Tieni tiedonhallinnan lehtorina

Lauressa tiedonhankinnan opetusta on annettu 2010-luvun alusta saakka tiedonhallinnan lehtorien toimesta. Nyt organisaatiouudistusten myötä lehtorin tehtävää toteutetaan taas kirjaston kautta. Miten tiedonhankinnan opetus on jalostunut reilun 15 vuoden aikana ja millaiset näkymät ohjaukselle on kuluvalla vuosikymmenellä?

Ammattikorkeakoulujen kirjastoissa toimii pedagogisia informaatikkoja, jotka antavat tiedonhankinnan opetusta ja kehittävät opetus- ja ohjauskäytäntöjä sekä vuorovaikutusta koulutuksen substanssialojen ja kirjaston välillä. Laureassa tehtiin toisenlainen ratkaisu 2010-luvulle tultaessa. Opetussuunnitelmaan määritelty tiedonhankinnan ryhmäopetus siirrettiin kirjastolta opetuksen tehtäväksi. Samalla siirrettiin kaksi informaatikkoa, joilla oli opettajan pedagoginen pätevyys, lehtoreiksi. Myöhemmin palkattiin vielä kolmas henkilö tuntiopettajaksi, jolla oli sama tehtävä, kouluttaa informaatiolukutaitoisia opiskelijoita. 

Vuonna 2009 kirjoitimme Kreodissa (Cseh & al. 2009) ensi tunnelmia tiedonhallinnan lehtorina toimimisesta opetuksen joukoissa. Tällöin ennakoimme: ”Kun jotain lähettää maailmalle jalostettavaksi, se palaa entistä parempana takaisin ---”. Tiedonhallinnan lehtori on nyt palannut kirjastokollegoiden tiimiin, kun Laurea uudisti organisaatiorakennettaan vuoden 2025 alussa. Kolmesta tiedonhallinnan lehtorista kuitenkin vain yksi on enää jäljellä. 

On hyvä hetki pohtia, miten opettajakollegoiden parissa vietetty aika on jalostanut tiedonhankinnan opetusta reilun 15 vuoden aikana ja minkälaiset näkymät ohjaukselle on kuluvalla vuosikymmenellä. Informaatiolukutaidon merkitys on vahvistunut nykyisessä maailmanpolitiikan tilanteessa, jossa manipulatiivinen informaatiovaikuttaminen sekä mis- ja disinformaation määrä on kasvanut vaikuttaen arkeemme, työelämään ja toimintaamme kansalaisyhteiskunnassa. 

Tieni informaatikosta lehtoriksi

Olen toiminut Laureassa informaatikkona 1990- ja 2000-luvuilla useilla eri kampuksilla. Siirtyminen lehtoriksi mahdollistui, kun Laurea avasi haettavaksi tiedonhallinnan lehtorien toimet vuonna 2009. Vaatimuksena oleva pedagoginen pätevyys täyttyi, koska olen koulutukseltani äidinkielen ja historian opettaja. 

Jo 1990- ja 2000-luvuilla kirjastossamme oli aktiivista opiskelijoiden tiedonhankinnan ohjausta ja opettajien kanssa tehtiin tiivistä yhteistyötä. Tuolloin alettiin puhua myös informaation prosessimallista (Kuhlthau 1993) ja informaatiolukutaidosta (ACRL 2000), joiden kautta tiedonhankinnan merkitystä voitiin tuoda esille ja rakentaa koulutuksen kanssa yhteistyössä erillisiä tiedonhankinnan ja -hallinnan osaamisen kehittämisohjelmia ja toteuttaa substanssiopetukseen integroituja tunteja. 

Internetin yleistyttyä selainpohjaisena ja hakuliittymien kehittyessä tuli tarjolle helposti ja vapaasti saatavilla olevia palveluita, (esim. DOAJ, perustettu vuonna 2003), joista ulkopuoliset tahotkin saivat tutkimustietoa. Sain tuolloin monia kutsuja myös työelämään, muun muassa Sairaanhoitajaliittoon ja Fysioterapialiittoon, luennoiman tutkimustiedon hankinnasta. Kävin myös paikallisessa sairaalassa kouluttamassa henkilökuntaa tutkimusmateriaalin hakuun. Työvälinet ja mahdollisuudet kehittyivät, ja rakastuin ohjaamiseen, kun opin koko ajan myös uutta ja ymmärtäessäni tiedonhaun merkityksen ammattialoille. 

Siirtyessäni Tikkurilan kampukselle muodostui ajatus siitä, että haluan opettaa päätoimisesti tiedonhankintaa ja tiedon arviointia opiskelijoille sekä kehittää yhteistyötä opettajien ja työelämän kanssa (Cseh 2005, 2009). Uskoin, että lehtorin positiosta voisi muiden opettajien kanssa yhteistyössä suunnitella ja integroida opintojaksoille tiedonhankinnan ja tiedonhallinnan opetusta. Jatkuvan opetuksen ja ohjaamisen kautta opiskelijoiden informaatiolukutaito kehittyisi. 

Tiedonhallinnan lehtoriuden synty

Laurean pedagogisena mallina on ollut 2000-luvulta lähtien Learning by Developing (LbD), kehittämällä oppiminen, joka on kiehtonut minua alusta alkaen, koska huomasin, että työelämään kytkettyjen projektien kautta opiskelijat voivat kokea oppimisen mielekkäänä ja todellisena. Ajattelin silloin, että tämä olisi uusi alku myös tiedonhankinnan ohjauksessa, kun voisimme olla tiiviimmin mukana ja vaikuttaa opetuksen kontekstissa.  

LbD-mallin juuret ovat pragmatistisessa kasvatusfilosofiassa ja konstruktivistisessa oppimiskäsityksessä. Tässä mallissa osaamista rakentavat tiedon eri lajit huomioidaan tietämisen, ymmärtäminen, taitamisen ja tilanteiden hallintakyvyn kokonaisuutena. Tiedon eri lajeina tunnistetaan teorioissa ja malleissa oleva tieto, moraalitieto, kyvyissä ja taidoissa oleva tieto sekä kokemusperäinen tieto (Raij 2000, 2007). Työelämä ja autenttiset oppimistehtävät ovat keskeisiä opiskelijan tiedon rakentumisessa. 

Alkuvaiheet olivat kivikkoisia

Työ tiedonhallinnan lehtorina oli alussa kivikkoinen. Ei ollut malleja eikä perinteitä, miten uutta aihetta voisi jalkauttaa opetukseen. Olemassa olevat rakenteetkaan eivät tukeneet uutta työtä. Vaikka opetussuunnitelmassa oli mainintoja opiskelijoiden tiedonhankinnan osaamisen tavoitteista, niin toteutussuunnitelmissa ei ollut tilaa laajamittaiselle opetukselle. 

Oli sinnikkyyttä vaativa työ rakentaa omia verkostoja eri alojen lehtoreiden kanssa ja perustella yhä uudestaan, mitä hyötyä yhteistyöstä on ja miten opiskelijoista tulisi parempia tiedon hakijoita ja käyttäjiä. Alussa oli monia asenteellisia ja rakenteellisia esteitä sille, että voisimme järjestää läpi koko opiskeluajan toteutuvaa tiedonhankinnan opetusta, joka voisi palvella opiskelijaa opintojen aikana, varsinkin opinnäytetyön vaiheessa ja sitten työelämässä. 

Esihenkilöt ovat vuosien myötä vaihtuneet myös monesti. Parin vuoden aikana minulla oli parhaimmillaan viisi eri esihenkilöä. Kun en ollut substanssialan lehtori, niin aina eri esihenkilön alaisena löysin itseeni. Tiedonhallinnan lehtorille ei oikein löytynyt opetuksen rakenteessa hyvää paikkaa, mikä ei ollut kovin motivoivaa. Työn sisältö on antanut voimaa ja iloa, vaikka esihenkilöiden tuki on toisinaan jäänyt vähäiseksi. 

Opetustyö vauhdittui vuosien myötä 

Tiedonhankinnan opetuksen integrointi alkoi toimia paremmin, kun lehtoreiden kanssa muodostui toimiva verkosto. On tärkeää, että opiskelijoita ohjaavat lehtorit ovat tietoisia siitä, millaisia tiedonhankinnan opetuksia voi liittää mihinkin opintojaksoon.
Suunnitelmani perustui siihen, että opetukseni kulkisi käsi kädessä substanssiopetuksen kanssa. Se sisälsi opintojen edetessä syvenevät osiot alkuvaiheeseen, toisen ja kolmannen vuoden opintoihin sekä tietysti opinnäytetyön vaiheeseen. 

Taikasana oli jatkumo, jota pidin tärkeänä, koska kukaan ei opi kerralla. Oppimispolulla eri tilanteet vaihtelevat, ja silloin pitää soveltaa siihen hetken sopivaa ohjausta. Tavoitteenani oli, että opiskelijoiden tiedonhakutaidot ja informaatiolukutaito olisivat keskivertoa paremmat opintojen päättyessä. 

Kun kolmen työt tulevatkin yksille harteille

Laureassa oli aluksi kaksi tiedonhallinnan lehtoria ja yksi tiedonhallinnan tuntiopettaja. Muutoksia tuli jo muutaman vuoden kuluttua, kun tuntiopettaja jäi pois ja toisen lehtorin työt painottuivat yhä enemmän ja kohta kokonaan muihin opetustehtäviin. Tällöin jäin yksin toteuttamaan ja kehittämään tiedonhankinnan opetusta ja vuorovaikutusta opetuksen kanssa.

Olin monessa työryhmässä kehittämässä opetusten sisältöjä. Pitkäaikaisin ja palkitsevin oli opinnäytetyön työryhmä. Eri alojen lehtoreiden kanssa suunniteltiin ja työstettiin opinnäytetyöprosessia ja kokeiltiin erilaisia toteutusmuotoja, muun muassa työpajoja. Pitkäaikainen yhteistyö tuotti selkeän ja toimivan mallin, jota toteutin kaikilla kampuksilla lähiopetuksena. 

Kieltämättä rakastan sitä, että ollaan yhdessä kasvokkain opiskelijoiden kanssa, jolloin näkee helpommin, ymmärtävätkö opiskelijat ja voi painottaa niitä asioita, jotka tuntuvat haastavilta. Kukin opetusryhmä ja tilanne on omanlaisensa, eikä ennalta suunniteltu aina toimi, vaan pitää muokata opetusta siinä samassa. Ajokilometriä kertyi runsaasti, kun päivän aikana saatoin olla kolmella tai neljälläkin kampuksella. Joskus tuntui, että kuormitus on liian iso yhdelle ihmiselle, mutta jotenkin selviydyin. Rakastan opiskelijoiden ohjaamista ja olen valmis joustamaan, vaikka mihin auttaakseni heitä. Teen isolla sydämellä tätä työtä ja olen parhaimmillani, kun ohjaan ja opetan. 

Pandemia muuttaa opetuksen toteutuksia

Nykyään teen pääosan työstäni etäohjauksessa. Pandemian myötä opetus siirtyi yhä enemmän verkkoon Teamsiin, Zoomiin ja oppimisalustalle. Pandemian jälkeen monimuoto- ja verkkototeutukset ovat olleet hakijoiden suosiossa ja päivätoteutukset ovat jääneet vähemmälle. Tällöin opiskelijat saattavat asua kaukana, eikä kontaktiopetus onnistuisi enää samalla tavalla kuin ennen pandemiaa. 

Tiedonhankinnan- ja -hallinnan opetuksen määrät, mallit ja opintojaksot, joihin integroidaan, vaihtelevat vuosittain. Tämä välillä surettaa, koska pitkäjänteinen yhteistyö lehtoreiden kanssa tuottaisi minusta parempaa osaamista opiskelijoille. 

Kiire ja vähentyneet resurssit haastavat lehtoreita, mutta samalla omien opintojaksojen tunneista halutaan pitää kiinni, ja toisinaan on haastavaa saada toteutettua juuri niissä kohdissa opiskelijoiden oppimispolkua tiedonhankinnan opetusta, jossa sitä olisi tärkeää olla. 

Paluu kirjastoon

Oma työni ei ole muuttunut vuodenvaihteessa, vaikka organisaatiorakenteen uudistuksen yhteydessä olen palannut kirjastokollegoideni tiimiin. Olen edelleen lehtorin nimikkeellä ja positiossa ja työni on opetussuunnitelman mukainen tiedonhankinnan opetus ryhmille sekä opetuksen kehittäminen ja yhteistyö lehtoreiden kanssa. Monet vuosien myötä hyväksi kehitetyt toiminnot lehtorikollegojen kanssa jatkuvat edelleen. 

Alkuvuodesta alkaen olemme kirjastokollegoiden kanssa tehneet tiivistä yhteistyötä. Olemme  kartoittaneet opiskelijoiden oppimispolun mukaisia tiedonhankinnan opetuksen ja ohjauksen olemassa olevia käytäntöjä ja toteutuksia. Olemme suunnitelleet myös uusia tapoja, miten voisimme vaikutta oppimisen laatuun informaatiolukutaidon näkökulmasta. 

Vuosien myötä oppimisalustalle on tuotettu ohjauksen tukimateriaaleja ja itsenäisesti tehtäviä verkkokursseja, jotka ovat opiskelijoiden käytössä opintojen ajan ja joita voidaan myös integroida soveltuviin opintojaksoihin. Opetuksen ohella nämä muodostavat tärkeän lisän opiskelijoille. 

Informaatiolukutaito on laaja kokonaisuus, johon kuuluu tiedonhankinta, ammattialan tietokantojen tuntemus, tekoälysovelluksien apu tieteellisessä tiedonhaussa, löydetyn aineiston kriittinen arviointi, viitteidenhallinta, dokumentaatio, tiedon eettisyys, ym. 

Kun puhutaan näin laajasta kokonaisuudesta, on ilmiselvää, että yksi opetuskerta opintojen alussa ja lopussa ei riitä. Viimeistään opinnäytetyön vaiheessa opiskelijat havahtuvat sujuvan ja tehokkaan tiedonhaun tärkeyteen. Ja silloin kysyvät: miksi tämä ei ole opetettu meille opintojen eri vaiheessa? 

Viimeisten 15 vuoden aikana informaatiolukutaidon opetus on juurtunut Laurean opetukseen. Kuluneet vuodet ovat auttaneet minua ymmärtämään opetuksen käytäntöjä, opettajien toimintaa ja opiskelijoiden haasteita. Minulle on muodostunut hyvä verkosto eri lehtoreiden kanssa, jota voin edelleen hyödyntää toimiessani kirjastossa. Kirjasto on kehittänyt kuluneiden vuosien aikana yksilöohjausta, ja nyt meidän on aika yhdessä kehittää omien kokemustemme ja vahvuuksiemme kautta 2020 ja 2030 -luvuille soveltuvaa informaatiolukutaitoa.