Register
AMMATTIKORKEAKOULUKIRJASTOJEN VERKKOLEHTI
 (photo: )
16.04.2018, 17:07

Rihmastosta kasvaa oppimisympäristö

Ammattikorkeakoulukirjastot kehittävät oppimisympäristöjään verkostossa. Ensimmäisessä ”Uudet oppimisympäristöt” -verkostotapaamisessa hahmoteltiin verkoston tavoitteita ja löydettiin liuta hyviä kysymyksiä. Jutussa verkosto esitetään rihmastona. Mitä rihmastolla konsortion yhteydessä tarkoitetaan?

 

Kun puhutaan uutuuksista, puhutaan metaforilla. Miksi? Koska ei ole sanoja sille, mitä on juuri keksitty tai löydetty.

Suuri osa kielestä perustuu metaforiin: on jokin tuttu ilmiö ja siihen liittyy tuttu sana. Kun tuttu sana liitetään toiseen, outoon ilmiöön, syntyy uusi merkitys, uusi yhteys sanan ja asian välille. 

Organisaatiot ja ihmisten tekemiset ovat metaforien kultakenttiä. Luulenpa, että merkittävä osa ihmiskunnasta saa elantonsa tälläkin hetkellä yrittäessään rajallisten tuttujen asioiden ja sanojen yhdistelmillä saada aikaan jotakin havahduttavaa uutta.

Yksi organisaatioiden tutkimuksen monista lähestymistavoista kummastelee sitä, millaisilla sanoilla organisaatioita tehdään. Sitä sanotaan ytimekkäästi organisaatiotutkimukselliseksi diskurssianalyysiksi.

Tuon tutkimussuunnan merkittävin oivallus on - minun mielestäni - se, että se, miten asioista puhutaan organisaatioissa vaikuttaa paljon siihen, miten näemme ja mitä uskomme todeksi.

Siksi ei ole lainkaan samantekevää, puhummeko strategiasta, prosessista, kertomuksesta vai ekosysteemistä, kun puhumme organisoitumisesta. Strategia tuo mukanaan metaforisen lastin, jossa on mukana sodankäynnin hienostuneet opit taktiikkoineen ja jalkauttamisineen. Prosessi on viaton sana, paitsi jos ajattelee sen teollistumisen puheen hedelmänä, jossa jokaisella rattaalla on ennalta määrätty paikkansa ja tarkasti määritelty vuotuinen tulostavoitteensa. Kertomus saattaa johdattaa ajattelemaan organisaatiota runollisena eepoksena, jota vain mielikuvitus rajaa ja ekosysteemi muistuttaa siitä, että kompostikin on vaikeasti hallittava luonnon kokonaisuus, jonka toimintaan voi vaikuttaa vain välillisesti - esimerkiksi lisäämällä eliöiden ja muun biomassan joukkoon sopivassa vaiheessa virtsaa...

Metaforia tuotetaan ammattikorkeakoulukirjastoissakin. Koska maailma muuttuu nopeasti ja puheemme ei vain voi pysyä aina ripeässä vauhdissa mukana. 

Rihmasto aktivoituu otollisissa olosuhteissa

Ammattikorkeakoulukirjastot vaikuttavat alan toimintaan ja kehitykseen verkostojen kautta. Tässä jutussa pohdin uusien oppimisympäristöjen kehittämistä verkoston sijaan rihmastona, koska rihmasto on minusta hauskempi sana ja kiinnostavampi metafora kuin verkosto.

Rihmasto kuvaa organisaation toimintaa luonnon ilmiön avulla. Rihmastometaforan juuri on sienirihmasto. Tässä tapauksessa metaforan kohteena on nykyorganisaatioiden toiminta. Rihmasto kuvaa toimintaa, joka aktivoituu vain sille otollisissa olosuhteissa, muuten se on näkymätön. Kun sienirihmasto aktivoituu, nousevat sienet yllättäviin paikkoihin.   

Luulen, että elämme maailmassa, joka todellakin muistuttaa rihmastoa. Pidän rihmastoa uskottavampana metaforana kuin vaikkapa hyvin rasvattua konetta, jollaisiksi suuret organisaatiot usein mielletään. Väite on toki ristiriitainen, koska yhä suurempi osa tehtävistämme on muuttunut koneiden ja algoritmien hallittaviksi. Ehkä juuri siksi kirjastoissa teemme entistä enemmän sellaisia töitä, joissa varmasti päihitämme koneet: keksimme miten muuttuvissa olosuhteissa pitäisi asioita tehdä toisin. Siinä työssä tarvitsemme toisiamme ja se on työtä, joka toimii vain otollisissa olosuhteissa.

Uuden oppimisympäristön tarve syntyy muutoksesta

Oppiminen ja koulut tuottavat niin paljon metaforien perusteita, eli yhteisesti jaettuja ja koettuja yleisiä totuuksia, että on vaikea löytää oppimisen sanastoon mitään uutta. Eikä vähiten siksi, että oppimisen instituutiot muuttuvat - ehkä onneksi - verkkaisemmin kuin moni muu asia maailmassa.    

Siksi tässäkin kirjoituksessa puhun tylsästi uusista oppimisympäristöistä ja oletan että uutuudesta puhumiselle on jokin oikeutus. Lähtökohtana voinee pitää sitä, että uutuuden pontimena on jokin muutos. Mikä sitten on muuttunut siinä määrin, että on mielekästä puhua uusista oppimisympäristöistä juuri kirjastohenkilöiden muodostamassa rihmastossa?

Koetan selvittää näitä muutoksia tarkastelemalla niitä tuotoksia, joita ensimmäisessä AMKIT-konsortion Uudet oppimisympäristöt –rihmastotapaamisessa tuotettiin. AC-välitteiseen webinaariin osallistui noin 50 ammattikorkeakoulukirjastoissa työskentelevää rihmastoaktiivia.

Rihmasto haluaa tiivistää yhteistyötä opetuksen kanssa

Ensimmäisessä Uudet oppimisympäristöt -rihmastotapaamisessa kirjoitettiin sähköiselle seinälle – Padletille - lappuja, joihin pyydettiin kirjoittamaan vastauksia kysymyksiin: Miten AMK-kirjastot rikastavat opiskelijoiden oppimisympäristöjä? Kerro mikä sinun mielestäsi on sellainen asia, jota haluaisit AMKIT-kirjastojen tekevän yhdessä oppimisympäristöissä?   

Hyvien käytäntöjen jakaminen sai runsaasti kannatusta. Varsinkin se, miten voidaan tiivistää yhteistyötä opetuksen ja kirjaston välillä koettiin tässä työpajassa tärkeäksi.  Tarve tällaiselle foorumille on selvä. Mutta kertooko opetuksen ja kirjaston yhteistyön tarve jostakin muutoksesta? Mikä se muutos olisi? Onko vuorovaikutuksessa kirjaston ja opetushenkilöstön välillä tapahtunut jotakin?

Paljon kannatusta ja kommentteja keräsivät ehdotukset materiaalien, varsinkin tietokantojen käyttöä koskevien videoiden jakamisesta tai niiden yhteisestä tuottamisesta. Videoiden tuottaminen ja jakaminen on hyvä ja konkreettinen ehdotus. Kun asia sai paljon kannatustakin, voisi tässä asiassa odottaa rihmastolta kohtuullista satoa? Se, että toivottiin erityisesti videoaineiston jakamista ja tuotantoa taittaa kuvastaa sitä, että liikkuvalla kuvalla on uusissa oppimisympäristöissä erityinen tilaus.

Ehdotus vaikuttavuuden arvioinnin, selvittelyn ja kevyen tutkimuksen tarpeesta sai rihmastotapaamisen keskustelussa siinä määrin kannatusta, että sovittiin selvityksen tekemisestä kirjastojen nykyisistä pedagogisista käytänteistä. Selvitystä suunnittelee konsortion pedagogiikkaryhmä vahvistettuna rihmastotapaamisessa vapaaehtoisesti mukaan ilmoittautuneilla.

Miten uudet oppimisympäristöt vastaavat muutoksiin?

Noin puolet vastasivat Padletissa kysymyksiin kysymyksillä tai virkkeillä, jotka tulkitsin kysymyksiksi.  Kysymykset kertovat uteliaisuudesta ja tiedon puutteesta, jota synnyttää muutoksen kokemus. Kysymykset ovat kehittämisen polttoainetta.

  • "Miten flipped learningia on käytetty tiedonhaun opetuksessa?"
  • "Mitä ohjataan? Uusia vaateita on tullut kovin paljon, olemmeko ajan tasalla?
  • "Missä kaikessa muussa kirjastot ovat mukana kuin tiedonhaun opetuksessa?"
  • "(Mikä on) kirjaston rooli ja osallistuminen opinnäytetyöprosessissa kokonaisuudessaan?"
  • "Oppiminen luokkahuoneen ulkopuolella - Miten kirjasto on näissä mukana?"
  • "Miten olla läsnä opiskelijan tukena juuri niinä hetkinä kun hänellä on vaikka tietoon liittyvä ongelma."
  • "Mikä on AMK-kirjastojen tiedonhaun opetuksen tarve jatkossa? Tiedonhakua opetetaan entistä enemmän jo peruskoulussa ja kymmenen vuoden aikana opiskelijoiden taidot ovat parantuneet jatkuvasti."
  • "Miten avoimuus huomioidaan uusissa oppimisympäristöissä?"
  • "Mistä työtehtävistä/ asioista kirjastot ovat luopuneet ja onko ne korvattu jollain uudella?"

Kysymyksistä välittyy kokemus monista muutoksista. Ehkäpä juuri nämä muutokset ovat niitä asioita, joihin rihmaston pitäisi pystyä vastaamaan?

Luen kysymyksistä ainakin tällaisia muutoksia: oppiminen tapahtuu yhä enemmän luokkahuoneen ulkopuolella, tiedonhakua opetetaan jo peruskoulussa ja opiskelijoiden osaaminen on kohentunut.  AMK-pedagogiikka on muuttunut ja opettajat ottavat käyttöön uusia lähestymistapoja, kuten flipped learning. Ammattikorkeakouluilta odotetaan monia uusia asioita, kuten avoimuutta. Opiskelijan tavoittaminen on muuttunut vaikeammaksi ja ongelmien ratkaisuun tarvitaan nopeaa täsmätukea. Ehkä jostakin muutoksesta kertoo sekin, että kirjaston rooli opinnäytetyöprosessissa tuntuu ajankohtaiselta? Kirjastot ovat itsekin muuttuneet ja monista tehtävistä on luovuttu.  Miten näihin muutoksiin tulisi ammattikorkeakoulukirjastoissa vastata, kun puheena ovat uudet oppimisympäristöt?

Miten otolliset olosuhteet syntyvät?

Rihmaston voi saada lopulta toimimaan vain luomalla otolliset olosuhteet. Joskus olen mökilläni kaapinut pintamaata neliömetrin verran pois ja asettanut maahan paperihesarin aukeaman. Kas kummaa: seuraavana keväänä paikalla kasvoi korvasieniä!

Minä en tiedä, miten ammattikorkeakoulun uusien oppimisympäristöjen rihmastolle luodaan otolliset olosuhteet. Jos joku tietää, reseptin voi kertoa rihmaston Yammer alustalla. Itse uskon, että otolliset olosuhteet rihmastolle löytyvät kokeilemalla ja erehtymällä. Mitä enemmän kokeilee, sitä useammin erehtyy.  Mitä useammin erehtyy, sitä suurempi mahdollisuus on lopulta onnistua. Koettele rihmastoa ja paljasta itseäsi Yammerissa!

Yammeriin ja kaikkiin muihinkin Uudet oppimisympäristöt -rihmaston tai -verkoston aineistoihin pääset AMKIT-verkoston Wikin kautta.

LISÄÄ AIHEESTA

Verkoston sivut AMKIT-konsortion Wikissä

Kirjoittaja:

Pekka Uotila,  Uudet oppimisympäristöt -verkoston vastuuhenkilö

 

articleRating

voteData

leaveReply

Anu ja Habanero    Kuva: Minttu-Maaria Mäntylä (photo: )
Anu Elsilä  - 16.04.2018, 17:07

Henkisesti raskas työ vaatii fyysisesti raskaat huvit

Suurin osa työajastani Oamkin kirjastossa kuluu muiden toimistotyöläisten tapaan näyttöpäätteen äärellä istuma-asennossa. Fyysisesti työni on kirjojen hyllytystä lukuun ottamatta varsin...

Kraft: Hinaaja telakalla (photo: Minna Marjamaa)
toimituskunta  - 16.04.2018, 17:07

Pääkirjoitus: Kreodi-webinaareja ja teemanumeroita

Kreodin toimituskunta lähtee rakentamaan lehden teemanumeroiden aiheista yhteisöllisiä puolentoista tunnin webinaareja tästä keväästä alkaen. Webinaarien ideana on, että lehden teemanumeroa...