikoilla todellisuudessa hoidetaan. Kaunokirjallisuus taitaakin antaa johtajan työstä realistisemman kuvan kuin teoriakirjallisuus.
Kuva: Annamari Ikonen
Paikalla oli nelisenkymmentä kuulijaa: opettajia, assistentteja, helpparin väkeä, joitakin opiskelijoita sekä muutama kollega naapurikirjastosta Laureasta. Tilaisuuden keskipisteenä oli vastikään ilmestynyt Johtajakirja: suomalaisen kaunokirjallisuuden johtajia -teos. Lehtori Jarmo Toivanen haastatteli teoksen kirjoittajia: yliopettaja Pasi Lankista ja kirjallisuudentutkija Lasse Koskelaa.
Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Leppävaarassa järjestettiin kirjallisuustapahtuma yleisten kirjastojen tapaan. Jo pitempään olimme pohtineet, että voisimmeko joskus järjestää jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Sopiva aihe tuli lopulta ihan itsestään eteemme: uutuuskirja, jonka yhtenä kirjoittajana oli oman koulun opettaja.
Järjestelyt ennen tilaisuutta
Mietimme heti alkuun, että onko pelkkä kirja riittävä vetovoimatekijä. Päätimme varmuuden vuoksi järjestää toisenkin houkuttimen. Pyysimme, että henkilökunnan iltapäiväkahvi tarjottaisiin tuona päivänä kirjastossa eikä ruokalassa. Lisäksi tilasimme pullat ja opiskelijoille karkkia.
Etukäteen sovimme kenen vastuulla mikäkin asia on: julisteen tekeminen ja levittäminen, ilmoitukset intranetissä, tarjoilun tilaaminen, kirjanäyttely, valokuvaus, päivystys kirjaston tiskissä, jutun kirjoittaminen tilaisuuden jälkeen Metropooliin sekä tilaisuuden avaaminen ja vieraiden esittely.
Tunnelmat tilaisuuden jälkeen
Tilaisuus sujui mukavasti ja puhetta riitti noin tunniksi. Tämä oli ilmeisesti sopiva kesto tilaisuudelle. Osa häipyi töihin vähän aikaisemmin, osa kuunteli loppuun asti.
Pari pientä mokaa tajusimme jälkikäteen. Noin puolet ajasta kopiokone säesti haastattelua. Tämä häiritsi jonkin verran kuuluvuutta. Mietimme, että laitammeko seuraavalla kerralla out of order -lapun kopiokoneelle: siirrämmekö koneen muualle vai otammeko käyttöön mikrofonit? Lisäksi suomenkielisestä tilaisuudesta olisi ollut hyvä tiedottaa myös englanniksi.
Mitä seuraavaksi?
Saimme tilaisuudesta yksinomaan kiittävää palautetta. Monet toivoivat, että järjestäisimme joskus tulevaisuudessa jotain samantyyppistä. Nyt kuljemme tuntosarvet koholla: onko näköpiirissä kiinnostavaa tutkimusta tai jokin uutuuskirja. Vai järjestämmekö ihan oman tilaisuuden yhden koulutusohjelman henkilökunnalle? Saa nähdä!