International Summer School on the Digital Library - kurssi "tulevaisuuden kirjastoihmisille" järjestettiin neljännen kerran Tilburgissa Hollannissa 15.-27. elokuuta 1999. Sain olla mukana tällä hyvin organisoidulla kurssilla seitsemän muun suomalaisen kanssa. Kurssilla oli 45 osallistujaa 14 eri maasta, luennoitsijoita oli kolmisenkymmentä sekä muita järjestelyihin osallistuneita vielä iso ryhmä. Kurssilaiset olivat pääasiassa korkeakoulu- ja erikoiskirjastoista, kustantajien edustajia oli mukana muutama.
Tilburg on 150 000 asukkaan yliopistokaupunki parin tunnin junamatkan päässä Amsterdamista. Tilburgin yliopisto eli Katholieke Universiteit Brabant panostaa kansainvälisyyteen mikä näkyi ja kuului selvästi kampuksella. Yliopistossa on n. 9000 opiskelijaa ja moderni kirjasto on yksi houkutin saada opiskelijoita.
Yliopiston kirjastoa pidetään alallaan edelläkävijänä: se loi digitaalisen kirjastostrategian jo 1990-luvun taitteessa, ja 1992 valmistunut uusi kirjastorakennus 450 tietokoneineen tarjosi pääsyn moniin elektronisiin tiedonlähteisiin. Kirjasto oli niin haluttu tutustumiskohde, että henkilökunnan voimavarat eivät aina riittäneet tyydyttämään kaikkien vierailijoiden tarpeita. Niinpä yliopiston atk-keskus ja kirjasto perustivatkin konsulttipalveluja ja kursseja järjestävän yrityksen nimeltä Ticer (Tilburg Innovation Centre for Electronic Resources), joka 1996 ryhtyi järjestämään kaksiviikkoisia kesäkursseja, joilla koulutetaan kirjastoväkeä tietoyhteiskuntaa varten.
Vuonna 1992 valmistunut yliopiston kirjasto rakennettiin keskelle kampusta
Valmiuksia tulevaisuuden varalle
Kurssin tavoitteena oli on antaa osallistujille valmiuksia perustaa digitaalinen kirjasto. Eli kurssilla lähdettiin liikkeelle visioista ja strategioista, käytiin läpi niin teknisiä kuin lisenssikysymyksiä, elektronista julkaisemista, tavattiin kustantajien ja välittäjien edustajia, mietittiin kirjaston roolia tietohallinnossa ja käytiin läpi millaiset ihmiset tätä kaikkea voivat tehdä.
Kurssi muuttaa muotoaan joka vuosi edellisten kurssilaisten arvioiden ja tekniikan kehittymisen ym. vuoksi. Tällä kurssilla työskenneltiin pienryhmissä aiempaa enemmän, tekniikkapuoli jäi vähemmälle huomiolle ja kurssilla painottui kirjaston uuden roolin etsiminen; yhteistyökuviot niin oman organisaation kanssa kuin muidenkin korostui. Tulevaisuudessa suuntaus lienee edelleen se, että kootaan kansallisia tai eurooppalaisia tai muita yhteisiä eri alojen virtuaalikirjastoja ja hankkeita yhteisin voimin. Paljon puhututti myös kirjaston rooli tukea esim. opetusta ja oppimista - siitä olisin halunnut kuulla vieläkin enemmänkin. SWOT-analyysiä käytettiin yllättävän paljon eli vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat käytiin läpi yhä uudelleen.
Libraries without walls...
Kuulimme innostavia ja ihailtavia esimerkkejä hyvin kehittyneistä kirjastoista ja hankkeista, joista mainittakoon Delftin yliopisto (Hollanti), Los Alamos National Laboratory; Library Without Walls (USA), Hertfordshiren yliopisto (Englanti) ja Gentin yliopisto (Belgia).
Luennoijat olivat kauttaaltaan asiantuntevia, mutta myös hyviä esiintyjiä. Kurssin valovoimaisin tähti oli ehdottomasti amerikkalainen Eugenie Prime (Hewlett Packard Research Laboratories), joka tiesi mitä tahtoi, tiesi mitä kirjastolta tahdotaan. Hän oli innostava, kannustava ja onnistui houkuttamaan muut mukaan. Tilburgin yliopiston kirjastonjohtaja, hienostunut ja taitava markkinamies Hans Geleijnse sai minusta vannoutuneen ihailijan: hän osasi asettaa sanansa, oli aina läsnä, mutta osasi tarvittaessa tehdä sen korostamatta itseään - en yhtään ihmettele että yhteistyökuvioita riittää. Kurssilla oli mukana pari hänen alaistaan, ja nämä uskalsivat esittää väliin terävääkin kritiikkiä esimiestään kohtaan (jolla ei muuten ole kirjastoalan koulutusta).
Emanuella Guevarran luento sai minut tekemään päätöksen, että perehdyn lisenssiasioihin aiempaa huolellisemmin. Suurin osa asioista oli tietyllä tavalla meille suomalaisille tuttua jollakin tasolla, mutta harvoinpa niitä saa keskeytymättä kuunnella tällaista aikaa. Eräs kurssilainen totesikin, että hänen loppuelämänsä ei riitä toteuttamaan kaikkia niitä ideoita joita hän kurssilla sai.
Vaatimattomana suomalaisena ihailin myös kurssinjärjestäjien viestintä- ja markkinointitaitoja. Voisikohan suomalainen kirjastolaitos markkinoida tuotteitaan (osaamistaan) tehokkaammin. Mutta kuten hollantilaiset totesivat, siihen tarvitaan myös aikaa ja ihmisiä.
Hybrid library
Kurssin nimi viittasi digitaaliseen kirjastoon, mutta kyllä suurimmaksi osaksi kurssia käytiin siinä mielessä, että itse kirjastokin perinteisine kokoelmineen on vielä olemassa ja digitaalista puolta rakennetaan siihen rinnalle eli päivän sana on HYBRIDI KIRJASTO. Kirjaston on taattava pääsy tietoon ja taattava palveluja mahdollisimman helpossa muodossa eikä keskittyä vain kokoelman kasvattamiseen. Mutta on tärkeää, että hybridiä kirjastoa ei tehdä lisäämällä suunnittelemattomasti elektronisista aineistoa jo läsnäolevaan, vaan pitää olla strategia (joka on ehdottomasti sopusoinnussa oman organisaation kanssa), jota noudatetaan ja jota muutetaan sitten kun siihen on taas tarve tai ainakin sitä tarkistetaan muutaman vuoden välein.
Ja vähän väliä muistutettiin, että muutos vie aikaa (esim. e-lehtien käytön totutteluun on varattava vähintään pari vuotta) ja strategian teko tarkoittaa todellakin sitä että järjestellään asioita pitkälle aikavälille.
Human resources management
Kurssi oli taitavasti rakennettu, sekä kurssin alku ja loppu saivat pääni kihelmöimään. Varsinkin HRM - human resources management - oli teema joka yhdisti meitä kaikkia. Eli vaikka työympäristö koneellistuu ja maailma muuttuu ja eri organisaatioilla on rahoitus- ja poliittiset ym. kuviot aivan erilaiset, niin me ihmiset olemme vielä se sekä vahva että heikko lenkki. Onko henkilökunta valmistautunut muutokseen jonka digitaalinen kirjasto vaatii, onko henkilökunta riittävän koulutettua?
Moni luennoitsija totesi, että niin kauan kuin kirjastoihmiset ovat sitä mieltä että atk-asiat eivät kuulu kirjastolle, ei digitaalinen kirjasto toimi. Hyvä, innostunut ilmapiiri mainittiin menestyksekkään kirjaston tunnusmerkiksi, samoin joustavuus ja yhteistyökyky sekä viestintätaidot. Nämä ovat osaamisen lisäksi tärkeimmät kirjastoihmisen tunnusmerkit.
Englantilainen Di Martin oli sisällyttänyt luentomateriaaliinsa oman organisaationsa kirjastonhoitajan (Information Officer) kaksisivuisen yksityiskohtaisen osaamisvaatimuslistan - sitä listaa pitää seurata ja ottaa malliakin.
Kokemusta karttui
Kurssi oli vaativa ja raskas muidenkin kuin allekirjoittaneen mielestä: luentoja ja ryhmätöitä 9-17, sen jälkeen illalliset, jotka syötiin eurooppalaiseen tapaan pitkän kaavan mukaan, ja jossain välissä piti lukea sähköposti ja soittaa kännykällä kotiin, tietysti kaikkien tuntemalla Nokian sellaisella. Vapaa-ajan ongelmia ei ollut: väliviikonloppuna vierailimme läheisessä s-Hertogenboschissa jonka museaalinen viehättävyys mykisti minut täysin.
Ryhmätyöt ja illalliset suorastaan pakottivat tutustumaan muihin kurssilaisiin, mikä olikin todella antoisaa. Oli mukava kuulla eteläafrikkalaisten etäopetussysteemeistä sekä siitä, että Intiassa sähkökatkokset rasittavat aika tavalla elektronisten palvelujen kehittymistä tai tavata eteläafrikkalainen äiti, joka oli kurssin takia malttanut jättää muutaman kuukauden ikäisen vauvansa miehensä hoitoon. Ja havaita itsekin pienen maan edustajana, että Saudi-Arabiassa ei maan kielellä ole saatavissa juuri elektronista materiaalia jne. Sinikaran Kaisan (Helsingin yliopiston opiskelijakirjasto) varvaskin saatiin paranemaan "omin voimin" kun kurssilaisten joukossa oli lääkäri.
Verkosto laajeni mukavasti, ja osaan entistä enemmän arvostaa suomalaista kirjastolaitosta ja suomalaista infrastruktuuria.
Kurssin johtaja Hans Geleijnse kyseli, että pitäisikö vastaavantyyppinen kurssi järjestää Suomessa. Ei hassumpi ajatus - ja luulenpa että jos hollantilaiset kurssinjärjestäjät tulisivat tänne Suomeen niin hekin oppisivat - ja paljon.
...kiloja ei karttunut
Viisaita olivat ne kollegat jotka olivat varanneet muutaman päivän loman tai aikaa purkaa kokemuksiaan. Itselläni kurssin jälkeen alkoi koulujen alettua varsinainen rumba, mutta matkan jälkeen olisi syytä varata aikaa siihen, että purkaa ja sulattaa ajatuksiaan tai sitten pitää tyynesti hyväksyä se, että osa matkan annista jää jonnekin "vararavinnoksi". Ja ravinnosta vielä sen verran, että onneksi kurssille aiemmin osallistuneet kollegat varoittivat minua runsaista illallisista - yhtään lisäkiloa ei tullut, mutta tiukkaa se teki.
Lisätietoa voi kysellä ja ensi kesän ohjelma löytyy osoitteesta: http://cwis.kub.nl/~ticer/index.htm
Marjatta Puustinen, informaatikko, Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu, marjatta.puustinen@tokem.fi