Kreodi

eli
KONSTIT ON MONET SANO AKKA, KU KISSALLA PÖYTÄÄ PYYHKI

Tämä on arkipäivää kirjastossa, tarina on tosi. Tarina on pyydetty kertomaan, henkilöiden nimet on muutettu.

Eräänä lauantaina ulkoeurooppalainen opiskelija James tuli kirjastoon tuohtuneena. Hän ei pystynyt uusimaan lainaansa, koska kirjoihin oli varaus. Ystävällisesti mutta selkeästi Satu kertoi Jamesille, että ei onnistu uusiminen vaan kirjat pitää palauttaa. James alkoi kovaäänisen vastaan väittämisen ja käsiään heilutellen ilmoitti, että "You don't understand!". Lainoja vaadittiin uusittavaksi, koska herran ura oli vaakalaudalla. Juuri näiden kirjojen avulla valmistuminen etenisi toivottuun tahtiin ja elämä aukenisi auvoisena tämän nuoren miehen edessä. Muut asiakkaat jo nostivat lähistöllä katsettaan. Tilanne ei rauhoittunut, vaan kansainvälinen opiskelijamme marssi ulos kirjastosta.

Hetken kuluttua James palasi takaisin, ilmeisesti aikomuksenaan pyytää anteeksi huonoa käytöstään, mutta tunnekuohu jatkui ja mekastus ja käsien heilutus sen myötä. Lainoja ei uusittu, mutta James vaati saada tietää, paljonko hän joutuu sakkoja maksamaan ja paljonko on kirjan korvaushinta. Hän oli sitä mieltä, että kirja kuuluu hänelle, koska hän on siihen hankintaesityksenkin tehnyt. Satu jälleen rauhallisesti selitti, ettei se niin mene, mutta viestin perille meno jäi puutteelliseksi. Nyt jo muut asiakkaat kysyivät, tarvitaanko apua!

Sain tästä accidentista tiedon esimiehenä ja seuraavana tiistaina marssin tekniikan- ja liiketalouden luokkaan, jossa James oli Yrjön tunnilla. Koputin oveen ja pyysin anteeksi Yrjöltä tunnin keskeyttämistä ja sanoin: "Is here a person who is called James?" Yrjö totesi siihen: "Oh, no, You havn't returned the book!" Nuori venyttelevä mies nousi pulpetistaan kysyvän näköisenä, siirryimme käytävään.

- My name is Hanna-Riina Aho, I'm from the library, information service manager. Last Saturday you had some problems to understand the library rules. You have to return the book, if there is a reservation for that. You have accepted the rules by taking the library card.

James alkoi kertoa tarinaa, kuinka hänen juuri piti saada kirjaa käyttää, olihan ura siitä kiinni. Hän oli tehnyt hankintaesityksen, joten hän oli etusijalla. Kysyin, että missä määriteltiin, että hänen uransa on tärkeämpi kuin sen toisen career. Voihan se kirja olla menossa seuraavaksi vaikka Yrjölle, tai jollekin toiselle opettajalle. James siinä vänkäsi vastaan, ja minä kertomaan, että et voi olla library customer, jos et hyväksy library rules. Tuohtuneena James kysyy tunnetilastani, miksi olen niin vihainen. Kerron, että ei hän saa tulla kirjastoon meuhkaamaan ja huutamaan henkilöstölle ja käyttäytymään huonosti. Samat säännöt kirjastossa on kuin koulussakin ja kirjastohenkilöstöä pitää kohdella samalla respektillä kuin yksikössä opettajia. Samaa universityä tässä ollaan. Sitä James pyytelee anteeksi, on kuulemma semmoinen luonteeltaan, että kädet heiluu, kun tunteet kiihtyy. Shake ilmestyy käsiin heti, kun pelottaa tai mieli kuohuu.

Minä sitten ehdotin että, jos tarvitset kirjaa, niin skannaa se itsellesi, käytä vaikka kirjaston skanneria. James siihen:
- I don't have time, I'll have tomorrow the test of university physics. The teachers is Pentti, you know him? Can't you scan the book?

Totean, etten skannaa kirjaa ja että tunnen Pentin ja tiedän, että Pentin tenttiin pitääkin lukea kunnolla. Tule sitten sen päivän jälkeen skannaamaan kirja ja viimeistään lauantaina sinun pitää se palauttaa. James vastaa joo, joo.

- What happens if I don't return the book? James kysyi.
- You will have nightmares! vastasin tyynesti.
- Oh no Mam, don't do that! James kauhistuu.

Pääsemme sopimukseen siitä, että kirja palautetaan lauantaina, ja totean olevani itse tuolloin töissä. James kysyy mistä tiesin, missä hän on. En käy selittelemään lukujärjestysten lukutaitoa tms. vaan vastaan kylmäkiskoisesti, että "We are in Finland".
- Are you working here at the university?, James kysyi.
- Yes, I do, I'm also teaching here, vastasin.
- Oh Mam, I will return the book on the Saturday, James lupaa ja kumartaa kaksinkerroin.

Seuraavana lauantaina muistan Jameksen kahden aikaan ja kohta hän saapuukin, mustat aurinkolasit tummilla kasvoillaan. Hello, tervehdin ja James ihmetteli, kuinka tunnistin hänet. Siihen vastaan, että totta Mooses tässä nyt tunnistetaan asiakkaat. Hän palautti kirjat ja sai toisen takaisin, koska varaus oli rauennut. Siinä sitten levollisesti juteltiin Jameksen muista tiedontarpeista. Seuraavanakin lauantaina hän tuli asioimaan, ja on ihan täynnä respektiä.

Hanna-Riina Aho
päätoimittaja
30.6.2011

Trafiikista ja taittoteknillisistä syistä johtuen kesä-Kreodi muuttui myöhäissyksyn Kreodiksi, ilmestymispäivä 8.11.2011

[ a l k u u n ]

Töistä pitää nauttia!
Suvi Perttula

Airin vuosikymmenet JAMKin Musiikin kirjaston ruorissa

Airi Saarinen on pitkän linjan kirjastolainen. "Aloitin konservatorion säätiön vintiltä ja lopetan parakissa", hän nauraa hersyvästi ja jatkaa: "Että tällainen urakaari". Väliin on mahtunut monenlaisia tiloja ja monia organisaatioita. Säätiön lisäksi Airin kipparoima JAMKin Musiikin kirjasto on kuulunut valtiolle, kuntainliittoon ja kuntayhtymään sekä vuodesta 1999 osakeyhtiöön (JAMK). Viimeisen vuoden kirjasto on ollut väistötiloissa odottamassa uusiin remontoituihin tiloihin siirtymistä, sillä tulossa on hieno Musiikkikampuksen kirjasto. Airi on kuitenkin päättänyt eläköityä ennen sitä.

Airin lemppareita ovat "Tuoksuvat tuomien" ja "On kesän kirkas huomen", yhdessä

ystävän kanssa laulettuina (valokuvaaja: Tapani Lehtonen)

Kun Airi tuli 1970-luvun alussa töihin musiikkiopistoon, yli 9000 lahjoitettua nidettä odotti paketeissa tai hyllyillä järjestelyjä. Airi kehitteli luokituksen ja ryhmitteli niteet aiheittain. Kaikki tehtiin käsin. Koska raha ei silloinkaan kasvanut puussa, tuttavat lahjoittivat Airille kartonkia luettelointikortteja varten. Lainaussysteemikin oli keksittävä, jotta tietäisi, keillä nuotit kulloinkin olivat. Airin systeemi oli tehokas, koska hävikki oli pientä.

Vuonna 1973 Airi valittiin konservatorion ensimmäiseen kirjastonhoitajan virkaan. Hommaan kuului paljon muutakin. Kirjasto ja toimisto tuurasivat toisiaan muun muassa kesälomilla, joten Airin oli hallittava myös toimistotehtävät. Sen lisäksi hänellä oli vastuullaan opiston puhelinvaihde ja kalusteiden vuosittainen inventointi, osittainen konserttimainosten tekeminen, leikekirjan pito ja ovien aukominen. Kirjastonhoitajan hommiin sisältyi myös soitinlainaamon toiminta; lainaamossa oli yli 100 soitinta. "Olin sellainen yhteishyvä-Jantunen", hän kuvailee.

Konservatorion työyhteisö oli kuitenkin fantastinen - ja se pitää yhteyttä vielä nykyäänkin! Airin ilme kirkastuu, kun hän muistelee niitä aikoja. Kerran Airilta unohtui kirjaston avain sisälle. Kirjasto ja yksi opetusluokista olivat samaa tilaa, joka oli erotettu toisistaan lasiovella ja jykevillä kirjaston hyllyillä. Koska ovi oli lukossa, ainoa reitti kirjastoon oli hyllykön ylittäminen. Siro Airi nostettiin hyllyjen päälle ja hinattiin vyöstä tehdyn "köyden" avulla kirjaston puolelle. Harmi vaan kun vyö jäi vahingossa hankalasti Airin käden alle eikä Airi päässyt alas eikä ylös, vaan roikkui siinä kuin kala ongen koukussa. Palokuntaa ei paikalle tarvittu, sillä Airi sai keploteltua muiden avulla itsensä irti jumista. Airin tarinakori on täynnä tällaisia mukavia ja ihmisläheisiä kertomuksia.

Vuonna 1983 kirjasto sai uudet tilat ja oman budjetin: se alkoi näyttää oikealta kirjastolta tiloiltaan ja aineistoiltaan (25 000 nidettä). Musiikissa poisto on melko vähäistä, sillä nimenomaan kuluneet nuotit voivat usein olla arvokkaimpia. Kirjasto oli avoin, mutta hankinnat tehtiin sen mukaan, mitä talossa tarvittiin. Kirjasto sai myös suuria lahjoituksia, esimerkiksi Hannikais- ja Walden-lahjoitukset käsittivät tuhansia niteitä.

Kun Eva Ijäs tuli JAMKin kirjaston johtajaksi, Airin tehtävistä karsittiin ei-kirjastoammatilliset työt. Lisäksi hän sai 2000-luvun alussa 25 vuoden yksinpuurtamisen jälkeen työparin, Tapani Lehtosen, "taivaan lahjan". "Parempaa työkaveria en olisi voinut saada", hän toteaa. Nyt Airilla oli joku, jolta kysyä ja jonka kanssa keskustella Musiikin kirjaston kehittämisestä. Lisäksi hän on pitänyt JAMKin kirjaston tiimiorganisaatiosta, koska tiimissä voi vaihtaa kokemuksia kollegojen kanssa. Myös musiikkikirjastojen Ammus-ryhmän toimintaa hän arvostaa.

"Mutta sitä Minttu-järjestelmää kiroan. Se oli oikeasti varastonhallinta- eikä kirjastojärjestelmä. Meillä on vieläkin harmia niistä niteistä, jotka luetteloitiin mokomalla Mintulla. Ja niitä on paljon, 30 000!", hän puuskahtaa.

Kun kysyn, onko hänellä testamentata meille kollegoilleen kirjastotyön kultaista sääntöä tai muuta ohjetta, hän sanoo, että ei, paitsi: "Työstä pitää nauttia" ja "Älä koskaan aliarvioi asiakasta". Tähänkin liittyy oma tarinansa. Kerran yksi hyvin nuori poika tuli kirjastoon ja pyysi Airia etsimään partituureja. Airia vähän mietitytti, ovatko ne liian vaikeita pojalle, mutta päätti kuitenkin palvella tätäkin asiakasta mahdollisimman hyvin. Samana päivänä kaupan kassajonossa hän kuuli, kun kyseinen asiakas kertoi äidilleen, että "Mä panin sen kirjastotädin tiukoille, mutta se selvitti ne". Katsahtaessaan takanaan olevaa jonoa, Airi huomasi, että pojan äiti oli musiikkiammattilainen.

Airi jatkaa eläkepäivinään samoja harrastuksiaan kuin tähänkin asti. Hän lellii Misku-kissaansa: "Se kolli syö paremmin kuin minä. Leikkeet on oltava parhaimmasta päästä ja kolmea eri sorttia". Lisäksi hän laulaa kuorossa, soittaa kitaraa ja pianoa ja käy kuntosalilla ja vesijumpassa sekä tapaa ystäviään. "Lukeminen on minulle tärkeää, kirjat rakentavat uusia maailmoja silmieni eteen", hän sanoo. Mutta ei Airi pelkästään nojatuolimatkaile, ei toki! Siskon porukan kanssa on tullut talsittua Mongolian aroilla ja Chilen eksoottisissa maisemissa - pitkät matkat ovat Airin intohimo. Ja eläkkeellähän maailmanympärysmatkailuun on vielä enemmän aikaa kuin työtätekevänä!

"Haluan antaa lämpimät kiitokset kaikille kollegoille, joiden kanssa olemme vuosikymmenten aikana tehneet yhteistyötä", hän lausahtaa lopuksi.

haastattelijana Suvi Perttula

[ a l k u u n ]

Käyttäjälähtöiset menetelmät - Living Lab kirjastossa
Hanna Lahtinen

Kirjastojen Living Lab -toiminnan ja verkoston käynnistäminen Suomessa on alkuvaiheessaan. Verkoston on tarkoitus olla avoin kaikille kirjastoille, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan ja hyödyntämään Living Labia kehittämistoiminnassaan. Suunnitteilla on järjestää syksyllä seminaari, jossa kartoitetaan käyttäjälähtöisyyden ja Living Labin käsitteitä erityisesti kirjastojen näkökulmasta.

Living Lab tarkoittaa käyttäjälähtöisillä menetelmillä tehtävää palvelujen, toimintojen tai tuotteiden kehittämistä. Menetelmiä voidaan käyttää monella tasolla, mm. tuoteideointiin, konseptisuunnitteluun, tuotteistamiseen, markkinointiin ja strategiseen päätöksentekoon. Tavoitteena on muokata palvelu tai tuote menestyväksi jo suunnitteluvaiheessa sekä ehkäistä suunnitteluvirheitä jo ennen käyttöönottoa.

Toiminnassa ei nojauduta pelkästään käyttäjäkeskeisyyteen, jossa käyttäjätietoa hyödynnetään suunnittelun alku- tai loppuvaiheessa. Käyttäjälähtöisissä menetelmissä käyttäjä on mukana kehittämisprosessin kaikissa vaiheissa.

Työmenetelminä ovat esimerkiksi käyttötilanteiden simulointi, still- ja liikkuvien kuvien käyttö käyttäjätutkimuksessa, visualisoinnit, luotaimet, muotoilupelit, haastattelut, tuotteiden testaus tai käyttöskenaarioiden luominen aitojen käyttöympäristöhavainnointien ohella. Käyttäjälähtöisessä suunnittelussa tavoitteena on kommunikoida myös käyttäjien emootion ja esteettisyyden tasoilla.

Living Lab-menetelmällä on kehitetty muun muassa julkisten näyttötaulujen liikennettä ja liikkumista koskevaa sisältöä (Destia), selvitetty erilaisten asiakasryhmien jokapäiväisiä tarpeita, rutiineja ja ostoprosessia normaalia syvemmin (Kesko), tuotettu työväline opiskelijoiden työuran suunnitteluun (Get a life!), kehitetty ravintolan palveluja ja tilankäyttöä (Amica), tehty oppimisalustan käytettävyystutkimus (Optima), tuotettu tietoa hankkeessa kehitettävän mobiilisovelluksen tuote- ja palvelukehityksen tueksi, kerätty tietoa venäläisestä ostoskulttuurista kauppakatujen kehittämiseksi ja kehitetty ravitsemispalveluiden esteettömyyttä näkövammaisille (Handinnov-palkinto).

Living Lab -toiminta perustuu vahvasti verkostoitumiseen sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Verkostoon voivat liittyä erilaiset yhteisöt ja organisaatiot, jotka ovat kiinnostuneita osallistumaan ja hyödyntämään Living Lab-menetelmiä. Kansallista verkostoa koordinoi Helsingin Living Lab-toimisto. Eurooppalaista verkostoa koordinoi ENoLL (The European Networks of Living Labs). ENoLLissa toimii 129 Living Labia yli 30 maassa.

Living Lab ja kirjasto

Kirjastojen Living Lab-toiminnan käynnistämisessä on kolme tavoitetta. Sen avulla kehitetään palveluja yksittäisissä kirjastoissa tai laajemmissa kokonaisuuksissa, muodostetaan verkosto tiedon jakamiseksi ja toiminnan kehittämiseksi sekä osallistutaan ja vaikutetaan kansallisessa ja kansainvälisessä Living Lab-verkostossa.

Living Lab -toiminnassa keskeisiä ovat tiedon kerääminen, luokittelu, analysoiminen, visualisoiminen, pelkistäminen, tallentaminen, jakaminen ja tuottaminen. Kirjastoissa on runsaasti henkilöitä, joilla on erinomainen ammattitaito näihin tietotoimintoihin. Kirjastojen Living Lab -toiminnan käynnistämisen yhtenä tavoitteena on aktivoida, luoda mahdollisuuksia ja tukea kirjastohenkilöstön osaamisen hyödyntämistä erilaisissa kehittämisprosesseissa kirjastojen ulkopuolella. Kansallisessa ja kansainvälisessä Living Lab -verkostossa on jo paljon toimijoita, mutta sieltä puuttuvat tietotoimintojen asiantuntijat. Monet hankkeet ja kehittämisprosessit toimivat nopeammin, tehokkaammin ja osuvammin, kun mukana on tiedon ammattilaisia.

Kirjaston perinteiset asiakaspalvelukyselyt eivät enää riitä kirjastojen toiminnan ja palvelujen käyttäjälähtöiseksi kehittämiseksi. Living Lab -toiminta monipuolistaa menetelmävalikoimaa ja tukee myös uusien menetelmien kehittämistä, mikä on tärkeää muuttuvassa toimintaympäristössä. Uusilla menetelmillä aktivoidaan kirjastojen kehittämistä ja uudistumista.

Living Lab -toiminta perustuu verkostoitumiseen, mikä on luonteva toimintatapa myös kirjastoille. Verkostossa voidaan jakaa tietoa ja muodostaa laajempia toimintakokonaisuuksia. Verkostoituminen on siten tärkeä osa Living Lab -toiminnan laadunvarmistusta ja kehittymistä. Verkoston tulevina tavoitteina ovat esimerkiksi Living Lab -kirjastotoimijan käsikirja, toiminnan menetelmäpankki sekä valmennuksia kirjastohenkilöstölle.

Lisätietoa
Hanna Lahtinen
vs. lehtori, Tampereen yliopisto ja informaatiopäällikkö, Laurea
hanna.lahtinen@laurea.fi

LÄHTEET

ENoLL (European Network of Living Labs). Saatavilla http://www.openlivinglabs.eu/ Viitattu 25.5.2011.

Innovoi(tko) yhdessä asiakkaittesi kanssa: näkemyksiä Living Lab -toimintaan. Toim. Leminen S. ja Nyström A. G. (2011)

Käyttäjälähtöiset menetelmät - Living Lab kirjastossa -työpaja 29.4.2011, järj. Elenius-Lahtinen-Puttonen- Rissanen, Tampere

Käyttäjät arjen innovaattoreina - käyttäjälähtöisen innovaatiotoiminnan seminaari 9.2.2011, järj. ESR Neloskierre-hanke, Tikkurila.

Living Lab-seminaari 14.9.2010, järj. ESR Neloskierre-hanke, Tikkurila.

Living Labs. Saatavilla http://www.livinglabs.fi/. Viitattu 25.5.2011.

Orava, J. 2009. Living Lab -toiminta Suomessa. Aluekeskusohjelman verkostojulkaisu 3/2009.

[ a l k u u n ]

Chen Zhuyin Fuzhousta Kampuskirjastossa ja hieman muuallakin Mikkelissä
Kirsti Karttunen

Zhuyin aloitti työharjoittelun Kampuskirjastossa maanantaina seitsemäs maaliskuuta. Tiistaina iltapäivällä työkaverit luonnehtivat, että työharjoittelijamme on varsin oma-aloitteinen. Minusta se kuulosti niin myönteiseltä, että kerroin lausuman myös Zhuyinille itselleen. Miksikö? Mikkeli-Naisvuori rotaryklubilla on käynnissä kummiprojekti, joka koskee Suomen Nuoriso-opistossa opiskelevien kiinalaisten opiskelijoiden ryhmää.

Siinä vaiheessa kun keskustelun alla oli, otammeko tämän työharjoittelijan töihin, esitin omana kommenttinani, että Zhuyin on kyllä mahdollinen henkilö, mutta kymmenen viikon aikana voi tulla kyllä hankaliakin hetkiä, koska aika on niin pitkä. Alku on varsin lupaava.

Maanantaina sain kuulla pikaraportin Kiinan matkasta: loppupätkä Shanghaista kotikaupunkiin oli ollut

hankala, koska niin monet olivat yhtä aikaa liikkeellä kiinalaisen uuden vuoden merkeissä. Tiistaina sain vastaanottaa Inin tuomiset. Paketin kyljessä lukee Bakery Cake Gift - kielellä jonka ymmärrän ja arvelen, että se kiinankielinen teksti tarkoittanee samaa. Myös pieni vaalea huivi sisältyi tuomisiin. Siis rotaryjärjestön kautta saatua kummitätiä oli mietitty siellä kaukana.

Matkakertomus antoi ymmärtää, että ensi kevättalvella ei ole tarkoitus käydä Kiinassa, koska matkustaminen on niin työlästä juuri uuden vuoden kahtapuolta.

Torstain ohjelmassamme oli kierros kampuksen ympäri sekä tutustumismielessä että ilmoitustauluille Kirjasto kouluttaa -viestejä vaihtaen. Hallintopalvelukeskus oli sanana outo: In sanoi ymmärtävänsä mitä palvelukeskus tarkoittaa, mutta mitä se etuosa tarkoittaa. Selitin että rehtori ja kehitysjohtaja istuvat siellä, samoin talous- ja hallintojohtaja. Portaikossa näimme markkinointipäällikön. D-rakennuksen kolmannessa kerroksessa opiskellaan terveydenhoitoa ja siihen liittyvät tavarat toivat Inille mieleen sairaalan niin vahvasti, että hän tunsi tarvetta ottaa kädestäni kiinni. Kun tulimme C-rakennuksen pihalle, työharjoittelijamme lausui ääneen toivomuksen siitä että kesä tulisi pian. Kun palasimme Puupolilta varsinaiselle kampusalueelle satuimme kohdakkain Inin hyvän ystävän kanssa, joka oli matkalla Mikpoliin. Siinä nuoret naiset vaihtoivat muutaman kiinankielisen ajatuksen. Minä puolestani sain kuulla, että kyseinen ystävä on suomenkielentaitoinen ja sen takia In on käyttänyt hänen apuaan erilaisissa paperiasioissa.

Perjantain palaverissa päällikkömme otti esille ajatuksen siitä, että In voisi koota työharjoittelunsa aikana Kiina-aiheisen näyttelyn, joka pidetään esillä Kampuskirjastossa kesän yli. Kannatin lämpimästi ajatusta ja viittasin siihen kuinka kummilapsi kirjoitti varsin mainion englanninkielisen esityksen, jossa avataan kiinalaista uutta vuotta ja suomalaista joulua. Minut määriteltiin keskustelukumppaniksi tässä erityistehtävässä.

Koitti seuraava maanantai ja totesimme, että kirjastotyökin voi olla vaarallista: kirjaston parvella sijaitsevasta kirjahyllystä romahti joukko hyllyjä kannattimien pettäessä. Työharjoittelijamme kädet olivat siinä vaaravyöhykkeessä, vaikka romahdus tapahtuikin ennen kuin In varsinaisesti ehti edes hyllyä koskea. Kysyin tiistaiaamuna kummilapselta, pelästyikö hän romahdusta, uskaltaako hän edelleen työskennellä meillä. Zhuyin näytti käsiään, ei mitään vikaa ja totesi olevansa täällä taas eli ei jäänyt pelkoa putoavista hyllyistä.

Keskiviikon ohjelmassa oli tiedonhankinnan ohjausta suomeksi ruoka- ja puhtauspalvelualan opiskelijoille ja Zhuyin istumassa etupenkissä. Ajatus kulkee siihen malliin, että ensin tämä ja koska osa asiasta jää varmaan hämärän peittoon, niin In tulee mukaan myös seuraavana maanantaina jolloin kohdejoukko on venäläisiä talotekniikan opiskelijoita, joille asiaa käydään läpi englanniksi. Tämän suomenkielisen jutun jälkeen In näytti muistivihkoaan: hän oli tehnyt kiinankielisiä muistiinpanoja! Kun siirryimme C-rakennuksesta Kampuskirjastoon, piha oli varsin rosojäinen ja hain sitä vähiten liukasta kohtaa. Kummilapsi tarjosi kättään tuekseni.

Maanantaina olivat vuorossa venäläiset double degree -opiskelijat ja kieli English. Zhuyin piti erityisesti mukana olleesta opettajasta, Jarista, joka esitti välikommentteja ja huuteli huomioita. In luonnehti, ettei hän ole aiemmin Suomessa tällaista tavannut. Jari toimii kuin kiinalaiset opettajat!

Tiistain teki varsin herkulliseksi Zhuyinin töihin tuoma suklaakakku. Keskiviikkona satuin saman kirjahyllyn viereen, johon In hyllytti palautettuja kirjoja. "Osuuko oikeaan paikkaan", heitin ja jatkoin: "Joskus on vaikeaa löytää oikeaa paikkaa, joutuu katsomaan kahdesti eikä sittenkään voi olla ihan varma". Työharjoittelija haeskeli sanaa ja ehdotin sopisiko boring. Siis hyllyttäminen on boring, jos sitä pelkästään on tehtävänä. In täydensi ajatusta: Päivän mittaan on niin paljon muita pieniä yksityiskohtia, joita täytyy muistaa, että hyllyttäminen menee kyllä siellä välissä.

Syntymäpäiviä voi viettää ihan niin kuin kukin haluaa. Minun tapauksessani syntymäpäivä oli syy käyttää yksi lomapäivä sieltä säästövapaiden joukosta ja käydä hartiahieronnassa. Zhuyin sai kutsun tulla suoraan Kampuskirjastosta kotiini iltapäiväpalalle ja Marketta sai iltateekutsun. Avokado-mango-katkarapusalaatti maistui molemmille vieraille, varsinkin kun sitä juhlistettiin Pietarin tuliaisella, kuohujuomalla. Porkkanakakkua oli kummilapselle kahvin kanssa ja ystävälle teen kera. Porkkanakakku oli Inille ensimmäinen laatuaan, Marketan se sai pohtimaan että tätä voisi tehdä pääsiäiseksi mökille. In ihmetteli mangoa, ihanko tosiaan saa mikkeliläisestä marketista tähän aikaan vuodesta. In oli tehnyt omatekoisen kortin ja oli siitä ylpeä, syystäkin. Keskustelun aiheena oli mm. se että kiinalaisiin merkkipäiviin liittyy punainen väri. Suomalainen morsian pukeutuu valkoiseen, kiinalainen punaiseen. Zhuyin oli pukeutunut punaiseen puseroon syntymäpäivilleni. Kortin hän oli tehnyt punaiselle kartongille.

In kertoi, että ystävät ovat ihmetelleet, mitä hän tekee työharjoittelussa kirjastossa. Ystävät eivät tiedä mitä kirjastossa tehdään. Hän on kertonut kuinka työntekijöitä on useita ja kuinka kaikilla on omat

erityiset tehtävänsä ja kuinka kaikki tekevät koko ajan jotakin. Kahvitauot ovat ainoat vapaammat hetket. Keskustelimme myös Inille tehtäväksi annetun näyttelyn sisällöstä. Hän halusi tietää, pidänkö parempana matkailupainotusta vai ruokapainotusta. Ehdotin matkailua siten, että ruoka voi olla yksi sen osa. Ehdotin myös konserttiin menoa kuukauden kuluttua eli toukokuun alkupuolella. Zhuyin piti ajatusta hyvänä mm. sen takia, että silloin kevät on varsin pitkällä, illalla on mukavampi liikkua.

Työharjoittelua ei kuulunut pääsiäisen pyhiin mutta ruokarahojen hankintaa kyllä eli Zhuyin oli osa-aikatöissä Tertin kartanossa pitkäperjantaina, pääsiäislauantaina ja maanantaina. Vain ensimmäinen pääsiäispäivä oli vapaa. Tässä kohden tuli vastaan taas yksi suomalainen käytäntö, jota ei välttämättä heti tule ajatelleeksi. Zhuyin ei päässyt sunnuntaina ruokaostoksille, koska kaikki kaupat olivat kiinni.

Näyttely tuli viritettyä ja kuvat puhukoon puolestaan. Konsertti tarjosi "hehkutusta, herkistelyä ja intohimoa La primavera del TANGO NUEVO!", kun asialla olivat Mikkelin kaupungin orkesteri ja Otra Vez

-kvintetti. Zhuyin kertoi minulle seuraavana päivänä ottaneensa konsertissa käyntinsä puheeksi lähellä Mikaelia opiskelija-asuntolassa asuvan kiinalaisen ystävänsä kanssa siten, että he voisivat joskus mennä kuuntelemaan musiikkia omatoimisesti.

Zhuyin ja Timo Sarpanevan "Creatura" konsertti- ja kongressitalo Mikaelin päälämpiössä

...Kirsti, joka paljastaa että tämä on kirjoitussarjan osa 2. Se ykkösosa löytyy kiinnostuneille osoitteesta http://epaperi.luovia.fi/arkisto/rotary-norden/ ja tarkemmin ottaen nro 02/2011.

[ a l k u u n ]

Kirjasto korttelin sydämessä - valoa ja oppimisen iloa
Susanna Kinnari

Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Helsingin Diakoniaopiston kirjaston vanhat, sinänsä viehättävät ullakolla sijainneet tilat vaihtuivat uusiin joulukuussa 2010. Uusi kirjasto-oppimiskeskus sijaitsee Helsingin Diakonissalaitoksen korttelissa, Linnanmäkeä vastapäätä, entisen Aurora-hotellin paikalla. Muuton yhteydessä kirjastossa siirryttiin RFID-tekniikkaan.

Aurora-talon, jonka pohjakerroksessa kirjasto sijaitsee, on suunnitellut arkkitehtitoimisto Helander-Leiviskä. Arkkitehti, akateemikko Juha Leiviskä on tunnettu kirkkojen ja muiden sakraalitilojen suunnittelutyöstä. Hän on suunnitellut myös monitoimitaloja ja kirjastoja. Juha Leiviskän töitä on mm. Sandels-talo, Vallilan kirjasto ja Svenska social- och kommunalhögskolan Helsingissä.

Muuton myötä kirjasto sai asiakkaiden toivomia ryhmätyöhuoneita, hiljaisen työskentelyn tiloja (kuva alla) ja lisää

atk-työasemia itsenäiseen työskentelyyn. Opiskelijoilla on käytössä langaton verkko ja mahdollisuus lunastaa avain itsenäisen työskentelyn tiloihin ilta- ja viikonloppukäyttöä varten. Kirjastohenkilökuntaa ilahduttaa erityisesti mikroluokka tiedonhaunopetusta varten ja viihtyisät työhuoneet sekä asiakaspalvelualueen toimivuus.

Asiakaspalvelualueella on uusinta tekniikkaa mm. Mikro-Väylä Oy:n toimittama älyhylly (kuvassa vasemmalla), joka perustuu RFID-tekniikkaan. Lainaus- ja palautusrutiinit toimivat näin valtaosin itsepalveluna ja kirjastohenkilökunnalla on enemmän aikaa ohjaus- ja neuvontatyöhön. Paitsi teknologiaan, on uudessa oppimiskeskuksessa panostettu asiakaspalvelun sujuvuuteen ja tilojen esteettömyyteen.

Erityisen ilahduttavaa on se, että nyt kirjastopalvelut ovat keskellä elävää korttelia. Aurora-talossa sijaitsee kirjasto-oppimiskeskuksen lisäksi Helsingin Diakoniaopiston luokkatiloja, opiskelijaterveydenhuollon palvelut, Amica lounasravintola ja -kahvila sekä tuetun palveluasumisen talo. Keskeinen sijainti on tuonut kirjastolle uusia asiakkaita. Omaa lisäväriä tuo myös rakennuksen aulatilojen vaihtuvat taidenäyttelyt.

Kirjastotilojen valon ja värimaailman harmonia on saanut paljon kiitosta. Puolen vuoden käytön jälkeen kirjastotilat ovat osoittautuneet toimiviksi. Yhteistyö kirjastohenkilökunnan ja pääsuunnittelija, arkkitehti Rosemarie Schnitzlerin ja sisustusarkkitehti Jatta Olinin

kanssa on kantanut hedelmää!

Olet sydämellisesti tervetullut tutustumaan Diakin kirjastoon Helsingissä!

[ a l k u u n ]

Kolmatta kertaa järjestetty Nosto-tapahtuma: Mikkeli - Yllättävä kasvukaupunki
Kirsti Karttunen

Helmikuun alun tapahtuma sisältää näyttelyn, seminaarin ja gaalan. Järjestelyissä ovat mukana sekä elinkeinoihmiset, kaupunki että nuorkauppakamari. Sekä kiinnostava seminaarin sisältö että nuorkauppakamari mukana olo järjestelyissä vetivät senaattorin toista kertaa mukaan.

SOK:n pääjohtaja Kuisma Niemi aloitti otsikolla Kaupunkikeskustojen kehittyminen. Maabrandityöryhmä luetteloi tärkeimpien asioiden joukkoon luottamus, tasa-arvo ja asioiden sujuvuus. Suomesta tunnetaan talkoot ja hyvinvointivaltio. Usko kvartaalitalouteen on hutera finanssikriisin jälkeen. On hyvä kohdata uhkat mahdollisuuksien kautta, tulevaisuuden voi nähdä mahdollisuutena. Suuri toimija nähdään uhkana, vaaratekijänä. Asiakasomistajien ja oman seutukunnan etu on meillä S-ryhmässä tavoitteena. Sitä ei aina muisteta. Kestävä kehitys ei synny yksin toimien. Kun on verkostot ja luottamus kunnossa, silloin onnistutaan. Yksi yritys voi olla generaattori, mutta ilman verkostoa toiminta voi jäädä ohueksi. Verkosto onnistuu vain kun uskotaan yhteiseen päämäärään. Vireä keskus on alueen kehittämisen lähtökohta. Keskustan kehittäminen ei ole pois reuna-alueen palveluista. Kyse on vain järjestyksestä jolla toimitaan. Kaupungin toiminta Mikkelissä osoittaa uskoa tulevaisuuteen. Globalisaation rinnalle on nousemassa lokalisaatio. Paikallisuuden arvostaminen näkyy ihmisten arvomaailmassa.

Seutukunta isolta kirkolta nähtynä

Menestyvän seutukunnan resepti oli annettu määriteltäväksi hallinto- ja kuntaministeri Tapani Töllille, joka aloitti: Vain muutos on pysyvää.

Joskus sanotaan "teillä oli hyvä tuuri", mutta pitää olla valmius vastaanottaa se hyvä tuuri. Erityisen tärkeää on se, että tietojärjestelmät keskustelevat keskenään.

Miten se vaikuttaa? Julkisen sektorin merkitys työllistäjänä heikkenee, markkinaehtoisuus voimistuu. Vientivetoinen Suomi: globaali kysyntä ja tarjonta sekä hinnat määrittelevät Suomen kansantalouden menestyksen ja suuntaviivat. Globalisaatio koskettaa kaikkea inhimillistä toimintaa ja aiheuttaa kilpailua mm. yritysten sijaintipaikoista, pääomasta, useista työntekijöistä ja kilpailukyvystä. Globalisaatio on myös mahdollisuus koska se avaa yrityksille mahdolliset markkinat. Vaikka se luottolama alkoi Amerikasta, se vaikutti meidän vientimahdollisuuksiin eri puolilla maapalloa. Näin se vaan on! Oulun seudulla tehdään "näitä" (kännyköitä), mutta niitä ei voi syödä. Se tuppaa unohtumaan. Kaikkea ei voi viedä Kiinaan vaikka paljon voikin.

Tulevaisuuden kehitysnäkymiä: Elinkeinotoiminnan edellytysten ja alueiden kilpailukyvyn vahvistaminen: Alueiden omat vahvuudet ja voimavarat korostuvat. Koulutuksen, osaamisen ja uusien innovaatioiden merkitys on jatkuvassa kasvussa. Alueiden kehitys mukautuu globaalin markkinatalouden pelisääntöihin ja yritysten omiin ratkaisuihin. Menestyksellinen kehittämistoiminta edellyttää laajapohjaista sidosryhmätoimintaa ja kumppanuutta. Tarvitaan uusia rahoitusmalleja mittavien hankekokonaisuuksien toteuttamisen turvaamiseksi; byrokratian vähentämisen tarve mm. EU-rahoitusta haettaessa. Tulevaisuus ei tule vaan se on tehtävä!

Professori Mika Sillanpäällä olisi ollut kerrottavaa paljon enemmänkin kuin mitä saimme kuulla:
Elinkeinoelämän ja yliopiston välinen yhteistyö: Case Vihreän kemian laboratorio. Kyse on optimaalisesta atomitaseesta. Yliopistojen tavoitteellisuudesta liikkeelle: Suomen TOP 5:ssä yhden tutkimusryhmän julkaisujen tuottavuudessa. Kohtaa alueen ja elinkeinoelämän tarpeet. Tuottavuus syntyy verkostoitumisen kautta. Hyödynnetään kaikkia keskeisiä tutkimusrahoittajien instrumentteja. Säätiöt ovat merkittävässä asemassa. Yliopistoilla ja yrityksillä on erilaiset tunnusluvut.

Perustutkimuksen roolin aikajänne on 10+ vuotta, mutta sitä ei voi sivuuttaa, koska kaikki oleelliset jutut tulevat sitä kautta. On oltava reaktiivisesti liikkeellä. Haluaisin päästä pitkäjänteisempään toimintaan, toimia proaktiivisesti, esitti Sillanpää. Yhteistoiminta strategisesti perusteltua molempien osapuolten kannalta - oleellinen pointti. Jatkuva vuorovaikutus ja keskusteluyhteys on tarpeen.

Tarvitaan: 1. Moninaisia organisaatioita - tukevat toisiaan. 2. Katalyyttina toimiva toimija. 3. Työntekijöiden liikkuvuus. Nämä kolme asiaa yhdessä tekevät tilanteesta hankalan reseptin kopioitavaksi. Toimii USAssa selkeästi 3 alueella, joissa bioteknologiaa. Vesitekniikka - turvallisuus ja -analytiikka on Mikkelissä mahdollinen. Kännykkää ei voi syödä, mutta vettä on pakko juoda!

...muistiinmerkitsi Kirsti, joka käveli kampukselta Vaakunassa pidettyyn seminaariin ja sai loppumatkassa seurakseen MAMK:n rehtorin, jolla oli sama osallistumisaikomus

[ a l k u u n ]

Kirjaston tulevaisuuden trendejä antiikin maisemissa
Katri Rintamäki

Ateenassa toukokuussa pidetty QQML 2011 - 3rd Qualitative and Quantitative Methods in Libraries International Conference kokosi yhteen kirjasto- ja tietopalveluammattilaisia 55 maasta. Konferenssin nimessä mainitut laadulliset ja määrälliset menetelmät konkretisoituivat konferenssiohjelmassa kiehtovan monipuoliseen aiheiden kirjoon kirjastojen laatutyöstä ja arvioinnista ihmisten johtamisen, opetusteknologioiden ja informaatiolukutaidon kysymyksiin.

Kansainvälisten kirjastokonferenssien uusimpia tulokkaita on vuosina 2009-2010 Haniassa, Kreetalla järjestetty QQML-konferenssi. Kolmas QQML-konferenssi järjestettiin edelleen Kreikassa, mutta tällä kertaa pääkaupungissa Ateenassa 24.-27.5.2011. Konferenssiohjelma sisälsi asiantuntijaluentoja, tapausesittelyjä, työpajoja ja paneelikeskusteluja. Ohjelman ytimenä olivat kaikille yhteiset pääpuhujaluennot sekä yhtäaikaiset vaihtoehtoiset rinnakkaisistunnot, jotka muodostuivat ennen kaikkea konferenssiosallistujien omien kirjastojen tapausesittelyistä.

Nuoruudestaan huolimatta QQML-konferenssi oli todellakin kansainvälinen. Osallistujia oli paitsi kattavasti Euroopan eri maista, myös laajasti Aasiasta, Afrikasta sekä Etelä- ja Pohjois-Amerikasta. Osallistujat ja tapausesittelyt edustivat niin yleisiä ja tieteellisiä kirjastoja kuin arkistoja ja kulttuurihallintoakin. Suurimpana ryhmänä näyttäytyivät yliopistokirjastot. Jälleen saimme iloksemme huomata, että kirjastokieli ylittää kulttuurirajat ja kirjastokysymykset ovat hyvinkin samanlaisia eri puolilla maailmaa. Ugandan yliopiston kirjastot pohtivat samanlaisia tietokantojen käytön lisäämisen, informaatiolukutaidon ja sairaanhoitajien ongelmaperusteiden opetuksen tukemisen kysymyksiä kuin mekin suomalaisissa ammattikorkeakoulukirjastoissa.

Konferenssin ohjelmasta erityisen innostavina mieleeni jäivät aiemmin artikkeliviitteenä tuntemani Tennesseen yliopiston Carol Tenopirin alustus kirjaston tuloksen ja arvon mittaamisesta; Southern Mississippin yliopiston Teresa Welshin alustus informaatiolukutaidosta digaalisella aikakaudella, jossa hän pohti innovatiivisten informaatiolukutaidon opetusmenetelmien kysymyksiä; ja Thessalonikin yliopiston Mersini Moreleli-Cacourisin EMPATIC-hankkeen työpajan alustus informaatiolukutaidosta elinikäisen oppimisen ytimenä, jossa hän loi kiinnostavan katsauksen elinikäisen oppimisen ja informaatiolukutaidon käsitteiden kehityshistoriaan.

Verian yleisen kirjaston johtaja Ionnis Trohopoulos kertoi alustuksessaan "Verian kirjaston tarina, luovuus ja innovaatio: lisäarvopalvelujen tarjoaminen kansalaisille", miten Pohjois-Kreikassa sijaitseva 55 000 asukkaan Verian yleinen kirjasto pyrkii palveluillaan vahvistamaan kansalaisosallistumista ja -yhteiskuntaa. Kreikassa harvinainen kirjastoauto tuo kirjastopalvelut 30 000 Verian ja sen lähiseudun asukkaan luo. Teknologiakuukausi-kampanjoilla edistetään Internetin käyttöä ja annetaan tietokoneen käyttökoulutusta. Kesän lukuohjelmissa on järjestetty tähän mennessä 60 seminaaria luovuudesta ja lukemisesta. Elämyksellisillä lastenkirjastotapahtumilla edistetään lasten yhteistoimintaa ja sosiaalisia taitoja periaatteina uteliaisuus, yllätys ja innostus. Seuraavaksi on suunnitteilla nuorille aikuisille suunnatut digitaalisten projektien tekemiseen tarkoitettu medialaboratorio ja teatteri-, musiikki- ja tanssiesityksille näyttämön tarjoava tapahtuma-areena.

Antiikin Kreikan historiaan sekä kreikkalaiseen kulttuuriin ja vieraanvaraisuuteen pääsimme

tutustumaan konferenssin sosiaalisessa ohjelmassa, johon sisältyivät opastettu kierros Akropolis-museossa, tervetuliaistilaisuus, läksiäisillallinen kreikkalaisen ruoan, musiikin ja tanssin merkeissä ja varsinaisten konferenssipäivien jälkeen koko päivän retki Delfoin arkeologisten kaivausten paikoille, jonne ajoimme päätähuimaavien ja silmiähivelevien kauniiden vuoristomaisemien halki.

Neljäs QQML-konferenssi järjestetään ensi vuonna Limerickissä, Irlannissa. Nyt voimme siis jäädä odottamaan Limerickin QQML 2012:n esityshakua ja miettimään, mitä haluaisimme siellä kertoa suomalaisista kirjastoista kansainvälisille kollegoillemme.

Lisätietoa
QQML2011, 3rd International Conference on Qualitative and Quantitative Methods in Libraries

Katri Rintamäki, Turun ammattikorkeakoulu, Kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelma
Kuvat: Kirsti Karttunen

[ a l k u u n ]

Kuvakulmia Oulun kirjastopäiviltä
Ulla-Riitta Lahtinen

Suomen kirjastoseura kumppaneineen järjesti valtakunnalliset

Kirjastopäivät 2011 Biblioteksdagar Oulussa kesäkuun alussa. Kamerani muistikortille tallentui Oulun kaupunginteatterin salin viileydessä ja lämpiön lämmössä, torin ja meren auringonpaisteessa sekä kaupunginkirjaston iltahämyssä muistoja, joista joitakin kuvakulmia seuraavassa.

Kirjastopäivien ohjelma ja suurin osa esityksistä löytyy seuran sivuilta: keskiviikko, torstai ja perjantai sekä tietoiskut.

Ensimmäisen päivän aamupuolella työryhmät

kokoontuivat ammattimaisesti kaupunginkirjastossa ja -teatterissa sekä yliopistolla.

Oman esityksensä jälkeen OAMKin Tiina Tolonen (kuvassa vasemmalla) vilvoittelemassa Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelujen näyttelynurkkauksessa.

Virallisten avajaisten yhteydessä yleisölle ilmoitettiin toiminnanjohtaja Sinikka Sipilän valinnasta IFLAn varapuheenjohtajaksi.

Kaupunginteatterin näyttämö oli mahtava estradi esiintyjille,

puheenvuorossa Sanna Savolainen (OAMK).

Välillä käytiin näyttelyssä ja Toripolliisia tervehtimässä,

torilta löytyi myös kirjastoauto.

Tilaisuus huomioitiin päivittäin paikallislehdessä.

Iltasella kirjastossa juhlittiin,

ja aamusella kuunneltiin mietteliäinä esitelmiä.

Kokouspaikat mereltä päin nähtynä aurinkoisella päätösristeilyllä,

josta muiden muassa Kemi-Tornion
kirjastolaiset nauttivat.

Kiitos järjestäjille antoisista kirjastopäivistä!

[ a l k u u n ]

Jyväskylän kirjastot ja kaupungin opetuspalvelut yhdistivät voimansa taistelussa informaatiolukutaidottomuutta vastaan
Risto Heikkinen

Google-ämpäri vai mikä lie? (Kannen kuva: Tommi Kolehmainen)

Kirjastot voivat kilpailla ainoastaan henkilöstöstä. Muuten saamme tehdä yhteistyötä. Täällä Jyväskylässäkin tämä on tiedetty jo pitkään. Yksi yhteistyön hedelmä, Jyväskylän kirjastojen tietopalvelustrategia valmistui vuonna 2003. Sen toimenpiteenä päätettiin perustaa kirjastojen yhteistyötyöryhmä koordinoimaan ja kehittämään kirjastojen yhteistoimintaa kokonaisvaltaisesti.

Työryhmän toiminta on ollut tuloksellista. On mm. järjestetty vuosittain yhteistä henkilöstökoulutusta ja työnkiertoa kirjastojen välillä. On saatu aikaan Keski-Suomen kirjastoportti, NELLI-portaalin paikallinen hakuliittymä...

Tällä hetkellä yhteistyöryhmään kuuluvat Jyväskylän kaupunginkirjasto, Jyväskylän koulutuskuntayhtymän ao-kirjasto, Jyväskylän ammattikorkeakoulun kirjasto ja Jyväskylän yliopiston kirjasto.

Yhteistyölle on luotu luontevat uomat, jotka ottavat huomioon kirjastojen profiloitumisen. Itse olen kylläkin sitä mieltä, että yhteistyötä voisi lähteä syventämään kirjastojen perustoimintojen tasolle - niin paljon samoja töitä tehdään eri kirjastoissa. Ehkä julkisen talouden säästöpaineet käestävät tähän jatkossa yhä enemmän.

Tule tule hyvä tieto!

Jyväskylän kirjastojen tietopalvelustrategian uusiminen tuli ajankohtaiseksi, koska kirjastojen ja niiden kehysorganisaatioiden rakenteeseen ja toimintaympäristöihin oli tullut muutoksia. Edellisestä strategiasta oli rajattu pois toisen asteen ammatilliset opiskelijat, ja aikuisväestön osuutta ei painotettu tarpeeksi elinikäisen oppimisen näkökulmasta.

Tule tule hyvä tieto -hanke käynnistyi maaliskuussa 2010. Yhteistyöryhmän kirjastojen lisäksi hankkeeseen tulivat mukaan myös Jyväskylän kaupungin opetuspalvelut. OKM myönsi hankkeelle valtionavustusta 16 000 euroa.

Katja Virolainen ja Juhani Kärkkäinen Jyväskylän kaupunginkirjastosta tekivät suurimman osan työstä. Ohjausryhmä, johon kuuluivat kirjastojen ja opetuspalvelujen edustajat, tukivat ja ohjasivat.

Hankkeen tavoitteeksi määriteltiin informaatiolukutaitoisempi jyväskyläläinen vuonna 2015. Tavoitteena oli suunnitelma siitä, miten Jyväskylän kirjastot yhteistyössä Jyväskylän kaupungin opetuspalvelujen kanssa edistävät asiakkaidensa informaatiolukutaidon elinikäistä kehittymistä. Näin ollen suunnitelmatyön taustalla oli koko ajan ajatus tiedonhakijan elämänkaaresta. Suunnitelmassa tiedonhallinnan opetusta jäsennettiin elämänkaarelle oheisen kaavion mukaisesti. Koulujen ja kirjastojen roolit sekä vastuut selkenivät tätä kautta:

Informaatiolukutaidon opetus elämänkaarella

Mitä pitää tehdä? Keskeisiksi tavoitteiksi suunnitelmassa nostettiin seuraavat asiat:

1. Informaatiolukutaidon opetusta ja opettajien tiedonhallintataitojen päivitystä edistetään voimakkaasti kaikilla koulutusasteilla.

2. Jyväskylän kirjastot lisäävät yhteistä näkyvyyttään - näin eri kirjastosektoreiden osaaminen saavuttaa paremmin kaikki jyväskyläläiset.

3. Jyväskylän kirjastot kehittävät yhteistyötä ja osaamisen jakamista sekä jakelukanavia tiedonhallinnan oppimateriaalien välittämiseen.

Suunnitelma julkistettiin Lainan päivänä 8.2.2011.

Toimeen totiseen

Kirjastojen yhteistyöryhmä kutsui huhtikuun 2011 puolivälissä kaupungin opetuspalvelujen edustajat kokoukseen, jossa sovittiin, kuinka suunnitelmaa aletaan toteuttaa.

Kokouksessa todettiin, että peruskoulun oppilaat eivät ole tasa-arvoisia tiedonhallinnan ja kirjaston käytön opetuksen suhteen. Opetuspalvelut ja kaupunginkirjasto päättivät toimia yhteistyössä asian edistämiseksi. Tuloksia saatiin aikaan heti. Kaupungin opetussuunnitelmaa täydennetään jo kevään 2011 aikana kirjasto-osiolla, joka koskee koululaisten informaatiolukutaidon edistämistä.

Opettajien tiedonhallinnan koulutuksista todettiin, että niitä voi hoitaa myös tietoiskuina opettajien kokouksissa tai koulutustilaisuuksissa. Kirjastojen tulisi tuotteistaa koulutustaan tällaisiin tilaisuuksiin markkinoitavaksi paketiksi. Yhteistyöryhmä ottaa asian suunnittelun alle.

Kirjastot ottivat varaslähdön yhteisen näkyvyyden edistämisessä. Jo Jyväskylän kirjastomessuille huhtikuun alkuun tehtiin esite ja rollup-ständi. Molemmat olivat edustavasti esillä messuhalliin ajetun kirjastoauton vieressä.

Jatkossa kaikkien sektoreiden kirjastot tulee saada näkymään samassa painetussa ja elektronisessa kartassa: se jos mikä havainnollistaa asiakkaalle, että Jyväskylä on kirjastojen kaupunki. Kirjastot.fi:n toimijat suunnittelevat kansallista kirjastojen yhteistietokantaa. Mahdollisesti sen käyttämällä sovelluksella saadaan kirjastot näkymään kätevästi samalla kartalla - eli omien virittelyjen sijaan kannattaa odottaa tätä.

Kirjastojen yhteistyö jatkuu yhteisten koulutusten muodossa, seuraavan yhteisen koulutuspäivän aiheeksi on sovittu markkinointi ja viestintä. Osaamista voidaan jakaa edelleen työnkierrolla, samoin yhteisissä työryhmissä, joita ovat mm. asiakaspalvelu-, verkkopalvelu- ja musiikkityöryhmä.

Tiedonhankinnan oppimateriaalien yhteiskäytössä ja välittämisessä ollaan vielä lähtökuopissa. Materiaalien modulaarinen rakenne voi mahdollistaa joustavan yhteiskäytön

Näin siis suunniteltiin ja sovittiin. Vuoden päästä katsotaan, mihin on päästy.

Linkit:

Jyväskylän kirjastot -esite

Jyväskylän kirjastot -sivusto

Jyväskylän tietopalvelustrategia (2003)

Keski-Suomen kirjastoportti

Tule tule hyvä tieto! - Jyväskylän kirjastojen ja kaupungin opetuspalvelujen suunnitelma informaatiolukutaidon edistämisestä

Risto Heikkinen, kirjaston johtaja, Jyväskylän ammattikorkeakoulu, risto.heikkinen@jamk.fi

[ a l k u u n ]

Porvoossa yksi on enemmän kuin kaksi
Suvi Korpi Kaija Penttilä

Joulukuussa 2010 HAAGA-HELIA ja Laurea ammattikorkeakouluille valmistui Porvoon Länsirannalle uusi, yhteinen Porvoo Campus -rakennus. Suunnitelmien mukaan kyseessä ei ole mikä tahansa talo, vaan kaikille avoin, vuorovaikutteinen ja yhteinen oppimisalue - tila, jossa luovuus, kestävä kehitys ja huipputeknologia kohtaavat. Yhteisten tilojen toivottiin avaavan uusia, entistä tehokkaampia tapoja tuottaa koulutuspalveluja. Porvoo Campuksen haluttiin myös viestivän käyttäjälähtöisyyttä, osaamista ja innovaatioita.

Unelmia kirjastosta

Porvoo Campus kirjaston suunnittelutyön tueksi kerättiin kirjaston nykyisiltä ja tulevilta asiakkailta mielipiteitä ja ajatuksia kirjastosta. Vastaajille annettiin tyhjä paperi, jossa pyydettiin avoimella kysymyksellä vastaamaan: Millainen on unelmakirjasto? Vastaajille kerrottiin, että kysely auttaa uuden Porvoo Campus kirjaston kehittämistyötä. Unelmakirjastoa ei määritelty erikseen käsittämään vain amk-kirjastoa. Kaikki kirjastounelmat olivat tervetulleita.

Kyselyn mukaan unelmien kirjasto on avara, viihtyisä ja sijainniltaan hyvä. Varsinaisen kirjastotilan lisäksi toivottiin äänieristettyjä, erikokoisia, hyvin varustettuja ryhmätyötiloja sekä hiljaista, opiskeluun motivoivaa lukusalia. Unelmat leijuivat tilasta, ilmapiiristä ja tunnelmasta, sisustukseen, kokoelmaan, tietokantoihin, sääntöihin, hyllyjärjestykseen, koneisiin, huonekaluihin ja henkilökuntaan (lue elävä kirjastotäti).

Unelmista totta

Kirjaston sijainti on keskeinen ja näkyvä. Taloon tulija ei voi olla huomaamatta lasiseinien takaa avautuvaa kirjastoa. Talon ohi kulkeva taas pääsee ihailemaan valaistua kirjastotilaa suurten ikkunoiden takaa. Kirjasto levittäytyy myös aulaan, jonne on sijoitettu päivälehtiä ja osa kirjastoon saapuvista aikakauslehdistä.

Alusta asti on ollut selvää, että asiakkaille kirjasto näyttäytyy yhtenä kirjastona, vaikka Porvoo Campus kirjasto -nimen alle kätkeytyykin kahden eri organisaation kirjastot. Henkilökuntaa on neljä - HAAGA-HELIALTA yksi informaatikko ja kaksi tietopalveluassistenttia ja Laurealta yksi informaatikko. Henkilökunta toteuttaa työssään oman organisaationsa pedagogiikkaa: HAAGA-HELIA oppimista työelämän kanssa, Laurea kehittämällä oppimista (LbD). Vaativammat ohjaukset ja tiedonhankinnat tekee organisaatiolleen oma informaatikko. Myös aineistomäärärahat ovat erilliset. Asiakaspalvelua hoidetaan yhteisillä käyttösäännöillä.

Yhteisen kirjaston perustaminen toi mukanaan monia hyötyjä. Kolme pientä kirjastoa sai uudet valoisat tilat. Asiakkaiden käytössä on tänä päivänä merkittävästi laajempi ja monipuolisempi kokoelma aihealueinaan hoitotyö, matkailu ja liiketalous. Päällekkäiset lehtitilaukset purettiin ja pääsääntöisesti jätettiin tilaamatta lehdet, jotka ovat saatavissa elektronisena. Muissakin aineistohankinnoissa pystytään karsimaan päällekkäisyyksiä. Aiemmin samalle seudulle saatettiin hankkia kolme kpl samaa kirjaa. Nyt selvitään monesti yhdellä. Porvoo Campus kirjaston asiakkaille toimitetaan aineistoa myös maksutta muista HAAGA-HELIAN ja Laurean kirjastoista.

Kirjastossa on langaton verkko sekä useita asiakashakupäätteitä. Isojen ikkunoiden eteen sijoitetut työasemat ovat yhteisessä käytössä. Opiskelijoiden toive skannerista toteutettiin. Kirjastoilla on omat Nellinsä, joiden maksullisia tietokantoja voivat käyttää vain oman organisaation opiskelijat ja henkilökunta. Tiedonhaun lomassa on mukava lepuuttaa silmiään ikkunasta aukeavassa näkymässä, jossa aina sattuu ja tapahtuu.

Uuteen kirjastoon toteutettiin myös opiskelijoiden toivoma rauhallinen lukutila. Hiljaista työskentelytilaa kaipaava voi vetäytyä kirjaston lukusaliin, joka tällä hetkellä on auki klo 8.00 - 20.00. Jatkossa on tarkoitus, että lukusaliin pääsee koodiavaimella tarpeen mukaan muinakin aikoina.

Kirjasto ja kampus eivät ole vain opiskelijoita ja henkilökuntaa varten vaan kaikki taloon tulijat otetaan lämpimästi vastaa. Porvoolaiset ovat pikku hiljaa löytäneet myös uuden kirjaston. Alueen asukkaat, ulkoilijat ja muuan pyöräilijäkin ovat huomanneet kampuksen sopivaksi taukopaikaksi ravintoloineen, auloineen ja tuoreine päivälehtineen. Uuteen kirjastoon ovat olleet niin asiakkaat kuin henkilökuntakin hyvin tyytyväisiä. Kirjastoa on jopa tituleerattu kampuksen kauneimmaksi ja seesteisimmäksi tilaksi. Ja sekös on meille mieleen.

Suvi Korpi HAAGA-HELIA ja Kaija Penttilä Laurea
Kuvat: Kaija Penttilä ja Porvoo Campus

[ a l k u u n ]

Pelko, Pahuus ja Pyhyys
Kirsti Karttunen

Mikkelin Akatemian 9. istunto on käsillä. Tilaisuuden puheenjohtajana toimii kuvataiteilija Samuli Heimonen, joka aloitti kertomalla: Olen tehnyt valtaosan maalauksista juuri tämä teema taustalla. Valo synnyttää myös varjoja. Pyhyys voi herättää pelkoa. Rajoja tai rajallisuuksia voi olla monia. Pyhänä pitämiseen liittyy usein kunnioitus. Pyhän kokemisen rapistuminen saattaa olla syynä yhteiskuntamme ongelmiin. Vaara viehättää enemmän kuin turvallisuus. Olemme siirtyneet yksilömaailmaan. Maailma on selitetty eräällä tavalla tyhjäksi. Oikea pyhä on hyvä, vasen pyhä ei ole. Yhteisörituaaleissa pyhä siirtyy puolelta toiselle. Metsä on se paikka jossa pyhyyden voi helpoiten kokea. Luonto voi opettaa meille pysähtymisen taidon. Luonto voi myös olla armoton.

Pelkääkö ihminen hyvää?

Pelko kohdistuu ei toivottuun, huonoon - on ensimmäinen ajatus, mutta kohdistuuko pelkästään, on kysymys, aloitti filosofi Eero Ojanen ja jatkoi: On olemassa pelkoa joka kohdistuu hyvään. Hyvyydestä puhutaan todella vähän. Pahuus vetää puoleensa. Se saa isot otsikot. Hyvyyttä kaihdetaan, siitä ei uskalleta puhua. Hyvyydestä tehdään epätodellista. "Nyt jouduttiin tosipaikan eteen" sanotaan, kun tulee paha paikka. Peleissä on voittoja ja tappioita yhtä paljon. Miksi sanotaan "pudotettiin maan pinnalle", kun yksi peli hävitään. Hyvästä ihmisestä puhuminen herättää vastaväitteitä, ei osata suhtautua. Osa ihmisen mitätöintiä. Ihminen on VAIN eläin, peto, kone, aivokemiaa, hormonien orja, ... kuin haluttaisiin kieltää ihmisen korkeampi puoli. Minulle se on todellisuuden kieltämistä. Ihminen on aina monimutkainen. Mitätöinti kohdistuu aina ihmisen henkiseen puoleen. Itselleni kovat tosiasiat löytyvät käsitteissä hyvyys, totuus, kauneus. Näiden kieltäminen on ydin ihmisen mitätöimistä. Hyvyyttä ei haluta pitää esillä. Miksi? Ihmisen on vaikea luottaa hyvyyteen. Pahan valta tuntuu niin suurelta ja musertavalta. Pelko ei ole hyvyyden pelkoa vaan pelkoa siitä ettei hyvyyttä ole. Se saa meidät kieltämään koko asian.

Äärettömyyden paino - ihminen kosmoksessa

Kari Enqvist selitti omaa kosmologin taustaansa: tutkimusaiheena se mitä on tapahtunut ensimmäisen sekunnin aikana. Ihminen ei ole itseensä sulkeutunut, ihminen on maailmassa. Meidän on vaikea puhua mitä on maailmassa. Hyvin harva tietää siitä, hyvin harva ymmärtää sitä. Luonnontiede on tullut ikään kuin teollisuudeksi. "Kaikki maailman vety ja helium luotiin ajassa, joka tarvitaan ankan paistamiseen." Sen jälkeen ei olekaan tapahtunut mitään.

USAssa löytyy esimerkiksi saksalainen linna, josta sanotaan "aito kopio". Tällainen simulaatio on aito kopio maailmankaikkeudesta. Tässä ei ole taidetta, tämä tulee tietokoneesta, jossa on vain luonnonlait mukana. Mystiikka katoaa. Simulaatiot näyttävät galaksijoukon nauhamaisen rakenteen.

Ajan nollahetki on samanlainen paikka kuin pohjoisnapa. Pohjoisnapaa pohjoisemmaksi ei pääse. Ennen alkuräjähdystä ei ollut aikaa. Aika kulkee vain eteenpäin.

On havaittu tosiseikka että klassinen logiikka ei päde luonnossa. Hyvyydellä, pahuudella, kauneudella on meille iso merkitys, mutta se voi olla peräisin luonnosta. Selitys ei poista tuntemusta. Se kuuluu ihmisyyteen olipa selitys mikä tahansa. En näe ristiriitaa. Tiede pyrkii kylmyyteen, tunteettomuuteen, jotta näkisimme tosiseikat niin hyvin kuin mahdollista. Maailmankatsomus on tunnetta. Ihminen on kompleksinen tutkittava, sen takia on helpompi tutkia maailman kaikkeutta. Emme ole mehiläisiä, joita kiinnostaa vain se miten paljon hunajaa saadaan eli tuotos. Meitä kiinnostavat myös nämä henkiset asiat.

Pyhä ja paha ikoneissa

Ikoni-sanan käyttö on laajentunut kirkollisesta käytöstä esimerkiksi jääkiekon, popmusiikin tai tietotekniikan pariin, aloitti piispa Arseni ja avasi omaa näkökulmaansa: Ikoneilla on kiinteä suhde kirkon liturgiseen elämään. Ensimmäinen ikoni on ihminen. Se on ikonin ydin. Ihminen eroaa eläimestä: pystyy olemaan luova. Luovan kantasana on luoja. Taiteilija jatkaa luomistyötä, rakentaa jotain uutta olemassa olevista palikoista. Kristillinen kilvoitus: ihminen tekee valintoja hyvän ja pahan välillä koko elämänsä, osin tietoisesti, osin tiedostamatta. 1. Ikonin täytyy opettaa lukutaidotonta kansaa. 2. Ikonin tulee synnyttää rukouksen mieliala. Harras ilmapiiri voi syntyä myös profaanista taiteesta. Olipa kysymys maallisesta taiteesta tai ikonista, tarvitaan hyvä sommitelma, tasapainoisesti laadittu, väritys rauhallinen, hiljainen. Hyvää ja pahaa kuvataan, mutta syntiä ei kuvata ikoneissa. Kuvan avautumiselle on annettava aikaa. Ikonin tehtävä ei ole tyyliin sidottu. Uskonnolliset kuvat ovat hengellisiä kestokulutushyödykkeitä. Tämän päivän ikoni on postmoderni. On eri aikakausien ja eri paikkojen sitaatteja. Kaikelle taiteelle on sama palveleva merkitys: musiikki palvelee, ikoni palvelee. Ikoneissa ei kuvata tunteita. Lasimaalausten, alttaritaulun funktio on sama kuin ikoneilla. Riittävä määrä hyvyyttä ja voi laittaa yhtäläisyysmerkin pyhyyteen. Kirkon kanonisoimat ihmiset eivät ole synnittömiä, mutta ovat poikenneet ympäristöstä hyvyydellään.

Pahuuden ymmärtämisestä

Ymmärtäminen ei tarkoita hyväksymistä, varmisteli professori Sami Pihlström omaa esitystään Pahuuden ymmärtämisestä. Pahuuden käsitteen asettama haaste ei ole selvittämiseen tai ymmärtämiseen liittyvä vaan eksistentiaalinen: kyse on maailman ja siinä olemisen merkityksestä. Vaikka ymmärrämme tiettyjä tekoja pahoina, maailma jossa näitä ilmiöitä esiintyy voi olla kokonaisuudessaan käsittämätön.

Emme löydä pysyvää pahuuden määritelmää, se on ikään kuin sieni joka leviää. On olemassa ilmiöitä joihin käsite paha sopii. Ei ole asiaa joka kirjoitettaisiin isolla kirjaimella Paha. Se olisi mystifiointia. Kansanmurha on käsittämättömimmästä päästä. Jotain arkipäivän ilmiöitä emme välttämättä kiistattomasti voi esittää pahana. On hyvin monenlaisia asioita, joita voimme pitää pahana.
Ihmisten määrä on lisääntynyt muutamalla miljardilla. Jos ihminen on pahan subjekti ja objekti niin kyllä voidaan sanoa, että paha on lisääntynyt, esitti yleisön edustaja.

Pelko, pahuus ja pyhyys

Kaikki mikä on oleellista, on kielen ja sanojen tuolla puolen. Puhe pahasta on kielen tuolla puolen, sukelsi asiaan professori emeritus Tarmo Kunnas, jonka esitys tiivistyi kalvolle akselille: absurdi paha - karismaattinen paha. On ihmisen tekemisestä johtuvaa pahaa, ihmisestä riippumatonta pahaa. Tsunami mainittiin jo. Mieltymyksemme pelkoon, kauhuun, jännityskirjojen lukeminen tai TV:stä katsominen, on pääsääntöisesti harmitonta. Se on terapiaa, puhdistaa meitä. Pelko on taiteen avulla kesytetty. Valmistaa meitä kohtaamaan oikeita asioita. Moraali ei ole aatteita, arvoja vaan se on vaistonvarainen, tiedostamaton. Se on hienosäätöä kun tapaamme ihmisiä. Kehno paha on samanmoinen. Epätoivoiset olosuhteet tuovat sen esiin. Meissä kaikissa on aineksia vaikka mihin. Jos me olemme vaikeissa olosuhteissa, meissä kaikissa tulee paha esille. Traaginen paha - kehno paha - sairas paha. Kaatuneelta venäläiseltä otettiin saappaat. Kuka sen hyväksyy rauhan aikana, mutta sodassa se oli ihan hyväksyttävää. Tyhmä paha saattaa olla kaikkein vaarallisinta. Tällä hetkellä olemme kaikki mukana tässä tyhmässä pahassa: ei tehdä enemmän sotakoneiden hävittämiseksi. Emme ole sen parempia kuin ihmiset 2. maailmansodan aikana. Silloiset ihmiset oli manipuloitu uskomaan tiettyjä asioita. Pitää olla vastuu myös nuorison edessä. Absurdin pahan vastakohta on tapahtumattomuus. Tyhmän pahan vastakohta on se että tietää. Itse kukin joutuu tällaisiin tilanteisiin: yksilö uhrataan kokonaisuuden puolesta. "Oikeutettu paha".

Pyhyys löytyy kun siirrytään pois tästä Mikkelin kesäyliopistosta, lakiteksteistä, poliittisista tunnuksista. Pieni lapsi, sympaattinen vanhus, kaunis maisema, ihmisen luoma taideteos, lämmin suhde koiraan, mikä vie meidät pois itsestään selvästä, mikä virittää meidät. Kaikilla meillä on tämä joka päivä. Pyhyys on ihan arkisissa asioissa. Se tulee meitä vastaan pelottamatta. Kun varustaudutte vastaanottamaan ystävän illalliselle kotiinne, siinä on pyhyyttä. Se vie teidät toiseen sfääriin. Tatuoinneissa, aggressiivisissa koruissa on pyhyyden kaipuuta, niillä haetaan karismaattista pahuutta. Ilmapiirimme huutaa pyhyyttä. Siitä on tullut liian pehmoa, ei ole voimakasta. Tiedotusvälineet eivät kerro hyvyydestä. On vaikea kuvata hyvyyttä, pyhyyttä. Keskiajalla se oli normaalia. Satanistit on selitettävissä tätä kautta.

Ajattelun palikkalaatikko on nyt aika hyvin levitetty lattialle. Sitä joutuu kokoamaan melko kauan, tiivisti Matti Kunnas. Ne palikat eivät muodosta samanlaista kokonaisuutta kun oli tänne tullessa. Asioiden selittäminen ei poista ihmisen kokemaa tunnetta.

...muistiin kirjaili Kirsti, joka tästä Akatemiasta antoi täydet pisteet, kaikki toimi

[ a l k u u n ]