Kreodi

Nyt on Kreodi oikea muhkea lukupaketti. Kysymys kuuluukin, voiko verkkolehti olla paksu? Syksyn edellinen numero hyppäsi tähän joulun numeroon tällä kertaa erilaisten sattumusten takia, eikä vähiten siksi, että allekirjoittanut on ollut uuvuksissa kotiasioiden takia. Nyt puolisoni on kotihoidossa pitkän sairaalajakson jälkeen ja joulu tulla jolkuttelee pikku hiljaa. Tässä on hyvä toivottaa kaikille oikein hyvää joulua ja kiittää kaikesta saamastani tuesta menneinä raskaina päivinä ja viikkoina. Se on kivaa, kun on kavereita, joilta saa helppiä!

Monia muutoksia kirjastoissa on edessä, monia on jo läpikäytynä. Muutos tuo aina stressiä, mutta antaa se myös mahdollisuuksia. Hetkeen tarttumalla voimme tehdä itsemme näkyvämmiksi, ja osoittaa kirjaston tarpeellisuutta opiskelijan ja opettajain arjessa. Samalla voimme aina miettiä omia töitämme ja eri työvaiheiden tarpeellisuutta. Uusia työtehtäviä pukkaa jokaisen pöydälle, joten toisesta päästä pitäisi löytyä niitä töitä, joista voimme luopua tai tehdä jollain muulla tavalla vaikka ulkoistaa.

Tässäkin lehdessä on kaikenlaisia mukavia kehitelmiä, joita amk-kirjastoissa on keksitty. Opinnäytetöiden tekijöitä autetaan, kirjastokama kelpaa koruiksi ja luovuuden lähteeksi. Kerro sinäkin seuraavassa lehdessä mitä teillä on keksitty. Seuraavan lehden dead line on 5.2.2010. Jakamalla keksintöjä autamme toisiamme.

Hyvää joulua kaikille!

17.12.2009
Hanna-Riina Aho
päätoimittaja, omasta halustaan

[ a l k u u n ]

Uusia amk-kirjastonjohtajia
Hanna-Riina Aho

1. Kerro nimesi ja mistä tulit amk-kirjastosi johtajaksi?
Nimeni on Risto Heikkinen ja tulin JAMKin kirjastoon Jyväskylän yliopiston kirjastosta, jossa tein töitä

hankkeiden suunnittelussa ja niiden koordinoinnissa.

2. Kuvaile itseäsi ja perhettäsi niin kuin haluat: ikä, asuinpaikka, lapsia onko tai ei, harrastuksia etc.
Olen 43 vuotias ja asun Jyväskylässä. Perheeseeni kuuluu vaimo, 7 vuotias tytär ja kissa. Harrastan hölkkää, hiihtoa, vaeltamista, maailman seurantaa ja päiväunia.

3. Mikä on miellyttävin luonteenpiirteesi?
Olen hyvä löytämään oleellisuudet asiatulvan keskeltä.

4. Millaisista asioista innostut hyvänä työpäivänä?
Siitä, että asiakas on tyytyväinen saamaansa palveluun. Siitä, että huomaan töiden sujuvan, koska ne on jaettu mielekkäästi ja kiirettä on juuri sopivasti. Siitä, kun kirjasto kehittyy.

kuva Sauli Ruuskanen

5. Mielikirjasi?
Pidän Veikko Huovisen kirjasta Pylkkäs Konsta etsii kortteria. Myös Kurt Vonnegutin Teurastamo nr 5 ja Jouko Turkan Aiheita ovat hyviä.

6. Mitä mieltä olet yhdistelmästä sosiaalinen media ja kirjasto?
Se on hyvä yhdistelmä. Jos ajattelen tuotteita tai innovaatioita, joilla on lähivuosina merkitystä kirjastoissa, sosiaalinen web tietopalvelu- ja opetusympäristönä on varmaankin yksi tärkeimpiä.

1. Kerro nimesi ja mistä tulit amk-kirjastosi johtajaksi?

Olen Harri Ahonen ja tulin Diak:n kirjasto- ja tietopalvelupäällikön tehtävään Kansalliskirjastosta, jossa toimin Fennica-kokoelma yksikön esimiehenä. Kokoelmatyön ohella olin mukana useissa digitointiin liittyvissä kehittämishankkeissa, kuten massadigitoinnin tuotannonohjausjärjestelmän rakentamisessa. Olen aikaisemmin työskennellyt myös kokoelmakarttahankkeeseen sekä luettelointiin ja harvinaiskirjoihin liittyvissä tehtävissä. Kiinnostukseni kohteita ovat erityisesti digitaalisen kirjaston palvelut sekä kokoelmien kehittäminen.

2. Kuvaile itseäsi ja perhettäsi niin kuin haluat: ikä, asuinpaikka, lapsia onko tai ei, harrastuksia etc.
Asumme opettajapuolisoni kanssa Kauniaisissa. Perheeseemme kuuluu myös mopsi ja kani. Harrastuksiini kuuluu mm. lukeminen, arkkitehtuuri, ulkoilu ja tennis. Viime kesänä aloitin myös golf-harrastuksen pitkään jatkuneen painostuksen tuloksena.

3. Mikä on miellyttävin luonteenpiirteesi?
Rauhallisuus.

4. Millaisista asioista innostut hyvänä työpäivänä?
Tehtävistä, joiden vaativuus ja omat kykyni kohtaavat sopivan haastavalla tasolla.

5. Mielikirjasi?
Tämä onkin hankala kysymys. Pidän satiirikoista, joista nostaisin esiin Mihail Bulgakovin ja hänen teoksensa Saatana saapuu Moskovaan.

6. Mitä mieltä olet yhdistelmästä sosiaalinen media ja kirjasto?
Ammattikorkeakouluissa on tehty hyvää kehittämistyötä sosiaaliseen mediaan liittyen erityisesti informaatiolukutaidon näkökulmasta. Sosiaalinen media asettaa informaatiolukutaidon ohella haasteensa myös digitaalisen kirjaston kehittämiselle. Esimerkkinä voisi mainita sosiaalisen median palveluiden kytkemisen osaksi KDK:n tulevaa asiakasliittymää.
Sosiaalisen median palveluiden soveltaminen ei koske ainoastaan korkeakoulun kirjasto- ja tietopalveluita, vaan kyse on opetusteknologian kehittämistä koko korkeakoulun tasolla. Verkko-opetusta ja digitaalisen kirjaston palveluita tulisikin kehittää saumattomassa yhteistyössä.

[ a l k u u n ]

Korkeakoulukirjastojen rakenteellinen kehittäminen digitaaliseksi palveluverkoksi

Opetusministeriö asetti 26.3.2008 hankkeen selvittämään korkeakoulukirjastojen rakenteellista kehittämistä ja nimesi selvitystyötä varten työryhmän, jonka puheenjohtajana toimi kirjastonjohtaja Jarmo Saarti Kuopion yliopistosta sekä jäseninä palvelupäällikkö Kristiina Hormia-Poutanen Kansalliskirjastosta, kirjastonjohtaja Iiris Kuusinen Kymenlaakson ammattikorkeakoulusta ja kirjastonjohtaja Pentti Vattulainen Varastokirjastosta. Työryhmä luovutti hankkeen loppuraportin opetusministeri Henna Virkkuselle 11.9.2009.

Tehtäväksianto ja selvitystyö

Asettamiskirjeen mukaan korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen työryhmän (RAKE) tehtävänä oli hahmotella korkeakoulukirjastojen organisoituminen Suomen uudistuvassa korkeakoululaitoksessa ottamalla huomioon korkeakoulujen yhdistymisten vaikutukset kirjastojen lukumääriin ja toimintojen tehostamiseen sekä selvittää yliopistolakiuudistuksen vaikutukset korkeakoulukirjastojen toimintaan liittyvissä säädöksissä ja rahoituksessa. Lisäksi työryhmän tehtävänä oli selvittää, miten korkeakoulukirjastojen ylläpito- ja muita kustannuksia voidaan vähentää vahvistamalla Kansalliskirjaston asemaa keskitettyjen palvelujen tuottajana sekä mitkä ovat Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston yhteistyön tiivistämismahdollisuudet.

RAKE-työryhmä asetti työskentelytavoitteekseen, että hankeselvitystä tehdään tiiviissä vuorovaikutuksessa korkeakoulukirjastokentän kanssa. Hankkeen aikana järjestettiin yliopistokirjastojen neuvoston työvaliokunnan ja ammattikorkeakoulujen kirjastoyhteistyökonsortion (AMKIT-konsortio) johtoryhmän yhteisiä kokouksia, kokous kirjastojen esittämistä juridisista kysymyksistä sekä kirjastoverkolle suunnattu keskustelutilaisuus Kansalliskirjaston ja Varastokirjaston palveluista. Ennen julkaisua raporttiluonnos oli kommentoitavana molemmilla kirjastosektoreilla, ja opetusministeriössä järjestettiin kuulemistilaisuus keskeisille sidosryhmille. Taustatietoa työryhmä hankki myös kirjastoille suunnattujen kyselyiden sekä muiden selvitysten avulla. Hankkeen aikana toteutettiin seuraavat kyselyt ja selvitykset:

Kyselyt ja selvitykset; toteutuksen ajankohta

Asiakaskysely Kansallisista kirjastoverkkopalveluista (Kansalliskirjaston kysely amk-, erikois-, yliopisto- ja yleisille kirjastoille); huhti-toukokuu 2008
Lisensiointikysely kirjastoille toimintaympäristön muutoksista; kesä-elokuu 2008
Korkeakoulukirjastojen määrä, rakenne, rahoitus ja hallinto; syyskuu 2008
Varastokirjastokysely; marraskuu 2008
Selvitys keskitetyn verkkoaineiston hankinnan kustannustehokkuudesta; tammi-huhtikuu 2009
Selvitys keskitetyn ja hajautetun julkaisuarkistotoiminnan kustannuksista; syksy 2009

Opetusministeriö asetti hanketta varten myös ohjausryhmän, jonka puheenjohtajana toimi johtaja Leena Vestala opetusministeriöstä. Ohjausryhmässä oli edustajia molemmilta korkeakoulukirjastosektoreilta, Kansalliskirjastosta, Arkistolaitoksesta, FinELib-konsortiosta ja opetusministeriöstä. Ohjausryhmä kommentoi työryhmän työtä ja raporttiluonnosta sen eri vaiheissa. Amk-kirjastoja ohjausryhmässä edustivat tietopalvelujohtaja Sirkku Blinnikka (Päijät-Hämeen koulutuskonserni) ja tietopalvelupäällikkö Iris Tahvanainen (Metropolia-ammattikorkeakoulu). AMKIT-konsortion suunnittelija Ulla-Riitta Lahtinen osallistui kirjastojen määrää ja rakennetta koskevan kyselyn tilastoanalyysin tekemiseen.

Opetuksen ja tutkimuksen muuttuva toimintaympäristö

Korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen tavoitteena on koulutus- ja tutkimustoiminnan laadun parantaminen ja vaikuttavuuden lisääminen tiivistämällä korkeakouluverkkoa ja vahvistamalla korkeakoulujen profiloitumista ja painoaloja. Korkeakoulujen kirjastot ovat keskeinen opetuksen ja tutkimuksen infrastruktuuri, mistä syystä niiden elinkelpoisuuden ja toiminnan laadun varmistaminen on korkeakoululaitoksen kehittämisessä olennaisen tärkeää. Kirjastojen rooli palvelujen tuottajana on voimakkaasti muuttumassa myös tieto- ja viestintäympäristön rakentuessa yhä enemmän sähköisten prosessien varaan.

RAKE-hankkeen selvityksessä on tulevaisuusperspektiivi asetettu vuoteen 2020. Korkeakoulukirjastojen toimintaympäristön muutosta seuraavien kymmenen vuoden aikana kuvaavat sanat: digitalisoiminen, keskittäminen, verkostoituminen ja kansainvälistyminen. Muuttuva toimintaympäristö on visioitu selvityksessä seuraavasti:

Vuoteen 2020 mennessä Suomen korkeakoulujen opiskelijoilla, opettajilla ja tutkijoilla on käytössään kansainvälinen digitaalinen toimintaympäristö ja sen käyttämiseen liittyvät taidot. Kirjastopalvelut tuotetaan asiakaslähtöisesti verkostossa, jossa aktiivisina toimijoina ovat suomalaiset korkeakoulukirjastot ja niille keskitettyjä palveluita tuottava Kansalliskirjasto sekä kansainväliset yhteistyökumppanit. Varastokirjastosta ja Kansalliskirjastosta muodostettu kirjastoverkon palveluyksikkö tuottaa keskitettyjä palveluita kirjastoille. Korkeakoulukirjastojen tehtävänä on erityisesti oman kehysorganisaation opetuksen ja tutkimuksen palveluiden tarjonta ja tätä tukevan kokoelman muodostaminen. Kirjastoverkon palveluyksikkö tuottaa kansallisia keskitettyjä digitaalisen kirjaston palveluja ja kokoelmien säilytyspalveluja. Kansainvälinen yhteistyö on merkittävä osa kirjastojen toimintaa.

Vision mukaisesti vuonna 2020 merkittävä osa korkeakoulujen opetuksen ja tutkimuksen tarvitsemista tietoaineistoista tuotetaan digitaalisessa muodossa. Valtaosa tieteellisistä lehdistä on saatu käyttöön lisensioinnin ja tiedeyhteisöjen Open Access -julkaisemisen kautta. E-kirjat ovat tutkimuksen ja opetuksen arkea, ja globaalin digitointitoiminnan ansiosta keskeisin painettu aineisto on suurelta osin digitoitu. Digitoidun aineiston käytön esteitä on poistettu tekijänoikeuslainsäädäntöä kehittämällä ja myös joustavilla sopimuslisenssikäytännöillä. Digitaalisten aineistojen hallintajärjestelmien merkitys on korostunut. Tietoaineistot saadaan käyttöön nopeasti ja joustavasti tutkimus- ja oppimisympäristöissä. Aineistojen pitkäaikaissäilytysjärjestelmät ovat kehittyneet ja muodostavat yhdessä hakupalvelujen kanssa oleellisen osan kansallista infrastruktuuria. Kansalliset digitaaliset palvelut edellyttävät keskitettyjä palvelin- ja ohjelmistoratkaisuja, jotka varmistavat tarkoituksenmukaisen kansallisen ja tietyiltä osin kansainvälisen työnjaon sekä kustannustehokkaat toimintamallit.

Korkeakoulukirjastojen määrä supistuu merkittävästi jo lähivuosina. RAKE-hankkeessa syksyllä 2008 tehdyn kyselyn mukaan kirjastojen toimipisteiden määrä vähenee puoleen seuraavien kolmen vuoden aikana. Kirjastojen yhdistämisiä tapahtuu yksittäisten korkeakoulujen sisällä toimipisteverkon tiivistämisen myötä sekä eri korkeakoulujen yhdistymisten kautta. Kehityssuuntana on, että osa kirjastoista toimii ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen yhteisten kampusten palvelukeskuksina, mutta myös muunlaisia yhteisiä kirjastoja eri organisaatioiden välille perustetaan.

Kirjastojen fyysiset kokoelmat pienentyvät e-aineistojen lisääntymisen ja painetun aineiston digitoinnin myötä. Tilana kirjasto ei kuitenkaan menetä merkitystään, vaan se vakiintuu oppimisympäristöksi ja opiskelijoiden kohtauspaikaksi. Omassa kehysorganisaatiossaan korkeakoulujen kirjastot integroituvat tutkimukseen ja opetukseen yhä syvemmin. Ne opettavat ja räätälöivät digitaalisen kirjaston palveluita omille asiakkailleen toimien aktiivisesti kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa. Toimintaympäristön muutos edellyttää kirjastojen henkilöstön monipuolista osaamisen ja verkostoyhteistyön toimintatapojen kehittämistä.

Työryhmän suosituksia

RAKE-työryhmä esittää selvityksessään useita kirjastojen kehittämiseen, resursointiin ja niitä koskevan lainsäädännön tarkasteluun liittyviä suosituksia ja toimenpide-ehdotuksia korkeakoulujen, opetusministeriön, Kansalliskirjaston ym. tahojen toteutettaviksi. Erityisen tärkeänä työryhmä pitää ammattikorkeakoulukirjastojen ja yliopistokirjastojen toiminnallisesti tarkoituksenmukaista yhteistyötä sekä korkeakoulukirjastojen palvelujen kehittämistä integroimalla ne entistä tiiviimmin kehysorganisaatiossa tapahtuvaan opetukseen ja tutkimukseen.

Selvityksessään työryhmä suosittaa muun muassa, että

- korkeakoulukirjastojen toiminnallisesti tarkoituksenmukaisia yhdistymisiä jatketaan. Kirjastoista luodaan tarpeeksi suuria yksiköitä, joilla on riittävät resurssit ja osaaminen tarjota kaikki keskeiset tutkimuksen, opetuksen ja alueellisen vaikuttavuuden tieteelliset kirjasto- ja tietopalvelut. Eri organisaatioiden yhteiskirjastoille kehitetään kansalliset sopimusmallit RAKE-hankkeessa luodun pohjan jatkeeksi.

- korkeakoulut vahvistavat kirjastoa johtavalle henkilölle budjetti- ja henkilöstövastuut. Hankkeessa syksyllä 2008 tehdyn kyselyn perusteella tämä ei vielä toteudu kaikissa korkeakoulukirjastoissa. Johtamisen merkitys korostuu korkeakoulukirjastojen koon kasvaessa ja toimintarakenteiden laajentuessa. Kirjastojen johtajien on kyettävä osoittamaan erilaisilla mittareilla toiminnan taloudellisuus, tehokkuus ja vaikuttavuus.

- kunkin korkeakoulun strategia sisältää sen kirjastopalveluiden kehittämistavoitteet. Laadukas opetus ja tutkimus edellyttävät korkeatasoisia tietopalveluja. Työryhmä pitää tavoitetasona, että korkeakoulut resursoivat kirjasto- ja tietopalveluihin vähintään 5 % kokonaisbudjetistaan. Kirjastojen toiminnan vertailtavuuden parantamiseksi tulee määrällistä ja laadullista mittaristoa edelleen kehittää. Korkeakoulujen kirjasto- ja tietopalvelutoiminnan kansallista seuraamista varten työryhmä ehdottaa, että opetusministeriö ottaa korkeakouluille annettaviin kirjallisiin palautteisiin yhdeksi arviointikohdaksi kirjastopalveluiden resursoinnin ja laadun vuodesta 2012 alkaen.

- kaikki korkeakoulut sitoutuvat omien tutkimusjulkaisujensa avoimeen julkaisemiseen (Open Access) vuoteen 2015 mennessä. Tekijänoikeuslain muutosten valmistelussa opetusministeriön tulee huomioida opetuksen ja tutkimuksen tarvitsemien aineistojen käytön rajoitteiden poistaminen. Muistiorganisaatiot vaikuttavat omalta osaltaan tekijänoikeuslainsäädännön kehittämiseen niiden toimintaedellytyksiä tukevaksi.

- ammattikorkeakoulu- ja yliopistokirjastot muodostavat yhden yhteisen konsortion/neuvoston, joka toimii korkeakoulukirjastojen yhteistyöelimenä ja palveluiden hankkijana. Yliopistokirjastojen neuvoston ja AMKIT-konsortion tulee nimetä työryhmä selvittämään yhteisen konsortion muodostamista. Tavoitteena on yhteisen konsortion toteutuminen vuonna 2011. Yhteisillä toimintatavoilla, henkilöstöllä ja asiantuntijoilla sekä kirjastojen työpanosten yhdistämisellä voidaan saavuttaa kustannussäästöjä.

- Kansalliskirjasto ja korkeakoulukirjastot uusivat keskitettyjen palveluiden ohjausjärjestelmän
2010-2011. Korkeakoulukirjastojen asiantuntemus korkeakouluyhteisön ja opiskelijoiden tarpeista tulee olla yhteisten palvelujen kokonaisuuden ja sen toimintamallin kehittämisen lähtökohtana.

- Varastokirjasto ja Kansalliskirjasto yhdistetään. Nykyisistä Kansalliskirjaston keskitetyistä kirjastoverkkopalveluista ja Varastokirjaston palveluista muodostetaan yksi palveluyksikkö. Tämä palveluyksikkö toimii esimerkiksi FinELibin palveluperiaatteella siten, että korkeakoulukirjastojen vaikutusvalta varmistetaan kirjastoverkon palveluiden kehittämisessä ja niihin suunnattujen määrärahojen kohdentamisessa. Yhdistämisen edellytyksenä on nykyisten keskeisten säädösten tarkastelu. Lisäksi on tarve erilliselle kustannushyötyanalyysin tekemiselle ja palveluyksikön toiminnallisuuden arvioinnille. Selvitystyössä tulee kaikkien kirjastosektoreiden olla mukana. Työryhmän suosituksena on, että opetusministeriö aloittaa tarvittaessa kirjastoverkon keskitettyjä palveluja koskevien säädösten valmistelun.

Iiris Kuusinen, kirjastonjohtaja, FT
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu

Lisätietoja

Korkeakoulukirjastojen rakenteellisen kehittämisen hanke: www.kansalliskirjasto.fi/kirjastoala/rake.html

Korkeakoulukirjastojen rakenteellisen kehittämisen hankkeen raportti: Opetuksen ja tutkimuksen toimintaympäristö 2020 - korkeakoulukirjastojen rakenteellinen kehittäminen digitaaliseksi palveluverkoksi. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:26, on luettavissa www-osoitteessa: http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2009/Korkeakoulukirjastot_digitaaliseksi_palveluverkoksi.html

[ a l k u u n ]

Taidetta ja tuunausta, osa 1
Minna Marjamaa

Kirsin rannerenkaat kierrätetystä kirjastomateriaalista

Laurean kirjastokokouksen jälkeen huhu kertoi informaatikko Kirsi Haanilan rakentaneen koruja kirjastotarvikkeista - ja vieläpä kadehdittavan hienoja. Tästä piti kuulla lisää ja päästä näkemään itse kätten jälki.

Ja tottahan se oli, kollegamme oli tuunannut RFID-tarrojen pahvirullistaja kangastilkuista koruja. Lopputuloksena on Ivana Helsinki -tyylisiä iloisen värisiä ja kantajansa asuihin sopivia rannerannerenkaita, jotka varmasti herättävät positiivista huomiota kirjastopiireissä. Kyselin Kirsiltä asiasta tarkemmin.

1. Mistä sait idean rannerenkaiden tekoon?
"Pahvit pyörivät käsissä, tuli mieleen, että niille voisi keksiä kierrätyskäyttöä. Innoittajana oli serkku, joka tuunaa vaikka mitä."

2. Millä tekniikalla tuunasit pahvirullat?
"Äiteen kangasvarastoista kaivoin matskua ja mietin iät ajat, pitääkö leikellä kiiloja tms., että kankaan saa kiepautettua rullan ympärille siististi. Sitten jossain lehdessä päällystettiin jotain langalla ja tajusin, että kangas suikaleiksi ja homma sujuu. Maton-/poppanankuteita olen käyttänyt osassa. Kiinnitysmateriaalina oli halpa ja kätevä tapettiliisteri."

3. Harrastatko muuten korujen tekoa?
"Yksinkertaisia kukkasomisteita on tullut viimeaikoina virkattua, mutta paremmin pysyy vapaa-ajalla kirja kuin virkkuukoukku kädessä."

Kiitos Kirsille rohkeudesta kertoa ideoistaan. Kirjastolaisten joukosta löytyy varmasti muitakin tuunaajia ja taiteilijoita, jotka ovat hyödyntäneet jollakin tavalla kirjastoon liittyviä materiaaleja tai aiheita.

Aloitamme nyt juttusarjan kirjastoaiheisesta taidekäsityöstä ja tuunauksesta. Kertokaa oma ideanne tai paljastakaa taitava kolleganne meille, niin Kreodin toimitus ottaa yhteyttä ja haastattelee aiheesta.

Minna Marjamaa

[ a l k u u n ]

Etsintäkuulutus (tavattaessa tukistettava)
Kauko Maskulainen

Ammattikorkeakoulukirjastojen KVAK-palkinnon saaja:

KVAK (Kahden Vuoden AmmattikorkeakouluKirjastolainen)

Hänellä on seuraavia ominaisuuksia:
* kiinnostus uusiin asioihin ja mieltymys järjestykseen
* kyky esittää ajatuksensa selvästi ja energisesti
* sitkeä ja kärsivällinen
* empaattinen ja huumorintajuinen
* kyky tulla hyvin toimeen ihmisten kanssa
* nopea ja kiinnostunut myös erilaisuudesta
* kykyjen ja taitojen maksimointi
* teknologiamyönteinen ikiopiskelija
* globaali ajattelija
* kiinnostus kehittää erityistaitojaan

Tässä eräitä kriteereitä palkinnon saajaksi niistä 524 muuttujasta, jolla ehdokkaita koetellaan.

Palkittavana henkilönä ei siis voi olla AMK-kirjastonjohtaja.

Palkinto jaetaan AMK-kirjastopäivillä 9-10.6. 2010 Savonlinnassa.

Ehdokasasettelu päättyy aprillipäivänä 1.4.2010. Perustellut ehdotukset lähetetään
Amk-kirjastonjohtajien työvaliokunnan pj:lle. Työvaliokunta valitsee palkinnon saajan.

Tarkempi ehdokasasetteluilmoitus tulee sähköpostilistalle tammikuun puolessavälissä,
mm. palkinnon perusteet jne.

Terv. Työvaliokunnan pj. Kauko.Maskulainen(at)humak.fi 020-7621243

Tietoisku: Ensimmäiset KVAK-palkinnonsaajat v. 2008:
(Ensimmäisiä palkintoja oli jaossa historiallisen tapahtuman vuoksi useampia)
Hannu Hahto Tampere
Päivi Hollanti Tampere
Gunilla Jansson Åbo
Pirjo Ojanperä Seinäjoki
Katri Vänttinen Helsinki

[ a l k u u n ]

Opinnäytetyöpaniikkiin lääkettä KTAMK:n kirjastosta
Tarja Peltoniemi Annamari Pudas Anitta Örn

Opinnäytetyönsä kanssa painiskeleva opiskelija on voinut tänä syksynä hakea apua ahdistukseen kirjastosta Kemi-Tornion ammattikorkeakoulussa. Tiedonhaun ongelmat ja lähteiden löytämisen vaikeus konkretisoituvat usein juuri opinnäytetyövaiheessa. Kirjasto päättikin tarjota täsmäapua ja järjesti opinnäytetyökampanjan jo toistamiseen saman vuoden aikana.

Idea kampanjasta kehittyi arkisessa asiakastyössä, jossa opiskelija tulee kirjastoon hakemaan apua opinnäytetyönsä tiedonhaussa. Työn aloittaminen ehkä takkuaa tai aiheen rajaus tuottaa ongelmia. Lähdekirjallisuutta voi olla vaikea löytää tai tiedonhankintataidot vaativat päivitystä. Osa opiskelijoista hakee jo apua kirjastosta, mutta tällä kampanjalla avun hakemisen kynnystä haluttiin vielä madaltaa.

Kampanja käyntiin

Ensimmäinen opinnäytetyökampanja järjestettiin keväällä 2009. Suunnittelutiimi, kaksi informaatikkoa ja yksi kirjastonhoitaja, päätti aloittaa kampanjoinnin keveästi, maaperää tunnustellen. Kirjastoyksiköihin koottiin näyttely tutkimuskirjallisuudesta. Näyttelyn yhteyteen tuotiin tilauskuponkeja, joilla asiakkaat voivat tilata kirjallisuusvinkkejä opinnäytetyön aiheeseen liittyen. Keväällä kirjallisuusvinkkeihin olivat vastaamassa vain informaatikot ja kirjastonhoitaja. Vinkkitilauksia tipahteli laatikkoon siihen tahtiin, että syksyn kampanjassa vastaajajoukko laajennettiin kirjaston koko henkilökuntaan.

Kampanjan keulakuvahahmoksi valjastettiin Ota selvää-kampanjasta tutun Herbertin kaveri Immu. Immun kuvia käytettiin itse tehdyissä julisteissa ja kirjaston omalla kampanjasivustolla. Myös Herbert pääsi mukaan koristamaan pahvilaatikoita, jotka oli tuotu esiin kirjallisuusvinkkitilauksia varten. KTAMK:n graafikolta tilattiin banneri, joka toimi samalla kampanjan logona veppimainonnassa. Banneria varten piti kampanjalle keksiä lyhyehkö, kuvaava nimi. Lopulliseksi nimeksi valikoitui OpinnäytetyöPANIIKKI?, jonka pohjalta graafikkomme loihti komean 'paniikkinappulan'.

Kuva: Pia Kuha

Kirjaston kotisivuille koottiin oma kampanjasivu, jossa opinnäytetyöprosessiin liittyvä tiedonhakupaniikki ja kirjaston siihen tarjoamat 'lääkkeet' esitetään sarjakuvan keinoin.

Miksi kampanjoidaan?

Mitä kampanjalla sitten tavoitellaan? Ensisijaisesti opiskelijaa halutaan auttaa kiperässä tilanteessa, kun tiedonlähteet ovat kiven alla. Toiveena on, että näyttely ja kirjallisuusvinkit herättelevät opiskelijoita aloittamaan opinnäytetyön teon. Pyrkimyksenä on myös aktivoida opiskelijaa etsimään monipuolisesti tietoa ja käyttämään erilaisia tiedonlähteitä. Loppupeleissä tavoitteena voidaan nähdä se suurin ja tärkein eli suoritettu tutkinto

Kampanjalla voidaan myös nostaa esiin kirjaston kokoelmia ja palveluja. Kampanja onkin osoittanut, että näyttelyt erittäin tehokas keino tuoda näkyville kokoelmia, jotka muuten saattavat jäädä piiloon kirjaston hyllyihin. Näyttelypöydille tuotu tutkimuskirjallisuus onkin mennyt vilkkaasti lainaksi.

Kampanjan avulla opiskelijoille - toki myös opettajille ja muulle henkilökunnalle - halutaan kertoa, etteivät he ole yksin tiedonhaun ongelmiensa kanssa. Kirjastosta löytyy asiantuntemusta, osaamista ja palvelualttiutta, joka tässä kampanjassa on valjastettu konkreettisesti oppimisen tueksi.

Kuva: Annamari Pudas

OpinnäytetyöPANIIKKI-kampanjassa kiinnitettiin erityistä huomiota markkinointiin. Omasta markkinointiosaamisestamme löytyikin paljon parantamisen varaa. Onneksi löysimme amk:n graafikon, joka ammattitaidolla auttoi meitä toteuttamaan ideoitamme.

Kampanjan perimmäisenä tavoitteena on kai se, että opiskelija näkisi kirjaston paitsi luontevana paikkana asioida myös paikkana, jossa hänen tarpeitaan kuunnellaan ja niihin pyritään vastaamaan. Asiakkaan tarpeista lähtevien palvelukonseptien luominen ja olemassa olevien palvelujen tuotteistaminen voivat olla tehokas lääke meille korkeakoulukirjastoille, jotka kaipaamme lisää näkyvyyttä sekä asiakkaiden että kehysorganisaation silmissä.

Tarja Peltoniemi, Annamari Pudas ja Anitta Örn
Kemi-Tornion amk:n kirjasto- ja tietopalvelut

[ a l k u u n ]

Kaisa Paasion muistolle

Ystävämme ja arvostamamme työtoveri Kaisa Paasio on poissa. Kaisa menehtyi vaikeaan sairauteen

6.10.2009.

Me Kaisan tunteneet muistamme hänet iloisena, positiivisena ja uusia ajatuksia täynnä olevana kollegana. Kaisa työskenteli loppuun asti tarmokkaasti ja määrätietoisesti - tarpeen mukaan jopa itsepäisesti.

Kaisa oli SAMKin kirjasto- ja tietopalvelujen kehittämisessä aktiivisesti mukana aivan alkuvaiheista, 1990-luvun puolivälistä alkaen. Kaisa oli usean vuoden ajan kirjastokoordinaattorina yhdistäen hajanaista oppilaitoskirjastoa kohti yhtenäistä organisaatiota.

Kirjastotyössä Kaisan sydäntä lähellä oli erityisesti tiedonhankinnan ja informaatiolukutaidon opettaminen. Kirjastomme näkyminen opetuksessa ja kiinteä yhteistyö opetushenkilöstön kanssa onkin pitkälti Kaisan pitkäjänteisen työn tulosta. Opiskelijoiden tukeminen etenkin opinnäytetyövaiheessa oli hänelle sydämen asia.

Kaisa oli aktiivisesti mukana myös ammattikorkeakoulukirjastojen yhteistyössä, niin Amkit-konsortion perustamisvaiheessa kuin erilaisissa työryhmissäkin. Hän oli Amkit-konsortion ensimmäisessä johtoryhmässä ja perustamassa mm. jo perinteeksi muodostuneita amk-kirjastonjohtajien kesäseminaareja.

Kaisa jätti SAMKin kirjasto- ja tietopalveluihin ison aukon täytettäväksi.

Jussi Kärki
kirjastonjohtaja, SAMK

[ a l k u u n ]

Verkkokirjasto Theseus
Anna-Kaisa Sjölund

Ammattikorkeakoulut käynnistivät yhdessä Open Access-hankkeen kevättalvella 2007. Hankkeen tavoitteena on ollut avoimen julkaisutoiminnan edistäminen maamme ammattikorkeakoulujen piirissä. Opetusministeriön ja ammattikorkeakoulujen rahoittaman yhteishankkeen puitteissa on toteutettu kaksi osakokonaisuutta verkkolehti Osaaja.net sekä verkkokirjasto Theseus.

Theseus.fi -palvelussa toteutetaan ammattikorkeakoulujen opinnäytteiden ja omien julkaisujen sähköinen julkistaminen. Open Access -periaatteet sekä Open source -ratkaisut ovat olleet keskeisessä asemassa projektissa.

Projektin keskeisenä tavoitteena on saada ammattikorkeakoulujen tutkimus ja kehittämistoiminnan tulokset sekä opinnäytteet aiempaa paremmin saavutettaviksi. Hankeen aikana on luotu avoimen lähdekoodin alustoja hyödyntäviä käytäntöjä, jotka hoituvat hankkeen päätyttyä keskeisin osin ammattikorkeakoulujen henkilöstön ja opiskelijoiden toimesta. Open Access hanke päättyy 31.12.2009.

Open Access -hankkeen hallinnosta on vastannut Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja sen ohjausryhmässä on ollut edustajat Arene ry:stä, Amkit-konsortiosta, CSC:ltä ja Opetusministeriöstä.

Tallennusalusta

Verkkokirjaston toteuttamisesta tehtiin yhteistyösopimus Arene ry:n ja Kansalliskirjaston kanssa. Sopimus allekirjoitettiin tammikuussa 2008 ja se tehtiin viideksi vuodeksi.

Verkkokirjaston tallennusalustana toimii DSpace-ohjelmisto. DSpace on sekä Suomessa että kansainvälisesti käytetyin julkaisuarkistoalusta. Kehitystyö tapahtuu pääasiassa Yhdysvalloissa kansainvälisen kehittäjäverkoston toimesta, mutta Suomen DSpace -käyttäjät ovat myös luoneet verkoston, joka kehittää toimintaa omiin olosuhteisiimme sopivaksi.

Yhteistyön tekeminen myös pohjoismaisella ja Itämeren alueen DSpace-käyttäjien kanssa olisi toivottavaa, se palvelisi ainakin ammattikorkeakouluja. Järjestelmä mahdollistaa aineistojen kuvailun, tallennuksen, selailun sekä kokoelmiksi järjestämisen.

Kansalliskirjasto vastaa järjestelmän ylläpidosta ja ammattikorkeakoulut järjestelmässä olevasta sisällöstä. Theseuksen toteutus on lähes identtinen Kansalliskirjaston Doria -julkaisuarkiston kanssa.

Testikäyttö aloitettiin syksyllä 2008 ja kaikkien ammattikorkeakoulujen käytettävissä Theseus on ollut keväästä 2009 asti. Kansalliskirjaston kanssa tehty sopimus takaa palvelimen ja teknisten muutosten hallinnan.

Theseuksen pilotointi ja käytänteet

Theseuksen kehitystyöhön osallistui 11 hanketta pilotoivaa ammattikorkeakoulua: Arcada, Haaga-Helia, Jyväskylä, Kemi-Tornio, Lahti, Laurea, Metropolia, Piramk, Samk, SeAmk sekä Turun amk. Pilottikorkeakoulujen ja Kansalliskirjaston kanssa on tavoitteen mukaisesti päätetty Theseuksen noudattamasta hierarkiasta sekä sovittu yhteisesti opinnäytteiden kohdalla käytettävistä metatiedoista.

Pilottikirjastojen työpanos oli merkittävä laadittaessa opiskelijoille ohjeistusta sekä Theseuksen käyttöehtosopimusta eri kieliversioineen. Käyttöehtosopimus ja Creative Commonsin liittäminen Theseukseen hoidettiin lakitoimisto Turre Legal Oy:n toimesta.

Pelkkä sopiminen hierarkiasta ja opinnäytteiden metatietojen sopiminen ei riittänyt Theseuksen pystyttämiseen. Tarvittiin myös Arene ry:n hyväksymä esitys opinnäyteprosessiksi sekä suositus opinnäytteiden julkisuudesta.

Opinnäytteiden julkisuus ei kuitenkaan ole toteutunut ihan toivotulla tavalla. Opinnäytteitä poistetaan edelleen Theseuksesta opinnäytteiden teettäjien pyynnöstä. Ongelma on kaksijakoinen, sillä yhteistyö korkeakoulujen ja opinnäytteiden teettäjien välillä saattaisi katketa, ellei heidän toiveitaan noudateta.

Toisaalta opinnäytteet ovat julkisia asiakirjoja, joista on opetusministeriön ohje 28.1.2004 /Dnro 3/500/2004. Tällöin on opinnäytteen ohjauksella huomattava rooli tehtäessä sopimuksia yritysten tai yhteisöjen kanssa sekä opinnäytettä laadittaessa.

Tunnistautuminen Theseuksessa

Tunnistautumisessa theseus.fi -palveluun hyödynnetään Shibboleth-ohjelmistoa. Hankkeen myötä ammattikorkeakoulujen yhteinen päätös ottaa käyttöön sähköisen tunnistautumiseen Shibboleth/SAML- käyttäjäntunnistusjärjestelmä on merkittävä avaus korkeakoulujen yhteisten palveluiden kehittämiselle.
Hankkeen ohjausryhmä on asettanut aikarajan Shibboleth-järjestelmän käyttöönotolle. Aikaraja on 31.12.2009, mutta koska muutamalla korkeakoululla on vielä järjestelmän käyttöönotto kesken, on theseus.fi -sivustolla vielä linkit aiemmin käytössä olleeseen tallennuslomakkeeseen. Haka-kirjautumiseen siirrytään sitä mukaan kun korkeakoulut saavat sen organisoitua.

CSC:n koordinoima Haka-luottamusverkosto on solminut yhteistyösopimuksen muiden pohjoismaiden korkeakoulujen luottamusverkostojen kanssa, jonka myötä myös muiden pohjoismaisten korkeakoulujen tarjoamia palveluja on mahdollista hyödyntää Hakan kautta. Kyseessä on Kalmarin unioniksi nimetty pohjoismaisten korkeakoulujen luottamusverkostojen konfederaatio, joka mahdollistaa kirjautumisen yhdellä tunnuksella mukana olevien korkeakoulujen palveluihin ja oppimisalustoihin. Tällä hetkellä Suomesta mukana on Helsingin yliopisto, lisäkäyttäjiä kaivataan. Käyttö on mahdollista shibboleth/SAML2 -tekniikalla.

Theseuksen lupakäytännöt

Julkaisulupaa ja tekijänoikeuksien käsittelyä varten hankkeen ohjausryhmä asetti Metropolian vararehtori Lea Ryynänen-Karjalaisen johdolla toimineen lupatyöryhmän. Ryhmä päätyi suosittamaan Creative Commonsin lisäämistä theseus.fi -palvelun yhteyteen.

Tekijänoikeuksien hallinta on tärkeä asia kaikissa julkaisuarkistoissa. Theseuksessa tekijänoikeuksien hallinta on toteutettu liittämällä julkaisuarkistoon luotettava sähköisen tunnistautumisen menetelmä sekä tarjoamalla teosten tekijöille mahdollisuus Creative Commons -lisensoinnin hyödyntämiseen. Yksi haasteellisimmista tehtävistä Open Access-hankkeessa on ollut tiedon jakaminen teosten tekijöille ja heidän ohjaajilleen.

Creative Commonsin liittämisellä Theseukseen on huomattava historiallinen merkitys maamme Open Access- toiminnan edistämisessä.

Theseus.fi -sivustolle laadittiin tekijänoikeuksia ja CC-lisensointia koskevia ohjeita opiskelijoiden sekä myös ohjaajien tutustuttavaksi ja käytettäväksi.

Rinnakkaisjulkaiseminen

Ammattikorkeakoulut ovat yhdessä antaneet julkilausuman, jossa ammattikorkeakoulut edellyttävät, että korkeakouluissa toimivat opettajat ja tutkijat rinnakkaistallentavat tieteellisissä julkaisuissa tai korkeakoulun omissa julkaisusarjoissa julkaistut tutkimusartikkelinsa ARENE ry:n ylläpitämään avoimeen verkkokirjasto Theseukseen 1.1.2010 lähtien. Tämän julkilausuman myötä Theseus ja ammattikorkeakoulut ottavat paikkansa globaalissa Open Access -liikkeessä.

Rinnakkaisjulkaisut tallennetaan Theseukseen ammattikorkeakoulujen kirjastojen tai korkeakoulujen julkaisutoiminnasta vastaavien toimesta. Open Access-julkilausuma hyväksyttiin Arene ry:n kokouksessa 13.10.2009.

Kansalliskirjasto tuottaa rinnakkaisjulkaisuja varten oman syöttölomakkeen, joka valmistuu joulukuun aikana. Syöttölomaketta ammattikorkeakoulujen puolelta ovat olleet työstämässä edustajat Kymenlaakson, Saimaan ja Turun ammattikorkeakouluista.

Streamaus

Hankkeella oli mahdollisuus tarjota korkeakouluille audiovisuaalisen materiaalin suoratoistoa CSC:n streamaus-palvelun kautta. Korkeakouluille lähetettiin kysely palvelun tarpeesta ja neljä korkeakoulua (Humak, Lahti, Metropolia amk ja Saimaa amk) ilmoitti kiinnostuksesta palvelua kohtaan. CSC tuotti toukokuussa 2009 palvelun Theseuksen yhteyteen. Streamaus -palvelu on korkeakoulujen käytössä hankekauden loppuun. Hankekauden jälkeen korkeakouluilla on mahdollisuus jatkaa sopimusta CSC:n kanssa.

Kirjastojen rooli Theseuskessa nyt ja tulevaisuudessa

Kirjastoissa on näin uuden toimintaympäristön pystytysvaiheessa ollut tehtävää paljon ja uusia asioita on tullut eteen. Rehtoreiden yhteisesti sopiman opinnäyteprosessin tavoitteena oli selkeyttää eri toimijoiden roolia opinnäyteprosessissa.

Akateemisen julkaisuarkiston pystytys ei ole ainoastaan tekninen toimenpide, vaan siihen on saatava mukaan ja sitoutettava opiskelijat, tutkijat, ohjaajat sekä sponsorit. Open Access -julkaisemisen periaatteiden on oltava kaikille osapuolille selviä jo hyvissä ajoin.

Theseuksen käyttäjähallinta on hankekauden ajan hoidettu hankkeen suunnittelijan toimesta jatkossa Kansalliskirjasto tarjoaa korkeakouluille mahdollisuuden hallinnoida itse käyttäjiään sekä muokata kokoelmaansa. Mahdollisuus toteutuu vuoden 2010 aikana.

Tilastointi Theseuksessa on tullut monesti hankkeen aikana esiin. Theseuksessa hyödynnetään Janne Pietarilan ja Samu Viidan, Kansalliskirjastosta, kehittämää SimpleStat -tilastointiohjelmaa, jonka avulla voidaan seurata dokumenttien latausmääriä Theseuksessa.

SimpleStatin avulla voidaan tilastoida kuukausittaisia latausmääriä kuten Google Analyticsinkin avulla, mutta SimpleStat pystyy tilastoimaan julkaisujen kokotekstilataukset (per item, per kokoelma, per yhteisö ja per koko Theseus) sekä yhteisö- ja kokoelmahierarkiakohtaiset tilastot.

Hankkeen aikana Theseuksesta saatiin hyvä perusjulkaisuarkisto, mutta sen kehittäminen jatkossa on tärkeää. DSpacen heikkoutena on ollut kankea, lähes byrokraattinen sisällönhallinta. Atlantassa toukokuussa 2009 pidetyssä Open Repositories konferenssissa tähän esitettiin tulevan muutoksia, esim. Theseukseen muutokset tulevat hieman viiveellä, mutta parannusta on luvassa. DSpacen 2.0 -versiossa esimerkiksi uusi arkkitehtuuri mahdollistaa käyttäjien tarvitsemien moduulien ja palvelukokonaisuuksien lisäämisen.

Jatkossa tärkeää on myös Theseuksen kehittäminen ammattikorkeakoulujen lähtökohdista ja tarpeista käsin, minkä vuoksi on enemmän kuin suositeltavaa, että ammattikorkeakoulut tuovat tarpeensa ja toiveensa selkeästi esille DSpacen kotimaisille kehittäjille. Erityisen tärkeänä on pidettävä yhteistyötä julkaisuarkistojen kesken sekä Kansalliskirjaston keskeistä roolia etsittäessä uusia innovatiivisia ratkaisuja julkaisuarkistojen kehittämiselle.

Kansalliskirjaston tärkeimpänä roolina on koota yhteen julkaisuarkistojen kehittäjiä eri sektoreilta ja tarjota puitteet korkeakoulujen sekä yliopistojen Open Access -toiminnan eteenpäin viemiselle. Ammattikorkeakoulujen roolina on ottaa haaste vastaan ja viedä toimintaa eteenpäin.

Anna-Kaisa Sjölund
suunnittelija
Ammattikorkeakoulujen Open Access-hanke

Verkkokirjasto Theseus jonka tekijä on Anna-Kaisa Sjölund on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Tarttuva 1.0 Suomi lisenssillä.

[ a l k u u n ]

Uuden alku ...?
Hanna Lahtinen Marja-Leena Piispanen Monika Cseh

Laureassa perustettiin kaksi tiedonhallinnan päätoimista lehtoraattia syksystä 2009 alkaen. Toinen perustettiin Espoon ja toinen Vantaan alueelle. Laurean seitsemän koulutusta antavaa paikallisyksikköä kuuluvat hallinnollisesti näihin alueellisiin yksiköihin.

Tiedonhankinnan ohjaus on ollut yksi kirjaston tähtituote jo 2000-luvun alussa, jolloin ruvettiin kouluttamaan kaikkia uusia opiskelijoita tiedonhankinnan menetelmiin ja lähteisiin. Kymmenen vuoden aikana ohjausta on entisestään laajennettu ja kehitetty monin tavoin. Tuloksena oli herkullinen keitos, josta kuitenkin tuntui puuttuvan jotain.

Päätimme lähteä etsimään puuttuvaa ainesosasta uuden kontekstin kautta. Kun jotain lähettää maailmalle jalostettavaksi, se palaa entistä parempana takaisin nykyisen niin suositun open access -periaatteen mukaan. Puolen vuoden kokemuksen jälkeen voi puhua vasta ensi tunnelmista. Seuraavassa uudet tiedonhallinnan lehtorit kuvaavat ajatuksiaan alkutaipaleelta.

Hanna Lahtinen, informaatiopäällikkö

Tiedonhallinnan lehtori lähtökuopissa Laurean Espoon alueella

Laurean Espoon alueella tiedonhallinnan lehtoraatti pantiin pystyyn syyskuussa. Lehtori on edelleen lähtökuopissa ja odottaa paikoillanne-valmiina-hep -komentoa. Itse pitäisi lähtölaukaus ampua! Suunnittelupalavereja on sentään istuttu ja tehtävänkuvaa hahmoteltu yhdessä informaatikoiden kanssa.

Erona Vantaan alueen tiedonhallinnan lehtoraattiin on, että Espoossa lehtori toimii pääasiassa yhdessä yksikössä. Lisäksi 'th-maikan' tehtäviin kuuluu suomen opetusta ulkomaalaisopiskelijoille. Espoossa lehtoraatti on siis paikallisempi ja noin 50-prosenttinen verrattuna toiseen lehtoraattiin.

Suuntaviivat ovat silti saman sorttiset. On puhuttu, että lehtorien tulee suunnitella tiedonhankinnan opetusten kokonaisuudet, koordinoida tiedonhankinnan opetusten järjestämistä ja pitää opetuksia.

Tarkoitus on, että lehtori opettaa tiedonhankintaa pääsääntöisesti opiskelijoille. Lehtorin kontolle tulee sekä suomenkielisiä että englanninkielisiä opiskelijaryhmiä. Yksilöllinen ja pienryhmätiedonhaun ohjaus jää tyystin informaatikoille. Samoin informaatikot hoitavat tietokantojen briiffaukset niin henkilökunnalle kuin opiskelijoillekin. Joka tapauksessa toimimme konkreettisesti yhteistyössä informaatikoiden kanssa. Yhteistyö myös Laurea-kirjaston pedagogisen ryhmän kanssa säilyy tärkeänä.

Hanketyöskentely nousee Laureassa Learning by developing -toimintamallin (LbD) myötä entistä keskeisemmäksi. Opiskelijat tekevät yhdessä työelämän edustajien kanssa ja opettajien ohjauksessa todellisia kehittämisprojekteja työpaikkojen tarpeisiin. Itsenäinen, omaehtoinen, täysivaltainen ja autenttinen työskentely edellyttää kelpo tiedonhankintataitoja. Aiomme Laurean kirjaston informaatikoiden kanssa olla mukana muutamien isojen hankkeiden työssä aivan alusta lukien.

Realistiselta näyttää, että ensi vuoden alusta pääsemme tiedonhankinnan opetuksissa kokeilemaan sekä lyhyen että pitkän matkan juoksua - aidoilla, esteillä ja sileällä.

Marja-Leena Piispanen, tiedonhallinnan lehtori & S2-ope

Tiedonhallinnan lehtorin kokemukset Laurean Vantaan alueella

Toivon rakas lukija, että tämä ammattinimikevaihdos on tosiaan uuden alku. Toivon, että pystyn olemaan uranuurtaja ammatissamme. Tarina on seuraava...

Laurea-kirjastossa 10 vuoden uurastuksen jälkeen alamme luoda tiedonhallinnan lehtorin roolia. Monen vuoden työn jälkeen pystyimme vaikuttamaan siihen, että unelma toteutui. Tämä on vaatinut paljon aktiivista työtä ja saarnaamista kirjaston seinien ulkopuolella. Näyttöä siitä, että infolukutaito ja tiedonhankinnan opetus on oltava jatkuva prosessi. On oltava läsnä monissa opintojaksoissa, koska tätä ei opita kertaheitolla. Tiedonhaku, -hankinta ja -hallinta ovat sellaisia termejä, joiden tarkoitukset pitää avata, kertoa ja selittää jatkuvasti. Asiat eivät ole selkeitä ei-kirjastolaisille.

Kun kesäkuussa julistettiin sisäisesti haettavaksi tiedonhallinnan lehtorin toimi, tunteet ovat olleet monenlaisia. Itse ja moni kanssakollega olimme todella iloisia. Tiedonhallinnan lehtorin toimessa vaaditaan sekä informaatikon että opettajan pätevyys. Alkuperäinen pätevyyteni on äidinkielen opettaja, eli opettaminen on minulle rakas ammatti.

Nyt opetan kolmessa paikallisyksikössä opiskelijoita, yritän pitää ajan tasalla myös opettajia ja haluan ehdottomasti vaikuttaa yhteistyökumppaneidenkin tietoisuuteen, mitä kaikkea tietoa ja mistä sitä on saatavilla. Rooli vaatii paljon ahkeruutta, aktiivisuutta ja aloitekykyä. Pitää tehdä oma ala näkyväksi, tärkeäksi ja ymmärrettäväksi monelle taholle. Pitää olla mukana eri alojen suunnittelukokouksissa ja opintototeutuksissa.

Perustyöni koostuu siis opetuksista ja ohjauksesta. Eri koulutusalojen ja paikallisyksiköiden opiskelijaryhmät ovat ohjattavana. Pitää sopia, suunnitella, opettaa ja osallistua kokouksiin. Ei ole rauhallista, mutta rakastan tätä. Tämä vuosi on "rakennusvuosi". On paljon opittavaa, nähtävää ja kuunneltavaa. Tarvitaan aktiivisuutta, nöyryyttä, verkostojen rakentamista, markkinointia ym. Ajan opiskelijoiden etuja ja sydän on aina kirjastossa. Sen palvelujen ja kirjastolaisten osaamisen näkyväksi tekeminen on tärkeä. Teen työni rakkaudella ja olen ylpeä, että voin olla ensimmäinen tiedonhallinnan lehtori Laureassa. Tästä on pikku hiljaa tultava itsestään selvyys... eikö niin?

Monika Cseh, tiedonhallinnan lehtori

[ a l k u u n ]

Kansallinen yhteisluettelo
Nina Hyvönen Petri Tonteri

Kansalliskirjaston koordinoiman Kansallinen yhteisluettelo -hankkeen tavoitteena on kirjastosektoreiden yhteisen, mahdollisimman kattavan kansallisen yhteisluettelon rakentaminen. Käytännössä hanke liittyy nykyisen LINDA- yhteisluettelon katteen laajentamiseen ja toiminnallisuuden parantamiseen.

Ajatus kaikkien kirjastosektoreiden yhteisestä yhteisluettelosta ei ole uusi. Asia mainitaan muun muassa Kansalliskirjasto 2002 -seurantaryhmän muistiossa. Verkkomaailman kehityksen myötä on kasvanut myös tarve kirjastojen yhtenäiselle näkyvyydelle verkossa. Erillisistä tietokannoista ja niiden rajoitetuista käyttöoikeuksista on mielekästä pyrkiä eroon. Kansallinen yhteisluettelo ja sen mahdollinen vapaa kansalaiskäyttö ratkaisisi omalta osaltaan tätä ongelmaa.

Perinteisesti kansallinen yhteisluettelo on nähty eräänlaisena kirjastojen omaisuusluettelona, joka toimii kirjastojen yhteisenä bibliografisena tietokantana ja jonka tulisi sisältää kirjastoaineistojen saatavuustiedot. Yhä edelleen keskeisenä tavoitteena on se, että kansallinen yhteisluettelo toimii kaikkien kirjastosektorien yhteisenä bibliografisena tietokantana. Yhteisluettelon kautta loppukäyttäjä saa yhdestä paikasta tiedon siitä, mitä kirjastoissa on. Luettelo toimii myös kirjastojen prosessien työkaluna, joka vähentää päällekkäistä työtä ja parhaimmillaan tehostaa muun muassa luettelointia. Kansallisen digitaalisen kirjaston asiakasliittymä on puolestaan loppukäyttäjien työkalu tiedonhakemiseen ja verkkopalvelujen käyttöön. Asiakasliittymän kautta loppukäyttäjä on vuorovaikutuksessa yhteisluettelon kanssa.

Yhteisluettelo tukee kirjastojen yhteistyötä ja yhtenäisiä käytäntöjä metadatan tuottamisessa. Samalla syntyy edellytyksiä tuleville kirjastojen järjestelmäarkkitehtuurin sekä luettelointikäytäntöjen muutoksille. Näin tehostetaan myös aineistojen kuvailuprosessia ja parannetaan metadatan yhdenmukaisuutta. Yhdenmukaisuus puolestaan helpottaa kuvailutiedon uudelleenkäyttöä erilaisissa uusissa verkkopalveluissa ja sosiaalisen median sovelluksissa. Kun tekniset edellytykset ovat olemassa ja käyttöoikeuskysymykset ratkaistuna kirjastoissa tuotetun metadatan vapaa käyttö ja jatkohyödyntäminen muissakin kuin kirjastojen verkkopalveluissa avaa monenlaisia yhteistyömahdollisuuksia esimerkiksi Googlen kaltaisten toimijoiden kanssa.

Missä mennään nyt?

Uuden yhteisluettelon perusta on muodostettu Linnea2-konsortiolle vuoden 2009 alussa. Yhteisluettelo ja sen laajentaminen koskemaan ammattikorkeakoulukirjastoja ja yleisiä kirjastoja sekä myöhemmin erikoiskirjastoja edellyttää riittävää lisärahoitusta perustamis- ja ylläpitovaiheessa sekä kirjastojen päätöstä siihen liittymisestä.

Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa nykyinen LINDA- tietokanta siirrettiin Voyager-järjestelmästä Aleph-järjestelmään ja parhaillaan tehdään vielä siirron "jälkisiivousta". Vuonna 2010 tehdään suunnittelua sekä kehitetään yhteisluettelon perustaa ja laatua. Vuonna 2011 tulisivat mahdollisesti ensimmäiset ammattikorkeakoulukirjastot mukaan, vuodesta 2012 alkaen ensimmäiset yleiset kirjastot ja tämän jälkeen mahdollisesti myös erikoiskirjastot.

Kirjastojen on hyvä pohtia, mitkä ovat omat tarpeet yhteisluettelon suhteen sekä miettiä mahdollisia kysymyksiä yhteisluetteloon liittyen. Mikä on epäselvää tai mistä halutaan tietää enemmän? Kansallisesta yhteisluettelosta kirjoittamamme raportti antaa toivottavasti vastauksia jo joihinkin kysymyksiin sekä avaa ikkunan tulevaisuuden näkymiin. Raportti julkaistaan loppuvuoden kuluessa.

Nina Hyvönen ja Petri Tonteri, Kansalliskirjasto

[ a l k u u n ]

Ota yhä selvää

- Kampanjasivustolle jatkoaikaa ainakin 11.12.2010 asti

Informaatiolukukampanjahahmo Herbert yhä voimissaan joulukuussa 2009

Ensimmäinen helmikuuta 2008 julkistettiin ammattikorkeakoulujen opiskelijoille ja opettajille suunnattu informaatiolukutaitokampanja Ota selvää. Kampanja syntyi Virtuaaliammattikorkeakoulun ja Suomen ammattikorkeakoulukirjastojen yhteistyönä ja herätti kiinnostusta paikallislehdistössä ympäri maata.

Vaikka varsinainen kampanjavuosi oli ja meni ja hankkeen puuhanainen Päivi Hollanti siirtyi Virtuaaliammattikorkeakoululta muihin tehtäviin, sympaattinen kampanjahahmo Herbert jatkaa yhä elämäänsä verkossa: Kampanjasivut löytyvät Tampereen ammattikorkeakoulun palvelimelta ainakin 11.12.2010 asti ja palvelu on käytettävissä tutussa osoitteessa www.otaselvaa.fi. Materiaalia voi edelleen hyödyntää opetuksen osana aktivoimassa opiskelijoita informaatiolukutaidon peruskäsitteisiin.

Minna Marjamaa

[ a l k u u n ]

IFLA-konferenssi, Milano, 23. - 27.8.2009
Sanna Savolainen

Osallistuin International Federation of Library Associations -konferenssiin Milanossa amk-kirjastojen yhteismatkajärjestelyjen kautta. Matkan järjestelyt aloitettiin jo maaliskuussa. Ulla-Riitta Lahtinen AMKIT-konsortiosta hoiti lento- ja hotellivaraukset maksuineen, joten itselleni jäi hoidettavaksi ainoastaan IFLAan ilmoittautuminen sekä Suomen sisäisten matkojen ja lentokenttähotellin varaaminen.

Ilmoittautuminen

IFLA-konferenssin osallistumismaksun maksaminen tilisiirtona osoittautui melko hankalaksi siitä huolimatta, että maksu hoidettiin virallisesti ammattikorkeakoulun talous- ja hallintotoimiston kautta. Kävi nimittäin ilmi, että maksustamme oli hävinnyt 7,99 euroa tilisiirron yhteydessä! IFLAn registration department vastasi kuitenkin sähköposteihini melko nopeasti ja sain sovittua, että maksan puuttuvan summan käteisellä vasta Milanossa.

Paikan päällä Milanossa hyödynsin muiden samalla lennolla matkustaneiden ja samaan hotelliin majoittuneiden amk-kirjastolaisten kanssa mahdollisuutta ilmoittautua sunnuntaina alkavaan konferenssiin jo perjantai-iltapäivästä lähtien. Tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä ilmoittautumisen yhteydessä jouduimme kulkemaan monella eri tiskillä eivätkä jonot vielä perjantaina kasvaneet kovin pitkiksi. Itse jouduin ensin Accounts-tiskille maksamaan puuttuvan summan osallistumismaksustani, sitten hakemaan konferenssimateriaalin toiselta tiskiltä ja jonottamaan vielä kolmannelle saadakseni social event -tapahtumiin liittyvät liput. Osa materiaaleista ja/tai tarvittavista pääsylipuista jäi vielä saamattakin, ne luvattiin huomiseksi tai muuksi myöhemmäksi ajaksi. Minulle jäi epäselväksi, oliko tämä tyypillistä IFLA-toimintaa vai italialaisista järjestäjistä ja heidän toimintakulttuuristaan johtuvaa.

Avajaispäivä

Sunnuntai alkoi klo 9.30 avajaisilla. Etukäteen oletin avajaisten olevan lähinnä erilaisia virallisenoloisia puheita, mutta ohjelma osoittautui monipuolisemmaksi. Puheissa käsiteltiin IFLAn ja Italian kirjastojen historiaa, toivotettiin osanottajat monelta eri taholta tervetulleiksi ja kiiteltiin tilaisuuden järjestämiseen ja rahoitukseen osallistuneita, kuten Milanon kaupunkia. IFLAn puheenjohtaja Claudia Lux puhui siitä, kuinka luovuus, design ja muoti liitetään Italiaan, mutta niitä kaikkia tarvitaan kirjastoissakin. ?"Human factor" on ehdoton edellytys kirjastojen toiminnassa. Lama ja sen mukanaan tuoma yleinen rahapula on haitta, mutta se voi olla myös mahdollisuus kirjastoille, kun on pakko miettiä tarkemmin, mihin vähät rahat käytetään. Puheiden lisäksi osallistujille näytettiin mm. videoesitys Italiasta - erityisesti Milanon seudusta, Lombardiasta - kulttuurista, kirjastoista jne. sekä viisi "elävää taulua" (tableaux vivants)

Kirjojen kirjasta, jossa kuljettiin läpi historian Rooman keisarista Konstantinus Suuresta tulevaisuuden digitalisoituun kirjaan, johon voi jopa mennä "fyysisesti" sisään.

Avajaispäivään kuului myös ensikertalaisten infotilaisuus, josta odotin paljon uutta tietoa ja vinkkejä. Kävi kuitenkin ilmi, että koska olin edellisenä päivänä tutkinut ilmoittautumisen yhteydessä jaettavan aineiston ja olin jo aiemmin Suomessa tutkinut IFLAn ja Milanon kotisivuja, en saanut tilaisuudesta kovin paljon uutta asiaa irti.

Ensikertalaisten infotilaisuuden tärkein anti lienee saamamme kolme ohjetta:
1. Suunnittele ohjelma päivittäin.
2. Puhu ihmisille! - tämä nimettiin tärkeimmäksi ohjeeksi.
3. Tee tilaa "epäviralliselle" IFLAlle eli verkostoidu ja tapaa ihmisiä, vaikka et sitten ehtisikään jokaiseen esitykseen mukaan, ja tutustu kaupunkiin ja kulttuuriin.

Esityksiä 24.-27.8.

Ohjelmaa oli paljon, mielenkiintoisimmat esitykset tuntuivat aina osuvan päällekkäin ja oma valinta piti tehdä pitkää tikkua vetämällä tai muuten arpomalla.

Alkuviikosta osuin monesti Karttusen Kirstin kanssa samoihin tilaisuuksiin. Minäkin tempauduin mukaan Eppo van Nispen Tot Sevenarin markkinahenkiseen esitykseen ja kiinnostuin Delftistä.

Proaktiivisuus vaikutti olevan tämän vuoden IFLAssa muotisana, jota toitotettiin monessakin eri esityksessä - eikä tietenkään turhaan: kukapa meistä ei haluaisi olla proaktiivinen kumppani jälkikäteen ongelmiin ja tarpeisiin reagoivan sekä kokoelmiin ja tiloihin keskittyneen kirjastoammattilaisen sijaan?

Kirjastojen välisen yhteistyön, jopa kirjastojen fuusioiden lisääntyessä täällä Suomessakin, erilaisten ja eri-ikäisten työntekijöiden "yhteentörmäykset" voivat tulla aina vain yleisemmiksi. Continuing professional development and workplace learning with new professionals -sessiossa eri esiintyjät puhuivat siitä, kuinka kirjasto- ja tietopalvelualalla pitäisi luoda positiivinen työilmapiiri ja -ympäristö monenikäisille työntekijöille. Nuorten ja kokeneempien ammattilaisten pitäisi ymmärtää paremmin toistensa työtapoja ja tehdä yhteistyötä. Tämä edellyttää uusien ajatusten kunnioitusta ja hyväksyntää, kokemuksen arvostamista, mahdollisuutta oppia uusia asioita omalla tavallaan, vähättelyn lopettamista jne. Pitää muistaa, että kirjastot luovat tulevaisuutta, eivät vain asiakkaille vaan myös henkilökunnalle: olemme luomassa pohjaa tulevaisuuden yhteistyölle. Kaikenikäisten kirjastolaisten on aika avata silmänsä kehitykselle, uudistuksille ja toistensa kunnioitukselle. Jatkuvasta muutoksesta huolimatta vanhempien työntekijöiden arvo on kuitenkin tunnistettava ja tunnustettava: lojaalisuus, luotettavuus, elämänkokemus, asiakastuntemus jne. Ratkaisuna useimpiin ongelmiin toimii tietoisuus: on tiedostettava sukupolvien välinen kuilu, luovuttava stereotypioista, sitoutettava vanhemmat henkilöt uusiin asioihin, innostettava heitä, sijoitettava tietyt vahvuudet omaavat tiettyihin tehtäviin, otettava huomioon ergonomia, tarjottava joustavat työvuorot jne. Viestintään ja muutosjohtamiseen on panostettava, perusteltava ja selitettävä, miksi muutokset on tehtävä. Koulutus toimii myös ratkaisuna, kunhan vain muistetaan, että jokainen oppii tavallaan ja että tarjotaan erilaisia oppimismahdollisuuksia. Erään esiintyjän mielestä kirjastojen on oltava dynaamisia vastatakseen IT-tekniikan muutoksiin sekä käyttäjien tarpeisiin ja odotuksiin. Seuraava kirjastonhoitajapolvi on "Librarian 2.0". Kirjasto- ja tietotyöläinen tarvitsee tulevaisuudessa entistä enemmän kommunikointitaitoja niin suullisessa kuin kirjallisessakin viestinnässä, koulutustaitoja, arviointitaitoja, teknisiä kykyjä, suunnittelu- ja organisointitaitoja, innovointia ja projektinhallintataitoja.

FAIFE - Free Access to Information and Freedom of Expression -sessio osoittautui oikein mielenkiintoiseksi. Kaikissa esityksissä oli punaisena lankana etiikka, rehellisyys, avoimuus, tasa-arvoisuus ja se, että kirjastonhoitajan pitää - vai pitääkö? - erottaa omat tunteensa ammatillisesta vastuusta. Case-esimerkeissä kerrottiin päätöksenteosta, sensuurista ja esim. Internetin käytön rajoituksista venäläisissä kirjastoissa, George Christianin taistelusta FBI:tä ja USAn valtiota vastaan kirjastoalan etiikan sääntöjen ja yksityisyyden suojan puolustamiseksi siitä huolimatta, että terrorismin vastainen USA Patriot Act -laki antaa FBI:lle oikeuden käyttää lainaustietoja ja kirjastojen tietokoneiden käyttäjätietoja hyväkseen, Guila Cooperin kokemuksista pariisilaisessa, juutalaisten historiaan keskittyvässä kirjastossa, johon ilmaantui asiakkaaksi mies, joka osoittautui tunnetuksi antisemitistiksi ja holokaustin kieltäjäksi sekä Kanadassa sattuneesta tapauksesta, jossa saksalainen professori kiinnostui yliopiston arkistossa olevasta aineistosta, johon pohjautuen hän julkaisi kirjan hyödyntäen rikollisesti aiempia tutkimuksia.

Digitaalisuus, Google-sukupolvi, Kirjasto ja Web 2.0 - nämäkin termit tulivat esiin monessa esityksessä, mm. Digital library futures: user perspectives and institutional strategies -sessiossa. Meidän pitäisi ymmärtää, että Google-sukupolvi ja seuraavat (eivät vain nuoret) eivät tule ymmärtämään kokoelma-käsitettä ja tämän takia kirjasto pitää järjestää uudella tavalla. Ihmisten tapa lukea ja etsiä tietoa muuttuu. Pitää hyödyntää käyttäjänäkökulma siinä, mitä ihmiset haluavat ja miten he sitä etsivät. Tulossa ei ole vain uusi sukupolvi, vaan uusi aika; tulevaisuus on nyt!
Kirjastojen ja kirjastonhoitajien pitää olla yhteydessä asiakkaaseen ja tiedostaa käyttäjien tarpeet. Kirjastopalvelut pitäisi suunnitella käyttäjän tarpeiden mukaan.

Social evening

Tiistai-illaksi IFLA-vieraita varten oli järjestetty loistavaa kulttuuriohjelmaa:

Galleria Vittorio Emanuele II:ssa oli lasivitriinissä näytillä "da Vinci koodi" kahden vartijan saattamana.

Leonardo da Vincin piirustuksia Codex Atlanticuksesta oli mahdollista myös käydä katsomassa Palazzo Marinossa ja Monet'n lummetauluja oli esillä kuninkaalliseen palatsiin sijoitetussa taidemuseossa. Duomossa, Tuomiokirkossa, soi klassinen musiikki ja kulinaarisia elämyksiä tarjosivat lukuisat Duomon aukion lähellä olevat ravintolat - kunhan vain oli jaksanut kiertää pöytävarausta tekemässä. Minulle ruokailu oli pohjanoteerauksena "todellinen" elämys, joka ei ihan heti unohdu: pöytävaraus 20 henkilölle oli kello 22, ja jo tuntia myöhemmin seurueelle oli pikasyötetty kolme ruokalajia ja kahvit kekseineen. Kyseessä saattoi tietysti olla tarjoilijan vedonlyönti keittiöhenkilökunnan kanssa siitä, kuinka nopeasti hän pystyy ison seurueen "palvelemaan" tai sitten hän vain oli jo saanut tarpeekseen asiakkaista tuon päivän osalta, mutta ennakkoon mielessä välkkyneet kuvat rauhallisesti etenevästä italialaisesta illallisesta seurustelun ja vilkkaan keskustelun lomassa saattoi unohtaa jo ensimmäisen ruokalajin jälkeen. Jos satuit laskemaan haarukan ja veitsen käsistäsi, lautanen vaihdettiin nopeasti seuraavaan ruokalajiin...

Konferenssin päätöstilaisuus

Closing session koostui lähinnä erilaisista kiitospuheista ja palkintojen jaosta. Vuoden paras uutislehti ja posteri palkittiin. Myös IFLAn aktiivitoimijoita palkittiin erilaisista ansioista "scrolleilla" ja mitaleilla. Vaikuttavin puhe minun mielestäni oli Bob McKeen "Vote of Thanks", pelkästään italiaksi pidetty häikäisevän mukaansatempaava ja yllättävän helposti seurattava ja sisällöltään ymmärrettävä puhe, vaikken italiaa osaakaan. Tulevia konferensseja mainostettiin ja vuoden 2012 IFLA-konferenssin

järjestäjämaa julkaistiin: Helsinki, Suomi. Meidät suomalaiset oli ohjeistettu ennen tilaisuuden alkua kiskaisemaan tuossa vaiheessa Suomen pienoisliput esiin hulmuamaan ja heittelemään karkkeja ympärillemme. Uusi johtokunta esiteltiin ja koska tämän vuoden IFLA-konferenssiin osui myös puheenjohtajan vaihdos, niin Claudia Lux luovutti puheenjohtajan tehtävät Ellen Tiselle, joka piti oman "injapuheensa" konferenssin päätökseksi.

Kokemuksia ja tunnelmia

Kaiken kaikkiaan olen melko tyytyväinen ensimmäiseen IFLA-kokemukseeni. Hulinaa, ohjelmaa ja kansainvälistä tunnelmaa oli tarjolla vaikka millä mitalla, mutta itse piti katsoa mitä ja minkä verran jaksoi vastaanottaa ja sulattaa. Kuten ensikertalaisten infossa sanottiinkin, hyvin tärkeä osa konferenssia on se, mitä tapahtuu luentosalien ulkopuolella: tutustuminen niin kollegoihin kuin myös vieraaseen maahan ja sen kulttuuriin. Todennäköisesti haluan mukaan joskus toistekin, vaikkakaan en heti ensi vuonna. Suosittelen!

Sanna Savolainen, Saimaan amk

Kuvat Sanna Savolainen ja Ulla-Riitta Lahtinen

[ a l k u u n ]

Yhteisöllisyyttä hakemassa Ilona-päiviltä
Hannele Myntti

Oulun Eteläisen alueen kirjastot ovat päättäneet, että joka vuosi alueen kirjastolaiset kokoontuvat Ilonan päivänä yhteiseen seminaariin verkostoitumaan, oppimaan jotain uutta, puhumaan ajankohtaisista asioista ja virkistäytymään. Historiansa toinen Ilona-seminaari järjestettiin tänä vuonna Reisjärvellä.

Seminaarissa myös mukana ollut läänin kirjastotoimentarkastaja Merja Kummala-Mustonen iloitsi, että kirjastot olivat uskaltaneet panna ovensa kiinni ja osallistua koko henkilökunnan voimin tapahtumaan. Tilaisuudessa saatiin todellinen tietoisku sosiaalisesta mediasta, tutustuttiin tikiläisiin, kuultiin markkinointityöryhmän terveisiä ja päivitettiin tietoja Seniorinetistä sekä tiedottamisesta. Päivällä vierailtiin paikallisessa kirja-antikvariaatissa ja lopuksi vielä kisailtiin kirjastojen paremmuudesta kirjatuenheitossa.

Helsingin kaupunginkirjaston kirjastovirkailija Markku Ojala oli saapunut valaisemaan sosiaalisen median olemusta. Ojalan mukaan sosiaalinen media tarkoittaa samaa kuin nykyään yhtä yleisesti esiintyvä Web 2.0 -käsite. Hän avasi sosiaalista mediaa kuulijoilleen Facebook-, Flickr-, YouTube-, Wikipedia- sekä Delicious-palveluiden avulla. Kaikkien näiden palveluiden periaatteena on ihmisten yhteisöllisyys Internetissä. Yhteisöllisyys on aina ollut ihmisille tärkeää ja nykyään yhteisöllisyyttä voi kokea myös tietoverkoissa.

Aluksi oli Internet, verkkojen verkko, jolla ääretön määrä tietokoneita kommunikoi keskenään. Tietoverkkojen kehittymisen myötä meillä tänään on käsillä Web 2.0, joka mahdollistaa toiminnallisemman, sosiaalisemman, aikaisempaa avoimemman kommunikoinnin ja vapaamman tiedonjakamisen Internetissä. Web 2.0:n suomien mahdollisuuksien kautta kuka tahansa pystyy olemaan yhteisöllinen, luova ja toteuttamaan itseään Internetissä. Internetin avulla yksi ihminen voi kuulua moneen eri verkkoon, sanoo Ojala.

Wikipedia eli Internetissä toimiva, muokattava tietosanakirja, oli kuulijoille tutuin sosiaalisen median tuote. Wikipediaa on yleensä totuttu pitämään arveluttavana tiedonetsintäpaikkana, mutta Ojalan mukaan se onkin asiallinen paikka, koska Wikipediaan jää aina jälki siitä, kuka muokkasi, mitä muokkasi ja milloin muokkasi jotain. Lähdekritiikkiin perustuva keskustelu on syntynyt ja pysynyt kuitenkin voimakkaana Wikipedian myötä.

YouTube on puolestaan Internetissä oleva yhteisöllinen televisio, joka on avoinna periaatteella 24/7. YouTubissa kuka tahansa voi olla tähti tai ohjaaja ja lisätä sinne omia videoitaan. YouTubin iso etu on sen aikaansitoutumattomuus. Normaalit TV-lähetykset yleensä katsotaan tiettynä aikana ja näin ollen esim. YLE ohjailee meidän käyttäytymistämme. Tosin tavalliset televisiolähetyksetkin ovat lähentyneet YouTube-palvelua, koska nykyään monia ohjelmia voi katsella jälkikäteen Internetin kautta.

Blogit ovat myös yksi sosiaalisen median ilmentymä. Ne ovat www-sivuja, joita joku päivittää säännöllisesti. Blogit, kuten muukin sosiaalinen media, tarjoavat paikan itseilmaisuun ja verkostoitumiseen. Blogien merkityksen ja runsauden huomaa Ojalan mukaan Google-hakujen kautta. Google löytää blogit, koska niihin usein viitataan tai linkataan muissa sivustoissa.

Delicious on puolestaan sosiaalisen kirjanmerkkauksen palvelu. Sen avulla kaikki itseään kiinnostava tieto on aina löydettävissä eivätkä kirjanmerkit ole silloin konekohtaisia. Mielenkiintoisiin sivustoihin liittyviä kirjanmerkkejä voidaan palvelussa jakaa toisten kanssa ja sivustoja voidaan myös asiasanoittaa. Flickr puolestaan on valokuvaussivusto, jonne kuka tahansa voi liittää ottamiaan valokuviaan, asiasanoittaa niitä, tarjota niitä muille katseltaviksi ja samalla sallia kuvien kommentoinnin.

Kirjastot ovat osanneet hyödyntää Internettiä työssään. Kirjastoilla on verkossa omat aineistoluettelonsa (VTLS, OPAC) asiakkaidensa selattavaksi. Yhteiset aineistotietokannat ovat mahdollistaneet kopioluetteloinnin. Kirjastoilla on omat kotisivunsa, joissa opastetaan aineiston paikallistamisessa, kerrotaan aukioloista, kirjailijavierailuista tai muista tapahtumista. Ojala kuitenkin huomautti, että kirjastot eivät ole aktiivisesti itse tuottaneet aineistoa verkkoon.

Vasta nykyään ovat alkaneet ilmestyä erilaiset kirjastoammattilaisten omat blogit. Kirjastot ovat löytäneet tiensä Facebookiin ja ammattikorkeakoulukirjastot tarjoavat sivujensa kautta julkaisujakin. Blogit ovat ottaneet paikkansa kirjastojen "ei virallisina?" -sivuina yleisten kotisivujen rinnalla. Kirjastolaisilla on yleensä ollut halu päästä irti virkamiesmäisyydestä ja blogit ovat antaneet siihen hyvän mahdollisuuden. Blogien kautta on voitu kertoa asiakkalle, mitä kirjastossa tehdään silloin, kun kirjaston ovet ovat lukossa, mutta siellä kuitenkin valot palavat!

Ojalan mielestä tulevaisuudessa sosiaalisen median osaamista tullaan ohjailemaan ja johtamaan paremmin kuin nykyään. Näin samalla esimerkiksi kirjastoalan osaamista viedään verkkoon entistä enemmän. Ojala visualisoi, että tulevaisuus toisi mukanaan erilaisia megatrendejä, joita voimme jo nytkin havaita, kuten e-kirjat. Lukemisen tapakin muuttuu tulevaisuudessa, mutta itse lukeminen ei voi hävitä, koska koko Internet perustuu kirjoitettuun tekstiin. Ojala näkee, että ammattikorkeakoulukirjastot ovat sopeutumassa tilanteeseen, koska niissä on jo nyt tarjolla paljon e-aineistoja. Tulevaisuudessa myös kirjastojen asiakkaat pääsevät kuvailemaan kirjastojen aineistoja eli yhteisöllisyys on tullut jäädäkseen myös kirjastopalveluihin.

Internetissä ja kirjastossa on samanlaisia piirteitä. Samoin kuin kirjasto, myös Internet on projekti, joka ei tule koskaan valmiiksi. Ojalan mukaan kirjaston on oltava jatkuvassa elinikäisen oppimisen tilassa ja pystyttävä haistamaan aikansa ilmiöt sekä vastaamaan niihin. Yksi haaste on sosiaalinen media.

Haapaveden Opistolla uskotaan, että kirjastoissa tarvitaan edelleen uusia, nokkelia ja humaaneja tietopalveluiden asiantuntijoita. Tai ehkä näistä kasvatetaankin uuden sosiaalisen median tulkitsijoita ja toimijoita. Haapavedellä on lehtori Ulla-Mari Kiven johdolla aloitettu uusi, toisen asteen kirjasto- ja tietopalvelualan koulutus. Alkaneen linjan erityispiirteenä ovat kulttuurialan opinnot, joilla halutaan vastata kirjastojen akuuttiin tarpeeseen kulttuurialan osaajista. Ulla-Mari Kivi oli tuonut kaikki 14 opiskelijaansa eli tikiläistä mukanaan Ilona-päiville.

Sanna Näätänen, Haapaveden Opiston pedagoginen informaatikko, esitteli Oulun Eteläisen kirjastojen markkinointityöryhmän. Työryhmän tarkoituksena on miettiä, miten alueen kirjastot pystyisivät yhdessä markkinoimaan toimintaansa. Tietopalvelusihteeri Janne Koski , TietopalveluORIGOsta (Kpamk), mainosti ylpeänä Jokilaaksojen kirjastojen uusia, yhteisiä Facebooksivuja. Hän rohkaisi kaikkia käymään sivulla, kirjautumaan faniksi tai lisäilemään omia kirjoituksiaan sivustolle. Jokilaakson kirjastot olivat edenneet sosiaalisessa mediassa jo niin pitkälle, että Haapajärven kirjaston kirjastonhoitaja Kirsi Nahkanen esitteli kirjastojen oman blogisivuston. Olipa sivulle ilmestynyt jo yksi blogikin.

Nivalan kirjastotoimenjohtaja Päivi Holsti kertoi uudistetusta Seniorinetistä ja siellä toimivasta virtuaalivinkkauksesta. Seniorinet on Tiekkö-kirjastojen yhteinen voimainponnistus, josta löytyy ikääntyneille sopivia kirjavinkkauksia, jumppaohjeita ja erilaisia kirjoituksia. Uutuutena sivulla on Kysymystori, jossa kirjastoalan ammattilaiset vastaavat esitettyihin tiedonhakukysymyksiin. Seniorinetissä on jo pari alueen kirjoittajan blogiakin.

Toimittaja Leena Nygård Keskipohjanmaa-lehdestä kertoi omia nostalgisia muistojaan lapsuutensa kirjastosta. Nykyisessä kulttuuritoimittajan työssään hän piti kirjaston olemassaoloa hyvin tärkeänä tiedonhaun ja sananvapauden kannalta. Tiedottamisen ammattilaisena hän oli sitä mieltä, että kirjastoissa vallitseva yhteisöllisyys tai sen puute, heijastuu myös sen ilmapiiriin ja sitä myötä asiakaskuntaankin. Hyvä työilmapiiri poikii ideoita ja ideoista on osattava ajallaan tiedottaa. Hän kehottikin miettimään, mikä on paras tiedottamisen tapa. Usein riittää pelkkä hyvin laadittu kirjallinen tiedote, jonka toimittaja muokkaa uutiseksi. Olennaisinta on muistaa ilmoittaa miksi tiedotetaan sekä mitä, missä ja milloin jotakin tapahtuu.

Päivällä vierailtiin reisjärvisessä antikvaarisessa kirjakaupassa ja moni poistui sieltä kirja kainalossaan. On harmi, ettei tähän kirjoitukseen voi liittää kaupassa leijaillutta, vanhoille kirjoille ominaista tuoksua. Ilona-seminaarin päätteeksi kisailtiin kultaisesta kirjatuesta. Pisimmät heitot heittivät tänä vuonna Haapaveden Opiston tieto- ja kirjastopalvelualan opiskelijat ja he saivat kultaisen kirjatuen luokkansa koristeeksi vuoden ajaksi.

Päivä toi tietoa, sen aikana tavattiin vanhoja tuttuja ja ihailtiin Reisjärveä kauniina syyspäivänä. Tikiläiset tiivistivät oppimismotivaationsa runon muotoon, johon on hyvä yhtyä: "Me lissää oppia halutaan, on tämä niin mukavaa". Mitähän kuulemme ensi vuonna Kalajoella?

Hannele Myntti
Informaatikko
Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu, TietopalveluORIGO

[ a l k u u n ]